Savukalaa, jonka kylkeen paahdetaan uunissa pippurilla, merisuolalla, valkosipulitahnalla ja oliiviöljyllä maustettua kesäkurpitsaa, munakoisoa, fenkolia, paprikaa ja punasipulia.
Salaattina parista eri lehtisalaatista, rucolasta, kirsikkatomaateista, aurinkokuivatuilla tomaateilla maustetusta fetasta, aurinkokuivatuista tomaateista, vihreistä pavuista, tuoreesta basilikasta ja oreganosta sekä öliiviöljystä, pippurista, suolasta, valkoviinietikasta ja soijakastikkeesta koostettu pieni vihersalaatti.
Toki kylmää valkoviiniä on huuhteluaineena.
Laiskana tarjoan jälkiruoaksi tuoreesta ananaksesta, kiivistä, päärynästä ja viinirypäleistä tehdyn hedelmäsalaatin kermavaahdolla ja tummalla minttusuklaalla höystettynä. Toki vähän portviiniä kylkeen.
Ai mitä ihmeellistä tässä on? No, tämä on käytännössä täysin hiilihydraatiton ateria, valkkarin ja portviinin sokeria lukuunottamatta.
Ilman pastaa, perunaa, riisiä ja leipää, puhumattakaan sokerista, voi saada erinomaisen hyvää ruokaa aikaiseksi. Virallinen ruokakolmio aiheuttaa meikäläiselle vain turvotusta ja ilmavaivoja, joten voi painua kuuseen kolmionsa kanssa suomalaiset ruoka-asiantuntijat. Nih.
Syksy saapui jälleen. Harmaata, joskin väreissä hehkuvat puut hieman piristävät maisemaa. Märkääkin.
Kesä meni remontoidessa äidin asuntoa ja huonekaluja rakennellessa. Mussukan kanssa ei juuri kesälomaa ollut meikäläisen huhkiessa hellepäivät maalien ja puutöiden parissa.
Vahinko otettiin takaisin viime viikolla. Olimme molemmat viikon sairaslomalla. Kotona, kalsarit jalassa sohvalla maaten ja kerryttäen nenäliinavuoria sohvapöydällä, sivupöydällä, lattialla...
Yskittää vieläkin.
Kirjoittelen Porvoosta. Lähdin viikoksi kiertelemään Suomea ja tapaamaan opiskelututtujani.
Työnteko on jäänyt vähän vähälle. Yritän karistaa niskastani Suomalaisen työtä yli-ihannoivan kulttuurin syyllistämistä siitä, etten ole töissä. Tuttavien ja sukulaisten kanssa jokainen keskustelu alkaa osapuilleen sanoilla "Mites työt?" Sitten ehkä joku kysyy, mitä Minulle kuuluu.
Teen töitä, mutta nyt otan vähän aikaa itselle. Leppoistan. Harrastukset ja yhdistystoiminta ja vaikkapa tuo äitin asunnon remontointi ovat kyllä pitäneet aikani järkevästi kulutettuna, vaikka eihän se sitä ole yhteiskunnan silmissä, jos en ole töissä.
Leppoistan silti, prkl.
___
Syksyn kulttuuririentokalenteri on täyttynyt valtavaa vauhtia. Olin kuuntelemassa H.B.G:n (Helsinki Brass Quintet) levynjulkistuskonserttia Raumalla ja toistamiseen John & Eleanoria katsomassa. Otin äidin mukaan keskiaikaiseen nukketeatteri-iloitteluun. Äiti piti kovasti älykkäästä ja erilaisesta esityksestä.
Seuraavaksi vuorossa on Fairy Queen semi-ooppera Porissa, jossa laulajana on hyvä ystäväni. Synttärilahjaksi sain mussukalta liput Il Tritticoon. Myöhemmin syksyllä sitten HOMO! ja Lainahöyhenissä, sekä tietysti Kantanäyn Ei Turus Mittää Homoi oo! -kabaree.
Ja tietysti Turun kaupunginorkesterin monet konsertit, sekä tietysti Sibelius-museossa pidettävät pienemmät konsertit. Onneksi pääsen suhteilla edullisesti kuuntelemaan, sillä eihän työttömällä hylkiöllä muuten olisikaan varaa "korkeakulttuuriin" ;)
___
Tein äiteelle makuuhuoneeseen mm. sängyn, yöpöydät ja lipaston. Lipastosta olen vähän jopa ylpeä, sillä elävä puu ja millintarkat liukukiskot ovat helvetillinen yhdistelmä saada toimimaan. Ohessa muutama räpsäisty valokuva. Sängyn pääty on harmaa, koska suunnittelin siihen vaihdettavan verhoilun. Harmaa materiaali on vaahtomuovi, jonka voi verhoilla millä kankaalla milloinkin haluaa :)
Vahauksen väri on vähän liian keltainen. Tuoli on isotätini perintöä. Lamput olen törsännyt joskus teininä. Isi ihmetteli, miksi 16-vuotias poika ostaa 800 markan lamput. Ovat käytössä vielä.
Seinässä on Teknoksen struktuurimaali, jolle näytin vähän tasoituslastan hammasreunaa. Päällä maali ja vähän kiiltävää lasyyria.
(Ei hyväksynyt .jpg tai .png -muotoisia kuvia, joten laitetaan sitten -gif-muotoisena. Surkea laatu.)
