Historia ei ole sama kuin mennyt aika. Kun kirjoitamme historiaamme, tiedämme, mitä seuraamuksia tietyllä tapahtumalla on ollut (sitähän ei tapahtumahetkellä kukaan voi tietää); tiedämme siten myös antaa tapahtumalle nykyhetkestä katsoen hedelmällisen merkityksen. Ainakin hyvä historioitsija kykenee.
Löydämme itse oman historiamme.
Mitä se tarkoittaa oman kirjoittamisemme kohdalla? Se tarkoittaa sitä, että kaikissa teksteissämme - ei vain historiankirjoituksessa - arvotamme asioita omalta kannaltamme. Emme koskaan ole täydellisen "objektiivisia".
Kannattaako sen takia hylätä tieteellisen tekstin kirjoittaminen? Ei, hyvä kertomus on hyvä oman aikansa.
2 kommenttia
Kauneuspilkku
20.5.2007 19:13
Niin juuri, kirjoittaja ei voi olla irrallan tekstistä. Vaikka kirjoittaisikin tieteellsitä tekstiä ja noudattaa kaikkia sille asetettuja vaatimuksia, syntyy, tai ainakin pitäisi, ajatukset lopulta kirjoittajan päässä. Se miten kukin aika arvottaa asiat ja minkä merkityksen tapahtumat saavat on aikasidonnaista ja siksi jokainen aika kirjoittaa historiansa uudelleen. Ja tietysti tulee myös uutta tietoa.
martin
24.5.2007 00:02
Juuri. Ajallisuus on ihanan suhteellistavaa.