Kirjoittelen tässä luentopäiväkirjaa, tai no paremminkin tutustun luentomateriaaliin, jotta aivoni työstävät raakamateriaalia, joista sitten voin säkenöivät huomioni tehdä.
Uusi ajatus minulle, mutta jotenkin...ei kuitenkaan, ilmiselvä, miksi en ole asiaa näin päin ajatellut koskaan -fiilis.
Siis se, että koulutus on itsessään muuttunut - lainatakseni luennoitsijan sanamuotoja - institutionalisoitunut (kullttuuripääomaksi) yhteiskunnassa, jonka avulla voidaan legitiimisti perustella ja vahvistaa muita pääoman lajeja, kuten taloudellista valtaa ja sosiaalista arvostusta. Koulutuksella perustellaan yhteiskunnan eriarvoisuutta (vaikka teoriassa Suomessa kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet koulutuksen hankkimiseen).
Näinhän asia on, suoraan sanottuna esim. poliitikkojen suusta monella eri tavalla: "eihän kaikki voi olla maistereita, tarvitaan myös siivoojia", "tarvitaan koulutusta, jotta pärjätään kilpailussa" jne.
Koulutus on todellakin todella näkyvä, mutta minulle näkymättömäksi jäänyt eriarvoisuuden ylläpitäjä. Olen jotenkin uponnut koulutusmantraan ja siihen uskoon, että koulutus on hyvä, kaunis ja välttämätön. Ja vaikka tiedostan omalta kohdaltani sen, että yleneminen koulutusportailla on minulle suurissa määrin ihan tietoista statuksen hankkimista siinä missä se on myös tiedollisen pääoman hankkimista. Silti en ole tullut suoraan ajatelleeksi sitä, että se koulutusrakenne, jonka sisällä toimin, itse asiassa hajottaa omalta osaltaan yhteiskuntaa ja ylläpitää luokkajakoa (sallittakoon marxilaisuus pienenä vilahduksena).
Oma pohdintansa on tietysti siinä, että voiko mikään ihmisyhteisö elää ilman, että sen jäsenet eriytyvät ja ennen kaikkea hierarkisoituvat.
Omassa ajattelussani, niin poliittisesti epäkorrektia kuin se onkin ja minusta elitistipaskan tekevää, on olemassa monen kerroksen väkeä monista eri syistä ja että itse kouluttaudun kiivetäkseni yhteiskunnallisessa statusportaikoissa vähän ylemmäs. Outoa on kuitenkin, että vaikka tavallaan olen hyvinkin suoraan tämän asian näin ajatellut, en ole kuitenkaan koskaan ajatellut koulutusta yhteiksunnallisesti eriyttävänä ja ehkä hajottavan tekijänä (negatiivisena), vaan ajatellut sen olevan nimenomaan päinvastainen tekijä, mahdollistajana nousta yhteiskunnassa ylöspäin (positiivinen tekijä). Oudoksun omaa sokeuttani, mutta sitä varten kai kouluttaudunkin, että näkökulmani (omaankin) elämään(i) laajenevat...
___
edit: ymppään vielä tähän bloggaukseen ihmettelyn (no joo tiesin että näin toimitaan monesti) siitä, että kuinka paljon eri tahot, projektit, yhteisöt, yhdistykset, kunnat, valtio(kin), tutkimusryhmät jnejnejne. painivat sen ongelman kanssa, että jää rahaa yli projektin jälkeen tai välitavoitteen tai vuositilinpäätöksessä ja sitten pohditaan, että mihin ylimääräinen raha sullotaan, jotta ei seuraavat tuet jää liian rikkauden takia saamatta.
Koko EUhan pyörii tukirahoilla, joten voisin kuvitella tämän systeemin tällaisenaan olevan aika helvetinmoinen tehoton rahasyöppö. Rahaa on, mutta se pitää käyttää tai piilottaa, jotta sitä saa lisää. Outoa ja tyhmää. Ja oon tämmösen asian tiennyt, mutta nyt vasta törmännyt siihen käytännössä, jolloin sen idioottimaisuus konkretisoituu, varsinkin kun ajattelee laajemmassa mittakaavassa ja rajallisten resurssien maailmassa: rahaa vaan määrä x ja silti osa sulloo sitä johonkin, jotta saa varmasti sitten lisää...oisko vaihtoehtoa, jossa rahaa ei tarttis piilotella ja tuhlata, jotta sitä saa LISÄÄ?
5 kommenttia
Roope2
17.11.2009 21:26
Lisäksi maksuton yliopistokoulutus vahvistaa luokkayhteiskuntaa, sillä siitä hyötyy eniten "hyvintoimeentulevat" perheet, joiden kakarat siellä opiskelevat.
mopsi22
17.11.2009 23:12
Häh?
Meneekö huumori ohi, vai pitäisikö tuossa olla maksuLLINEN yliopistokoulutus? Olenko vain väsynyt, kun en nyt tajua...
Aboa
18.11.2009 13:17
Nyt en minäkään ymmärtänyt, Roope. Oma taustani on sellainen, että perheeni varat eivät olisi riittäneet jälkikasvun kouluttamiseen maksullisissa opinahjoissa. Onneksi sain mahdollisuuden suomalaisen, maksuttoman järjestelmän ansiosta.
martin
18.11.2009 21:06
Minulla on tähän kaksi huomiota.
1) Koulutus on nykyisin tutkintotodistusten jahtaamista. Ne eivät keskinäisessä vertailussa todista yhtään mitään (tai hyvin vähän). Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia persoonia. Sen lisäksi voin sanoa, että koulutus ei korreloi ihmisten onnellisuuden kanssa.
2) Koulutus on yhteiskunnassa luokkia luovaa, koska sen avulla vertaillaan ja vertailun pohjalta luokitellaan. Minä itse en kannata tällaista meritokratiaa vaan sääty-yhteiskuntaa.
Roope2
19.11.2009 13:55
Otetaanpa siis uusiksi: varakkaiden perheiden lasten osuus kaikista yliopisto-opiskelijoista on suhteettoman suuri > yliopistokoulutukseen varatuista verorahoista suhteettoman suuri osuus menee varakkaiden perheiden lasten koulutukseen.
Siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä, miten niiden tulisi olla. Kommenttini ei ole moraalinen tai ideologinen kannanotto vaan ihan tilastojen kertomaa.