Mopsi's

Ikeassa olin perjantaina. Hermostuin, hieman väsynyt kun olin, siitä, ettei Ikea foodsin osastolla olleessa juustossa ollut lainkaan suomenkielistä tuoteselostetta. Sen lisäksi, että se lienee (elintarvikkeissa) lain mukaan pakollinen, ärsytti siinä erityisesti ruotsin kieli.

Suomen pieni ruotsivähemmistö on onnistunut turvaamaan kielensä aseman mainiosti ja ovat aina kitisemässä ja narisemassa, kun heidän täysin normisuomalaiselle turhaan kieleensä ja sen puhtaasti historialliseen asemaan Suomen toisena virallisena kielenä ollaan koskemassa. Mikä helvetin haloo nousisikaan, jos tiukasti suomalaiseksi liikkeeksi profiloitunut putiikki myisi vain suomen kielellä varustettuja juustoja. Ruotsalaiset sen sijaan voivat täysin tyytyväisinä myydä ilman valtakielen tuoteselstetta olevaa juustoa.

Pakkoruotsi on myös pakko vetää keskusteluun jälleen kerran (sillä olen varma, että olen paatoksellista ja jopa saippualaatikko-puhetta lähestyvää paasausta aiheesta pitänyt). Menen jopa niin pitkälle, että väitän pakkoruotsin vähentävän muiden kielien opiskeluhalukkuutta sen lisäksi, että se konkreettisesti vie aikaa pakollisena aineena vapaasti valitavilta kieliopinnoilta. Ja nämä muut kielet, saksa tai ranskakin venäjästä puhumattakaan, olisivat huomattavasti hyödyllisempiä jo siitäkin syystä, että ovat eu:n valtakieliä ja/tai niitä yksinkertaisesti puhuu huomattavasti suurempi joukko kuin ruåttii mångertavia on.

Ärsyttää räksyttävä vähemmistö, joka aina kitisemässä oikeuksiaan :)

___

Pressiklubi vai mikä lie onkaan ohjelma (tämä jossa Ruben Stiller heiluu ja juontaa) on ärsyttävä. Olen osunut ohjelmaan tai sen uusintaan nyt muutamana perjantaina. Teoriassa ohjelma käsittelee ihan kiinnostavasti ajankohtaisia aiheita, mutta onko pakko provosoida keskustelua vain provosoinnin takia, ilman varsinaista hyvää (älyllistä) syytä tehdä niin. Tarkoitan sellaista tyyliä ilmaista asioita aggressiivisesti ja keskeyttää toisen puhe ja tarttua semiepäolennaisuuksiin sen sijaan, että provosaatio tapahtuisi kunnon argumentoinnilla.

Tämän ohjelman kohdalla se häiritsee ehkä siksi, että on älykkäiden ihmisten tarkoituksellista toimintaa ja varmaan konseptiin kirjoitettuakin. Se on siis tarkoituksellista täysin. Sillä on joku pointti - no tietysti siis provosoida.

Ja tarkemmin ajatellen, se näemmä onnistuukin siinä ;)

___

Kiinnostavaa hiustenhalkomista oli pressiklubissa maahanmuuttajista ja siitä, mitä sanaa pitäisi käyttää. Kiinnitin välijuonnossa korvallani vain huomiota siihen, että alueilla joissa on paljon maahanmuuttajia, vetävät huoltajat lapsensa pois kouluista ja siirtävät heidät mielellään vaikka kansainväliseen kouluun, jossa on myös paljon maahanmuuttaneita. Mikä ero on näillä maahanmuuttajilla, jos uutisoinnissa syyksi annetaan "maahanmuuttajavoittoisuus"? Tietenkin kyse sosioekonomisista tekijöistä, mutta jäin miettimään samaa termin käytöstä, siis onko maahanmuuttaja hyvä termi? Toisaalta se kuvaa sangen osuvasti, mutta toisaalta se on leimaava (vaikka inhoan yli kaiken arvolatautuneiden termien vaihtamista johonkin "korrektimpaan" ilman että itse asiaan tulee kuitenkaan muutosta; sama paska uusis kuteis).

___

Huomatkaa asennevammani. Ja huomatkaa myös että kirjoittaja olen minä :)

"- Mielenkiintoisinta on havaita ristiriita. Jos ihminen puhuu kauniisti, mutta kroppa kertoo torjumisesta, jää helposti ihmettelemään, että mitä siellä takana oikeasti on, Harri sanoo.

Ilmeet ja eleet ovat melko universaaleja. Kädet ristissä rinnan päällä, ohi katsominen tai poispäin kääntyminen ovat klassisia torjunnan merkkejä. "

ylen uutisista: http://yle.fi/alueet/hame/2009/10/suu_voi_valehdella_mutta_eleet_eivat_1117760.html

Itse syyllistyn siihen, että vaikka toisen kanssa keskustelenkin, katson monesti ohi kaverin yli tai muuten vain kiinnitän huomioni johonkin muualle. Kuulen kyllä mitä sanotaan ja tiedostan välittäväni viestin "joo joo, kiinnostavaa....:S", mutta silti sitä teen.

Opettajan dissaan useinkin lapsia sillä, että katson jonnekin muualle, vaikka en väheksyä lapsen asiaa. Vain tapa, josta pitäisi kyllä opetella pois :S

Aika usein kuulen sitä, että en kuuntele. Toisinaan menee asioita ohi, mutta kyse on siitä, että päässäni on usein paljon asioita ja pohdin omiani. Väliin täytyy oikein skarpata, että vaikuttaisin siltä, että kuuntelen, koska vaikka kuuntelenkin, en siltä näytä :S

Tapaus:

A on tehnyt sitä B:ll maassa X asuessaan toisessa maassa Y. Sovellettavaksi lainsäädännöksi tulee A:n kohdalla A:n asuinmaan Z lainsäädäntö ja B:n kohdalla voidaan G-periaatteen mukaan soveltaa sekä X että Y maiden lainsäädäntöä, H-periaatteen ollessa voimassa. Erittele ja perustele, mitä lainsäädäntöä sovelletaan B:n kohdalla, kun tällä on kaksi alaikäistä lasta maassa Y ja vakituinen työ ja asunto maassa Y.

Oikeustieteilijä ja oikeustieteen ajatteluun valjastettu vastaisi:

Tapaukseen sovelletaan...blaalblaaa...T-periaatteen mukaisesti ei voida langettaa...blaablaa...soveltuvin osin T-periaate voidaan jakaa osiin...blaalbaa...työsopimuslain kohdan 5§...blaaa...

Opettaja ja kasvatustieteilijä, joka joutuu rämpimään tällaisen eksaktin ihmisestä irroitettua tapausta vastaisi:

Mutta mitä josB:llä on vaikeaa kotona?

Yritän kovasti päästä kasvatustieteellisestä ajattelustani eroon, jotta pystyisin sisäistämään oikeustieteellisen ajattelun, joka tavallaan on oma järjestelmänsä ja huoooomattavasti vähemmän ihmiseen liitetty kuin kasvatustiede. Kuitenaan en pääse tekstiä lukiessani irti siitä taustaoletuksestani, että tämäkin kaikki on ihmisestä lähtöisin. Tenttivastauksessa kuitenkin pitäisi pystyä pyörittämään tätä sisältöä analyyttisesti ja tiettyjen periaatteiden mukaisesta. Näihin periaatteisiin ei kuulu pohdinta siitä, MIKSI joku tekee jotain vaan että mitä lainsäädäntöä sovelletaan ja miksi.

Ajatteluni ja koulutukseni lähtevät aina kysymyksestä MIKSI tuo ihminen toimii/ajattelee yms. noin. Nyt sitten pitäisi tuo ajattelumalli pystyä "hylkäämään"

Vaikeaa.

Toki oikeassa elämässä lain soveltamisen kannalta lienee hyvä, että on sekä pehmeitä ihmistä ajattelevia sekä kovia pelkkään systeemiin uskovia oikeudenharjoittajia. Molempia tarvitaan. Minä vain en pysty jälkimmäiseen tai ehkä ylipäätään näin kankeaan ajatteluun. Toisaalta, tällainen systemaattinen ajattelu pitäisi olla helppoa. Se on vain niin kovin mustavalkoista tenttivastauksissa, huolimatta siitä että vaihtoehtoja voi olla monia.

Olen siis kasvatustieteilijä, psykologi, sosiologi...en todellakaan oikeustieteilijä.

Olen huono bloggaaja. Totesin tuossa, kun kirjoittelin joitakin öisiä ajatuksiani ylös (niitä kun tuntuu silloin riittävän ja ne kun myös liihottavat unen mukana pois päästä...), että olen käsitteellistävä tyyppi.

Onhan ajattelu käsitteellistä, siis sitä vartenhan käsitteitä on olemassa, että niihin tiivistyy valtavasti tietoa eikä ole tarvetta kaikkea tuota tietoa eritellä, vaan sen voi ilmaista yhden käsitteen muodossa.

Mun bloggailut vaan ovat usein käsitteiden availua ja pohdintaa. Onko siinä mitään ihmeellistä, originaalia tms.?!

Pohdin vain kertaalleen muodostettuja ajatuskokoelmia, harvoin löytämättä mitään uutta sanottavaa. Toistan olemassa olevaa.

Toki asioita pitää ja saa pohtia, mutta kunhan tällaisen piirteen totean itsestäni. Se kun tuntuu sopivan outoon identiteettiini, jota ei siis ole. Olen mielestäni ihminen, joka ennen kaikkea heijastaa ympäristöään, kuitenkaan olematta sellainen, josta joku muu ottaisi vaikutteita. Hankala metafora...tai kuvaus oikeastaan, jos nyt vähän oikeammilla käsitteillä mentäisiin.

Toistan muita tuottamatta itse mitään toistettavaa. Matkin, imitoin, imen muista antamatta mitään takaisin. Olisiko noin? On ehkä väärin sanoa, ettei ole identiteettiä, sillä kai sellainen on. Koen vain usein itseni riittämättömäksi, koska olen mielestäni muista riippuvainen liiaksi. Ehkä tämän voisi ottaa hurraahuutona yhteisöllisyyden kuoleman ja yksilöllisyyttä korostavan kulttuurin myötä: edustan yhteisöllisyyttä, joka on katoamassa oman navan ja egon hivelyn kulttuurin tieltä.

On minua kyllä itsekkääksi paskaksikin haukuttu. Tiedä häntä.

Käsitteiden pohdinnalla tunnun vain uusintavan tätä piirrettä itsessäni. En luo mitään uutta. Tai luon. Mutta en mitään merkityksellistä uutta.

Olen toisten toisinta.

edit: ja kumoan itseni viitentoista kertaan tämänkin bloggauksen sisällä :S

kriisi indeed.

Valokuvat ovat kiinnostavia. Ja kuvat yleensäkin. En ole mitään sellaista alaa opiskellut, lukenut satojen vuosien pohdintoja kuvien merkityksestä ja käytöstä, joka käsittelisi kuvaa missään muodossa (paitsi opetuksessa tietysti).

Mikä kuva siis on? Wikipedia näemmä antaa osviittaa kuvasta ja sen määrittelystä.

Minulle kuva on tapa kertoa jotakin. Kommunikoinnin väline. Toisaalta minun ajattelussani ehkä kaikki ihmisen tekemä on jonkinlaista kommunikointia.

Kuvien merkitystä pohdiskelen oikeastaan siksi, että internetin keskusteluissa ja Qruiserissa ja Facebookissa yms. kuvan merkitys on suuri. Ennen kaikkea siis itsestä postattujen profiilikuvien.

Profiilikuva laitetaan kertomaan itsestä ja toisaalta sillä halutaan luoda tietty vaikutelma. Monesti kuvia katsellessa, varsinkin jos tuntee kuvan henkilön livenä, välittyy täysin erilainen vaikutelma ihmisestä kuin hän todellisuudessa on. Tässä valossa on mielestäni outoa miten paljon valokuvaan toisesta ihmisestä laitetaan painoarvoa. Enkä nyt tarkoita seksin vonkujia vaan yleensäkin kuva tuntuu olevan tärkeä edellytys vaikkapa tekstin kautta tapahtuvalle kommunikoinnille.

Totta kai itse kullakin on tarve saada toisesta ihmisestä muodostettua jonkinlainen, en nyt käytä sanaa kuva, mentaalinen mallli. Ulkonäkö on luonnollisesti tärkeä ensivaikutelman luoja. Silti, kuvan ollessa usein täysin toisenlainen kuin ihminen on elävässä elämässä, oudoksun sitä, että tekstin/puheen kautta muodostuva kuva jää valokuvaa vähempiarvoiseksi (jos valokuvaa siis ei ole vielä nähnyt). Fyysinen olemus on tärkeä, mutta sitähän ei valokuvasta saa useinkaan (sitäkään) selville, vaikka niin ehkä kuvittelisi.

Olenko epäselvä? Todennäköisesti...tarkoitan vain ihmetellä, miksi kuva on niin tärkeä, jos se harvoin kertoo todellisuutta?

___

Taiteesta...

Minulle taide on teos, joka herättää tunteen. Teos puhuttelee minua, antaa ajatuksen tai tunteen, jota en pysty teosta katsomalla kuitenkaan ratkaisemaan. Teokseen liittyy tunnelma tai jokin tekijä jota en pysty selittämään. Se vetää katseeni itseensä ja pitää sen siinä, ilman että pystyn sanomaan miksi näin on.

Taide siis tavallaan on minulle ahdistusta. Dramaattinen ilmaisu, mutta pidän teoksista jotka ahdistavat jollakin tavalla. Kyse ei ole siitä, että teoksen aihe ahdistaisi vaan se, että teoksessa on jokin ristiriita, jota en pysty ratkaisemaan.

Toinen tekijä, eikä todellakaan ahdistuksen poissulkeva, on se, että teoksen täytyy olla esteettinen. Se voi olla äärimmäisen kaunis tai äärimmäisen ruma, mutta jompaa kumpaa kuitenkin. Yleensä ehkä kaunis, mutta rumuudessa on omat puolensa. Se herättää myös ristiriitoja ja ennen kaikkea pohdituttaa jokaista sen suhteen, miksi teos on "yleisesti" ruma...

___

Valokuvista...

Olen vakavasti harkinnut otattavani itsestäni valokuvasarjan jollakin ammattikuvaajalla. Ihan peruskuvia, mutta myös taiteellisempia kuvia. Haluaisin samaan kuvasarjaan sisällyttää itsestäni myös alastonkuvia.

Kyse on ehkä terveestä narsisismistä. Haluan toisaalta nähdä, pystytäänkö minusta kuvilla saamaan aikaan vaikutelma, joka välittää nykykulttuuriin istuvia kauneusihanteita (mitä tulee ruumiin muotoihin jne.) ja toisaalta haluan nähdä itseni erilaisista kuvakulmista, joista olemustani katselen päivittäin.

Tuskin päätyisin kuvia seinälle laittamaan, sillä jopa minusta se on vähän tyylitöntä (joskin Samantha knew how to do it right...). Olisi kuitenkin mukavaa vielä nuorena ja ah, niin kauniina, saada itsestään ikuistettua materiaalia.

Ehkä jopa laittaisin yhden kuvasen, kenties minusta seksikkään tyylin sisältävän, jossa olen pelkästään farkuilla ilman muuta rihmankiertämää, jopa Qruiserin profiiliini. Välittämään jonkinlaista viestiä itsestäni. Minkä viestin se kuva välittää, en tiedä, mutta tuskin vastaa minua todellisessa elämässä.

___

Otsikon ajatukseen palatakseni, on totta että kuva on erittäin voimakas kommunikoinnin väline. Se voidaan purkaa tuhanneksi ja useammaksikin sanaksi. Silti välillä pohdituttaa, että voidaanko tilannetta, josta otetaan kuva, koskaan enää sanoin palauttaa takaisin tilanteeksi? Tyhmä kysymys, jonka vastaus lienee ei tietenkään. Kuva on siis vain yksi pieni jälki jostakin ajasta ja paikasta, ei muuta. Miksi sillä siis on niin suuri voima ihmisten elämässä kaikissa kulttuureissa?

Vinokinon cinematografiset esitykset menivät ohi.

Diskossa totesin, että yon jumpat ovat tehneet meikäläisestä liikkuvamman. Vähän alkoholia ja hyvä Dj ja kas, pidin tanssimisesta.

Tänään hyvät bileet kostautuvat henkilökohtaisella kaamoksella. Drink less boy.

Rokkihomo voisi vähän tanssia :)
___

Onko epäkorrektia sanoa tuntevansa olonsa seksikkääksi? Katselin itseäni eilen aamulla hiukset hieman pörrössä peilistä. Olin alasti kun niin nukun yleensä. Tyytyväisenä katselin, että ihan kiva kroppa, vähän lihaksen varjoakin näkyvillä. Hoikka ja jäntevähkö. Ihan kiva aloitus aamuun :)

Ehkä olisi vain pitänyt laittaa lasit päähän.

___

Olen taas kadottanut monia blogiaiheita päästäni. Harmittavaa.

Kyllä, joudumme syömään joka päivä. Miksi siis ei siitä voisi nauttia? Ei vaadi paljoa..

___

edit: kuten myöhemmin yöllä huomasin, tuo ei kuitenkaan ollut oikein riittävä ryyppyillan ateria...

ei oo tämmöstä krapulaa ollutkaan piiiitkään aikaan...varmaan koska en oo juonu syksyllä paljoo...meni vähän kontrolli...

ihmiset, jokka siällä oli: enhä mä ihan made an ääs of myself???

Voisin kai hankkia sen koiran ja jäädä vanhaksipojaksi.

Sitte 80-veenä istuu tuolla puistonpenkillä juomassa Bollingeria ja huitoos Armanin puvussa käsin tehdyllä kävelykepillä kaikkii nuoria rakastuneita pareja ja huutaaa, että "onni on pullossa eikä kainalossa! tuhoon ootte menossa!" ja korista vähä perää...sitte sytyttää Kuubalainen palaan ja nojailla taaksepäin omahyväsenä, koska tiedän elämän vittumaisuuden.

"Fornication Under Consent of King"

aka

FUCK

and so there you are. the most used course word is an appreviation of an ancien law...in England you at one time apparently had to have the king's concent to fornicate...

Hmm, näyttää uhkaavasti siltä, että täytyy tyytyä siskon seuraan huomisissa setan bileissä :S

Miten tähän nyt on tultu?!

Voivoi.

Masentavaa.

Sekin on, että alkaa olla bloggaaminen taas vähän turhauttavaa, kun ei ole mitään sanottavaa. Outoa sinällään. Ehkä joku positiivisemmin virittynyt voisi sanoa, että on ihmisiä joille sanottavansa voi sanoa. Ei ole tarvetta bloggailla.

Ei kyllä ole ollut mitään blogattavankaan arvoisia aatelmarakennelmia :S

Erehdyin pysähtymään. Ei saa pysähtyä. Ei.

___

edit:

AAAAH: pakastimessa tillkka ihanan jähmeää vodkaa...vähän jäitä lisäksi ja tuoremehua...ilta parani heti :)