Mopsi's

...miksi en syö appelsiineja tai greippiä...

huulet niin kuivat ja rikki, että alkavat vähän ajan päästä kirvellä ihan törkeesti ja menevät pienille rakoille ja turpoavat :S:S

skins-sarjassa on marimekon iso satakieli -kankaiset lakanat :)

köyhät teinit :)

Kovaäänisille kulkupeleille pitäisi laittaa käyttökielto kaupunkialueella tai kova haittavero. Onko todellakin tarpeellista, että moottoripyörä pitää niin saatananmoista meteliä kiihdyttäessään, että se kaupungissa häiritsee satoja, ellei tuhansia ihmisiä yhdellä ajokerralla?! Varsinkin, kun äänelle ei ole mitään järkevää tarkoitusta, paitsi tietysti ehkä toimia munanjatkeena...

http://www.wulffmorgenthaler.com/striphandler.ashx?stripid=a0bbcbe5-7505-40f7-983e-32d441048814

Olisi kiinnostavaa harrastaa seksiä itsensä kanssa.

Olen sukukeskeinen, tarkoittaen, että viihdyn perheeni ja sukuni(kin) parissa. Meillä on aina pidetty sukujuhlia useamman kymmenen ihmisen voimin, suuremmissa juhlissa liikutaan jo sadan tuolla puolen.

Poikaystäväni ei ole sukuihmisiä ja on kaapissa vielä. Tämä tarkoittaa sitä, että hän ei halua vierailla perheeni parissa läheskään niin usein kuin minä ja sitä, että me emme todellakaan vieraile hänen sukunsa parissa.

Pystyn elämään sen kanssa, että hän ei joka viikko ole mukanani, kun käyn kotipuolessa, mutta se mikä ei ole helppoa on, että aina kun hänen äitinsä/isänsä soittaa tai tulee käymään, minusta tulee välittömästi o l e m a t o n; lakkaan olemasta.

Jotenkin karu ajatus, että ihminen kuten minä, jolle suku on tärkeä ja haluaisin tutustua poikaystävänkin perheeseen (sieltähän hän tulee, en häntä voi täysin ymmärtää, jos en tunne perhettä!), muuttuu täysin olemattomaksi. Olen olemassa bflle vain kun olemme kahden, muuten en kuulu hänen elämäänsä. Karua.

Kaappi on jokaisen oma asia tietystikin, mutta parisuhteessa en halua olla pakkokaapitettu. Vaikka en kyllä olekaan, en ole kaapissa enkä sen ulkopuolella lainkaan...

Poikkiksen kaappeilu on vielä siinäkin suhteessa outoa, että se mitä hänen vanhemmistaan tiedän, heillä ei liene mitään ongelmaa asian suhteen. Outoa on myös poikaystäväni perustelu siitä, että pakkohan heidän on tietää, koska poikkis on, no aika selvä tapaus. Pointti on kuitenkin se, että vaikka tietäisivätkin, eivät he tiedä, että poikkis seurustelee.

Näin yli vuoden jälkeen jotenki pohtii jo, että olenki minä se, mitä ei haluta paljastaa, vai homous, vaiko molemmat kenties.

Pridessa oltiin viikonloppu. Perjantai oli ihan mukavaa Kalliossa istuskella poikaystävän ja emännän kanssa. Vähän syötävää ja juotavaa ja ajoissa unille.

Lauantai ei sujunut ihan minun mieleeni. Poikaystävällä oli hauskaa, mutta seurue koostuikin hänen ystävistään ja heidän ystävistään. Minulla ei vain ole suuressa tuntemattomassa nuoressa porukassa mitään yhteisiä keskustelunaiheita kenenkään kanssa. Istuin siis hiljaa koko päivän ja illan. Ei kauhean kohteliasta, mutta en jaksanut kylmässä tuulessa olla seurallinenkaan.

Ilta oli pettymys siinä mielessä, että kaikki paikat olivat täynnä ja seurueen nuoriso (eli muut kuin minä) juoneet itsensä jo kohtalaiseen kuosiin. Itse en jaksanut juoda, koska olisi vaatinut totaalisen kaatokännin, jotta olisin jaksanut olla seurallinen ja kiinnostua nuorten marinpolttelusta ja valituksiin narttumaisistä ämmistä, jotka vastailevat puhelimeen poikaystäviensä puhelimiin ja muistikatkoista missä milloinkin bileissä jnejne.

___

Tulen paremmin juttuun hieman, no, miten sanoisi, rauhallisemmassa seurueessa, jossa impulsiivisuudesta on jo hioutunut vähän terää pois...

___

Poikaystävä veti launtaina loppuillasta väsyneenä ja humalaisena oman perinteeksi muodostuneen draamatappelunsa aiheesta ei mikään. Juo, väsyy eikä ole syönyt mitään, joten on verensokerikin alhaalla. Sitten draamaa ja riidanhaastamista ei mistään. Siinä vaiheessa on jo sama sanonko jotain vai olenko hiljaa, olen joka tapauksessa ääneen väärässä tai sitten hiljaa ja ylimielinen. Meni hermo kunnolla pitkästä aikaa. Vedin mykän päälle. En ala tappelemaan asiasta, jota ei ole edes olemassa ja niin, että on aivan sama mitä sanotaan, huuto vain kovenee. Totally pointless.

Lienee parasta välttää baari-iltoja poikaystävän kanssa. Useamman kerran kokemuksella pitäisi oppia. Näen jossain määrin samanlaisen käyttäytymiskaavan bfssä kuin mitä olen katsonut isässäni 20 vuotta elämästäni. Sitä ei jaksaisi enää omassa henkilökohtaisessa elämässään katsella, kun siitä on kerran päässyt eroon. Ja kaavalla tarkoitan liikaa juotavaa ja riidanhaastamista ja sammumista ja loppuillan tapahtumien unohtamista. Samoin tietyn pisteen jälkeen illan aikana, toisen ihmisen juomisen määrään on vaikea enää puuttua ilman riitaa. Enkä tiedä kyllä pitäisikö siihen edes puuttuakaan, aikuisen ihmisen elämään.

Piireissä liikkuu itse asiassa jonkin verrankin ihmisiä, jotka elävät parisuhteessa, mutta eivät käy koskaan samaan aikaan kumppaninsa kanssa iltaa istumassa syystä tai toisesta, oli sitten kyseessä mustasukkaisuus tai riitely tms.

___

Blogini ongelma on jossain määrin se, että liian moni tuttavapiiristäni lukee sitä. Se ei voi enää toimia siinä tarkoituksessa, johon sen aikanaan perustin, eli jonkinlaisena outlettina ajatuksille. Jokainen uusi minulle tuttu lukija aiheuttaa jonkinasteista sensuuria. Poikaystävä ehkä suurimman siinä mielessä, että parisuhde on aika elimellinen osa elämää ja samoin yksi suuri ristiriitojen ja ongelmien lähde. Ja näitä ongelmia on hyvin rajallinen mahdollisuus pohtia täällä ilman sitä mahdollisuutta, että toinen lukee niistä ensin täältä ja ymmärtää ne päin helvettiä.

___

Minulla on pieni (täysin epärealistinen) koirakuume, tarkemmin ottaen halajaisin ranskanbuldoggia.

___

Stellalle kiitos piipahtamisesta puun alla. Pieni halaus piristi päivää :)

___

Tässä kohtaa bloggausta alan yleensä miettiä, että josko sittenkin sensuroisin jotakin kirjoituksesta, koska ajatuksiani ei jostain syystä aina ymmärretä tai haluta ottaa vastaan. En kuitenkaan jaksa sensuroida vaikka se järkevää olisikin :/

___

Parisuhteessa on kiinnostava balanssi sen suhteen, että kuinka paljon sen pitäisi toimia "itsestään" ja kuinka paljon työtä suhteen pitäisi vaatia m o l e m m i l t a osapuolilta. Aina tietysti on kaksi osapuolta peliä pelaamassa. Sitä vähän yrittää tietoisesti tehdä asioita ja ottaa aiheita esille, mutta tietysti miettii, että yrittääkö tarpeeksi tai yrittääkö toinen samalla mitalla. Kuinka paljon suhteeseen mahtuu järkeä ja toisaalta tunteita? Kuinka paljon pitää tehdä työtä ja voiko sitä tehdä liikaa? Tunteiden varaan ei voi pelkästään rakentaa mitään?

Lienen liian analyyttinen ihminen parisuhteeseen.

___

Heinäkuu tulee jo, seuraavaksi elokuu, sitten alkaa työn metsästys ja "oikea" palkkaduunarin elämä. Ainakin toivottavasti, sillä vuokraan pitää kaapia sentit jostakin.

___

Harkitsen takaraivossa muuttoa Helsinkiin. Opettajan palkalla ja yksin asuvana täysi itsemurha taloudellisesti. Eikä siinä kaupungissa mitän ihmeellistä ole, suurta gay-scenea lukuunottamatta. Turku on jossain määrin ihan viehättävä. Ehkä takaraivossa on pientä pakomentaliteettia. Turkuun oli helppo tulla Raumalta, koska täällä oli joitain tuttuja ja sitä kautta sosiaalista verkostoa. Helsingissä sitä ei ole. Voisi kyllä tehdä ihmeitä meikäläiselle rakentaa sellainen alusta asti uudestaan. Tai sitten erakoituisin, eläisin sossun rahoilla ja ampuisin itseni. 50-50 change for either one to happen.

___

Voiko ihminen olla liian kyyninen??

___

Ehkä parempi päättää maratonbloggailu tähän aikaan yöstä. Sanon liikaa asioita liian monelle lukijalle, ja jälkeen päin vittuunnun siitä, että olen turpani edes avannut :)

story of my life, always wrong, no matter what.

Moon huonolla fiiliksellä. Jotenkin...liikaa ollut poikaystävän ja auringon seurassa. Menny yli rajan jo tää mun "tarvii säännöllistä yksinäisyyttä, yleensä seurassaoloajan verran vähintää". Ei jaksa olla kauheen innostunut seurassa, jos ei saa ladata akkujaan välillä. En kyl tiä tarviittisko ollakkaa, feikki-into on perseestä.

___

Jussi meni ja tuli. Iha buenoa aikaa oli, vaikka ei mikään ihmeellinen tapahtuma ollutkaan.

Pettymys olisi voinut olla kova, jos yksi skumppapulloista olisi ollut ainoa. Avaaminen ei meinannut onnistua millään ja kas, ei pullossa juuri hiilihappoa ollutkaan. Suutari. Ei ollut edes korkki turvonnut.

Alkoon vaan takas. Myyjälle erehdyin sanomaan, että täysin hiilihapoton. Meinasin antaa vähän asennetta kun myyjätär nyppäsi korkin pois ja pullo sihahti ja tähän täti toteamaan, että jaa, mites tätä tänne sitten onkaan hiilihappoa joutunut...

Sitte joku pakollinen haen lasin ja katselen ja tihrustan, ennen kuin voin antaa uutta pulloa. Olihan siinä nyt vähän hiilaria tiätty. Saatiin uus pullo. Onneksi ämmä tajus korjailla huonoa huumoriaan sillä, että totesi skumppakorkin olevan yleensä mahdoton saada takaisin pulloon kiinni, jos normaali on. Jäi ärsyttämään myyjän aluksi lohkaisema pieni ivallinen kommentti.

___

Pride tulossa. En oo jotenki missää fiiliksissä. Ehkä johtuu siitä, että ollaan poikkiksen kavereiden kanssa, joita en tunne. Ihan ehkä mukavaa seuraa, mutta en oo niin viriili enää, et jaksaisin bilettää aamusta aamuun. Sitte oon se tylsä vanha paska, joka valittaa et haluu nukkumaan ja pilaa kaikkien illan. Twenty-somethings are too much to handle for an old fart such as me.

Toinen on yöpyminen. Mulla ei sinällään oo mitään vikaa nukkua poikkiksen tyttökaverin pikkupikkuyksiössä, varsinkin kun emäntä on hyvää seuraa, mutta jossain vaiheessa elämää sitä alkaa kaivata jotain muutakin kuin leiriolosuhteita. Helppo kiva hotellihuone pariksi yöksi olisi mukava. Oon jo siinä pieruiässä, että kaipaan rauhallista ja helppoa asumista enkä välttämättä ahtaita pieniä tiloja, joissa pesii useampi ihminen samaan aikaan. En oo enää niin nuori, vois sanoa.

Poikaystävä inhoo, ku sanon sille että se on nuori vielä. Mäkin oon. Mutta muutamalla vuodella voi olla merkitystä paljonkin. Ja sen tiedän (ja 10 vuoden päästä taas toteen, että olin nuori 25veenäkin), että nuorena ei tiedä olevansa nuori. Ja kyllä nuori käyttäytyy nuoresti. Vähän ehkä ehdottomampaa ja kulmikkaampaa meno...
___

Pitäis tehdä sitä ja tätä. Ei jaksa.

___

Noksu pääsee innolla osallistumaan keskiaikamarkkinoille, joihin mäkin aion perehtyä ainakin yhen päivän ajan. Toivottavasti ei naisen hamonen oo liian paksu tässä helteessä :S:S

___

Oon ny jotenki apaattinen. En tiä tarviisinko tosiaan vaa akkujen lataamista, meanin' päivä pari yksin. Ehkäpä. Oon outo hermit, joka vaatii yksinäisyyttä, mutta paljon kuitenkin välillä seuraa ja seksiä. Ehkä mulle paras ratkasu olis pari hyyyyvää ystävää ja sitte pari fuck buddya ;) Sais lomailla elämästään aina välillä ja sitte taas elää täysillä.

___

Kuumakin on tällä viikolla. Kiva et on kesä, mutta poikaystävä haluaa ottaa kaiken irti lämmöstä ja on vähän suorittamismeininkiä tässä ulkona lomailulöhöilyssä. Mäkun voisin hyvinkin istua päivän sisällä verhot kii ja touhuta jotain pientä omaa. Sitä paitti, oon jo palanu karrelle :S

Kaipaisin jo lomaa lomastani :)

Kävin suihkussa ja sammuin sohvalle päiväunille mukavan puhtaana ja rentoutuneena.

Kun koomasta heräsin, teki mieli limsaa. Pienen pohdinnan jälkeen vetäisin jalkaan pelkät farkut, niskaan neuleen ja päähän hatun. Kengät jalkaan ja ulos. Ilman alusvaatteita ja sukkia on yllättävän mukavaa liikuskella. Ihan vähän jopa seksikästä sanoisin :)

Oon kurkistanu nukkumaan mennessä, että sängynalusta on tyhjä, raottanu vähän silmiäni, kun ollut olo, että huoneessa ehkä joku muukin. Tarkistanut jonkin epämääräisen narahduksen alkuperän (oma pää ehkä?), raotellut silmiäni suihkussa (kiitos Hitchcock) ja nostellut jalkojani sohvalle, kun on tullut ohjelmaa ötököistä tai vain sellainen olo, että sohvan(kin) alla asuu jotakin. Pimeissä varastoissa ja käytävissä ja nurkissa elää varmasti jotain.

Joskus pöristelen huuliani autoa ajaessani, niin kuin lapsetkin leikkiessään. Tarkistan avaimet lähtiessäni viiteen kertaan, ja joskus kuudennenkin kerran. Laadin listoja, joita en kuitenkaan muista tarkistaa. Sekoan, jos joku sotkee käsille ja astioille tarkoitetut pyyhkeet tai kutsuu siivousliinaa rätiksi. Olen kehittäny inhon hain kiduksia kohtaan. En tiedä miksi, ne inhottavat.

Tunnen sängyssä punkkien leuat, kun ne nakertavat kuollut ihoani. Joskus olen varma, että niitä kiipeää korvaanikin. Silloin raavin korvaani. Puhdistan ja pesen käteni usein. Onneksi näin, koska kaivan nenäänikin.

Laskostan alusvaatteni, mutta en enää värikoodaa vaatteitani kaapissa. Inhoan pölyä pinnoilla. Asettelen hiuksiani koko ajan uudelleen. Kun minulla on vähän meikkiä naamassa, eikä siihen saa koskea, sitä enemmän se kutiaa. Silmälasini eivät ole koskaan suorassa tai tarpeeksi puhtaat, jottei niitä voisi puhdistaa tai asetella uudestaan, edes vähän.

Haluiasin alkaa tupakoida.

Minulta jää aina kahvia tai teetä juomatta noin teelusikallinen kupin pohjalle, aina (poikaystäväkin jo valittanut asiasta). Rakastan aikatauluja. Käynnistän tietokoneeni ensimmäisenä kun herään tai tulen jostain kotiin. En ole nettiriippuvainen. Päiväpeiton tätyy olla suorassa. Tyynyjä voin asetella vaikka kuinka kauan. Verenpaine nousee, kun joku rojahtaa sängylle tyynyjen päälle.

Pidän asioiden lajittelusta lokeroihin. Inhoan yhden akselin ympärille tehtyä symmetristä sijoittelua. Rakastan kultaista leikkausta ja mansikoita. Juon liikaa, joskin nykyään vähemmän. En juo tarpeeksi. Juhlin liian harvoin kunnolla. En osaa tanssia, vaikka joku muuta väittääkin. Olen seksiaddikti, joka elää jatkuvassa vieroituksessa. En ole koskaan lauennut unissani. Näen liian vähän fantasiaunia. Viimeksi heräsin huitoen jotain ötökkää kimpustani. Se taisi olla unta. Tai sitten se asuu sängyn allani.

Pidän nappien ompelusta vaikka se onkin ärsyttävää.

Pesen hiukseni kahteen kertaan, ihan vain varmuuden vuoksi. Käytän päivittäin tai lähes päivittäin itseni hoitoon ja laittamiseen noin 20 eri petrokemian tuotetta. Unohdan aina kylppäriin valot päälle. Tuoksun monesti kaakaolle, koska kuorin itseni kaakao-parapähkinä aineella ja sen jälkeen kosteutan ihoni samaisentuoksuisella kosteusvoiteella. Tykkään Bodyshopista ja Zarasta (vaikka molemmat aika homoja paikkoja, ja zaran vaatteita on kaikilla päällänsä, bulkkia). Pidän kullasta ja kristalleista. Mielestäni Versaillesin peilisali on mauton.

Olen usein levoton. Aina kauheasti ajatuksia. Välillä on pää ihan tyhjä. Yleensä vain sekaisin.

En keksi mitään blogattavaakaan :)