rucolaa, tomskuu, kurkkuu, paprikaa, oliivei, fetaa, vanhaa goudaa, auringonkukan- ja kurpitsan siemeniä, kinkkuu, paahdettuu kuivattuu sipulii, öljyy, pippurii, kuivattuu basilikaa, vähä luomupunkkuu ja kivoi kuvei lahjakalenteris.
daily lunch.
Jostain oudosta syystä tunnen outoa sympatiaa Väyrysen Paavoa kohtaan.
Miksi, en tiedä, mutta kaverissa on jotain raikkaan umehtunutta itseluottamusta, vaikka maailma lähinnä nyrpistää nenäänsä.
Onkohan se sitä asennetta, jota aina peräänkuulutetaan, mutta jota ei sitten kuitenkaan saisi olla tasapäistävässä Suomessa. Että erotu, mutta älä kuitenkaan.
Täytyy Väyryselle sen verran antaa krediittiä, että onhan kaveri ollut mukana politiikassa ministeritasollakin mukana suhteellisen kauan ja luulen, että kaverin älykkyys on ehkä vähän jäänyt taka-alalle - kenties tarkoituksellisesti piilotettuna hassunhauskankokokansanlupsakanmaalaissedän imagoon.
Väyrysmukia harkitsin, mutta vähän turhan arvokas. Ja en siis itselleni, vaan joululahjaksi...
Äänestän Haavistoa.
Isoäiti kuopattiin pari viikkoa sitten.
Ei, en ole erityisemmin harras tai puhu kuolleista sen kunnioittavammin kuin elävistäkään. Miksi ihmisestä pyhimys kuollessaan tulisi?
Isoäidistä ei kyllä ole pahaa sanottavaa. Perfektionistinen ihminen, jolle hymyily oli työn takana ja asioista löytyi aina ensin jotain negatiivista sanottavaa.
Kuulostaa tutulta.
Mutta kuitenkin mummulla oli periaatteita. Kaikki ihmiset olivat tervetulleita katon alle ja kaikki ruokittiin ja kahvitettiin. Jehovantodistajatkin. Elämässä pääsi eteenpäin, kun muisti, että koulutus on kaiken avain.
Kiitos, anteeksi ja ole hyvä olivat ne kolme asiaa, jotka jokaisen piti osata ja käyttää. Kiroilu oli pannassa, mutta jos erehdyit sanomaan piru isoäidin kuullen, sait ehkä jäätävimmän katseen ikinä.
Mummu onkin sellainen outo auktoriteettihahmo ollut. Koskaan, yhtä kertaa lukuunottamatta, mummu ei huutanut kenellekään. Mummun tarvitsi vain katsoa ja kaikille oli selvää, että nyt ollaan tekemässä jotain väärin.
Pohdin kunnioituksen lähdettä. Mummu kun ei koskaan räyhännyt eikä mummua varsinaisesti tarvinnut pelätä. Koti oli aina siisti, ruokaa pöydässä, sängyssä puhtaat tuuletetut lakanat ja jos lapsenlapset jotain halusivat, mummu pyrki sen heille antamaan (ja myös kertoi syyt, miksi nyt ei jotain saa).
Päädyinkin pohdinnoissani siihen, että kunnioitus lastenlasten taholta mummua kohtaan syntyi ehkä siitä yksinkertaisesta asiasta, että mummu kunnioitti meitä lapsia ja näki eteemme vaivaa. Ei tehnyt mieli kuraisin kengin lampsia keittiöön, jos laittiat olivat tiptop siistit - aina. Ei halunnut valittaa ruoasta, jos sitä oli nähnyt tehtävän aamusta asti - eikä niin, että olisi tarvinnut valittaa, mummu oli näitä isoäitejä, jonka luo tultiin, jos ei muuten, niin syömään erinomaista kotiruokaa.
Opimmeko jotain? No ainakin sen, että kohteliaisuudella pääsee pitkälle ja muita kunnioittamalla saa itsekin osakseen kunnioitusta. Ainakin useimmiten. Yrittämistä ei saa lopettaa.
***
Äitimuorini totesi ennen hautajaisia, että auttaisin sitten toista siskoani, jos suruviestin lukeminen haudalle kukkia laskettaessa osoittautuisi hälle vaikeaksi. Sisko luki tekstinsä vakaalla äänellä ja kuuluvasti.
Minä repesin sitten itse parkumaan kesken neljän sanan lauseeni. Huoh, miehisyys meni arkun mukana... ;)
Ja sainpa kokea, ensimmäisen kerran kahteen noin vuoteen, rytmihäiriön paluunkin. Se ilmestyi juuri mukavasti sydämenmuljahduksen myötä, kun olimme nostamassa arkkua ja lähdössä kantamaan sitä hautausmaalle. Elähdyttävää, kun pulssi on noin 200 ja yrität ryhdillä saada heiluvaa puulaatikkoa ahtaasta kirkosta ulos, samalla kun serkkun vähemmillä voimilla takanani talloo kantapäitäni ja takeltelee kantoliinan kanssa.
Valivali.
Kaunis päivä oli, aurinko paistoi kirkon ikkunoista ja ulkona oli kirpeä yhden asteen joulukuinen päivä. Huonomminkin voisi lähteä kuin 100 lähimmän sukulaisen ja ystävän ollessa paikalla.
Siis, että, anteeksi, mitä?!
Kaksi asiaa pistää silmään: mitä Supolla on tekemistä opetustoimen ja vanhempien välisessä kiistassa ja miksi opettaja väärin opetettuaan ei saa potkuja, vaan pienemmät ryhmät ja avustajan?
Jos oikein populistisalaliittoteoreetikoksi ryhtyy, tarttuu tuohon islaminuskoon ja Jihadiin, jonka vanhemmat ovat opettajan päälle langettaneet. Siksi Supo on mukana.
Muuten vähän sellainen olo, että miksi nyt vedetään ilmatorjunnalla hyttysiä ketoon...
http://yle.fi/alueet/tampere/2011/12/al_supo_sovitteli_uskonnonopetusta_3102078.html
http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513140809/
"Timo Soini on maisterisjätkä, jossa yhdistyvät opillinen sivistys ja kansanomainen esitystapa. Maisterisjätkä on uskon ja aatteen mies, heteromies, lihansyöjä, isä, aviomies, futisfani ja ravimies."
Kai kaikille nyt selvisi, että Timo on Mies?
Isoäidin hautajaispöytään pyydettiin tekemään piparkakkutalo. Viikon olen suunnitellut, eikä ihan se Notre Dame, mikä mielessä oli, toteutunut.
Mutta mennään maalaiskirkolla. Ledit vielä sisään, että saadaan vähän hohtoa ikkunoihin. Jos tätä edes ehjänä saa kuljetettua...
Mussukan kavereita tuli kylään.
Menyy:
Savukalaa, jonka kylkeen paahdetaan uunissa pippurilla, merisuolalla, valkosipulitahnalla ja oliiviöljyllä maustettua kesäkurpitsaa, munakoisoa, fenkolia, paprikaa ja punasipulia.
Salaattina parista eri lehtisalaatista, rucolasta, kirsikkatomaateista, aurinkokuivatuilla tomaateilla maustetusta fetasta, aurinkokuivatuista tomaateista, vihreistä pavuista, tuoreesta basilikasta ja oreganosta sekä öliiviöljystä, pippurista, suolasta, valkoviinietikasta ja soijakastikkeesta koostettu pieni vihersalaatti.
Toki kylmää valkoviiniä on huuhteluaineena.
Laiskana tarjoan jälkiruoaksi tuoreesta ananaksesta, kiivistä, päärynästä ja viinirypäleistä tehdyn hedelmäsalaatin kermavaahdolla ja tummalla minttusuklaalla höystettynä. Toki vähän portviiniä kylkeen.
Ai mitä ihmeellistä tässä on? No, tämä on käytännössä täysin hiilihydraatiton ateria, valkkarin ja portviinin sokeria lukuunottamatta.
Ilman pastaa, perunaa, riisiä ja leipää, puhumattakaan sokerista, voi saada erinomaisen hyvää ruokaa aikaiseksi. Virallinen ruokakolmio aiheuttaa meikäläiselle vain turvotusta ja ilmavaivoja, joten voi painua kuuseen kolmionsa kanssa suomalaiset ruoka-asiantuntijat. Nih.
Tästä se lähtee.
Syksy saapui jälleen. Harmaata, joskin väreissä hehkuvat puut hieman piristävät maisemaa. Märkääkin.
Kesä meni remontoidessa äidin asuntoa ja huonekaluja rakennellessa. Mussukan kanssa ei juuri kesälomaa ollut meikäläisen huhkiessa hellepäivät maalien ja puutöiden parissa.
Vahinko otettiin takaisin viime viikolla. Olimme molemmat viikon sairaslomalla. Kotona, kalsarit jalassa sohvalla maaten ja kerryttäen nenäliinavuoria sohvapöydällä, sivupöydällä, lattialla...
Yskittää vieläkin.
Kirjoittelen Porvoosta. Lähdin viikoksi kiertelemään Suomea ja tapaamaan opiskelututtujani.
Työnteko on jäänyt vähän vähälle. Yritän karistaa niskastani Suomalaisen työtä yli-ihannoivan kulttuurin syyllistämistä siitä, etten ole töissä. Tuttavien ja sukulaisten kanssa jokainen keskustelu alkaa osapuilleen sanoilla "Mites työt?" Sitten ehkä joku kysyy, mitä Minulle kuuluu.
Teen töitä, mutta nyt otan vähän aikaa itselle. Leppoistan. Harrastukset ja yhdistystoiminta ja vaikkapa tuo äitin asunnon remontointi ovat kyllä pitäneet aikani järkevästi kulutettuna, vaikka eihän se sitä ole yhteiskunnan silmissä, jos en ole töissä.
Leppoistan silti, prkl.
___
Syksyn kulttuuririentokalenteri on täyttynyt valtavaa vauhtia. Olin kuuntelemassa H.B.G:n (Helsinki Brass Quintet) levynjulkistuskonserttia Raumalla ja toistamiseen John & Eleanoria katsomassa. Otin äidin mukaan keskiaikaiseen nukketeatteri-iloitteluun. Äiti piti kovasti älykkäästä ja erilaisesta esityksestä.
Seuraavaksi vuorossa on Fairy Queen semi-ooppera Porissa, jossa laulajana on hyvä ystäväni. Synttärilahjaksi sain mussukalta liput Il Tritticoon. Myöhemmin syksyllä sitten HOMO! ja Lainahöyhenissä, sekä tietysti Kantanäyn Ei Turus Mittää Homoi oo! -kabaree.
Ja tietysti Turun kaupunginorkesterin monet konsertit, sekä tietysti Sibelius-museossa pidettävät pienemmät konsertit. Onneksi pääsen suhteilla edullisesti kuuntelemaan, sillä eihän työttömällä hylkiöllä muuten olisikaan varaa "korkeakulttuuriin" ;)
___
Tein äiteelle makuuhuoneeseen mm. sängyn, yöpöydät ja lipaston. Lipastosta olen vähän jopa ylpeä, sillä elävä puu ja millintarkat liukukiskot ovat helvetillinen yhdistelmä saada toimimaan. Ohessa muutama räpsäisty valokuva. Sängyn pääty on harmaa, koska suunnittelin siihen vaihdettavan verhoilun. Harmaa materiaali on vaahtomuovi, jonka voi verhoilla millä kankaalla milloinkin haluaa :)
Vahauksen väri on vähän liian keltainen. Tuoli on isotätini perintöä. Lamput olen törsännyt joskus teininä. Isi ihmetteli, miksi 16-vuotias poika ostaa 800 markan lamput. Ovat käytössä vielä.
Seinässä on Teknoksen struktuurimaali, jolle näytin vähän tasoituslastan hammasreunaa. Päällä maali ja vähän kiiltävää lasyyria.
(Ei hyväksynyt .jpg tai .png -muotoisia kuvia, joten laitetaan sitten -gif-muotoisena. Surkea laatu.)
Ohessa Ylen uutisoimia ajatuksia valtiontalouden leikkauksista:
"Lapsilisien verottaminen toisi 500 miljoonaa euroa, josta valtiolle noin sata ja kunnille runsaat 300 miljoonaa." Lisäksi oli lapsilisien leikkaukset mainittu, eli leikkaukset ja verotus.
Herää kysymys, että keneltä leikataan? Toivottavasti vain niiltä, jotka eivät lapsilisiä tarvitse lapsista huolehtimiseen (tulot taloudessa yli 4000€/kk esimerkiksi).
Toinen kysymys on lapsilisien verotus. Laskettaisiinko lapsilisä suoraan verotettavaksi tuloksi niin, että se myös lisäisi bruttotuloja kokonaisuudessaan. Tällöin se lisäisi kokonaisveroprosenttia, eli lapsilisän saaja maksaisi kaikista palkkatuloistaan korkeampaa prosenttia. Veronkorotus siis. Vai olisiko lisällä kiinteä prosentti vai kenties sama prosentti kuin palkkatulolla ilman, että lapsilisää palkkatuloon lisättäisiin.
Onko joku laskenut mukaan myös ne kulut, joita uuden veromuodon täytöönpano tuottaa?
"Lasten päivähoito-oikeuden rajoittaminen säästäisi valtion menoja 50 miljoonaa euroa ja kustannussäästöjä siitä tulisi lähes kaksisataa miljoonaa."
Tätä kannatan, sillä vanhemman ollessa yksin kotona, voi siellä olla lapsi joukossa. Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen vaan pitäisi olla tapauskohtaista harkintaa.
"Arvonlisäverotuksen yhtenäistäminen lisäisi verotuloja noin kaksi ja puoli miljardia euroa."
Tämä tarkoittanee sitä, että joiltain pienempää arvonlisää nauttivilla aloilla korotettaisiin arvonlisäveroa joko 23 % tai sitten harmonisoitaisiin kaikki samalle tasolle, jolloin yleinen alv saattaisi laskea, mutta joidenkin alojen nousta. Joka tapauksessa, jotta tuo ko. summa saataisiin kokoon, nousee alvit kokonaisuudessaan nykyisestä tasosta. Onko otettu huomioon kulutuksen lasku yhdellä tai useammalla alalla alvin noston jälkeen?
"Kuntien valtionosuuksien leikkauksista paperissa on erilaisia malleja, joissa valtio säästäisi satoja miljoonia euroja."
Että näin, lisää velvollisuuksia ja sitten leikataan rahoja. Hienoa.
"Kotitalousvähennyksen pudottaminen 2 000 euroon paikkaisi valtion kassaa yli 200 miljoonaa euroa."
Onko 200 miljoonassa mukana laskettuna se, että kotitalousvähennyksen piiriin kuuluvia töitä saatetaan teettää vähemmän ja tätä kautta menettää verotuloja, joita töitä tekevät maksavat saamistaan tuloista?
"Uusista liikenneväylähankkeista luopuminen toisi valtiolle runsaan sadan miljoonan euron säästöt."
Suomessa ei ole, anteeksi vain, varaa leikata mistään liikenneväylähankkeista. Rautatiet kirjaimellisesti mätänevät paikoilleen ja tiestö vaatii jatkuvaa vuosittaista ylläpitoa pysyäkseen edes nykyisenlaisessa huonossa kunnossaan, saati että sitä reilusti perusparannettaisiin. Lyhytnäköistä infrasta säästämistä, joka maksaa tulevaisuudessa paljon. Huolletaan nyt, eikä makseta sitten tulevaisuudessa isoja rahoja uudelleenrakentamisesta.
Ja samalla säästyy ehkä muutama ihmishenkikin, kun tiestö on kunnossa.
"Armeijan hankintamenoja lykkäämällä voitaisiin säästää sata miljoonaa euroa."
Kannatan. Johan niille 100 miljoonaa myönnettiin taannoin vuotuista kyseenalaistamatonta lisärahaa.
"Uusiutuvan energian tukiin eli niin sanottuun risupakettiin tehtävä kymmenen prosentin leikkaus vähentäisi valtion menoja noin kolmella kymmenellä miljoonalla eurolla."
Siis voi hyvää päivää, leikataan tulevaisuuden energiaratkaisuista vai?! Näihin pitäisi satsata kymmenen kertaa enemmän! Tyhmää ja lyhytnäköistä pitää kiinni vanhoista energiamuodoista vain sen takia, että niistä virtaa tällä hetkellä rahaa sisään.
Suomen teknologisella osaamisella voisimme luoda jotain oikeasti tuotantokelpoista teknologiaa, jota myydä ulkomaille. Nyt valtio on niin vastahankainen, että menee tässäkin kohtaa valitettavasti hyvät rahat ohi sivu suun. Vähän kuin olisi 1900-luvun alussa pitänyt kiinni höyrylaivoista, koska hiilistä sai hyvän veron. Samalla ihmiset opettelivat lentämään mantereelta toiselle, eikä ketään kiinnostanut sen jälkeen enää laivailla Euroopasta Usaan. Ontuva esimerkki, mutta....
Toivotan onnea ja järkeä hallitusneuvotteluihin, ja samalla toivon, ettei viivytystaktiikka toimi Kokoomuksen puolelta. Pitäkää pienet puolueet kiinni avainkysymyksistänne!
Köyhyyttä, voi köyhyyttä. Toukokuulta ei ole tullut palkkaa juurikaan, kuka nyt ottaisi jonkun valvomaan lapsien elokuvien katselemista. Mutta silti palkkaa tulee sen verran, että täytyy odottaa palkkakuitteja liitolle toimitettavaksi. Liitto käsittelee asiaa pari viikkoa ja kas, rahaa tulee joskus kesäkuun puolessavälissä. Saadut palkat kattoivatkin kivasti asumisen ja nyt loma alkaa Matti kukkarossa.
Matilla voisi olla edes kivat vatsalihakset ja öljytty kroppa.
Toki edellä oli vain ihannetilanne. Palkkakuitteja ei tule, koska on liikaa välillä vaadittu, että palkka maksettaisiin ajoissa. Näin ollen aina kun yksi palkka myöhästyy, myöhästyy myös pääasiallinen tuloni, eli ansiopäiväraha.
Hieman ärsyttää.
___
Kesäloma stressaa muutenkin. En osaa olla paikallani ja sitten kun sen vihdoin opin, olen paikallani 24/7 ja rapaudun niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sopivaa välimaastoa ei meikäläiselle ole vielä löytynyt.
Tekemällä jaksaa tehdä paljon, tekemättä ollen ei tule tehdyksi yhtään mitään. Hädin tuskin suihkuun jaksaa kerran päivässä raahautua.
Eniten ärsyttää opettajan se, että jonkinlaisesta säällisestä tulosta voi unelmoida seuraavaksi syyskuun lopulla, jos silloinkaan.
Yhtään työpaikkaa ei ole tippunut. Hakijoita on paaaljon ja monet paikat etukäteen näemmä päätettykin. Siinä sitten räpistellään.
Harkitsen laukun pakkaamista ja muuttamista opettajaksi johonkin korpeen. Tosin en osaa hiihtää tai mitään muutakaan "pitäähän nyt jokaisen osata"-juttua, joten lienen kummajainen Suomen uljaalla maaseudulla.
Siwan kassalle ehkä sitten. Vaikka ne tuppaavat palkkaamaan nättejä tyttöjä. Sellaisesta ehkä pienellä ehostuksella voisin mennäkin. Not.
Ärsyttää toisinaan, että meikäläisen mieliala on suorassa suhteessa pankkitiliin.