Mopsi's

Ohessa Ylen uutisoimia ajatuksia valtiontalouden leikkauksista:

"Lapsilisien verottaminen toisi 500 miljoonaa euroa, josta valtiolle noin sata ja kunnille runsaat 300 miljoonaa." Lisäksi oli lapsilisien leikkaukset mainittu, eli leikkaukset ja verotus.

Herää kysymys, että keneltä leikataan? Toivottavasti vain niiltä, jotka eivät lapsilisiä tarvitse lapsista huolehtimiseen (tulot taloudessa yli 4000€/kk esimerkiksi).

Toinen kysymys on lapsilisien verotus. Laskettaisiinko lapsilisä suoraan verotettavaksi tuloksi niin, että se myös lisäisi bruttotuloja kokonaisuudessaan. Tällöin se lisäisi kokonaisveroprosenttia, eli lapsilisän saaja maksaisi kaikista palkkatuloistaan korkeampaa prosenttia. Veronkorotus siis. Vai olisiko lisällä kiinteä prosentti vai kenties sama prosentti kuin palkkatulolla ilman, että lapsilisää palkkatuloon lisättäisiin.

Onko joku laskenut mukaan myös ne kulut, joita uuden veromuodon täytöönpano tuottaa?

"Lasten päivähoito-oikeuden rajoittaminen säästäisi valtion menoja 50 miljoonaa euroa ja kustannussäästöjä siitä tulisi lähes kaksisataa miljoonaa."

Tätä kannatan, sillä vanhemman ollessa yksin kotona, voi siellä olla lapsi joukossa. Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen vaan pitäisi olla tapauskohtaista harkintaa.

"Arvonlisäverotuksen yhtenäistäminen lisäisi verotuloja noin kaksi ja puoli miljardia euroa."

Tämä tarkoittanee sitä, että joiltain pienempää arvonlisää nauttivilla aloilla korotettaisiin arvonlisäveroa joko 23 % tai sitten harmonisoitaisiin kaikki samalle tasolle, jolloin yleinen alv saattaisi laskea, mutta joidenkin alojen nousta. Joka tapauksessa, jotta tuo ko. summa saataisiin kokoon, nousee alvit kokonaisuudessaan nykyisestä tasosta. Onko otettu huomioon kulutuksen lasku yhdellä tai useammalla alalla alvin noston jälkeen?

"Kuntien valtionosuuksien leikkauksista paperissa on erilaisia malleja, joissa valtio säästäisi satoja miljoonia euroja."

Että näin, lisää velvollisuuksia ja sitten leikataan rahoja. Hienoa.

"Kotitalousvähennyksen pudottaminen 2 000 euroon paikkaisi valtion kassaa yli 200 miljoonaa euroa."

Onko 200 miljoonassa mukana laskettuna se, että kotitalousvähennyksen piiriin kuuluvia töitä saatetaan teettää vähemmän ja tätä kautta menettää verotuloja, joita töitä tekevät maksavat saamistaan tuloista?

"Uusista liikenneväylähankkeista luopuminen toisi valtiolle runsaan sadan miljoonan euron säästöt."

Suomessa ei ole, anteeksi vain, varaa leikata mistään liikenneväylähankkeista. Rautatiet kirjaimellisesti mätänevät paikoilleen ja tiestö vaatii jatkuvaa vuosittaista ylläpitoa pysyäkseen edes nykyisenlaisessa huonossa kunnossaan, saati että sitä reilusti perusparannettaisiin. Lyhytnäköistä infrasta säästämistä, joka maksaa tulevaisuudessa paljon. Huolletaan nyt, eikä makseta sitten tulevaisuudessa isoja rahoja uudelleenrakentamisesta.

Ja samalla säästyy ehkä muutama ihmishenkikin, kun tiestö on kunnossa.

"Armeijan hankintamenoja lykkäämällä voitaisiin säästää sata miljoonaa euroa."

Kannatan. Johan niille 100 miljoonaa myönnettiin taannoin vuotuista kyseenalaistamatonta lisärahaa.

"Uusiutuvan energian tukiin eli niin sanottuun risupakettiin tehtävä kymmenen prosentin leikkaus vähentäisi valtion menoja noin kolmella kymmenellä miljoonalla eurolla."

Siis voi hyvää päivää, leikataan tulevaisuuden energiaratkaisuista vai?! Näihin pitäisi satsata kymmenen kertaa enemmän! Tyhmää ja lyhytnäköistä pitää kiinni vanhoista energiamuodoista vain sen takia, että niistä virtaa tällä hetkellä rahaa sisään.

Suomen teknologisella osaamisella voisimme luoda jotain oikeasti tuotantokelpoista teknologiaa, jota myydä ulkomaille. Nyt valtio on niin vastahankainen, että menee tässäkin kohtaa valitettavasti hyvät rahat ohi sivu suun. Vähän kuin olisi 1900-luvun alussa pitänyt kiinni höyrylaivoista, koska hiilistä sai hyvän veron. Samalla ihmiset opettelivat lentämään mantereelta toiselle, eikä ketään kiinnostanut sen jälkeen enää laivailla Euroopasta Usaan. Ontuva esimerkki, mutta....

Toivotan onnea ja järkeä hallitusneuvotteluihin, ja samalla toivon, ettei viivytystaktiikka toimi Kokoomuksen puolelta. Pitäkää pienet puolueet kiinni avainkysymyksistänne!

Köyhyyttä, voi köyhyyttä. Toukokuulta ei ole tullut palkkaa juurikaan, kuka nyt ottaisi jonkun valvomaan lapsien elokuvien katselemista. Mutta silti palkkaa tulee sen verran, että täytyy odottaa palkkakuitteja liitolle toimitettavaksi. Liitto käsittelee asiaa pari viikkoa ja kas, rahaa tulee joskus kesäkuun puolessavälissä. Saadut palkat kattoivatkin kivasti asumisen ja nyt loma alkaa Matti kukkarossa.

Matilla voisi olla edes kivat vatsalihakset ja öljytty kroppa.

Toki edellä oli vain ihannetilanne. Palkkakuitteja ei tule, koska on liikaa välillä vaadittu, että palkka maksettaisiin ajoissa. Näin ollen aina kun yksi palkka myöhästyy, myöhästyy myös pääasiallinen tuloni, eli ansiopäiväraha.

Hieman ärsyttää.

___

Kesäloma stressaa muutenkin. En osaa olla paikallani ja sitten kun sen vihdoin opin, olen paikallani 24/7 ja rapaudun niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sopivaa välimaastoa ei meikäläiselle ole vielä löytynyt.

Tekemällä jaksaa tehdä paljon, tekemättä ollen ei tule tehdyksi yhtään mitään. Hädin tuskin suihkuun jaksaa kerran päivässä raahautua.

Eniten ärsyttää opettajan se, että jonkinlaisesta säällisestä tulosta voi unelmoida seuraavaksi syyskuun lopulla, jos silloinkaan.

Yhtään työpaikkaa ei ole tippunut. Hakijoita on paaaljon ja monet paikat etukäteen näemmä päätettykin. Siinä sitten räpistellään.

Harkitsen laukun pakkaamista ja muuttamista opettajaksi johonkin korpeen. Tosin en osaa hiihtää tai mitään muutakaan "pitäähän nyt jokaisen osata"-juttua, joten lienen kummajainen Suomen uljaalla maaseudulla.

Siwan kassalle ehkä sitten. Vaikka ne tuppaavat palkkaamaan nättejä tyttöjä. Sellaisesta ehkä pienellä ehostuksella voisin mennäkin. Not.

Ärsyttää toisinaan, että meikäläisen mieliala on suorassa suhteessa pankkitiliin.

Mopsia hieman ärsyttää. Oppilaiden kanssa, kun etsii tietoa, on ensimmäinen ja selvin vaihtoehto Wikipedia.

Ok, ihan ok-juttu, ei siinä mitään. Sieltä itsekin yleensä aloitan tiedonhaun.

Ongelma on siinä, että lapsilla tiedonhaku tuntuu olevan vain ja ainoastaan Wikipedia. Muuta ei tarvita, koska Wikissä "on kaikki".

Ei ole, perkele. Ja sekin mitä on ei ole aina luotettavaa.

Kirjasto on kauhistus monelle nuorelle. Ei olla totuttu käymään kirjastossa ja ylipäätään kirja käyttöliittymänä on outo monelle. Valitettavasti, sillä vaikka netti pursuaakin tietoa, ei se ole yhtä tarkastai läpikäytyä kuin kirjallisuuden vastaava.

Netti ja tietokoneet ovat muutenkin valtavassa osassa nuorten elämässä. En pidä tätä pelkästään hyvänä asiana, vaikka tietokoneen käyttötaidoista onkin hyötyä. Sen lisäksi, että taidot rajoittuvat vain tiettyihin sosiaalisiin palveluihin, eikä esimerkiksi työelämässä tarvittavien sovellusten hallintaan (monet oppilaat kun eivät osaa ihan perusasioitakaan tekstinkäsittelystä), tietokoneen käyttö rajoittaa ajattelua liikaa yhdenlaiseen muottiin.

Ei kaikki ole aina sormenpäiden ulottuvilla. Joskus käymällä vaikka siellä kirjastossa, saattaa saada aivan erilaisia elämyksiä ja näkökulmia kuin saa kotona omassa huoneessa istuskellen. Liikunnasta puhumattakaan.

Epämääräisen bloggaukseni ei etene järkevästi. Tätä se netti sitten tuottaa, liian helppoa sisällöntuotantoa.

How old would you be if you didn't know how old you are?

Kiusaamista, kouluissa ja työpaikoilla, on pohdittu paljonkin, niin ammattipiireissä kuin mediassakin.

Ilmiö on monimutkainen, mutta samalla oudoksuttaa sen tuominen "uutena" juttuna näkyviin.

Ainahan on ihmisiä sorsittu, ja joku voisi väittää sen kuuluvan kasvuprosessiinkin.

Itse olen sitä mieltä, että fyysinen ja henkinen väkivalta tulee tehdä näkyväksi, sen mahdollistavat tekijät poistettava parhaan kyvyn mukaan ja aina näitä todettaessa niihin on puututtava. En ole niin naiivi, että olettaisin esimerkiksi opettajien pystyvän havaitsemaan edes 25 % kaikesta kiusaamisesta, mutta toisaalta, olen sitä mieltä, että tietty ihmissuhteiden opettelu kuuluu elämään, eikä kaikkea voi pitää aina kiusaamisena.

Ehkä nykymaailmassa ihmiset ovat liian herkkiä, kasvaneet liiassa pumpulissa? Ehkä juuri tästä syystä kiusaamiseen pitäisi puuttua. Vai onko tämä juuri se syy, miksi ilmiötä pitäisi sietää? Arvovalintoja.

___

Kiusaaminen on minulle henkilökohtainen ilmiö. Minua kiusattiin yläasteen ajan ja vielä jäänteitä seurasi, amiksen sijaan, lukioonkin. Kiusaaminen oli nimittelyä ja fyysistä tönimistä, tavaroiden viemistä ja sen sellaista. Ikävää kaikin puolin.

Minäpä vain olin sangen omapäinen ja itsetunnolla varustettu ihminen, joten suhtauduin kiusaamiseen, hmm, asiallisesti. Välillä annoin turpaan, mutta pääasiassa, pikkuvanhana, annoin asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kunnes kyllästyin, ilmoitin asiasta luokanvalvojalle ja koko kiusaajaporukka oli sitten koulukuraattorin juttusilla.

Eniten minua ihmetytti se, että pahin kiusaaja tuli valittamaan minulle ja ihmettelemään oikeasti, miksi olin mennyt moista kertomaan.

No kaverilla on nykyään keliakia ja muutenkin hän on jäänyt vähän kelkasta.

Vahingoniloa, kyllä, mutta tiesin näiden kaverien jäävän jonnekin taakseni, mitattuna nyky-yhteiskunnan arvoilla, joita ovat koulutustaso ja asema yhteisössä.

Yläasteen kiusaamisesta ei ole jäänyt muuta vauriota kuin se, etten osaa kunnolla Suomen äidinkieleen liittyviä asioita. Jostain syystä häirintä onnistui pilaamaan tuntikeskittymiseni.

___

Aakkosia ihmisen psykologiasta. Aggressiivisuus on perustunne, se johon turvaudumme aina, kun mitään muuta ei ole hallussamme.

Yhteiskuntamme ja yhteiselomme perustuu aggressiivisuuden tietoiseen hallintaan. Muuten emme pysty elämään yhteisönä.

Aggressiivisuus on kuitenkin niin voimakas ja primitiivisesti laukeava tunne, että sen hillintä vie voimia. Vai voiko joku sanoa, ettei joutuisi päivittäin hillitsemään itseään niin pienissä kuin suurissakin tilanteissa.

Kiusaaminen johtuu monesti joko siitä, ettei ymmärrä yhteisön normeja tai siitä, että purkaa pahaa oloaan aggressiona, sinä helpoimpana tapana, johon aina turvaudumme viime kädessä. Monesti on kyse näide molempien yhdistelmästä.

Hyökkäykset sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät edusta valkoisen kantasuomalaisen perityyppiä, ovat lisääntyneet.

Asiasta kirjoittelee mm. Mielonen:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/N%C3%A4k%C3%B6kulma+Suomessa+lis%C3%A4%C3%A4ntyneest%C3%A4+rasismista+Nyt+riitt%C3%A4%C3%A4/1135265931798?fb_ref=fb-recommend&fb_source=home_oneline

Herää kysymys, lisääkö perussuomalaisten kannatus ja tietyn ideologian saama lisänäkyvyys väkivaltaisuutta? Vaikea sanoa, mutta väitän, että tiettyjen asioiden ääneen sanominen sellaisen henkilön taholta, joka on auktoriteettiasemassa, sallii joillekin päästää aggressiivisuuttaan ikään kuin luvallisesti irti.

Yhteiskunta ei välttämättä hyväksy väkivaltaista käyttäytymistä yhtään sen enempää kuin ennenkään, mutta viesti kuitenkin saattaa olla, että nyt voin mätätä bussikuskia turpaan kun tekee mieli purkaa aggressiota. On lupa olla käyttämättä niin paljoa energiaa aggression hillitsemiseen.

Toki tämä aggressiivisuus kohdistuu helpoiten vähemmistöihin. Kuka nyt niin tyhmä olisi, että alkaa enemmistöä mätätä turpaan? Siinähän voisi itselle käydä huonosti. Pienempäänsä on aina parempi käyttää aggressionpurkukanavana.

Toivon vain, että yhteiskunnan vastaus lisääntyvään vähemmistöihin kohdistuvaan aggressiivisuuteen ei ole ilmiön hiljainen hyväksyntä, eikä edes nykytilanteessa toimivat normit, vaan ilmiöön täytyy vastata vähintään yhtä voimakkaalla vastareaktiolla, mielellään voi vähän ampua ylikin. Emme saa antaa viestiä, että oman itsehillinnän voi antaa pettää, ja seurauksien kaatumista vähemmistöjen siedettäväksi.

___

Miksi kiusaaminen on pohdinnassani? Opettajana se on ainainen ilmiö ja päivittäin vastaantuleva.

Oikeastaan tarkoitukseni ei ollut suoltaa sosiologis-psykologista peruskauraa, jonka jokainen päivän sosiologianlaitoksella istunut olisi pystynyt kertomaan, vaan ottaa kantaa erääseen tapaukseen työssäni.

Luokkani tyttö tuli itkien sisälle. Häntä oltiin haukuttu neekeriksi pallopelin tuoksinassa.

Suutuin valtavasti. Ja aloin välittömästi hyvänä itsereflektoivana opettajana käsittelemään suuttumuksen tunnettani, sillä opettajana tuollaiset tunteet täytyy tietysti tunnistaa, mutta ne täytyy myös tietoisesti pystyä käsittelemään ja jäljittämään syy niihin.

Miksi siis suutuin? Päivittäin lapset nimittelevät toisiaan, toisinaan vakavammin, toisinaan vähemmän vakavasti. Aina joku loukkaantuu jostain, jota en pidä haukkumisena itse ja toisaalta toinen ottaa mielestäni pahastikin sanotun leikkinä.

Mietin erilaisia haukkumissanoja. Olet tyhmä, olet läski, hiton idiootti, oot tosi surkee tyyppi, vitun neekeri. Päädyin siihen, että läskiksi voidaan haukkua ketä vain, tyhmäksi vielä useampaa. Nämä sanat ovat kokeneet tietyn inflaation, vaikka toki nekin satuttavat ja käyttäjästä riippuen välillä paljonkin. Silti, tyhmää käytetään hellittelyyn, läski on jossain tapauksissa lähes neutraali (ja paino on asia johon voi vaikuttaa, vaikkei tämä nimittelyä oikeutakaan).

Idiootti tulee vahingossa meidän kaikkien suustamme.

Mutta neekeriksi haukkuminen on tietoisempaa, pahantahoista, aina tarkoituksellisesti sanottua. Läski voi olla hieman ylipainoinen tai todella pulska, tai vain hellittelysana kahden anorektisen välillä. Tyhmäksi voidaan kutsua pienekin asian takia, harvoin asiaa niin edes tarkoittamatta. Neekeriksi ei kutsuta ketään ilman pahaa tahtoa, sillä asiaa ei voida ymmärtää mitenkään muuten kuin ihonvärin perusteella nimittelyksi. Ei vielä Suomessa ainakaan, jossa kyseessä on selvä vähemmistö. Ehkä yhteiskunnassa, jossa 99 % on mustia, sanalla saattaisi olla lievempi merkitys. Mutta Suomessa sillä ei ole.

Tästä syystä suutuin. Joku halusi todella satuttaa. Ja tuntien sanojan, älykäs lapsi, tiesin myös tarkalleen hänen tietävän mitä suustaan päästi.

Asia käsiteltiin, asialliset kasvatuskeskustelut käytiin. Koulu ja maailma rullaa jälleen eteenpäin.

Pelkäänpä vain, että tyttö elää pienessä samanlaisessa epävarmuudessa ja pelossa kuin minäkin. Koskaan ei voi tietää kuka juuri nyt ja tässä haluaa päästä itsehillinnän tuskasta ja purkaa sinuun omaa pahaa oloaan. Neekeri ja homo ovat vapaata vähemmistöriistaa Idiooteille purkaa omaa oloaan.

Meikäläisellä on sellainen vieno kevätmasis. Odottaa kesää, viikot vierivät hitaannopeasti. Stressaavaa, kun ei tiedä onko ensi viikolla töitä vai ei. Yhtä kuluttavaa kuin opettaminen päivittäin on se, ettei tiedä onko opettamista laisinkaan.

Odotan siis kesää, jolloin voin aidosti nostaa jalat pöydälle ilman murhetta siitä, että joku soittaa töihin.

Lomaa työttömyydestäkö? Kenties.

Ansiopäivärahalla ei kannata edes haaveilla kesätöistä, sillä ne olisivat palkaltaan päivärahaa vastaavia. Parin lisäsatasen vuoksi ei viitsi raataa.

___

Harkitsimme mussukan kanssa pyöräretkeä Ahvenanmaalle. Varata joku mukava pieni hotellihuone Maarianhaminasta ja pyöräillä sinne. Turusta pari lossia ei ole paha nakki.

Olen aikanaan, joskus 11-12-vuotiaana pyöräillyt saman ikäisten serkkujeni kanssa ahvenanmaan ympäri. Losseilla menimme ja tulimme.

Eipä vanhemmat silloin murehtineet pedofiileistä. Minun on vaikea kuvitella nykyvanhempien päästävän esiteinejä viikon pyöräreissulle yksinään :S

___

John - Eleanor oli erinomaisen mainio! Syksyllä jatkuvat näytökset. Kannattaa tulla kauempaakin.

___

Tänään neljäsluokkalainen tyttö luokalta, jota opetin koko viime syksyn, totesi minulle päivän sijaisuuteen kuuluneen liikunnantunnin päätteeksi osapuilleen seuraavasti:

"Ei kannata mopsi-opettaja ottaa vakavasti noitten tyttöjen haukkumista."

Mukavaa, että joku välittää. Opella on kyllä paksu nahka, no worries. Nyt lähinnä murehdin tyttöä, joka tuon totesi, sillä hänellä on paha tapa ottaa maailman huolet kantaakseen. Ylitunnollinen muidenkin puolesta.

Kehaisipa työtäni eräs kollegakin sijaistaessani Turun päässä. "Hyvin sulta tää pysyy hanskassa, ei kaikilta onnistu!". Samainen opettaja kävi lähes jokaisella tunnillani päivän aikana toimittamassa asiaa jos toistakin.

Liekö luullut minua ensimmäisen vuoden opiskelijaksi? Eivät tuossa koulussa meikäläistä muista. Joka armoton kerta kun sinne menen, alkaa keskustelu osapuilleen sanoin "no, missäs vaiheessa opinnot ovat?".

Osa tosin jo muistaa nimeni.

Tästä syystä en pidä suurista kouluista.

___

Huoh, tulisipa jo huominen, sillä perjantai näyttää toistaiseksi vapaalta. Vaan ei voi tietää, voi joutua töihin. Ei voi orientoitua vapaaseen eikä työpäivään, kun ei tiedä.

Ärsyttävää päivästä toiseen elämistä ja löysää hirttä.

Tälläisessä työrytmissä on se, että joutuu kaiken muun elämän sopimaan sen mukaan, että saattaa olla töissä. Joutuu siis autohuoltojen ja parturiaikojen ja sen sellaisten kanssa kilpailemaan aikaa sitten menneistä iltapäiväajoista, koska ei päiväsaikaakaan voi varata. Voi olla nääs töitä.

Sitten töitä on kuitenkin sen verran vähän, että stressistä saa palkaksi aikamoisia pikkupennisiä.

Haitat ovat, palkkiota ei. Vähän vituttaa.