Valon tielläkö seisoo kuolema?
Valon kanssa samassa kosketuksessako
rakkautemme saavuttaa se?
Rakkautemme?
Michaelin rakkaus?
Sinun ja minun?
Johanin rakkaus?
Kuoleman kosketusko
voisi ikinä sen syrjäyttää?
Miten kuolisi
mukanani,
rakkaus
ikuisesti elävä,
päättyisi minussa?
Ei kuole rakkauteni!
Miten kuolisi Johan,
hänen rakkautensa?
Eikö rakkautemme nimi
ole Johan ja - Michael;
Niitä, joita rakkaus sitoo
ei kuolemako tuhoa?
Mikä kuolemalle kuolisi,
Mikä meitä häiritsisi
toinen toistamme rakastaa
ainaisesti toisillemme elää?
Silloin kuolemassakin
erottamattomina
ikuisesti yhtenä
ilman loppua
rakkauden syleilyssä
toisillemme antaneina
rakkaudessa elävinä!
rakastettuni,
suloinen armaani
loistava valtiaani
Sinun sylissäsi
Sinuun pyhitettynä
kuolemasta vapautettuna
pimeys karkotettuna
suru,
valitus olemattomana
...
vailla surkuttelua
lempeää kaipausta
vailla pelkoa
suloista odotusta
vailla eroa
luottamuksessa
ikuisesti kotona
kaikkialla!
Sinä, - sinä se olet!
Minä se olen!
Michael!
Johan!
Vailla sanoja
vailla ääriä
toisessa,
poltteessa!
Rajaton
ainiaan
yhteinen yhtä
tahtomme kiihkein
sykkeemme polttavin
rakkaus ylintään
hehkuu!
