Mopsi's

~3 dl viikossa.

~156 dl eli 15.6 l vuodessa, puhdasta.

= ~39 l Koskenkorvaa vuodessa.

Pitäisiköhän rajoittaa kulutusta?

Kaksi ihmistä hahmottavat maailman eri tavoin. He lähetyvät asioita eri näkökulmien kautta. He puhuvat samasta asiasta, kuitenkaan ymmärtämättä puhuvansa samasta asiasta, koska ajattelevat asian eri tavalla.

Onko näiden ihmisten mahdollista ymmärtää toisiaan? Voi selittää toiselle ajattelevansa tällä tavalla, mutta tuonkin ajatuksen selittäjä antaa siinä muodossa kuin hän itse asiasta ja asian ajattelee. Tällöin toisella tavalla ajatteleva ei lähtökohtaisesti voi edes ymmärtää toisen ajatusta, koska käsittelee sitä oman ajatusmaailmansa kontekstissa.

Yksinkertaistaen: A ajattelee tavalla a, B tavalla b. A antaa a-muotoisen ajatuksen. B tulkitsee sen b-muotoisella tavalla. a ei ole yhtä kuin b. Ei voi tapahtua ymmärtämistä, koska "osat" eivät sovi toisiinsa.

Yksikään ihminen ei voi täysin ymmärtää toista. Kieli on ainoa väline, jolla voimme yrittää välittää ajatuksiamme. Ajatusten välittäminen on vaikeaa lähtökohtaisestikin, mutta jos kaksi ihmistä näkevät asiat vielä eri tavalla ja puhuvat samasta/eri asiasta eri kielellä, ymmärtäminen on mahdotonta.

Vai?

nimim. 4 tunnin viinanhuuruinen, naapuriinkin kuulunut, yöllinen keskustelu aiheesta mitä ajattelet ja miksi et pysty sitä minulle kertomaan.

http://timosoini.fi/ploki/

Luokittelua.

"Hmm, juu, tällä oppilaalla, Matilla, on näiden kriteerien mukaan adhd. Diagnoosi tulee postissa sitten."

Tästä lähtien kaikki suhtautuminen ja toiminta, joka lapseen kohdistuu, kohdistuu häneen adhdn kautta; hän on ensisijaisesti adhd, toissijaisesti Matti.

"Juu, oon homo." Tästä lähtien kaikki suhtautuminen ja toiminta, joka Mopsiin kohdistuu, kohdistuu häneen homouden kautta; hän on ensisijaisesti homo, toissijaisesti Mopsi.

Ain't it glorius, classifying phenomena?

"Se, jolla on Miksi elämässään, pystyy kestämään melkein minkä tahansa Miten."

-Viktor Franklin (II-maailmansodan keskitysleiriltä selvinnyt)

Onkos joku jo lukenut Marjo Nurmisen "Tiedon tyttäret" -kirjan? Lainasin sen ohimennen yon kirjastosta lähinnä kiinnostuksesta historiaan ja eri näkökulmiin käsitellä sitä. Toisaalta, minun pitäisi kirjoittaa yhteensä 45 sivua naistutkimuksen esseitä (3 kpl or more) kolmeen eri kurssiin ja suht vapaavalintaisista aiheista. Ajattelisin, että tästä opuksesta saattaisi irrota ideoita :)

Viikon sijaisuus. Opettaja pois kolme päivää eri syystä ja loput kaksi eri syystä. Ei ole tehnyt ilmoitusta kolmesta päivästä. Minulle maksetaan kahdesta päivästä. Saatana.

Siinä sitten sumplivat, kun viikon sijaisuudesta maksetaan kuukausipalkan mukaan ja lyhyemmistä tuntipalkan mukaan. Kahdelta päivältä sain siis tuntipalkan.

Toki, parhaassa tapauksessa maksavat nuo kolme päivääkin erillisinä. Saan silloin hitusen paremman palkan kuin saisin kuukausipalkkalaisena.

Vituttaa vaan soitella hattu kourassa rahojensa perään. Minä olen osuuteni tehnyt, te ette.

Life often is a joke. All we can do is laugh.

- Mopsi

Onko parisuhde vain hienompi muoto itsensä myymiselle?

Parisuhteessa palveluksia ja seksiä saa monesti vaihdannalla: toinen laittaa kivan illan, toinen avaa vyön. Toinen siivoa, toinen avaa vyön. Toinen avaa vyön, toinen ulkoiluttaa koiran. Saat seksiä, jotta minäkin saan.

:)

Itsensä pitäminen ahkerana - oli kyseessä sitten opiskelut, harrastukset, työt or other such activities - lienee yleisin tapa välttyä ajattelemasta ongelmiaan.

Am I right or am I right?

Itse olen ollut suht hyväntuulinen viimeisen kuukauden pari. Ajalle tyypillistä on kiire, kiire, kiire. Olen yrittänyt opiskella ja pitää itselläni sellaista rytmiä, että tentin jälkeen on toiseen valmistautuminen heti käsillä.

Silti...

Jossain välissä, ihan vähän, pikkiriikkisen, jokin huono fiilis nostaa päätään. Yleensä ihan yhtäkkiä. Joku pieni mörkö, jonka luulin olevan jo poissa päiväjärjestyksestä ja vähintäänkin johonkin kaapin nurkkaan lakaistuna, pilkistää jostain. Ja sitten en pääse siitä eroon, vaikka haluaisin. Jotenkin outoa on, juu.

Vaikka tässä nyt sitten toteaisi päänsä olevan suhteellisen hyvässä kuosissa (verraten siihen, missä se on ollut), ei voi välttyä ajatuksesta, että harrastaa sujuvaa itsepetosta pitämällä itsensä kiireisenä - ja samalla ignooraten ongelmat. Lopetin psykologilla käynninkin kahteen kertaan. En kokenut, että olisi ollut enää mitään sanottavaa. Eikä ole vieläkään.

Silti...

Reagoin liian äkillisesti ja voimakkaasti joihinkin ärsykkeisiin, sellaisiin, joihin en enää kuvitellut reagoivani. Se häiritsee, koska reagointi niihin indikoi niiden olevan jollain tasolla arkoja kohtia. Meaning that their still actively being processed by my mind, whether I like it or not - and I don't.

edit: vai onko vain kyseessä siitä, että pysyy paikallaan suonsilmässä, kuitenkin koko ajan vajoten?