Kuka rakastaa?

Välinpitämättömyys johtaa ikuisuuteen helvetissä.
Jos luulet yhden kerran elämässä riittävän tunnustaa ja sen jälkeen huolettomuuden alkavan, niin tervemenoa helvettiin. Jos et vihaa syntiä ja synnintekijää, niin et tunne synnittömyyttä, ja olet kuolemanvaarassa.
Ei mikään hartaus tai hurskauselämä tuo pelastusta, vaan todellinen usko Jeesukseen Kristukseen. Se näkyy koko uskovan elämässä, joka ON Jeesus Kristus. Se on täydellistä Hänessä.
Turhaa on myöskään valehdella monesta tiestä. On vain YKSI tie - kuultuamme kutsun. Vain Hän avaa rakkauden, sillä Hän on rakkaus. Me kuitenkin olemme vastustaneet Häntä, olemme kieltäneet Hänet.
Valehtelemme myös itsellemme, että kaikenlainen toivo on mahdollista. Miksi?
Viha tulee niiden osaksi, jotka eivät sittenkään käänny ja ole rakkaudessa. Viha on jo palkkio.
Jumalan luoman lankeaminen tapahtuu yhä uudestaan ja vaatii katumusta. Kaikki on anteeksi annettua katuville.
Portti on kapea ja vain harva pääsee sisälle.
Joko elätte oikeudenmukaisuudessa (eikö olekin hieno asia?) tai kuolette lopullisen kuoleman. Ei armon kieltävä ihminen ole uusi ihminen, se uusi ihminen, joka elää Jumalan oikeudenmukaisuudessa mitään pelkäämättä.
Maailma pitää hulluutena, sillä maailma ei tunne Jumalan lakia. Maailma pitää Jumalan lakia outona, hulluutena, vieraana, käsittämättömänä.
Jumala on kuitenkin TOTUUS, ei ihminen, eivätkä ihmisiä ulkoisesti miellyttävät sanat välttämättä ole totuutta. Jumalan totuus on ja pysyy, ihmisen totuus muuttuu (joskus ihan ihmettelee heilahdusten suuruutta). Ihmisen totuudesta puhuminen on VALHE - se on kapinaa Jumalaa vastaan, se on kuolema. On sulaa hulluutta yrittää väittää ihmisen epätäydellistä totuutta TOTUUDEKSI.
Ihmisen tie on helvetin tie. Kristus ristiinnaulitsi sen itsessään. Vain tässä on armo.