Mopsi's

Mahtavatkohan ihmiset hahmottaa kuinka paljon opettajat oikeasti joutuvat osallistumaan säästötalkoisiin? Tuntuu, että opettajista on sanottavana vain pitkät lomat ja lyhyet päivät ja "kaikki nyt osaavat opettaa".

Asiasta hyvin blogissa:

http://www.properuskoulu.net/

lainatakseni:

"Ennen lomautuksia joka kunnassa opettajat on vedetty kuiviin, sitten vasta lomautetaan.

1. Opettajille tehdään aina raju palkkaleikkaus. Ensin viedään tuki- ja kerhotunnit pois. Sitten viedään jo varsinaisia opetustunteja.

Julkisuuteen sanotaan aina, että tuntikehystä leikataan, millä hämätään niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä opetusalasta mitään. Tuntikehyksen leikkaaminen kuulostaa neutraalimmalta kuin, että opettajilta viedään tunteja pois eli lapset saavat vähemmän opetusta. [ja tähän lisään, että jokainen pois leikattu tunti tarkoittaa luokanopettajan palkassa noin 90-100 € kuussa]

2. Luokkia yhdistellään, jotta saadaan isompia opetusryhmiä, mikä merkitsee opettajille enemmän työtä.

Jälleen kerran niitä, jotka eivät tiedä asioista mitään, hämätään. Kuntatyönantaja ei koskaan tällaisissa tapauksissa sano halaistua sanaa sitä, että opettajia potkitaan pois. Kun kolme luokkaa yhdistetään kahdeksi, niin yksi opettaja saa potkut, sillä siisti.

3. Sijaistamisesta luovutaan. Opettajat hoitavat kahta, parhaimmillaan jopa kolmea luokkaa, kun sairastuneiden opettajien tilalle ei palkata sijaisia.

4. Erityisluokkia tai -kouluja lopetetaan, ja oppilaat tungetaan tavallisiin luokkiin. Liuta päteviä erityisopettajia saa potkut. Muiden opettajien työmäärä kasvaa, mutta palkka ei.

5. Aletaan ketkuilla virkavapauksissa. Kun opettaja hakee palkatonta lomaa ottamalla vaikkapa yhden päivän virkavapaan ennen joululomaa ja toisen sen jälkeen, opettajalta viedään pois koko loman palkka.

Kuntatyönantajan mielikuvituksella ei ole mitään rajaa, kun mietitään, miten opettajilta palkkoja voidaan leikata. Kokonaisuudessaan yhden opettajan palkkaleikkaukset merkitsevät nettona sellaista viittäsataa euroa per kuukausi, ja samaan aikaan on opettajan työmäärää kasvatettu "säästöihin" vetoamalla huomattavasti."

Mielestäni ei olisi mitenkään kohtuutonta koulujen ottaa käyttöönsä aktiiviset vanhemmat. Huoltajat jo nyt aktiivisesti valittavat, miten koulu lyö lyttyyn mirkapetterin uratoiveet minä milloinkin, joten ehkä koulujen pitäisi korrektisti aktivoida huoltajat ottamaan kantaa myös kuntapäättäjien toimiin - ja miksei myös valtiotahon päättäjiin tyyliin tuleva erityisopetuslainsäädäntö (joka on syvältä, ettei tavallinen ope edes tajua kuka sen sieltä on pystynyt kaivamaan...). Ehkä koulu voisi tiedottaa "tapahtuvien kuntapäätösten vaikutuksesta koulun toimintaan ja lasten kouluympäristöön ja oppimisen edellytyksiin".

Ehkä koulun tulisi pysyä korrektina. Ehkä ei.

Joo.

Olen viettänyt liian aktiivista elämää. Eilinen sairaspäivä yksin kotona.

Lost it.

Sen lisäksi, että vähän kipeäkin oli vielä, on niskat ja selkä jumissa, kun ei ole jumppaan tiistain jälkeen päässyt. Tuohon kun yhdistää sen, että yhtäkkiä pitikin vain istua kotona toimetonna, vaikka hukkuu hommiin ja sosiaalisiin tapahtumiin, nii vähemmästäkin alkaa päänalueen verenkierto häiriintyä.

Today I've got time and effort put aside to compose Mopsi again.

Tekisi mieli mennä kotipuoleen käymään, mutta ehkä vasta huomenna. Lepolepo, I know.

Eilinen oli kyllä outo, sanoisinko liskojen päivä. Ihan vähän sekava olo ja ... outo olo :s

Tänään sitte takaisin todellisuuteen. Olen näemmä viettänyt niin paljon muiden ihmisten seurassa, että alkaa yksinoleminen tuottaa vaikeuksia. Tiedä sitten onko tämä(kään) toivottava kehityssuunta. Ehkä se on ihan tervettä ja ehkä se tuottaa vaikeuksia vain, kun tulee sairasloman myötä yllättäen ja sotkee kaikki kuviot.

Ennen kyllä osasin vain olla...

Keitän kahvia, sijaan vuoteen ja nautin vähän aamupalaa. Sitten laittanen musiikkia ja yritän epätoivoisesti päivässä käydä läpi kirjallisen saksan kielioppia, joka on sinällään säännönmukaista, mutta säännöt ovat vain helvetin monimutkaiset. Kuten aina kieliopinnoissani, tyssää tämäkin sanaston puutteellisuuteen.

Pieni epilogi vielä kielen opiskelusta (sama pätee musiikkiin). Miksi opiskelemme koulussa ensin kielioppia ja muutamia sanoja ja kielen rakennetta tai musiikissa lähdemme nuoteista ja teoriasta? Oman kielemme opimme KUUNTELEMALLA JA JÄLJITTELEMÄLLÄ ja vasta sitten siirrymme paperilla erittelemään sitä.

Miksei vierasta kieltäkin voisi opetella samalla tavalla? Ihmiselle luonnollisemmalla tavalla? Musiikinopetuksessa on kai siirryttykin enemmän korvakuulolta soittamiseen ja musiikin tuottamiseen ennen tai vähintääkin suurissa määrin samaan aikaan kuin opetellaan teoriaakin.

Oma märkä uneni kielen opiskelusta olisi mennä ko. maahan taitavan opettajan kanssa, joka lähtisi päivittäin kanssani ulos ja kertoisi minulle mitä sanoa missäkin. Kuunnella kieltä käytettävän ja ehkä tankata sanastoa. Vasta kun olisi tukeva sanastollinen pohja ja kieli virittynyt korvaan, voisi lähteä purkamaan sitä osiin. Voi kuinka helppoa silloin olisikaan liittää kieliopin monimutkaisuudet johonkin valmiiseen kehykseen!

Nina Simone's Feeling good....

all edited out!

Uutisissa Sauli Niinistö vastailemassa lasten kysymyksiin Habbo-hotellissa. Niinistö totesi haastattelijalle, että vaikeita ovat kysymykset, vaikeampia kuin teidän esittämänne.

Olen täälläkin välillä ylistänyt lasten kanssa työskentelystä sitä, että palaute on aitoa, suoraa ja rehellistä.

Mietinkin tässä, pitäisikö meidän o i k e a s t i herkistyä kuuntelemaan mitä nuorillamme ja lapsillamme on sanottavanaan?! Nyt on pientä liikettä siihen suuntaan, mutta lets face it, aikuisten yhteiskunnassa elämme ja sen arvot ja tavat valitettavasti valuvat aina vain nuorempien ja nuorempien lasten taakaksi.

Mitä tulisikaan poliitikkojen vastailusta, kun kysyjä olisi lapsi? Mitä kultakielinen poliitikko sanoo lapselle, joka vain toteaa, että mun koulu lopetettiin ja nyt on huono olo ku joutuu kulkee pitkän matkan bussilla eikä nää äitiä paljoo enää sen takia. Lapselle ei riitä vastauksesksi, että asia on monimutkainen.

Aikuiset ovat helpompi pala poliitikoille. Meille riittää se esitys, kultainen kieli, kaunis hymy, jollakin tavalla loogiselta kuulostava selitys. Lapsi hyväksyy vain vastauksen, jonka oikeasti ymmärtää. Niin rautalangasta asiaa vääntävää poliitikkoa ei ole, koska asioiden toteaminen niin kuin ne ovat, on poliittinen itsemurha.

Lapset mukaan yhteiskuntaamme.

___

Hmm, oon tänään nauttinu viittä eri lääkettä :S

Aamulla Zolt vatsahappoihin (happosalpaaja, reseptilääke), parasetamolia särkyyn (kolmisen tabua, 1500 mg yht.), penisilliiniä (reseptilääke) ja kolmiosärkylääkettä (ardinex, ibubrofeiinia ja kodeiinia, saatu päivystyksestä joskus niskakipuihin).

Vasta toi kolmio sen verran lievittää kurkkukipua, että pystyn nyt, heti klo 20.43 laittamaan itselleni ruokaa. Nälkä tässä jo vähän onkin!

ja tää viiminen näemmä vähän nousee päähänki...olo ku parin punkkulasin jälkee...

jesh, mulla on KAIKKI possuflunssan oireet...wuhuuu

___

edit:

raahauduin lääkäriin kun aamulla totesin, että kas, kitarisat turvonneet kaksinkertaisiksi ja peittyneet valkoiseen kerrokseen. lääkäri oli angiinan kannalla, joka on helppohoitoinen. varmuudeksi labrat, ettei satu olemaan mononukleoosi, joka taas ei ole helppohoitoinen (tai no, virusperäisenä ei-lainkaanhoitoinen).

sitä odotellessa ihmettelen, että miten viiiiitun kipeällä kurkulla niellään näitä sukellusveneen kokoisia tabuja :S:S:S

Menen töihin - kipeähkönä. Ei saisi. Ei vaan saisi. Mutta...niin hankalaa olla menemättä :S

Lyhyt päivä vain, helppoja tunteja, ope ei puhu paljoa, että ääni vähän säästyy.

En tartuta ketään.

Vastuutonta? Ehdottomasti.

Huoh. Menen silti.

...saa haukkua, luen ne vasta työpäivän jälkeen (jos olen hengissä vielä...)

Olen töissä taas pari päivää. Mukava luokka 8-vuotiaita. Eloisia, mutta sillä hyvällä tavalla. Onneksi on kuria pitävä opettaja (vaikka nainen onkin, hekoheko...).

"meillä on sitten semmonen käytäntö, että jos ope on kaksi kertaa sanonu jonku nimen, eikä se kuule tai tottele, tulee 30 minsaa jälkkää heti".

Olin ilmeisesti liian lepsu, kun poika tuli tuon sanomaan. Mukavaa olla luokassa, jossa natsi-mopsikin voi olla lepsu. Mukavasti luokka kyllä oli. Opettaja vain oli niiiiin käsittämättömän väsynyt (huonosti nukuttu yö, herääminen pimeään aamuun :S), ettei jaksanut naputtaa mistään. Pääsi välillä yltymään lauluksi oppilaiden meno (joskin välillä laulu oli ihan oikeaa laulua ja mikäs minä olen oppilaiden joululauluilua kuviksen tunnilla estämään...ilmaiskoon itseään kokonaisvaltaisesti :)

Mutta bloggaukseen...

Katsekontakti. Ja ei, en valita siitä, että oppilaat eivät osaa katsoa silmiin, jos kättelee.

Harva tajuaa, kuinka valtavasti katseessa vaihtuu informaatiota ja vielä sitä monimutkaisinta sosiaalista laatua. Infoa tulee niin valtavasti, että se vie paljon aivojen kapasiteetista.

Koulussa open on hyvä tiedostaa, että jos oppilas ei jotain hommaa osaa ja siitä vaikka kysyy, ei vastauksen prosessointia helpota se, että odottaa oppilasta katsellen. Oppilaan kaikki energia menee opettajan katseen tulkintaan. Tämän näkeekin ihan suoraan, kun oppilaat pohtiessaan katselevat katosta lattiaan ja välttelevät katsetta.

Itse yritän aina välttää tilanteen katsomalla jotakin muuta tai käyttämällä huomioni odotellen johonkin muuhun.

Monet varmaan muistavat omalta kouluajaltaan opettajan odottavan tuijotuksen poltteen?

Pienten oppilaiden kanssa törmäsin taas täyteen käsittämättömyyteen henkilökohtaisesta tilasta. Oppilas saattaa tulla ja änkeä kylkeen tai laittaa kätensä opettajan jalalle tai mitä vain. Sitä näin vanhempien oppilaiden kanssa ei tapahdu. Ihan normaalia, mutta vähän outoa.

Ja joo, mun päälle yskittiin huolella. On valmiiksi kipeä olo (ehkä valtava univelka vain).

Kyllä kai opettamisesta voisi nauttia, jos oma luokka ja saisi kaikki käytänteet toimimaan. Tällä tarkoitan sitä, että oppilaat hoitaisivat itsensä ja omat asiansa, luokka olisi tarkkaan järjestetty ja kaikki olisi omilla paikoillaan, oppilaat jaettu ryhmiksi, joista kullakin oma vastuualueensa jne. Tuokin luokka, jossa olen, on kaaosta. Roskaa ja turhaa tavaraa pitkin poikin. Ärsyttävää.

Nyt vähän ruokaa ja sitten koomaunet...aivot huutavat kuolemaa...

___

edit: koomaherääminen...niska ja kurkku kipeät, eka vaan huonosta asennosta, mutta toka...en haluu tulla nyy kipeeksi!

harkitsen semivakavasti, että ilmoon, etten pääse huomenna, mutta toisaalta...ymmärrän miksi opet menee kipeenä töihin...on vaa helpompaa. ope ei oo missää tiskil, mihin voi ottaa jonku suht helposti siihen sijaiseksi. ja sijaisen sijainen...jei.

ehkä pakko jättää aerobic ja kuntopiirikin väliin :/ tulee morkkiskin vielä...vittua sentää ny

ja huomenna koulussa JOULULAULUJA musatunnil....aaaaargh ne soi päässä jo valmiina :S

How often do you do something j u s t because you can?

Kirjoittelen tässä luentopäiväkirjaa, tai no paremminkin tutustun luentomateriaaliin, jotta aivoni työstävät raakamateriaalia, joista sitten voin säkenöivät huomioni tehdä.

Uusi ajatus minulle, mutta jotenkin...ei kuitenkaan, ilmiselvä, miksi en ole asiaa näin päin ajatellut koskaan -fiilis.

Siis se, että koulutus on itsessään muuttunut - lainatakseni luennoitsijan sanamuotoja - institutionalisoitunut (kullttuuripääomaksi) yhteiskunnassa, jonka avulla voidaan legitiimisti perustella ja vahvistaa muita pääoman lajeja, kuten taloudellista valtaa ja sosiaalista arvostusta. Koulutuksella perustellaan yhteiskunnan eriarvoisuutta (vaikka teoriassa Suomessa kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet koulutuksen hankkimiseen).

Näinhän asia on, suoraan sanottuna esim. poliitikkojen suusta monella eri tavalla: "eihän kaikki voi olla maistereita, tarvitaan myös siivoojia", "tarvitaan koulutusta, jotta pärjätään kilpailussa" jne.

Koulutus on todellakin todella näkyvä, mutta minulle näkymättömäksi jäänyt eriarvoisuuden ylläpitäjä. Olen jotenkin uponnut koulutusmantraan ja siihen uskoon, että koulutus on hyvä, kaunis ja välttämätön. Ja vaikka tiedostan omalta kohdaltani sen, että yleneminen koulutusportailla on minulle suurissa määrin ihan tietoista statuksen hankkimista siinä missä se on myös tiedollisen pääoman hankkimista. Silti en ole tullut suoraan ajatelleeksi sitä, että se koulutusrakenne, jonka sisällä toimin, itse asiassa hajottaa omalta osaltaan yhteiskuntaa ja ylläpitää luokkajakoa (sallittakoon marxilaisuus pienenä vilahduksena).

Oma pohdintansa on tietysti siinä, että voiko mikään ihmisyhteisö elää ilman, että sen jäsenet eriytyvät ja ennen kaikkea hierarkisoituvat.

Omassa ajattelussani, niin poliittisesti epäkorrektia kuin se onkin ja minusta elitistipaskan tekevää, on olemassa monen kerroksen väkeä monista eri syistä ja että itse kouluttaudun kiivetäkseni yhteiskunnallisessa statusportaikoissa vähän ylemmäs. Outoa on kuitenkin, että vaikka tavallaan olen hyvinkin suoraan tämän asian näin ajatellut, en ole kuitenkaan koskaan ajatellut koulutusta yhteiksunnallisesti eriyttävänä ja ehkä hajottavan tekijänä (negatiivisena), vaan ajatellut sen olevan nimenomaan päinvastainen tekijä, mahdollistajana nousta yhteiskunnassa ylöspäin (positiivinen tekijä). Oudoksun omaa sokeuttani, mutta sitä varten kai kouluttaudunkin, että näkökulmani (omaankin) elämään(i) laajenevat...

___

edit: ymppään vielä tähän bloggaukseen ihmettelyn (no joo tiesin että näin toimitaan monesti) siitä, että kuinka paljon eri tahot, projektit, yhteisöt, yhdistykset, kunnat, valtio(kin), tutkimusryhmät jnejnejne. painivat sen ongelman kanssa, että jää rahaa yli projektin jälkeen tai välitavoitteen tai vuositilinpäätöksessä ja sitten pohditaan, että mihin ylimääräinen raha sullotaan, jotta ei seuraavat tuet jää liian rikkauden takia saamatta.

Koko EUhan pyörii tukirahoilla, joten voisin kuvitella tämän systeemin tällaisenaan olevan aika helvetinmoinen tehoton rahasyöppö. Rahaa on, mutta se pitää käyttää tai piilottaa, jotta sitä saa lisää. Outoa ja tyhmää. Ja oon tämmösen asian tiennyt, mutta nyt vasta törmännyt siihen käytännössä, jolloin sen idioottimaisuus konkretisoituu, varsinkin kun ajattelee laajemmassa mittakaavassa ja rajallisten resurssien maailmassa: rahaa vaan määrä x ja silti osa sulloo sitä johonkin, jotta saa varmasti sitten lisää...oisko vaihtoehtoa, jossa rahaa ei tarttis piilotella ja tuhlata, jotta sitä saa LISÄÄ?

Herätys ei toiminut. Ei tärkeää menoa onneksi ollut, vain homoja ja kirpputoreja. Arjen kierrätysteko.

Silti.

Minä en mokaile heräämisessä. Kirppikset menivät kahvin voimalla.

Pysähtynyt harmaa maanantai. Niin sunnuntaifiilis ettei mitään rajaa. Aivot eivät tunnu vieläkään olevan tässä maailmassa.

Onneksi seura oli hyvää. Kello on neljä kohta. Söin vasta. Pastaa ja kanaa. 400 gramman marinoitu fileepakkaus oli vain 2.35 euroa Salessa. Ei paha hinta. Jopa minä raaskin ostaa ja hyvää kanaa olikin. Normaalihintaistakin vielä eikä vain tarjous.

Katselin kirpputorin ikkunaa keskustassa ja vanhempi naishenkilö totesi, että mene sisään vain, siellä on paljon kaikkea mukavaa ja kaunista. Totesin vain hymyillen, että kiitos käyn säännöllisesti :)

Oudun piristävä yhteensattuma. Olen hiljaisesta luonteestani - vai onko se vain mielikuva, joka minulla itsestäni on - huolimatta kuitenkin sitä kansaa, joka toivoisi enemmänkin pientä arkipäiväistä sananvaihtoa tuntemattomien kanssa. Ei kauhean suomalainen tapa. Arjen pieniä yhteentörmäyksiä.

Huomasin ihastelevani seurani kroppaa tänään. Kaunis ihminen on kaunis ihminen. Arjen estetiikkaa.

Istun pimeässä huoneessa. Plasma jauhaa kuvaa taustalla ja ikkunoista valuu harmaata valoa vähän sisään. Niin todella pysähtynyt päivä. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Arjen harmaus.

Kokous illalla. Ihmisiä. Saisikohan heiltä energiaa? Huomenna pitäisi aktivoitua tekemään 20 minuutin esitelmä. Olen jäljessä aikataulusta. Onneksi noin lyhyeen esitelmään ei paljoa vaadita. Toivottavasti power point toimii. Arjen työtä siis, ja toivottavasti saan sijaisuuden tai pari. Lontoo on kallis paikka. Arjen köyhyys.

Sinne menen joulunaikana. Majapaikkani hallitsija haluaa Suomeen jouluksi. Itselläni ei ole suunnitelmia. Olisin oikeastaan voinut nauttia joulun Lontoossa. Nyt lennän loskan ja pingviinien maahan. Käyn ehkä yhdellä jossain. En vietä joulua tänä vuonna. Ainakaan ihmeemmin. Haluan nähdä mitä tapahtuu kaupungissa silloin, kun kaikki ovat rakkaiden ja läheistensä kanssa syömässä ja nauttimassa kaupallisuudesta.

Olutta. Arjen b-vitamiinit. Ehkä nautin olutta. Ehkä ruusunmarjasellaista, joulun kunniaksia vähän väriä. Tai sitten pullo punaviiniä, juustotarjotin ja hyvä elokuva.

Ehkä koodista villiä seksiä. Hah, ruoska ja valkoinen parta. Ehkä vain viini. Ehkä otan viinin ja menen äitini luo. Hän on aaton yksin. Hyvää ruokaa ja elämän purkamista puolin jos toisin. Ehkä ei kuitenkaan. Mitähän sitä tekisi? Arjen valintoja.

Kevät. Juhannus. Uusivuosikin. Pride. Työt ja väikkäri ja liikunta ja ihmiset. Arjen...Arki. Aika kuluu kauhean nopeasti.