Mopsi's

Jaahas, sitten pitäisi kesäksi totutella lisääntyneeseen vapaa-aikaan (=aikaa tuhlata rahaa) ja vähentuneisiin tuloihin (työkkärirahoilla mennään). Huonon huono yhtälö!

Pari päivää olen lomalla ollut ja kauhee tohina ollut päällä vaan. Siivoilua, kun mussukka on siirtynyt asuntoaan jo laittamaan, ja tavaroiden järjestelyä. Askartelua ja nikkarointia sun muuta. Yritin lukea kirjaa. Sivu meni, sitten alko aivot taas raksuttaa ja lähdin Bauhausiin. Nyt on kirjahyllyssä sitten ovet...

____

Ensi viikolla serkulla on pääsykokeet Turussa. Lupasin opastaa, ettei maalaisen tarvitse stressata sekavan kampusalueen kanssa oikeaa salia etsien. Muuta ohjelmaa ei sitten olekaan. Äärimmäisen outoa.

____

Viisut ja kalsarikännit katkesivat, kun naisbosse soitti seuraksi alakerran baariin. Pikalähdöllä sinne. Menin joskus kahden ja kolmen välillä maaten, mutta kas, klo 7.50 heräsin.

Piintynyt tämä kunnon elämä aika syvälle rytmiin. En valita, tykkään herätä aikaisin. Tavoite olisi herätä joka aamu klo 8.00 viimeistään.

Anttas katto.

____

Opettelin Prinsessa Ruususen häämarssin pianolla. Hieno teos.

____

Ostin lankaakin ja puikot. Josko nyt sitten kuitenkin opettelisin neulomaan. Ajattelin mennä kaverin mökille viikoksi (jos huolitaan). Siinä voisi sitten lukea ja neuloa ja semmosta kaverin kanssa. Voisi rouva samalla vähän neuvoo neulomisessa.

Neulonnan kesäleiri.

____

Täytän 27 tänä vuonna. Kriisikö? En tiedä. Huomasin tuossa feissiä seilaillessani, että silmiin ei enää ekaksi pistä ihmisten ikä. Siis mitä tulee komeisiin miehiin, jotka eteen tulevat.

Nuorempana sitä tuntuu painottavan ikää, mutta pari vuotta kun etenee, niin eipä tuolla ole paljoa merkitystä loppuviimeksi. Toisaalta, näytän välillä itse 20-veeltä...

____

Kokeilen tässä viljatonta ruokavaliota. Semmosta, että viljat ja peruna ja semmoset pois. Paljon parempi olo. Ei turvota yhtään. Kasviksia ja hedelmiä, juustoja ja lihaa syön enemmän. Munakkaita vuohenjuustotäytteellä.

Omom. Jukurttiakin, varsinkin turkkilaista. Ihanan paksua ja pehmeää.

Samaan aikaan tässä on paino pudonnut pari kiloa ja kotilihastreeniä olen vähän ruuvannut tehokkaammaksi (ja säännöllisemmäksi).

Katselin tuossa eilen itseäni peilistä, jalassa semmoset ahtaammat farkut, ja totesin, että mulla on ihan ok kroppa, kiva jopa :)

Paranee vanhetessaan vai miten se nyt oli?

"Mielipiteille pitää olla jotain perusteita."

"Ei pidä! Niitä pitää vain puolustaa!"

Ihmisten puolue on mainiota satiiria.

Noniin, siinä se sitten on. Päin helvettiähän se on tehty, mutta oppimiskappale.

Pintakäsittelyn kaikki miljoonat kolhut eivät näy kuvassa :)

Mikä kittaus ja pohjamaali?!

Onpahan nyt kuitenkin ensimmäinen itseni valmistama kaluste. Tukeva ja painava se on, umpipuuta tietysti. Pyörät alla ja saa kannettavaa liikutella sängyn ja sohvan väliä, siirretyä pois siivouksen tieltä jne.

Olen vähän ylpeä, vaikkei tuotos ihan omaa laatutasoani vastaakaan...

Mökkeilein isäni luona. Ovat itse menneet, no, varsinaiselle mökille. Kyllä köyhälle kaupunkilaiselle mökistä menee viileä tiilitalo saunalla varustettuna.

Aloittelin tuolla kantapäänkauttaoppijan puutyöprojektia. Tekaisen itselleni pienen ja yksinkertaisen (no niin, no...) sohvapöydän.

Ongelmia on ollut ja paljon. Ensinnäkin tyhmänä tietämättömänä valitsin kuusiliimalevyn. Se kuulemma valuttaa pihkaa vielä 50 vuodenkin päästä. Enkä hätäisenä tietysti ehdi odotella sen kuivumistakaan, joten salmiakiksi saattaa pöytä muuttua vielä puun kuivuessa.

Poratappien paikat menivät ihan nätisti kohdalleen, mutta sen verran paksua levyä (28 mm) on, että tapitkin ovat isoja. No isolla terällä lohkesi pieniä paloja irti. Liimaa väliin.

Ensimmäinen liitos olikin sitten päin persettä. Toki tukeva ja millilleen jopa suorassa, mutta tapit olivat hiukan nihkeitä sopimaan 10 mm reikiin. Outoa sillä tapit olivat kyllä kanssa 10 mm ja saman kokoinen reikä niille käsittääkseni pitäisi tehdäkin.

Hoidin nihkeän liitoksen lekalla. Ei ehkä ensimmäinen kalusterakentamisen työkalu, mutta perkele kyllä upposi, kun 15 minuuttia paukuttelin menemään.

Haluaako joku tulla kokeilemaan, saako liitosta irti :P

...ei tyylikkäästi ja ammattitaitoisesti tehty, mutta ehkä luovuutta osoittaen.

Pintakäsittelykin varmaan olisi voinut tehdä oksalakasta ja pohjamaalista lähtien. Toki nerona perehdyn asiaan vasta maalattuani ekan kerroksen. Katsotaan mitä tulee, kun annan kuivua, hion ja maalaan vielä kerran pari uudestaan.

Liekö koskaan kiiltävän valkoinen ilman pohjamaalia...

Mutta pöytä onkin yksinkertaisuudessaan hyvä oppikohde: poratappiliitkosen tekeminen, mittaaminen, hionta ja höyläys, pintakäsittelyä, koneiden käyttöä jne.

Ymmärrän isääni ja sitä, miksi hän viihtyy verstaassaan. Onhan tekeminen terapeuttista ja siitä syntyy jotakin konkreettista - ainakin jos osaa tehdä :D

Neulominen kun ei oikein sitten lähtenyt käyntiin, niin ehkä sitten puutyöt. Niihin on ainakin isä opettajana (20 vuotta jo odottanutkin, milloin kiinnostun - tähän mennessä aina kun olisi pitänyt mennä katsomaan miten ne ketjut öljytään, olen seissyt vieressä unelmoiden kukkapuska kädessä...noin kuvainnollisesti).

Ehkä pöytäsestä eksyy kuva tännekin, jahka se valmistuu :)

Hermostumisen jälkeen olen ottanut ärsyttävän rauhallisen ja pitkäpinnaisen asennoitumisen. Sellaisen kärsivällisyyden perikuvan. Toimii kasvatuksessa paremmin, kun oppilas ei voi ohittaa opettajan sanomista sen takia, että opettaja huutaisi.

"mitä ooksää vielä ensviikonki?!". Näitä kuulee, mutta tähän ehkä syynä mun matematiikan orjaleirini. Pari viikkoa enää koulua ja mä meinaan pitää vielä kertauskokeenkin kutosen asioista. Periaatteeni muutenkin on tekemisen suhteen se, että annan kasan hommia ja niitä voi tehdä koulussa, mutta ne on tiettyyn päivään mennessä tehtävä. Vähän Freinet-koulutyyliin, jossa annetaan viikoksi tehtäviä ja lapset saavat itse ajankäyttöään kontrolloida. Mulla lähinnä ajatuksena, että voit vaikka seisoa päälläsi jos ei huvita, mutta et häiritse muita ja nää tehtävät on oltava tehtynä päivänä X.

Toimii oikeestaan ihan kivasta, sillä antaa oppilaille semmosen tietyn vapauden tehdä sitä, mikä kiinnostaa, mutta kuitenkin niin, että ope vähän antaa rajaa, että mitä tekee milloinkin.

No, tänään oli niin levotonta, että mentiin pihalle istuskelemaan ja tekemään. Vilkkaimmat ottivat pallon mukaan ja purkivat energiaansa siihen. Mikäs siinä sitten...

_____

Tänään filhamonisten konserttiin kuuntelemaan Sostakovitsia ja Ravelin Boleroa. Homona otan tietysti äiteeni mukaan. Mukavat paikat melkein takarivistä.

Kuuma vaan on, joten vaatetus on vaikeeta...

____

Uudet lasit! Näytän hotilta kirjanpitäjältä ja aurinkolaseissa '70-luvun homolta pilotilta :)

Hianot, me likes. Tyylikkäät, yksinkertaiset ja näyttävät. guut.

____

Käsittämättömyyksiä:

Vein kouluun pari liimalevyä, joita olen työstellyt aina välituntisin (teen itselleni pienen olkkarin pöydän). No, laitoin oppilaani hommiin ja otin liimalevyni siihen mittailtavaksi. Yksi vilpertti tulee vähän ajan päästä, kävelee taltta kädessä ohi ja iskee levyihin pari reikää ohimenne, mitään sen suuremmin ajattelematta.

Millisekunti meni, ennen kuin edes tajusin, mitä tyyppi teki, sillä itselleni ei tulisi mieleenkään hakata taltalla mitä eteen sattuu. Sitten tyrmistyneenä huuhdahdin, että mitä ihmettä sä touhuat, nää on opettajan omat! "Et kai koulunkaan omaisuutta vaan kävele tuhoamassa! Aivot käyttöön sieltä takataskusta, hyvä ihme sentään!".

Jotenkin menin ihan sekaisin, kun en vaan voinut käsittää, kuin tyhmä teko oli. Tulee, iskee vaan muuten vaan ja jatkaa matkaansa. Sama ku olis kävelly opepöydän ohi ja heittäny mun puhelimen maahan ja jatkanu matkaansa.

Onneksi oli koko porukka vähän nolona sitten ja kaveri kans. Ois pitäny vielä pyytää tuomaan uusi levy mulle, mutten tajunnut. Ja toisaalta, tykkään näistä persoonallisista tavaroistani, joihin jokaiseen liittyy jokin muisto. Olkoon tässä nyt Vilpertistä sitten muisto, taltanlovet...jotka kyllä ehkä peittyvät, jahka pintakäsittely alkaa.

Semmosta se sitten on lasten kanssa, ajattelemattomuuden kestämistä...

VoivoivoiVoivoivoi...

Mopsilta palo käämit töissä. Sillee totaalisesti. Liikunta ei oikein sujunut, kauheeta suunsoittoa vaan koko ajan, sähläämistä pesismailoilla (joku saa päähänsä kohta!) ja semmosta levotonta irvailua ja lorvailua.

Huusin, kovaa. Parille oppilaalle kävelin oikeen huutamaan päin naamaa. Huitovat ja lyövät palloa tarkoituksella mihin sattuu, soittavat suutaan päälle, viis veisaavat turvallisuudesta vaikka varsin hyvin tajuavat asian.

Lopuksi vielä pieni positiinvinen kehu siitä, että peli meni paremmin ku viimeksi ja että osa pelasi hyvin. Sitten kauhee huuto sen päälle, että tommosta suunsoittoa ja opettajalle irvailua en katto ja paljon ovat saavuttaneet ku mut saivat suuttumaan. Ku liikunta ei maistu niin ens tunnilla mennään juoksee pururataa ympäri...

En kyl oo mitenkää ylpee itestäni, mutta mitta se mullakin on täyttyväksi. Huutamisesta ei oo mitään hyötyä. Ois vaan pitäny seistä ja antaa sählätä tunnin loppuun. Pilliin eivät reagoi, joten se on totaalisen turha...pakko huutaa pää punasena, jotta saa edes huomion.

30+ esiteinipoikaa ei oo ihanteellinen liikuntaryhmä ja ymmärrän open pointin: "jos näin isoja ryhmiä tehdään, ei hän ainakaan viitsi edes yrittää mitään ihmeellistä opetusta vaan huolehtii siitä, että kaikki selviävät hengissä...".

Mutta eniten ärsyttää se, että palaa käämi ja vielä lapsille. Huutaminen turhaa, mutta kyllä sitä välillä kaipaa avokämmenmetodia, kun joku oikeen vaan soittaa suutaan päin naamaa eikä tajua, että elämässä tulee aika nopeesti seinä vastaan tolla asenteella. Asia, josta täytyy parille tyypille mainita, jos ei hommat oikeen ala sujua noin ihmisiksi...

Huoh, kivaojahan ne kakarat ovat, mutta voi vittua että ne osaavat käydä hermoille halutessaan (ja ku ope antaa käydä...).

Ei niitä voi pellossakaan antaa kasvaa, kyllä jotkut tavat pitäisi opettaa. Vaikka sitten huutamalla, jos ei muuten uppoa kaaliin tai irtoa huomiota edes hetkeksi.

*kasvain ottas*

Tämä luokka ei ole näin keskittynyt ollut vielä kertaakaan. Katsoimme elokuvan. Paikallaan seisovia silmiä, avonaisia suita, heilumattomia raajoja ja hiljaisuutta.

Outoa.

Elävä, aivot lamaannuttava, äänekäs kuva on se värkki, joka pystyy tässä ajassa ja maailmassa saamaan lähes herpaantumattoman keskittymisen lapsilta.

Ei hyvä.

Eräs puolituttu juo liikaa, juhlii liikaa, on menettänyt luottotietonsa ja työnsä. Työ meni kyllä talouden takia, ei omasta syystä, mutta muuten omat valinnat ovat vieneet nyky-yhteiskunnassa vaadittavat edellytykset elää. Ilman luottotietoja häviää valtavasti mahdollisuuksia (muuttaminen, asunnunlöytäminen, työnkin saaminen jne.).

En ko. ihmistä tunne oikeastaan muutamaa tapaamista lukuunottamatta.

Toinen ystävän ystävä, jonka olen tavannut kerran elämässäni joskus pari vuotta sitten, mutta jonka kanssa olen keskustellut netissä paljonkin, vietti juuri (ehkä vihdoin) psykologisella puolella hoitojakson. Fiksu nainen, joka on vain lähtökohtiensa uhri. Lähiöelämä, alkoholi, raskaus nuorena ja täysin epäkannustava (ja kyllä, kouluttamaton) lähipiiri vetää häntä alaspäin eikä tue mitenkään hänen pyrkimyksiään. Elämä ihmisten keskellä, jotka ovat työttömiä eivätkä yksinkertaisesti tiedä kaikista mahdollisuuksista mitä heillä olisi käytettävänään, on raadollista päivä kerrallaan -elämää.

Kummatkin näistä ihmisistä ovat minulle tavallaan tavoittamattomissa, lukuunottamatta virtuaalista keskusteluyhteyttä. Niiden kautta olenkin sitten parhaani mukaan kehunut, haukkunut, yrittänyt antaa ajatuksia toisenlaisesta tavasta elää, kuunnellut vain hiljaa jne.

Aika avutonhan ihminen lopulta on toisia auttamaan, jos se mitä vaadittaisiin, on yksilön oma päätös muuttua tai muuttaa elämäänsä.

Ovatko he ongelmineen edes minun ongelmani? Syy miksi pelkään opettajan työtä on juurikin liika välittäminen. Oppilaitaan ja heidän lähipiirejään monine ongelmineen on mahdotonta (minulle) pitää vain työnä, joka jätetään toimistolle. Mutta ei sitä ihminen voi toisten ihmisten elämiä ja kohtaloita loputtomasti märehtiä, tai on nopeasti itse muiden märehdittävänä...

Harvinasen vetelä päivä. Maattu ja nukuttu koko päivä. Kello 15 vasta aktivoiduttu. Mussukka meni laittamaan taloaan ja nukkuu siellä ekaa yötä. Mä kierin kuumassa sängyssä yksin täällä sitten.

Kuuma. Helvetin kuuma. Tuli taas ajankohtaiseksi ajatus kattotuulettimen hankinnasta. Helvetin rumiahan nuo ovat, mutta enpä mä tota kattovalaisinta käytä käytännössä koskaan, joten voisin hommata jonkun sliikin kivan design-tuulettimen. Ne tosin maksavat vähän liikaa :S

_____

Mä nyt sitten otan elämän sillee rennosti. Heti ku jätin päästäni väikkärin, tylsistyin :S

En osaa laiskotella ku tulee heti huono omatunto. "Tänkin ajan vois käyttää johonkin järkevään", ajattelen, vaikka ehkä tuo oleminenkin on jotain järkevää. Kirja, taidan alkaa lukea kirjoja.

Homoseksuaalisuuden historiikki on kesken, samoin Modern asian living -sisiustusopus ja Type-kirja (fonttien sielunelämää, semmonen, hmm, oppikirja siitä, mistä fontit tulevat ja miksi ne ovat millaisia ovat ja millaisia ovat hyvät fontit, ja oikeaoppiset...hifistelijälle...:P).

Nyt järjestelen vähän eteistä taasen. Mun hyllyprojekti jäi kuvittamatta, mutta Elfat sain munakkaalla iiiisolla poralla vedettyä kiviseinään kiinni. Nyt vähän klaaraan mussukan kamoja pois alta, että saan taas omani järjestykseen tohon. Pienissä tiloissa on aina jokin tavara, jolle ei paikkaa löydy. Ei auta ku karsia sitten vaan. Loputon projekti.

Varastossakin on puolet tavaroista menossa kirpparille. Ehkä sillekin nyt olisi aikaa sitten, kun en mitään väikkäriä mutustele.

Kuuuuuma. Kylmä oli talvella, tykkäsin enemmän palelemisesta ku paahtumisesta.

_____

Leipä on pahasta. Turvottaa.

_____

Mulla on vähän semmonen rantakuntoon kesäksi -projekti. En mä ny mitenkään rupsahtanu oo, mutta kieltämättä tää parisuhde vaikeuttaa itestään huolehtimista. On niin kamalan kivaa ja helppoa vetästä kullan kainalossa kulho pähkinöitä ku nostella 8 kg puntteja ja hikoilla.

Onneksi oon sen verran itsekurinen, että pystyn pakottaan itteni sillonki ku täytyy pakottaa. Tosin, jos jää päivä pari välistä, syystä tai toisesta, tuntuu kuntoilu hyvältä ja teen vähän ylimäärästäki. Se ku on semmosta, että mitä paremmalta näyttää, sitä kivampi on tehdä lisää.

Ehkä mä rikon neitsyyteni ja laitan hihattoman paidan päälle tänä kesänä. Mun ihq suomalainen vaaleenpunakirjava possuihoni ku ei oo kauneinta katottavaa. Ja voishan sitä hauista aina olla vähän enemmän.

Kainalokarvojani en ajele! Tosin, ne on niin vaaleet, että hädin tuskin näkyvät...blond all over...

_____

Aattelin luoda nahkani tässä keväällä. Uudet lasit ja totaalisen uusi kampaus. Ehkä uusi elämänasenne sitten kanssa, tai sitten vaan huvikseni repäsen jotain erilaista. Oon todennu, että joskus kannattaa tehdä semmosiakin juttuja, joita ei aattelis tekevänsä.

Ihan mitä vaa, vaikka vaihtas maitonsa tavallisesta luomuun. Ei oikein koskaan voi tietää, miten pienetkin muutokset lopulta vaikuttaa omaan elämään. Pienestä pisarasta kasvaa puro vai miten se oli.

Itellä, no ei oikeestaan semmosia muutoksia oo ollu tässä...paitsi, että oon oma itteni mussukan kanssa. Jos on hiukset sekasin nii sitten ne on. En ala kiillottaa itteeni liiaksi, kuten tein erään edellisen kanssa. Oon mitä oon, ottaa tai jättää.

Vessan ovi meillä vielä pysyy kiinni, kun sinne on asiaa...muuten...aika rentoa :)

Bokserit jalas ja vinkut käsis katotaan telkkua täs arkisin...

Arjen estetiikkaa.

_____

Kesä tulee. Mä pidän kesäloman! 11 viikkoa. Jotain iloa opettajuudesta. No mulla toi on työttömyyttä, mutta silti lomankaltasta ku tietää, ettei kukaan ny töihin soita.

Pianon oon taas löytänyt. Tarttis nuotteja. Soittaminen tekee uskomattoman hyvää aivoille, puhumattakaan siitä, että se rentouttaa meikäläistä. Ehkä ne pianotunnit voisi ottaa harkintaan, joskin nyt murehdin, että yrittää sitten vaan täyttää arkeaan. Kauheen vaikeeta tää vapaa-ajantoimintojen priorisointi, ja erityisesti se, milloin on liikaa ohjelmaa omalla paletilla.

Miksi ongelma? No siksi, että mä oon semmosta burn out -tyyppiä. Teen, teen ja teen ja sitten vaan oon kauheen väsynyt. Jossain vaiheessa tulee semmonen vauhtisokeus kyllä. Äiti on sairaslomansa aikanaan viettänyt ja varottelee jatkuvasti, että kannattaa oikeesti vaan relata tarpeeksi. Mitä vastuullisempaa työ on, sitä enemmän täytyy tietosesti vaan ottaa vapaa-aikaa.

Ja se vapaa-ajan tarvittu määrä on jotain paljon enemmän ku mitä työelämän edustajat meille haluis sallia :S

_____

Meinaan mökkeillä kesällä. Toki kavereiden mökeillä, omaa ku ei oo. Tai no on isin naisystävällä, mutta en mä isääni kännäämässä jaksa mennä kattoon. Rasittava ajatus.

Mökki, kirja, sangriaa, kavereita...olemista. Huokaus.

Elämä näyttää ihan hyvältä oikeastaan.

...ja mun uudet ei-mopsimaiset aurinkolasit tekee musta aika seksyn... :P

Vaatekauppiaski päivitteli ajan kulumista ja katteli mua hetken ja sano, etten oo vanhentunut lainkaan. Oikkei, vaikka oliski vaan mun luottokortti mielessä sanottua :)

Mut joo, skumpat ja kaikki semmoset odottelee kesänviettäjää. Töitä on vielä pari viikkoa, ja toivottavasti sitten vielä ennen koulujen päättymistä joku sijaisuus tulee, jotta saa vähän ekstra euroo. En valita vaikka loma-aika olis toukokuun lopusta elokuun puoleen välii.

Ah, takaisin järjestemään eteistä ja symbolisesti omaa arkeaan.

Mopsi out (ah, ku tyhmästi sanottu, mutta mähän oonki vähä pölö)

Kävelin tohon naapuriin instrumentariumiin. Kokeilin eri kehyksiä varmaan puoltuntia ja just ku olin luovuttamassa, otin käteen yhet vähän oudot ja tökkäsin päähän. Ja kas, nehän olivat oikein kivat!

Sitten vaa valittee aurinkolasit kaupanpäälle vahvuuksil ja sain samoin tein peruutusajan näöntarkastukseenki.

Tuli sitten kerralla hoidettua kaikki. Rahaa meni 368 euroa. Sillä irtos silmälasit ja aurinkolasit (ja aurinkolaseihin vähä heijastamattomuutta ja kovempaa pintaa, polarisointi jäi pois ku en viittiny siitä maksaa...vanhois oli kyl ja kiva oli, mut...).

Mut tuli ny aika erityyliset! Nykyset on harmaat teräksen väriset, uudet on ruskeeta muovia ja aurinkolasitki on isot pilotit (!), joita en ois kuvitellu päähäni ihan ekaksi, vaikka aika vapaalla aatelmalla laseja kaikista tyylisuunnista kokeilinki.

Ja tykkäsin instrun palvelusta, asiallista ja semmosta kivaa mun tyyliin vähän semmosta, no asiallista eikä mitään huonoo läppää yritetty heittää, mutta mun huonolle läpälle hymyiltiin kiltisti :)

_____

Huomenna olis pesistä, enkä osaa viheltää sitä. Nooh, jos luette uutista lynkatusta opesta, nii se oon mä.

_____

Jotain positiivistakin: kelan takaisinperinnät saa vähentää verotuksessa :D

____

Ja joo, ehkä sitten pitkin hampain laitan väikkärin telakalle. Ajatus siitä, että annan aivojeni luvalla irrota siitä, antaa mahdollisuuden vaikkapa lukea joku hyvä kirja töiden jälkeen, hyvällä omallatunnolla vieläpä. Ehkä se sitten vaan tarvitsee nauttia elämästä, niinku aboa sanoi. Enkä mä ny laakereillani oo maannu, painan töitä koko ajan ja oikeestaan helmikuusta ollutki koko ajan töissä. Ainaki niin hemmetin väsynyt on, että jotain on tehnyt.

Ehkäpä sitten näin. Vaikea jotenkin vain OLLA. Joka iltapäivälle olen yrittänyt järjestää jotain järkevää töiden jälkeistä tekemistä. Sitten voi väsyneenä mennä kotio, nukkua, aloittaa uuden päivän jne.

Viikot menneet mukavasti. Sitten tietysti tajuaa, että miksi sitä aikaansa yrittää tietoisesti kuluttaa, kun voisi nauttia siitä vain oleilemallakin. Aivotyö, kuten väikkäri, ei siihen anna mahdollisuutta, sillä se on aina takaraivossa, mutta jos siitä ottaa lomaa, luvallista, niin ehkä sitten.