En jaksa enää opiskella.
Olen ollut koulussa nyt vuodesta 1990 asti. Kaksi vuotta oli välissä siviilipalvelusta ja työelämää, mutta muuten melkein 18 vuotta olen opiskellut, opiskellut, opiskellut.
Alkaa tulla raja vastaan. Ei vain jaksa enää. Laiskakin olen, mutta jotenkin vain...olisiko elämällä muutakin tarjottavaa välillä?
"ooksää periaatteesta aina eri mieltä?!"
"negatiivinen paska"
"kyyninen"
"tuomittet muita pillkuvirheistä muttet huomaa omaa epäloogisuuttas"
"pintaliitohomo"
"pikkusieluinen"
"valitat"
"epälooginen"
Siinä muutama luonnehdinta minusta eri ihmisten toteamina. Mieltäylentävää. Toki "valitan" aiheesta täällä ja myönnän olevani "epälooginen" useinkin. "Pikkusieluisuudesta" olen jo vähän eri mieltä. Saatan siltä vaikuttaa usein, en kiellä, mutta olen todennut myös sen, että puhun hirveän usein asioista ihan eri tavalla ääneen kuin ajattelen niistä. Häiritsee minua itseänikin luoda karrikoitua ja väärääkin kuvaa itsestäni. Mutta niin vain aina onnistun tekemään ja sitten polttamaan käämini, kun minua tuon kuvan perusteella arvostellaan (siis kuvan, jonka olen itse luonut, mutta joka ei ole mitä koen olevani...joo, vähän "epäloogista" ja yleistä tämä väärä kuva minusta jne. monesti vain päästän suustani jotain, jota en oikeasti ajattele niin kuin ääneen sen sanon...).
En ole "periaatteesta kyseenalaistamassa kaikkea", vaan yritän keskustelussa tuoda näkökulmia esiin, jotka eivät välttämättä ole kuitenkaan minun omia mielipiteitäni. Saatan olla yhtä mieltä, mutta tuoda esiin senkin, että joku muu voisi olla toistakin mieltä. Olen aina kuvitellut sen olevan keskustelua, mutta joidenkin mielestä olen vain hankala.
Muiden "pilkkuvirheitä" tutkin kyllä tarkkaan ja monesti minulle saa "epäloogisuudestani" vääntää rautalankaa. Yritän olla olematta mulkku, joka on kriitikko vain, koska ei itse osaa. Mutta pidän myös kiinni siitä, että joskus saa sanoa mitä mieltä on, vaikka ei mitään hyvää sanottavaa olisikaan. Ei aina tarvitse olla positiivinen kommentaattori vain, koska negatiivisesta voi tulla huono fiilis jollekulle. Törkeä ei tarvitse tietenkään olla.
"Kyyninen" olen aina ollut, ja "negatiivinenkin". Molemmat ominaisuuksia jotka vain ovat osana minua. Minkäs minä niille mahdan? Tiedostan ja yritän olla kukkia kedolla ja lämmintä auringonpaistetta aina välillä. Ei se aina onnistu.
"Pintaliitohomo" en nyt ihan ole, ainakaan mielestäni. Toki olen tässä vähän keventänyt mielialaani pitämällä hauskaa ja tutustumalla uusiin ihmisiin. En kuitenkaan ole aivojani mihinkään jättänyt - aivottomuus kun tuntuu olevan ko. pintaliitoilijoihin yhdistettävä ominaisuus. En vain jaksa olla enää niin vakava ja pohtiva kuin olen ollut. Se masentaa vähän ja siksi en jaksa oikein ihmisiä, jotka ovat "negatiivisia". Vaikka itse sellainen olenkin.
Tämähän on "epäloogista", sillä jos tiedän ja koen "negatiivisuuden" ikävänä, eihän minun itsenikään pitäisi silloin sellainen olla. Kuitenkin myönsin olevani "epälooginen".
Muutenkin, minähän tässä koko ajan "valitan" asioista(ni) ilman logiikkaa.
Pieniä omakuvaongelmia on taas ilmassa. Mistä lie johtuvan?
PS. ajankohdasta huolimatta, en ole nauttinut edes alkoholia :)
___
"ailahtelevainen" "neiti" "pms"
Nuokin on minuun liitetty tässä taannoin. I'm proned to have mood swings :(
Onpas tämän väkertäminen nyt vaikeaa :D
Pitäisi tietää kaikki: miksi, miten, milloin....
Ja silti, ei tämän mukaan tule välttämättä edettyä tarkkaan - eikä ole tarkoituskaan.
Rasittavaa vaan miettiä valtavan tutkimuksen kaikki aspektit "valmiiksi". Tässä kohtaa kannataisin prosessiluontoisempaa etenmistä, mitä tulee eteen ja sen pohjalta sitten taas seuraava askel. Toki näin vain siksi, että nyt laiskottaa tehdä tämä.
Kaveri päätti toistaiseksi luopua väikkäristään. Minulle jäi siis tutkittavaksi koko aihekokonaisuus. En valita, runsaudenpula iski. Kamu lupasi kyllä "olla kiinnostunut ja lukea ja reflektoida ajatuksia" :)
Nooh, meikäläinen sai vähän energiaa tehdä tätä, nyt kun tietää miten rajata ja pohtia. Liian kiinnostavaa ollakseen näin pitkä ja turha projekti. Töihin pitäisi mennä, maksaa lainat ja sun muuta ikävää velvollisuutta.
Ikuinen oppiminen ei välttämättä ole tarkoitettu ikuiseksi muodolliseksi opiskeluksi :P
Carmina Buranaa, house-musaa, Marianne Faithfulia ja ehkä vähän Bat for Lashes...siivittävät tekoa...ja tuhoavat kuulokkeiden kautta tärykalvoni :)
___
eksä poistanut mut feissistä. outoa. vähän olen loukkaantunut jopa. ei sitten. olisin mä joskus halunnu käydä kahvilla.
Huoooooh!!!
Miten jotenkn paloi käämi ihan vähän tämän uutisen kanssa:
Ihmisten säästäminen (=kulutuksen vähentäminen) huolettaa elinkeinoelämää. Ja toki retoriikkaan kuuluu, että jos ette kuluta, täytyy alentaa työntekijöiden palkkoja jne. (Laitoksella proffista yksi ihmettelee ääneen, että koneen toimitusjohtaja (?) käärii vuodessa tuloja 4 miljoonaa ja vaatii samalla duunareiden palkkojen alennuksia, jotta homma kannattaa. Miksei itse ensin vaikka puolita palkkaansa ja sitten vasta ala kitistä duunareiden palkka-alea. Pelottavaa kyllä, alan punikki'istua (kaunis sanakammotus) sen verran, että olen samaa mieltä...)
Jos ette säästä! Säästäminen on maailman sivu tuhonnu ihmiset ja yhteiskunnat, näinkö on?! Ihmiset vihdoin ovat (no taas) säikähtäneet käyttämään järkeään. Ehkä kierrätys ja itse tekeminen taas kasvattavat suosiotaan. Martoille riittää työnsarkaa. Ymmärrän kaupan näkökannan, mutta en ole samaa mieltä.
Jotenkin...tuohon uutiseen tiivistyy hirveästi sitä ajattelua, jonka takia kaikki on päin persettä tällä hetkellä. Kulutus on normi! Kaverit tietysti nauravat partaansa, kun superkuluttaja Mopsi räyhää...naurakaa pois.
No, eipä tästä sen loogisempaa juttua tullut, kunhan rähisen aamun uutistarjonnan arvomaailmasta :)
___
Lähden tästä Raumalle keräilemään allekirjoituksia papereihin (laitos pomputtaa valmistuvia), soittelemaan roklin pianoja (ah akustisia), katselemaan vanhaa kampusta, tapaamaan ystäviäni, suunnittelemaan väikkäriä ja huomenna mukavien poikien kanssa tarkastelemaan kaupunginteatterin Lainahöyheniä.
Toivottavasti kaksi kuuden tunnin yöuniin jäänyttä yötä eivät kauheasti seuraa perässä :S
...jää setan discoteekkikin melkeen välistä, voivoi.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/11/1004839
Tässä uutisoitiinkin eilen keskiviikkona siitä, että Suomi on jäänyt kauas taakse oman tietoyhteiskuntansa kehittämisen kanssa monista maista. Taisipa pääministerikin vähän epäkorrektisti - mielestäni, pilkkua viilaan tässä - todeta filmatussa puheessaan todeta, että ViroKIN on monin kohdin edellä (alentuvaa...vähä).
Olen katsellut ja kuunnellut ja ihmetellyt jatkuvasti Suomalaista tietoyhteiskunnan kehittymistä. Monet asiat, kuten äänestäminen yms. palvelut, puhumattakaan innovatiivisemmista lähestysmistavoista käyttää nettiä (joku keksiköön mitä nämä ovat) ovat jääneet unohduksiin. Toki saamme verottajan lomakkeen tulostettua netistä ja asioitu pankissa (joka oli mahdollista jo Dos-aikaan 1990-luvun alussa...oli se hieno vihreänmusta käyttöliittymä :).
En tajua asiaa nimenomaan sen takia, että valtio tunkee tuottavuusohjelmaansa väkisin läpi ja samalla itkee kilpailukyvyn perään. Tietotekniikalla voitaisiin, oikein systeemiin integroituna, saada paljonkin tuottavuutta valtionhallintoon. Tällä hetkellä vain taitaa olla niin, että käyttäjäkunta on sangen vastentahtoisesti ottamassa uutta välinettä käyttöön (osin menneiden huonojen kokemusten perusteella).
Koulujen kohdalla tietotekniikan välineistön tila on SURKEA. Pikkuhiljaa on alkanut opettajille ilmestyä oma tietokone, usein kannettava, ja monista luokista alkaa löytyä videotykki. Tämä on kuitenkin vielä enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Puhumattakaan tietokoneluokista, joiden myllyt ovat auttamattomasti vanhentuneita. No, lienee turha odottaa mitään radikaalia muutosta näiden lasten tietotekniikan opetukseen niin kauan, kun ei ole opettajiaKAAN varaa pitää töissä.
Nämä lapsethan nyt eivät kuitenkaan vaikuta tässä yhteiskunnassa kuin noin 60-80 vuotta peruskoulunsa jälkeen. Turha investointi.
Jotta pittäs teherä tänki asia suhte.
Oudosti tuntuu siltä, että samalla kun perinteinen tuotantoteollisuus (metsäteollisuusliitto saa kyllä syyttää osin itseään, olisivat ajoissa lähteneet kehittämään toimintaansa ja jatkojalostusta ja ylipäätään vaihtoehtoisia tuotteita sen sijaan, että poteroituvat asemasotaan puolustamaan perinteistä tuotantoaan Suomessa...lost battle) katoaa Suomesta, ehkä pienipiä ja erikoistuneimpia muotoja lukuunottamatta (ja telakkateollisuutta...) niin kuitenkaan ei kehitetä tietoyhteiskuntaa jolla on, kuten haastateltu jokumikälie sanoi, tällä hetkellä paras mahdollisuus toteuttaa uudenlaista talouskasvua. Osaamista Suomessa on ainakin saatavilla!
No, odotellessamme muutoksia yhteiskunnan joustaviin rakenteisiin pika-aikataululla...
Stressiä?
Mitä tahansa tekemätöntä tai tekemistään odottavaa tai tulevaa tai levällään olevaa asiaa ajattelenkin, on reaktiona lähinnä kiihtynyt pulssi, paniikki, hermostuneisuus, ärsyyntyneisyys ja vittuuntuneisuus.
Jostain syystä mikään ei etene mihinkään. Kaikki toimet joihin tartun, eivät tunnu liikkuvan tai kehittyvän.
Sen lisäksi kämppä on täysi kaaos, kun en saanutkaan tarvittavia kalusteita vielä.
En pysty keskittymään mihinkään. Pimeys verottaa omansa.
Ennen ei ole ollut tällaista oloa, että hermostuu heti, kun ajattelee keskeneräisiä asioita. Saati jos tulee jotain uutta, pientäkin, palaa heti hermo.
Olen kireä ja tiuskiva. Välillä hyvällä tuulella, mutta...
Ehkä osin myös siitä syystä, että on antibiootilla eikä pääse liikkumaan on vähän on the edge.
Toinen minkä olen huomannut - ja josta jollain tasolla huomautettiin kommentilla: "oot nykyään nii pintahomoo" - on se, että olen siirtynyt jotenkin kevyempään mielentilaan tässä syksyn mittaan. En enää jaksa ympärilläni ihmisiä, jotka ovat huonolla tuulella, negatiivisia, kyynisiä tms. Kyllä, olen vieläkin itse tuota kaikkea, mutta huomaan vain, että olen mielelläni hyvällä tuulella miettimättä syvällisiä ja vaikeita asioita, kuin käytän aikani maailmasta angstaamiseen. Kevytmielisyyttä.
Eihän se minulta aivoja mihinkään vie, jos välillä antaa itselleen välin luvan vain olla ja nauttia ilman sen suurempaa tarkoitusta.
Ristiriitainen bloggausko? On kivaa syksyä, mutta sitten stressaa. Ehkä yhteys on siinä, että olen siirtänyt energiani mielialastani ja fyysisestä kunnostani huolehtimiseen ja siinä samalla on jäänyt opinnot vähemmälle. Tasapainon löytäminen eri osa-aluiden välille on hankalaa.
"Väitöskirjassaan vuodelta 1944 professori L. A. Puntila[9] erittelee ruotsalaisuuden vaikutuksia Suomessa ja eritoten 1800-luvun loppupuolen svekomaanista liikettä. Puntila luettelee joukon ajatuksia, jotka hänen mukaansa edustavat Freudenthalin maailmankuvaa äärimmäisellä tavalla. Puntilan mukaan nämä Freudenthalin teesit olivat:
* Ruotsia puhuva sivistynyt luokka kuuluu ruotsalaiseen kansallisuuteen, joka näin ollen oli ollut ja on edelleenkin valtiaskansa;
* Suomalaiset eivät olleet voineet, rotunsa jäsenkansaa kun olivat, luoda ennen ruotsalaisten valloitusta mitään omintakeista kulttuuria;
* Historiasta tiedämme, että niillä kansoilla, jotka kuuluvat turaanilaiseen kansansukuun, ei ole erityisiä luonnonlahjoja itsenäiseen edistymiseen sivistyksen eikä viljelyksen alalla;
* Ei mikään muu kansa Euroopassa ole osoittanut niin vähän taipumusta itsenäiseen asemaan kansojen joukossa kuin suomalaiset ja ylipäänsä koko turaanilainen suku;
* Älyllisessä suhteessa suomalaiset eivät vielä vetäneet vertoja muille kansoille;
* Ruotsalaisen talonpojan mielestä suomalainen ammattitoveri on alempi olento, erämaiden pölkkypää, joka kaikissa suhteissa on hänestä jäljessä."
lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Olof_Freudenthal
Mukavanoloista ajattelua. Pakkoruotsikeskustelua ystävän kanssa. Tämä heppu nousi esiin. Yo-ihmisillä on niin kovin mitään järkevää tiistaiyötekemistä. Kuinkahan paljon aikansa yläluokka oikeasti kysyi alemmalta kansanosalta, että mitä mieltä nämä ovat, vaan laittoivat sanoja näiden suuhun? Tiedettä tiedepiireille...näinhän se on nykyäänkin kyllä...
Ah ja tietysti, RKP jakaa vieläkin Freudenthalin nimeä kantavaa mitalia ihmisille, jotka ovat edistäneet ruotsin kielen asemaa suomessa. Lipponen on saanut mitalin 2007. Voisi kysyä, onko hän samaa mieltä mitalinsa nimikkohahmon ajatuksista vai kantaako muuten vai kivaa prenikkaa...
Osmo Soininvaara kirjoittaa mielestäni, no ei säkenöivästi, mukavan kiihkottomasti ruotsin kielen asemasta.
http://www.soininvaara.fi/2009/11/23/2440/
Itse en kommentoi sen enempää :)
"Et kai sä vaan luulet että oot mua jotenki parempi?!"
Olen keskiluokkaisesta perheestä, sellaisesta, jossa kaikki käyvät lukion ja isit ja äitit ovat töissä laman läpi (esimiehinä ja johtajina ja hyväpalkkaisina duunareina), kaikilla äidin puolen ihmisillä on omat talot, pari autoa jne. Suurta suomalaista keskiluokkaista sukua, velat maksettuina.
Ystäväni tulee Valkeakosken lähiöistä, joissa hänen mukaansa pääasiallinen elinkeino on valtion tuet ja viihteenä baarit. Jos saan yleistää, niin sitä peruslähiöelämää, alemman tulo- ja koulutustason ihmisiten massaa. Epätoivoisuutta ja katkeruutta. Alkoholismia.
Tuossa karrikoiden meidän erilaiset taustamme. Molemmat olemme tällä hetkellä yliopistossa ja menestymme tässä maailmassa. Molemmat ovat ehtineet saada jo nimensäkin painettuun tekstiin, jonka ovat itse kirjoittaneet.
Ystäväni kuitenkin "valitti" sitä, miten vaikeaa on nousta sellaisesta sosiaalisesta piiristä, joka katsoo "petturia" pahasti eikä hyväksy yksilön sosioekonomista nousua. Sama ryhmä myös, sen sijaan että tukisi, vetää mielellään toista takaisin alaspäin. Ystäväni tuntee elävänsä ristipaineessa sen kanssa, että omaa mielihalua päästä elämässä pitkälle, mutta ei halua etäännyttää sillä vanhaa elinpiiriään.
Itse taas tulen ympäristöstä, jossa tuki on sanatonta. Tai siis, elämässä eteenpäin meneminen on normi. Jos et jostain syystä halua tehdä mitään, sitten aletaan kyllä sinua kammeta aktiivisempaan elämään.
Kyse lienee siis, ei niinkään yksilön edellytyksistä vaan ympäristön asenteesta. Opettajan kyllä tiedostan tämän, koska lapsesta vain näkee millaisella asenteella kouluun suhtaudutaan.
Osin en täysin ymmärrä, enkä tiedä voinko ymmärtääkään, ystäväni ongelmaa, sillä jos elämässä jotain haluaa, kannattaa sitä tavoitella. Ei ole järkeä ankkuroitua toisiin ihmisiin, varsinkaan, jos näiden vaikutus on negatiivinen. Mutta kuten sanottu, tulen ympäristöstä, josta en joudu pyristelemään irti. Olen toisinaan hieman järkyttynyt siitä, miten erilaista elämää ihmiset ovat lapsuutenaan viettäneet ja viettävät. Omani ei olekaan kaikille se normaali.
Ja niin, tuon alun lauseen, et ole parempi jne., sanoi minulle isäni kännispäissään vuonna 2004, ensimmäisenä yliopistovuotena.
Hirveän julma kommentti, mutta ymmärrän isääni. Hän on mies, joka tulee juurikin sellaisesta ympäristöstä, joka on tukahduttanut. Isäni olisi päässyt taidoillaan paljonkin pidemmälle, mutta painolasti oli liian raskas. Onneksi lapsenlapset ja ikä ovat muuttaneet isäni täysin viimeisen neljän vuoden aikana. Mukava ihminen. Ei hän vieläkään kyllä ymmärrä yhtään, millainen on yliopistomaailma ja millainen on minun elämäni siellä ja toisaalta homomaailmassa. Olen hänelle ehkä täysin vieras ihminen, vaikka hän minut osin tunteekin paremmin kuin minä itse :)
"Hei. Raapasin autoasi. Ota yhteyttä XXX"
RaapaIsin autoANNE. Ottaisitteko yhteyttä XXX
Noin itse olisin kirjoittanut.
Kun kielinatsi päässä hiljeni, aloin kirota lisävaivaa. Onneksi edes lappu jätetty ikkunaan, jotta tiedän lähettää laskun.
