Toisinaan on turhauttavaa katsoa vierestä, kun joku yrittää selittää toiselle jotakin asiaa. Itse näkee selvästi, mikä on se asia, jota toinen ei ymmärrä ja samalla, miten yhdellä lauseella itse kykenisi asian selvittämään. Siinä sitten pohtii, että onko kehittämässä itseään ja on hiljaa ja antaa toisten ratkaista asia omalla tavallaan (vaikeasti ja pitkästi, ainakin minun näkökulmastani) vaiko puuttua keskusteluun silläkin riskillä, että toiset hermostuvat, mutta kuitenkin ehkä säästäenkin kaikkien aikaa huomattavasti.
Ja ei, en viittaa yhteenkään ranneliikkeen keskusteluun (vaikka tämä fiilis kyllä välillä täälläkin tulee esiin...).
____
Olin tässä pidemmän opesijaisuuden tiimoilta ensimmäisessä kunnon opekokouksessa.
Sanoisin, että voi hemmetti mitä soutamista ja huopaamista. Joiltain puuttuu vain kyky nähdä oman kuplansa ulkopuolelle. Joskus jonkun on vain joustettava muiden hyväksi. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta...niinkö se meni?
Kanalauma kotkotti, sori naiset, mutta miesosallistujat saivat aikaan järkevät kommentit ja asia olisi ratkaistu ilman ylimääräistä säätämistä. Ja sukupuolistereotypioita kun jälleen olen pönkittämässä, sanottakoon parin naisen kunniaksi, että kommentit "eikö tätä nyt voida maalaisjärjellä hoitaa?!" parinkymmenen minuutin tahkomisen jälkeen, olivat osuvia.
Sori, nais-mies, homo-hetero-jakoa tulee multa usein. Tykkään väliin vähän mustavalkoistaa :P
aelae lukee valiten ja valittaa lukiessaan.
Ja eipä se puhetta johtanut varareksikään ihan kaikkein kompakteimpia lausuntoja kyennyt lausumaan. Rasittavaa kuunnella, miten näennäisesti tehokas ja energinen tekijä ei oikeastaan saa sen enempää aikaan kuin vähän rauhallisemmalla menolla olisi tullut.
Tämä on nyt sitten sitä työyhteisön osana olemista.
____
Kouluvaarit on hyvä juttu. Kivoja miehiä ja kivoja juttuja männeiltä ajoilta. Kuulinpa vähän juorua Turun vaikutusvaltaisista talousihmisistäkin vuosilta miekka ja kirves.
Lienenkö asiasta kitissyt, mutta Turun ekotoreilla on hintataso noussut. Jostain syystä nyhdetään välillä törkeääkin hintaa täydestä paskasta. Hinta on tässä viimeisen vuoden aikana noussut pikkuhiljaa, joskin nyt on ollut pienoista laskua. Lasku on ymmärrettävää, sillä tavara ei kierrä, jos siitä liikaa pyydetään euroja latomaan tiskiin.
Syytän yhtä miestä, huolimatta siitä, etten edes tiedä onko hänellä mitään tekemistä asian kanssa.
Ai miksikö syytän?! Loukkaannun oudoista asioista, yleensä pienistä sellaisista, triviaaleistakin, ja kaiken lisäksi muistan ne lopun ikääni. Olinpa tuossa syksyllä 2009 ekotorilla äitini kanssa. Näin kivan 50-luvulla tehdyn liitupiirroksen (jollaisiin olen jostain syystä mieltynyt...). Kehys oli rikki ja hintaa ei missään. No tietysti nappasin lähimmän henkilökuntalaisen ja tiedustelin hintaa. Hän ei sitä osannut sanoa, vaan haki itse suurmestarin paikalle.
Tervehdin kauniisti ja tiedustelin hintaa. Vastauksena oli murahdus ja kysymys: "no, mitäs tarjoot". Vastasin, että kympin voisin tästä maksaa. Tähän sain vastaukseksi käden heilautuksen naamani edessä ja murahduksen: "toi on kuule aitoo 50-luvun piirrosta, ainakin 50 euroa". Naurahdin ja totesin hieman ihmeissäni: "ai, niinkö?". Mutta vanha kärttyinen mies oli kädenheilautuksen jälkeen jo jatkamassa matkaansa ilman jatkokeskusteluja.
No, olen siitä lähtien katsellut taulua seinällä joka kerta kun olen käynyt ekotorilla. Ensin hinnaksi ilmestyi 55 euroa, sitten 30, 15 ja nyt, riemuitsin, sillä hinta oli pudonnut 7 euroon. Taulu oli pakko saada ja mikäs siinä, kun hintaa jäi 5.60 € 20 % opiskelija-alennuksen jälkeen.
Tuossahan tuo on hyllyllä muiden seurana, voimakkaan punaisissa sävyissään (ks. kuva). Saan sitä katsoessani esteettista mielihyvää sen voimakkaista väreistä ja perverssiä voitonriemua siitä, että putiikki olisi saanut työstä tuplahinnan ilman idioottia ylihinnoittelijaa.
KIERRÄTYS! Ekotorin tarkoitus on kierrättää ILMAISEKSI saamaansa tavaraa, ei yrittää tehdä voittoa, korkeintaan kattaa kulunsa.
____
Meikäläisellä alkaa nyt sitten kuukauden putki kutosluokan opena. Aineet pitkälti käsitelty, kirjoista sivut käyty. Kuukausi siis suhteellisen vapaata ohjelmaa suhteellisen eläväisen ryhmän kanssa. Jostain oudosta kummallisesta syystä odotan tätä vapautta.
Kouluissa ollaan tiukasti sidottuina tuntijakoihin, 45 minuutin aineslaisseihin ja kirjojen aukeamiin. Auta armias, jos olet uskalias ja hyppäät aukeman ohi. Ensimmäinen huutokommentti on, että "hei ei me olla tässä vielä, jää yksi välistä!". Mitä nuorempia oppilaita sen vaikeampi on ohittaa sivuja.
Ajattelin pistää oppilaat tekemään ryhmäprojekteja, ongelmanratkaisutehtäviä, esitelmiä, esityksiä, katsella elokuvia, ehkä ulkoillakin vähän. Matematiikasta kerrataan vielä ja pidetään kertauskoe koko kutosluokan asioista. Ympässä on vielä Suomen petoeläimistä jakso (täydellinen lajintuntemusryhmätyölle). Muuten, mitään tehtävää ei oikeastaan olekaan.
Yhtenä päivänä ajattelin varata atk-luokan, iskeä jokaiselle ryhmälle jonkin sanan tai nimen (tyyliin Peer Gynt, Damokleen miekka jne.) ja käskeä päivän loppuun mennessä valmistella esitelmä, joka kertoo kaiken oleellisen ryhmän aiheesta muulle ryhmälle. Luovaa kuhinaa, turhautumista tiedonetsinnän taitojen puutteesta jne., mutta hieman erilaista opiskelua :)
Torstaina läväytän kuviksen kaksoistunnilla porukalla eteen paperista taitellun kuution ja kasan aanelosia. Eka ryhmä, joka saa koottua paperiarkeista samanlaisen kuution, saa päättää mikä leffa katotaan perjantain vappupäivänä (jolloin oppilaat saavat mättää karkkia ja limua muutenkin).
Tällaista olen ajatellut, näin alustavasti. Täydellinen sijaisuus kokeilla erialisia projekteja ja aikaakin on neljä viikkoa, joten luovuus kukkimaan päivän, viikon ja kk mittaisten projektien suhteen.
Ajatuksia otetaan vastaan!
Ja märkänä unena viereisessä, tosin varattuakin varatummassa, musaluokassa on kiva flyygeli mopsin taottavaksi aina välituntisin :9
____
Good advice to all (newly)weds or -mated: "if you're going to argue about something, get naked first!"
____
Mussukka on kohta tässä asustellut kuukauden odotellessaan oman kodin valmistumista. Oikeastaan aika mukavaa, kun on joku muukin tässä ohessa ihmettelemässä arkea, vaikka yksiö tuottaakin välillä vähän päänvaivaa tilan suhteen...
Hauskat kotivideot, tuo perjantai-illan masokismipläjäys, sai minut pohtimaan nauramista. Tarkaemmin ottaen sitä, että miksi lähimmäiselle sattunut selvästi kivuliaskin sattumus aiheuttaa spontaanin välittömän naurunremakan muissa ihmisissä?
Ensimmäisenä tuli mieleeni hieman kyynisesti, että ihminen eläimenä omaa reaktion (nauru ja hauskuus) sitä varten, koska onnettomuuden seurauksena ehkä kilpailija ravinnosta ja lisääntymismahdollisuuksista poistuu keskuudestamme. Toisena mieleeni tuli aivojen varautumisesta (naurulla) siihen, että läheiselle ehkä kävi jotenkin huonosti. (tää on kuulkaa hienoo evoluutiobiologista pohdintaa, eipäs dissata...muahahhaaa).
Ehkä se on vaan jonkinlainen ensiapureaktio, tiedä häntä...
...tai sitten vaan on perkeleen hauskaa ku toiset sählää...
Olen täällä ennenkin mainostanut Osmo Soininvaaran blogia. Pidän Osmon yksinkertaisesta tyylistä ja kyvystä saada monimutkaiset asiat selkokieliseen asuun. Mielipiteistä sitten voi toki jokainen olla eri mieltä.
Sanoisin, että suoraa puhetta hyvin perusteltuna ja niin, että sen taviskin ymmärtää. Voisi viitata tekstiin tyylikkäänä populismina, vähän toki populismin käsitettä venyttäen.
Kaupanalan lakosta seuraavaa, vähän työnantajapuolta suomivaa tekstiä:
"Stockmannin toimitusjohtaja valitti, kuinka kalliiksi lakko kaupalle tulee. Stockalle saattoi tullakin, kun oli nuo Hullut Päivät, mutta tuliko kaupalle? Lakkopäivänä ei myyty mitään, mutta osa kuluista jäi, vaikka palkkarahoja säästyikin. Lakkopäivä tuotti siis tappiota, mutta tuottiko lakkoviikko tai ainakaan lakkokuukausi? Mitä ihmiset tekivät niillä rahoilla, joita eivät lakkoperjantaina tuhlanneet ostoksiin? kaivoivat maahan? Jos tarvitsit paitaa, mutta et voinut ostaa sitä perjantaina, olitko ilman paitaa syksyyn?
Väitän, että kaupan myynnille ei tapahtunut juuri mitään, mutta yhden päivän palkat säästyivät. Ettei vain mennyt voiton puolelle?"
Niin näin, mukava piikki, jos sellaisista pitää :)
mopsi22
1
Yksi ei tee hommiaan syystä tai toisesta. Huomautan asiasta. Sen jälkeen m i n ä saan palautetta siitä, että jokainen voi kyllä tehdä kaikkea täällä ja m i n ä olisin itse voinut tehdä sen homman myös.
Miksi ihmeessä siis on määritelty kullekin oma tehtävä, jos kaikki voivat tehdä kaikkea? Olen omat tehtäväni hoitanut, ja vähän enemmänkin, ajallaan ja asiallisesti. En muista kenenkään vielä minun hommiani tehneen? Ehkä minäkin sitten "unohdan" tai "en ehdi". Ehkä ensi kerralla ihmettelen, että ai, pitikö mun tehdä jotain, eikö joku muu olisi voinut kanssa hoitaa nää hommat, vaikka ne mulle on kirjattu?!
Monta kokkia ja niin edelleen on sanontana ihan pätevä tässäkin kohtaa...
Ehkä minä sitten alan tehdä vähän kaikkien muidenkin hommia. Mitähän siitäkin sekasotkusta tulisi?
No, tästä lähin noudatan suomalaista kansanperinnettä ja pidän huolen vain omista asioistani. Turha odottaa meikäläiseltä mitään ylimääräistä panosta tähän toimintaan.
Aamulla soitettiin töihin ja menin paikalle. Kolmosia opettamaan. Mitään en suunnitellut, päivä meni ohi ennen kuin huomasinkaan. Seuraavina päivinä on vain aineita, joita ei tarvitse miettiä.
Vähän kuin lomaa hieman levottoman vitosluokan jälkeen. Ja tietysti sama palkka, oli homma kuinka rasittavaa tahansa.
___
Haluaisikohan aboan vihersormimiehekäs vanhan amarylliksen sipulin (tai ainakin oletan tämän sellainen olevan...). Olen isoäidiltäni saanut joskus kymmenen vuotta sitten puskan, joka kukki viimeksi Raumalla, öö, kolme vuotta sitten. Turkuun muuton jälkeen puska oli äidillä ja tuota, ei ole kukkinut :D
Olisi yksi erillään tuossa odottamassa kotia. Paaaaaljon, siis Paaaljon lannoitusta vain kesän ajan ja tammikuussa pitäisi olla kuvan näköinen tiheikkö :)
On ollut isoäidilläni varmaan kaksi- kolmekymmentä vuotta tämä kasvi. Kestävää "vanhanajan" laatua.
Katselin kuvia vanhasta Turusta, ennen vuotta 1950 otettuja otoksia siis.
Paljon kaunista tuhottu :(
Nykytekniikalla ja rakennusosaamisella olisi varmasti pystytty pelastamaan, laajentamaan ja remontoimaan vanhoja taloja uusiksi, jopa samalla hinnalla kuin uuden tekeminen olisi maksanut.
Olin tässä pari viikkoa opettamassa. Homma kulminoitui eiliseen lauantaihin, joka on monessa koulussa työpäivä, koska helatorstain jälkeinen perjantai tehdään sisään etukäteen. Näin myös nuori mopsi-lehtori oli töissä paimentamassa huimaa 11 lapsen laumaansa. Mukana tosin oli pari vanhempaankin, avoimet ovet kun olivat myös teemana.
Oli kaiken kaikkiaan mukava työpäivä. Oppilaina olivat ne mukavat tytöt ja pahimmat sählät olivat poissa. Vanhemmat olivat myös niitä aktiivisempia ja koulumyönteisempiä painoksia.
Ulkoiluohjelma onnistui sadevaarasta huolimatta, joskin ilma oli kohtalaisen viileää. Mukavaa oli viettää päivää ilman sen tarkempaa ohjelmaa (ruokailu oli ajoitettu), sillä lasten kanssa on helpompaa, kun ei ole sidottu mihinkään. Tyytyväisyys pysyy korkeammalla kun voidaan soveltaa ja mennä lasten nenän suuntaan milloin missäkin, eikä tarvitse nipottaa tehtäväkirjan sivun 35 valmiiksi saamisesta (ja no, eihän siitä tarvitse nipottaa normaalistikaan, mutta jos poistuu esimerkiksi koulualueelta normaalina päivänä, ovat vastuukysymykset heti edessä jne.).
Vanhemmat, joita mopsi ekan kerran opeurallaan tapasi, laitettiin tekemään samoja juttuja kuin lapsensakin. Liikenneturvallisuuspisteita väkertämään, kun niitä pari tuntia kerran olin tehnyt :) Saivatpa nuo kuolleena hetkenä lasten touhutessa muuta, eteensä paperista taitellun kuutionkon ja A4-papereita ja tarkat ohjeet opelta: "tossa malli, tehkää tommonen...oppilailta kesti tunti :)". Hetken oppilaat jaksoivat omaansa keskittyä, mutta kohta olivat kaikki, oppilaat ja vanhemmat, taittelemassa kuutioita.
"ei noin äiti, kato ny, täääältä, ekkö sää tajuu..."
_____
Rehtori käski tarkkailla vapaita virkoja ko. koulusta, koska "niin hyvin oot hommasi hoitanut, että nimi jää kyllä mieleen ja sulle soitetaan ensimmäisenä kun tarvitaan". Ja mitä mä tein? Enpä juuri enempää kuin työni, mutta sijaiset eivät ilmeisesti juurikaan osoita itsenäisyyttä, tai eivät ainakaan ole osoittaneet tuolla. Muutenkin oli vähän vaivaantunut olo, kun opettajat ja rehtori kehuivat meikäläistä koko kaksiviikkoisen vuorotellen yhdessä ja erikseen :S En ole koskaan oikein kehuja osannut ottaa vastaan, vaikka toki ne lämmittävät. "Työtäni vaan teen, ei tässä mitään ihmeellistä oo."
Mutta eivät kuulemma kaikki sitä työtäänkään tee, saati ole soveltuvia alalle, ainakaan rehtorin kokemusten mukaan.
____
Nyt sitten olisi vapaapäivä. Herätty kello 6.30, kiitos mussukan herätyskellon. Pidempään en varmaan rytmissä ollessani en olisi nukkunutkaan kyllä. Pitäisi siivota, selvitellä tenttejä ja vaikka mitä muuta. Pari iltaa on töiden ohelle mennyt siskon muutossa ja siivouksessa. En tiedä, pystynkö tänäänkään vain olemaan, vaikka aivot sitä kaipaisivatkin. Liikaa jäänyt työviikolla asioita tekemättä ja asuntokin on pölykerroksen alla. Tosin, kellokin on vasta 7.40 joten jos tässä herättelee naapureita pienellä touhuamisella ja veisi maton tuulettumaan, laittaisi pyykit koneeseen, keittäisi vähän teetä ja vaihtaisi lakanat ja sitten pölyjä pois, järjestellä hyllyjä...
Tosin, olen oppinut, että ajatus ja energia tehdä asioita kohtaavat harvemmin ja harvemmin ja on käytettävä tilanne hyväksi :)
