Mopsi's

”Millä tavalla homoseksuaaliset miehet suhtautuvat homoseksuaalisiin naisiin?

Suurin piirtein ainoa yhteinen piirre heillä on heidän yhteinen halveksuntansa heteroseksuaalisia kohtaan. Kaikki mahdolliset suhteet heidän välillään perustuvat toisen sietämiseen juuri ja juuri. Harvoin naispuolinen homoseksuaalinen ilmaantuu homoseksuaalisten miesten suosimaan baariin. Jännitys tihentyisi silloin liikaa [häh?]

Useimmilla homoseksuaalisilla miehillä on varsin sekavat tunteet naisia kohtaan, eivätkä homoseksuaaliset naiset juuri ihaile miehiä. Loppujen lopuksi homoseksuaalinen mies on sittenkin mies, oli hänen kampauksensa minkälainen tahansa. Ja homoseksuaalinen nainen on joka tapauksessa nainen [tää kappale oli tieteellisyydessään jo mahtava – miksi mitään tarvitsisi mitenkään perustella tietokirjassa, ihan turhaa! Väikkärin teko helpottu just]

Eivät kai kaikki homoseksuaaliset löydä partneriaan kadulta?

Homoseksuaalisislla miehillä ei keskimäärin ole kovinkaan monia muita vaihtoehtoja. He eivät voi käyttää hyväkseen tavallisia heteroseksuaalisia sosiaalisia tilanteita [mikseivät muka?]. seurakunnan kerhotoiminta, yksinäisten seurat, tapaamiset perhekutsuilla ovat kaikki heteroseksuaalisten aluetta [hei kaikki, onko joku teistä tavannut kumppaninsa perhekutsuilla? Eikö se oo vähän niinku insestiä sitten?]. ei edes kaupallistuneen kumppaninvälityksen äärimmäismuoto, tietokoneen hoitama välitystoimisto, ole vielä keksinyt keinoa homoseksuaalisten luetteloimiseksi.

Eräs homoseksuaalisten yleinen turvapaikka on homoseksuaalisten suosima baari. Näiden yritysten asiakaspiiri koostuu miltei yksinomaan homoseksuaalisista [vittu lopeta tän sanan toistamien jo…] ja usein niiden omistajatkin kuuluvat samaan ryhmään. Tällaiset vaarit kannattavat hyvin, koska ne kokoavat suuren määrän homoseksuaalisia piiriinsä.

Ensimmäinen vierailu tällaisessa baarissa on melkoinen kokemus. Pinnalta katsoen se näyttää miltä tahansa baarilta, jossa ihmiset juovat lasillisen tai pari. Miehet ja naiset istuvat baaritiskin ääressä ja sekaisin kaikessa sovussa pöytien ääressä. Kaiken taustana on tavallinen keskustelu, jossa miesten ja naisten äänet tasapainottavat toisiaan. Mutta sitten satunnaisen kävijän päässä äkkiä välähtää – koko huonehan on täynnä miehiä! [proosaa taas]

Naiselliset kuiskaukset, kimeät naurahdukset ja pehmeät huokaukset kuuluvat kaikki miesten suista! Cocktailpuvut ja tiukat mustat kotelot ovat miesten yllä! Jopa huoliteltu, keski-ikäinen rouva, joka menee naistenhuoneeseen, on mies.

Tiukkaan minihameeseen pukeutunut seksikäs tyttölapsi saa kiittää naisellisuuttaan ilosta vaahtomuovia, puolesta kilosta ihomaali a ja melkoisesta toiveajattelusta. Päiväsaikaan hän on autojen pysäköintialueen hoitaja [oletettavasti kyseessä on mies?]

Kulma-aitiossa istuu vanhempi Nehru-tyyliin pukeutunut herra kolmen nuoren miehen kanssa. Näillä on kasvoillaan kova, himokas ilme: he aikovat tehdä hyvät kaupat. Vanhat homoseksuaaliset, jotka ovat menettäneet viehätysvoimansa, mutta eivät rahojaan, vetävät puoleensa parvittain miespuolisia prostituoituja, jotka ovat valmiit mihin tahansa, jos hinta on oikea. Joskus vanheneva naisen osan omaksunut homoseksuaalinen joutuu maksamaan ja on halukas maksamaan kahdelle tai kolmelle prostituoidulle miehelle siitä, että nämä tekevät sen, minkä yksi saattoi tehdä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin [ja mitäköhän tämä ”sen” mahtaa sitten olla?].

Toisen pöydän ääressä istuu nainen – ei, mies, synkän näköisenä. Hän on ”sisko”, joka aikaisemmin ei ole esiintynyt julkisesti naisten vaatteissa ja hän on hermostunut. Hän on käyttänyt tuntikausia ehostuksensa laatimiseen. Jokainen suortuva hänen vaaleassa peruukissaan on lakan avulla sijoitettu huolellisesti paikalleen. Hänen topatut rintansa erottuvat tiukkaa silkkipuseroa vasten. Synkännäköinen tiukkoihin mokkahousuihin ja metallinastoin koristeltuun vyöhön sonnustautunut homo lähestyy ja vajoaa vastapäiseen tuoliin.
”Sopisiko lasillinen, baby?” Sisko nyökkää. Homoseksuaalinen romanssi alkaa kukoistaa. Leipuri on juuri iskenyt käytettyjen autojen myyjän.

Homoseksuaaliset elävät omassa maailmassaan, tapaavat omia naisen korvikkeitaan ja käyttävät jopa omaa kieltään, omaa slangiaan, johon he osittain ovat lainanneet ilmaisuja heteroseksuaalisten prostituoitujen kielestä – näiden kanssa homoseksuaaleilla onkin yhtä ja toista yhteistä [taas suora vertaus: homot ovat huoria].

Miksi niin monet homoseksuaalisten käyttämät ilmaisut viittaavat ruokaan?

Homoseksuaalien slangi-ilmaisuissa on runsaasti viittauksia ruokaan. Mistä tällainen symboliikka= ruualla näyttää olevan salaperäinen vetovoima homoseksuaalisiin. Monet maailman parhaista kokeista ovat olleet homoseksuaalisia. Yhdysvalloissa homoseksuaaliset pitävät eräitä maan parhaista ravintoloista. Eräät kaikkein lihavimmista miehistä ovat homoseksuaaleja [no shit Sherlock!].

Täsmällistä syytä on vaikea määritellä, mutta selvästi ruoka merkitsee paljon homoseksuaalisten käyttäytymisessä. Sen lisäksi, että he käyttävät suutaan pääasiallisena sukuelimenä, ruualla on muutenkin tärkeä osa heidän sukupuolielämässään.

Koska Luonto ei ilmeisestikään ole ennakoinut homoseksuaalisuutta, miehiä ei ole varustettu erityisillä sukuelimiä liukastavilla rauhasilla [eikös kiimatipat ole niinku tätä varten?]. niinpä ensimmäinen ongelma ennen homoseksuaaliseen yhdyntään ryhtymistä onkin liukastusaine. Monet homoseksuaaliset käyttävät ruokarasvaa. Salaattiöljy ja margariini ovat yleisesti käytettyjä. Herkuttelijat suosivat voita ja oliiviöljyä. Mutta tämä ei lopu tähän. [mikä ihmeen ostoskanava-ilmasu tähänkin väliin on laitettu? :D]

Monet homoseksuaaliset pitävät miesten keskeistä sukupuolista kanssakäymistä epätyydyttävänä ja niinpä he masturboivat melkoisesti. Heidän masturbointinsa keskittyy usein peräaukon ympärille. Ongelmana on tietysti löytää jokin siittimen korvike [tietysti!]. tässä he usein turvautuvat kasviksiin. He ottavat porkkanat ja kurkut palvelukseensa. He liukastavat nämä kasvisöljyllä ja työntävät peräaukkoonsa, ja jotkut saavat tästä puuhasta sen mitä hakevatkin

Myös munanvalkuaista pidetään hyvänä liukastajana. Joskus koko muna kuorineen joutuu paikkaan, minne se ie kuulu. Myös makkarat ovat suosittuja. Homoseksuaalisen, joka haluaa itse käyttää siitintään, on löydettävä peräaukon vastine. Monet vilkaisevat jääkaappiin. Yleisin itsetyydytysväline tähän tarkoitukseen on meloni.”

Masturbaatiosta lisää seuraavalla kerralla.

Täytyykin tästä lähteä ostamaan kurkkua ja koska olen herkuttelija, en tyydy öljyyn, vaan otan kunnon voita!

Sain palkan parin viikon opettamisesta. Ei häävi, mutta paaaljon enemmän kuin opiskeluaikana sai mistään, edes kesätöistä siivoamassa.

Tekee ihan gutaa maksaa laskuja omasta tilistä (vaikka kamalasti onkin kuluja, kallista ollut toi mun past four years, varsinkin kun nyt aktualisoituvat kulut...well, minkä taakseen jättää sen edestään löytää :).

Asuminen on hirvittävän kallista huomaan. Jos laskee tämänkin yksiön kulut (sähkö, vuokra, laaja kotivakuutus, netti) on summa kuukaudessa noin 500 €. Tarkoittaa siis sitä, että viikon teet kuusta töitä pelkästään asumisen kattamiseksi.

Tahtoo viran ja omistusasunnon. Olen tässä kohta asunut vuokralla (joskin valtion kustantamana, mutta kuitenkin...) viisi vuotta. Tuona aikana olen pelkästään vuokrina maksanut menemään noin 22000 euroa. Olisiko hienoa, että valtiolta saisi tukea opiskeluajalta omistusasuntoon?! Eihän se käytännössä ole mahdollista, että valtio rahoittaisi omaisuuden kartuttamista, mutta tälaisenaan opintotuki ja asumislisä rahoittavat pääasiassa yksityisiä vuokramarkkinoita. Eli tulonsiirto palautuu aika nätisti omistavalle luokalle.

Vuokra-asuminen on perseestä, taloudellisesti, vaikka en olekaan niinkään mikään asuntosäästäjä, on se kuitenkin tavallisen tallaajan ainoa varsinainen suuri sijoitus elämänsä aikana.

Olen miettinyt, että kun tässä mun eläkeikääni tullessa tuskin on enää vanhuuseläkettä olemassa - ainakaan tässä laajuudessaan kuin nyt -, niin lienee fiksua varautua siihen, että valtio ei rattopoikia maksa. Voisi olla ensimmäisen oman asunnon maksamisen jälkeen ihan fiksua ostaa vaikkapa vuokrakämppä ja maksella se pois. Toisenkin ehkä ehtisi ennen kuolemaansa ostaa (ellei jopa useamman). Ne olisivat velattomat sopivasti 30 vuoden päästä, jolloin niistä tulisi tasainen rahavirta kotiin päin. Voisi ne myös pistää lihoiksi, kun alkaa syöpä kolkuttaa ja viimeinen maailmanympärysmatka olisi vielä tehtävänä (tai paremminkin, rahat lienevät kuluvan yksityiseen sairaanhoitoon...).

Raha tuli, oli ja meni. No jäi sitä vähän, sen verran, että aion tänään käydä kahvilla ulkona. Treat myself, just a bit :9

Noniin, nyt olen sitten jatko-opiskelijana. Tarttis varmaan tehdä jotain, niinku väikkärii tai muuta sellasta.

Ei viittis :D

Mistä sitä alottas? Tutkimussuunnitelma on olemassa jo, toki, että ehkä sitä voisi silmäillä. Ärsyttää se, että ennen tutkimuksen suunnittelua pitäs alkaa oikeesti lukee, jotta vois sen tutkimuksen rakentaa oikeiden juttujen varaan, tutkia oikeita juttuja.

Eli tarttis alkaa lukea. Juuri pääsin toteamasta, että 5,5 vuotta yliopistossa alkaa olla jo tarpeeksi. Ei JAKSA enää lukea...

Tenttejä olisi kanssa keväälle neljä kappaletta. Mitäs kaikkea onkaan? Aikuiskasvatuksen psykologiaa, organisaatiopsykologiaa, työterveyttä, johtamista ja työoikeutta. Perse, tossa on viis, muistin että vaan neljä :S

Saasta.

Mä haluun vaan duuniin, kiva virka ja tasanen palkka. Parin vuoden päästä voisin taas opiskellakin jotain.

Ehkä vaan hilaan perseeni ylös, otan ton artikkelikasan ja alan hahmotella lukiessani erilaisia tapoja kysellä eri asioita. Huokaus.

Ei musta varmaan tutkijaa tule.

Eläkepommi, siitä on jauhettu paljn. Mtv3 tässä katselen ja vihdoin tuli jokin muu, kuin kaikkien hallituspuolueiden (ihan oikeutettu) mantra siitä, että eläkkeet pitää saada maksettua vaikka sitten pidemmillä työurilla ja maahanmuutolla. No, en ota näihin tapoihin sen enempää kantaa.

Kuitenkin, kuten haastateltava tuossa totesi, ovat tulevauuden - ja jo nytkin - eläkeläiset hyvin toimeentulevia ja fyysisesti kunnossa helposti parikymmentäkin vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Heidän eläkkeensä palautuvat kulutukseen (jota verotetaan kyllä rankasti). Pitäisikin suunnata energiaa myös uusien palveluiden luomiseen eläkeläisille sekä parantaa jo olemassa olevia.

Eivät ne eläkerahat katoa mihinkään kokonaan!

Lisäksi olisi suotavaa mahdollistaa joustava ospäiväinen työnteko niille, jotka toisinaan haluavat tehdä töitä ja antaa osaamistaan kuntien ja yritysten käyttöön omilla ehdoillaan.

Eikä, kuten otsikko toteaa, saa unohtaa sitä, että ne isovanhemmat, jotka hoitavat sairaita lapsenlapsiaan, ovat kansantaloudelle valtava voimavara. Jos isä/äiti on poissa vaikkapa kaksi viikkoa vuodessa sairastelevan lapsen takia, on kustannus valtava. Mummolapalvelut siis vain käyttöön, toki unohtamatta, etteivät ne vanhukset velvoitettuja ole räkänokkien hoitoon. Mutta kenties joku yrittäjä-pappa tai -mummu pistää mummolapalvelun yritysmuotoonkin...

_____

Yleisesti, miksi suomalainen politiikka on niin keppi-orientoitunut?! Miksi ylipäätään aina tarjotaan rangaistuksia, sanktioita ja pelotteita. Missä ovat ne positiiviset tulevaisuudenkuvat - vaikka sitten tuo eläkerahojen kierto ja yhteiskunnan positiiviset muutokset vanhenemisen myötä - sen suhteen, mihin tämä maa ja maanosa on menossa ikääntyvän kansansa kanssa?

Väitän, että yksi syys politiikan kiinnostamattomuuteen on se, että ihmiset eivät saa siitä positiivista fibaa; miksi kaikki on aina vain huonosti?!

____

Ylen uutisoinnista:

"Varusmiehiä voidaan käyttää aputyövoimana lähinnä tilanteissa, jotka uhkaavat välittömästi ihmishenkiä. Siksi varusmiehiä ei todennäköisesti nähdä pelastamassa myöhästelevää junaliikennettä. Varusmiehiltä voi periaatteessa saada työvoimaksi myös maksua vastaan, mutta Kallion mukaan sekään vaihtoehto ei ole kovin todennäköinen. "

Junaansa odottava varmaan ei arvosta kommenttiani, mutta täysin oikein juuri noin, varusmiesten homma ei ole pelastaa valtion monopolia, joka ei osaa varautua lumeen ja kilpailuttaa junansa aurinkoisesta Italiasta...

Tässä on tullut istuttua hetki yliopistossa ja kuunneltua eri luennoitsijoita. Ja seuraava kyllä pätee yleensäkin keskusteluihin.

Monille tuntuu olevan vaikeaa a) muodostaa selvää lausetta mielipiteestään, muotoilla ajatuksensa yksinkertaiseen, selvään ja informatiiviseen muotoon sekä b) ymmärtää kysymys ja vastata siihen selvästi.

Luennoilla välillä oikein tuskastuttaa ihmiset, jotka esittävät kovasti mielipidettä ilman, että kuitenkaan loppuviimeksi tietävät mitä haluavat sanoa, saati että saisivat sen purettua järkevänä ajatuksena uloskin. On ok esittää keskeneräisiä ajatuksia, mutta olisi suotavaa, että sanottava olisi edes sen verran mietitty, että se alkaa ja loppuu selvästi ja siinä on joku pointti.

Toinen luku ovat ihmiset, jotka kuulevat kysymyksen, mutteivat ymmärrä sitä ja vastaavat jostakin sivusta. Monet luennoitsijat eivät tunnu yksinkertaista kysymystä kykenevän sisäistämään ja siihen vastaamaan. En yleistä, mutta käytän luennoitsijoita esimerkkinä. Tänään viimeksi oli hyvin yksinkertainen kysymys: "Onko Suomen lainsäädännössä joku kohta työterveystarkastuksista, ovatko ne lain mukaan pakollisia." Vastaus olisi ollut "kyllä, työterveyslainsäädäntö sanoo sitä tai tätä". Mutta ei, luennoitsija alkoi mutista erilaisista testeistä ja kokeista jne, jotka eivät yksinkertaiseen kysymykseen vastanneet.

Arkikeskusteluissakin tulee välillä vastaan ihmisiä, jotka aloittavat jonkin ajatuksen selittämisen, eivät koskaan saa sitä valmiiksi mutistessaan ja jäljelle jää vaivaantunut hiljaisuus, koska kukaan ei tiedä lopettiko toi jo ja oliko toi ny niinku tossa vai mitä.

Onko se niin vaikeaa, muodostaa järkevä ajatus? Ei sen tarvitse kaikki vaihtoehtoja kattaa, mutta olisi itsessään sisäisesti edes kokonaisuus. Keskustelu on sitten näiden kokonaisuuksien vertailua toisiinsa ja niiden sisältöjen pilkkomista ja tietysti paljon muutakin.

Sen lisäksi oli kamala kuunnella luennoitsijaa, joka ei hallitse puhetekniikkaa - nainen haukkoi henkeä ja tuntui muutenkin olevan kuolemaisillaan :S

____

Itsekritiikkinä esitettäköön, etten itsekään aina oikein saa sanottua mitä haluan, täällä blogissa erityisesti. Se vasta vituttaakin :D

Noniin, nyt osaan Bachin Inventions nro 4.

Seuraavaksi loput 14 kpl :)

Mjoo, tommonen tainnut tulla markkinoille: lakritsinmakuinen Koskenkorva. Täytyypä maistaa :)

_____

Olen ollut nyt töissä, hmm melkein kolme viikkoa. Töissä käydessä viikot kuluvat nopeasti, ei pode mitään huonoa omaatuntoa nostaessaan jalat duunipäivän jälkeen sohvalle ja muutenkin on jotenkin hyvä olo. Struktuuria elämään.

Olen nauttinut opettamisesta. Jostain takaraivosta ovat nousseet ne fiilikset, joiden takia aikanaan hain opiskelemaa opeksi.

No niin, lienen tarpeeksi useasti jo todenneeni, että tässä ope-jutussa ehkä sittenkin joku vähän viehättää :) Lopetan, ehkä.

Punaviiniä nyt, viikon päätteeksi. Sitten ehkä ulos istumaan iltaa hetkeksi, katselemaan komeita homoja. Silmänruoasta nauttii, kun ei varsinaisesti tarvitse metsästää mitään...ellei kolmanneksi sitten joskus ;D

____

Löysin kirpparilta takin. Ok, se on naisten takki, mutta kiva ruskea lyhyt trenssi. Kaheksan euroo vaan, budjetti ei kuole...

_____

Olen jäänyt sokerikoukkuun. Ehkä kahviaddiktio korvautuu?! Vituttaa, kun joka päivä tulee klo 12 jälkeen pieni tärinä saada sokeria :S

Lihoon viäl.

____

Ajattelin jättää kortsut tohon kirjahyllyyn valkoiseen maljaan. Uskon, että äitini kun tulee ja taas vähän kevyesti nuuskii paikkoja, saattaa oppia pienen opetuksen ihmetellessään, että mitäs nämä ovat...

...kasvatusta :P

____

Oli liikuntapäivää ennen hiihtolomaa. Seisoin vaakatason lumisateessa, tuulessa ja miinus 15 asteen pakkasessa 2,5 h. Tuli kevyesti kylmä; tunto palasi varpaisiin joskus 30 minuutin sisälläolon jälkeen.

____

Aamun keskustelu koulujen kasvisruoasta oli täydellisen naurettavaa. Argumentit olivat syvältä, syvältä jostain. Mukaan vedettiin oppilaiden lähteminen lähimarkettiin pullaostoksille huonon ruoan takia, anoreksia [mitvit?], vihreiden poliittinen halu sotkeentua koulujen toimintaan ruokailun kautta jne.

Ensinnäkin, jos kouluruoka on hyvää, kasvista tai lihaa, kukaan ei lähde lähimarkettiin. Toiseksi, koulun opetussuunnitelmaan kuuluu eettisyys ja ekologisuus. Näitä tukee se, että oppilaille tarjotaan mahdollisuus (tai sitten se "pakko", jos vain yksi ruokavaihtoehto) syödä myös ekologisesti tuotettua ruokaa.

En suoraan sanoen ymmärtänyt, miksi yle veti niin ala-arvoista keskustelua asian tiimoilta. Maa- ja metsätieteen maisteri ja kunnanvaltuutettu (vai kaupungin-), joka oli asiasta jauhamassa, veti mukaan käsittämättömiä argumentteja.

Asia on niin yksinkertainen, että kouluissa tulisi tarjota hyvää ruokaa, oli se mitä tahansa. Jos puhutaan "pakkokasvisruoasta", sellaisena sen oppilaat myös ottavat. Jos asiasta ei mainita, suurin osa ei edes huomaa lihan puuttumista.

Ja syödäänhän nytkin puuroa usein. Mitä se on, jos ei kasvisruokaa?!

Miten helvetissä anoreksiakin saatiin keskusteluun. Sen syyt nyt ovat jossain totaalisesti muualla kuin kouluruoassa.

Käsittämätöntä, Yle, käsittämätöntä. Uusi toimitusjohtaja, uusi suunta, I hope.

____

En ole vielä ehtinyt kuin aloittaa a-talkin katselemisen. Martin veteli ihan hyvää roolia, joskin koko aihe on minulle hieman vieras ja oikeastaan samantekevä; kirkko, usko tai uskonto ei elämässäni näyttele suurtakaan osaa.

Tähän liittyen, taannoin rinnastin hyvällä omallatunnolla kalevalan ja raamatun: molemmissa on maailman luomisesta oma versionsa. En näe, miksi kirjat varsinaisesti eroaisivat toisistaan tässä kohtaa? Oppilaat ainakin, 3. luokkalaiset, näkivät yhteyden ilman mitään suurempaa suunnan näyttämistä.

"erilaisia näkemyksiä on olemassa, ja kalvevalassa on yksi niistä kuten raamatussakin"

____

Ohhoh :D

Lähdin kesken blogin kirjoittamisen soittamaan pianoa...jotenkin aivot vain totesivat, että soita pianoa, kävelin ja kas, nyt tulin takaisin ja tajusin, että jotenkin täysin tiedostamatta jätin homman kesken.

Olin eilen konsertissa, Sigyn-salissa soi tangojen tahdit laivaston soittokunnan voimin. Harva asia pääsee kuoreni alle. OIkeastaan toistaiseksi vain musiikki. Herkistelin, nieleskelin, nyyhkyttelin musiikin tahtiin. En tiedä miksi, mutta musiikki avaa mielikuvitustani ja vapauttaa tunteitani. Outoa, mutta tavallaan nautittavaa.

Ihmekös pidän pianoiluista. Kadun päivä päivältä enemmän, etten ole ammattimuusikko.

Well, that's a crossroads loooong since passed... :(

Hmm, olen pari päivää samassa kivassa luokassa, jossa olin viime viikon.

Täytyy sanoa, että olipa kiva kävellä tuttuun kouluun, tuttuun luokkaan tuttujen oppilaiden seuraksi. Tajusin vasta kotiin lähtiessäni, että ei ollut mitään sijaisjuttuja lainkaan, esittäytymisiä sun muita sählinkejä.

Kävelin sissään, olin tuttu (kiva?) opettaja, oppilaat tietävät mun rutiinit ja toimivat niiden mukaan, osaavat lukea mua jo muutenkin.

Tähän voisi tottua, omaan luokkaan siis! Jotenkin, hmm, mmm, kotoisaa :)

Ja miellyttävästi huomasin, että pikku-mopsilla on auktoriteettiakin, kun seisoo kädet puuhkassa valvomassa ruokailua. Ei tarvinnut kuin katsoa sählääjiä, oli pöytä tai luokka mikä tahansa, ja vihje meni perille kerrasta. Aijjai tätä humalluttavaa vallan tunnetta 8-9

Erehdyin katselemaan koiravainaani kuvia. Tässä vähän herkistyy...

"Anna pillua"

Näin opettajanhuoneessa eräs vanhempi mieslehtori puhelimeen, vaimolle vastaajaan.

"Ainoa rehellinen viestihän tää on, ei kukaa mies muuta kaipaa ja jos nii väittää, valhetelee"

Muut äijäilijät peesaavat. Miehiä vain paikalla, viitisen kappaletta.

"Saabillua!", huusi yksi. Saabin luo lienee pohja. Mistä lie sketsisarjasta tuon keksi. Sitten äijäkästä pohdintaa aiheen tiimoilta.

Mopsi istuskeli nurkassa ja häpesi miessukupuolen puolesta. Opettajat huutavat kovaan ääneen useaan otteeseen "piilluuua, saabilluaa!". Yksi kehtasi vielä sanoa, että jos joku hänelle jotain kommentoisi, tämän on hänen taukotilansa, hän saa sanoa mitä haluaa.

Ai, niinkö? Itsekästä? Mites muut?

Muutenkin tuon koulun miesopet vetää huumorilla naisia alas. Osa naisista protestoi aika ajoin kyllä, huonoin tuloksin. Rehtori ei mitenkään tue, muttei nähdäkseni kyllä estäkään sovinistista kukkoilua. Avustajalle tokaisinkin, että aika ronskia juttua. Kuulemma jatkuvaa ja yleistä.

Itse asiassa, juttu oli niin alatyylistä ja naisia alentavaa, että loukkaannuin, ihan sillee oikeesti. Teki melkein mieli sanoa, että jumalauta äijät, te hoette tuolla oppilaille, ettei saa kiroilla jne. ja sitten tulette tänne huutelemaan tollasia idioottimaisuuksia, onko mitään yläkerrassa kotona?!

Toki, olin hiljaa ja söin suklaakakkuani. Käy sääliksi naisopettajia, jotka eivät oikein tiedä olisivatko mukana huonossa läpässä, vai yrittäisivätkö epätoivoisesti vastustaa. Sopimatonta kaikki tyynni.

Miehiä lisää kouluihin? Laatu vai määrä?