Mopsi's

Muutamia huomioita aktiivisesta yhdistystyöskentelystä.

1) Mitä enemmän teet itse vapaaehtoisesti, sitä selvemmäksi käy, kuinka vähän toiset tekevät.

Hallituksessa istuvat kaikki samoin valtakirjoin jäsenistön valitsemina. Toiset vain tekevät enemmän yhdistyksen hyväksi kuin toiset. Aktiivisimmat väsyvät nopeasti toisten laiskuuteen. Syyksi ei riitä se, ettei ole aikaa osallistua. Silloin ei olisi pitänyt edes asettua ehdolle.

2) Mielipiteitä on kaikilla, toteuttamishalua tai -kykyä ei.

Liittyen edelliseen, nämä pulskina vierestä toisten ahertamista katsovat ovat kuitenkin aktiivisesti kommentoimassa toisten tekemisiä.

Tee ja kommentoi tai älä tee ja ole hiljaa.

3) Jos haluat jotain tapahtuvaksi, varaudu tekemään se itse.

Ideoita on turha heitellä, ne kannattaa itse myös toteuttaa, jos olettaa niiden joskus päätyvän käytäntöönkin. Liittyy kiinteästi edelliseen.

4) On olemassa keskustelua ja on olemassa liikaa keskustelua.

Yhdistystoiminta on vuorovaikutteista ja hallituksen tulee keskustella niin sisäisesti kuin jäsentensäkin kanssa. Toisinaan asioiden hoidon kannalta on kuitenkin parempi tehdä pienellä porukalla tai kokonaan itse ja vain ilmoittaa lopputulos. Konsensus ei aina toimi, vaan kuluttaa turhaa energiaa ja voimavaroja.

5) Hallitusvastuu ei suinkaan tarkoita sitä, että olisi jotain vastuuta - ainakaan kaikkien mielestä.

Jos olet valittu päättämään yhteisistä yhdistyksen asioista, olisi hyvä toisinaan ilmaantua hallituksen kokoukseen, jossa asioista päätetään.

Onko ärsyttävämpää kuin hallituslainen, joka tulee kokoukseen ihmettelemään, että mikä on tämä asia josta puhutaan ja josta hän ei ole kuullut mitään. Tai mielipide asiaan, joka on jo päätetty pari kokousta sitten.

Lue pöytäkirja edes, jos et pääse paikalle.

Tässä kohtaa on hyväksi todettu tapa todeta kyseiselle kysyjäkommentoijalle yksinkertaisesti: "viittaan kokouksen 3-2010 pöytäkirjaan".

6) Passiivit pois pöytäkirjoista

Pöytäkirjassa ei lue koskaan "asia x hoidetaan". Tunnetusti passiivi tarkoittaa sitä, ettei tekijää tunneta. Yhdistystyössä se tarkoittaa sitä, ettei kukaan hoida.

Pöytäkirjassa lukee, vaikka sitten sihteerin itsensä päättämänä, että "Y hoitaa asian X".

Ohessa muutamia toteamiani turhaumia kanssaihmisten kanssa työskentelystä. Jos tekstistä kuultaa läpi marttyyrius siitä, että toiset tekevät enemmän kuin toiset ja kenties vielä ihan omasta halustaan ja itse olisin tällainen yliaktiivinen aktiivi, niin olet saattanut jopa tulkita oikein.

Yhden yliaktiivisuus ei ole toiselle oikeutus olla aliaktiivinen siihen vastuuseen nähden, jota on valittu hoitamaan.

Elämäni ehkä paras kuvaus seksistä on tullut erään ystäväni, suorasanaisen sellaisen suusta:

"Työntö ja tuijotus"

Kaikki oleellinen.

Pyörähdimme Porvoossa tuttavapariskunnan luona. Aurinko paistoi ja ajomatkakin sujui ongelmitta, kun ei käyttänyt navigaattoria (oletteko huomanneet, että tien vieressä on sellaiset kyltit, joissa lukee, mihin tietä pitkin oikein pääsee?!).

Tuttaville on pyörähtänyt jälkikasvua joulun tienoilla ja nyt noin nelikuukautinen pallero pyörii jaloissa.

Siskon moniongelmaisten lasten (sairastelua, allergioita, perinnöllistä rasitetta jne.) jälkeen oli mukava huomata, että joillekuille siunaantuu myös helppoja vaaveja. Vai mitä sanotte vauvasta, joka on pääasiassa iloinen (paitsi kun nälkä iskee) ja nukkuu mukavasti aamupäivään asti.

Ehkä näin vain parhaat puolet tai sitten uhmaikä hoitaa pehmeimmät kulmat vähän terävämmiksi. Tai sitten olimme mussukan kanssa vain niin pahuksen mukavaa seuraa, että vaavi oli hyvällä tuulella :)

___

Totesin kuitenkin, että ehkä en halua lasta itselleni, ainakaan nyt. Ja jos joskus tuleekin sellainen olo, että voisi kokemustaan elämästä jakaa ja katon tarjota jollekulle, luulen, että kyseessä on sijoituslapsi tai sitten adoptio. Minulla ei ole tarvetta pilata kenenkään elämää omilla geeneilläni.

Sipilän tämänkertainen kolumni on kevyesti hämmentävä. Joko en osaa lukea sarkasmia tai ironiaa rivien välistä tarpeeksi tehokkaasti, tai sitten kirjoittajan arvostelukyky on (mielestäni) hieman heikentynyt Unkarin perustuslain ottamisessa mukaan esimerkiksi.

Kolumni: http://www.hs.fi/juttusarja/sipila/artikkeli/V%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%C3%A4+huomiota/1135265613474/?cmp=tm_etu_kolumni

Ehkä olen vain liian vakavamielinen ymmärtääkseni, miksi muiden esimerkkien joukkoon on laitettu ihmisoikeuksia oikeasti polkeva Unkari?

Vaalit olivat ja menivät. Mitä jäi käteen?

Vaalien tulosta nyt on puitu enemmän tai vähemmän asiantuntevasti mediassa, joten mitään sen suurempaa analyysiä en ala itse kirjoitella.

Todettakkoon kaksi asiaa:

1) Minua ihmetyttää täysipäisten järkevien ystävieni facebook-kommentit, jotka edustavat yksinkertaista tunnereaktiota tapaan: "Muutan vittu pois Suomesta!", "En tajuu miten tommonen idiootti voi voittaa?!" jne.

Kommentit ovat pitkälti yhtä yksisilmäisiä kuin oli Perussuomalaisten kampanjoinnissaankin käyttämät iskulauseet. Jospa nyt emme sortuisi mihinkään näin yksinkertaiseen joukkokauhuun.

2) Mielestäni pahin virhe, joka voidaan tehdä nyt, on persujen aliarviointi ja loanheitto. Valitettavasti Vihreät saivat osaltaan kokea vaalitappion ehkä siksi, että alentuivat parjaamaan persuja, eivätkä sen sijaan keskittyneet asia-argumentointiin.

Jos haluamme haastaa persuja, tehtäköön se antamalla heille heidän haluamansa vastuu hallituksessa. Sen jälkeen esitämme asiallisesti kysymyksemme vaikeiden asioiden hoidosta ja tivaamme asiantuntevaa ja järkevää vastausta niin kauan, että sellaisen saamme. Enää ei riitä vastaukseksi pieni itku siitä, ettei saa puheenvuoroa.

___

Minua eivät niinkään murehdituta persujen vaalivoitto, vaan se, että käytännössä kaikki heistä ovat täysin ummikkoja politiikassa. Järjestelmän tuntemattomuus isoja asioita päätettäessä on vaarallista. Puhumattakaan siitä, että persut ovat tasaisesti osoittaneet edustajiensa tietämättömyyttä perusasioista.

Kuten Katainen totesi, on täysin hyväksyttävää odottaa edes perusasioiden tuntemusta edustajilta.

Pieni lainaus Kike Elomaan nettisivuilta tähän kohtaan, virheineen kaikkineen: "Kysymys kuuluu : Kuinka voidaan rakentaa mannerlaattojen päälle valtava määrä voimaloita, vaikka maanjäristyksiä on jatkuvasti alueella ?"

Toinen mediassakin esiin nostettu murheenaihe on persujen kantojen tietämättömyys. Puolue on sisäisesti niin hajanainen monissa, varsinkin vähemmistöjä koskevissa, asioissa, ettei voida oikein ennustaa heidän kannanottojaan tai äänestyskäyttäytymistä.

___

Henkilökohtaisesti murhedin vähemmistöasioiden jäämistä kaiken muun jalkoihin, sillä tuskin Kataisella tai Urpilaisella on intoa ajaa vähemmistöasioita, kun puolueen omien ideoiden läpivieminenkin vaatii tappelua.

Toisaalta meillä on vihdoinkin vallassa kolme täysin erilaista puoluetta (no, vähän ylikorostaen). Saatamme siis nähdä jopa aitoa kansalais- ja poliittista keskustelua. Toisin oli porvarihallituksessa, jonka ei oikeastaan tarvinnut kuin ilmoittaa päätöksista, niin vahva oli edustajien enemmistö kokoomus-keskustalla.

Nyt täytyy ehkäpä perustella pöytään laitettavat asiat paremmin, jotta ne saa menemään läpi.

Demokratiaa, ehkäpä.

___

Jotta nyt osoittautuisin yhtä lapselliseksi kuin muutkin tuttavani, todettakoon, että huudahdus "Nyt tuli iso Jytky!" saa minussa lähinnä aikaan assosiaation kaksivuotiaasta, joka on juuri kakannut valkoiselle matolle ja julistaa nyt urotekoaan. Toiset siivoavat jäljet. Tahra ei ehkä koskaan lähde.

Ääni annettu. Olisin äänestänyt vasemmistoa, mutten halua Arhinmäkeä tukea. Vihreät siis saivat ääneni.

___

Olen huvittuneena kuunnellut joidenkin nuorten mutinaa siitä, miten vihreät ovat pettäneet lupauksia, Suomeen tulossa ydinvoimaa jne., talousuudistuket hirvittävät ja työnantajiltakin katosivat pakolliset maksut.

Vihreitä halutaan nyt rangaista hallitustyöskentelystään.

Miksi tämä on huvittavaa? No, ensinnäkin yksikään puolue ei voi toteuttaa ideologiaansa täysimittaisesti hallituksessa. Suomessa tehdään konsensuspolitiikkaa, monen äänen kokoelmaa. Toiseksi, mikä pointti on rangaista puoluetta (joka siis äänesti ydinvoimaakin vastaan) jättämällä äänestämättä ja viemällä puoleen viimeisetkin mahdollisuudet edes istua siinä pöydässä, jossa asioista oikeasti päätetään (valiokuntien lisäksi siis)?

Ylipäätään oman puolueen toimia ei ehkä kannata tarkastella yhden vaalikauden mittaisina. Eihän neljässä vuodessa paljoa saa aikaan, ainakaan niin kauan kun on useampi kuin yksi tai kaksi puoluetta!

Samoin paasaaminen yksittäisistä ehdokkaista on hieman outoa. Mielummin katson todennäköisimmän ääniharavan ja pohdin, pidänkö hänestä poliitikkona, sillä vaalijärjestelmämme äänet kun menevät käytännössä eniten ääniä saaneen hyväksi. Esimerkiksi Turun alueella Ville Niinistö on vihreistä todennäköisesti suurin ääniharava (jo edustaja ja Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja), mutta kaveri ei ole mielipiteiltään minulle sopiva (lähes kokoomuslainen!). Olen saanut lukea myös hänen kirjoittamansa, valitettavasti sangen valittavan ja lapsellisen, virallisen sähköpostinsa. Pisteet putosivat. Hänestä huolimatta, omaa periaatettani hieman rikkoen, äänestin kuitenkin vihreitä.

Vaali-iltakin on poikkeuksellisen mielenkiintoista seurattavaa. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa vihreiden pärjääminen, oman ehdokkaan läpipääsy ja se, kumpi on pääministeri, Katainen vai Kiviniemi? Vaikuttaa siltä, että em. joko pysyvät palleillaan tai vaihtavat niitä keskenään...

Sitä odotellessa nautin auringosta - sisällä tosin :)

Istuskelin kirjoittelemassa muistiinpanoja ekaluokkalaisten pakertaessa aapisen parissa. Luokan tytöistä yksi käveli siihen opepöydän luo, otti katsekontaktia ja totesi: "Oot tosi kiva ope". Sitten tyttö käveli takaisin paikalleen tekemään tehtäviään.

Ope jäi katsomaan perään ja miettimään, että monen muun alan parissa työskentelevä ei saa yhtä hyvää ja suoraa palautetta koskaan urallaan. Ihan kiva :)

Työnhaku on turhauttavaa. Jotenkin tuntuu, että kaikki muut ovat töissä ja minä en.

Sitten sitä nerokkaan epäloogisesti ajattelee, että itsessä on jotain vikaa. Ehkä pitäisi ensin hakea lisää töitä ennen pikaisia hätäisiä johtopäätöksiä.

Työkokemuksen puute on valitettavaa. Minulle on eräs rehtori sanonut, että valitettavasti alle kaksi vuotta kokemusta omaavia ei voi Turun alueella edes harkita haastatteluun, sillä työkokemus on automaattisesti valitusperuste, jos joku on ollut kauemmin töissä. Parin työvuoden jälkeen kokemuksella ei ole väliä; kolme vuotta tai kuusi vuotta ei enää vaikuta, jos on muita perusteita palkata vähemmän kokenut.

Nyt on auki eräs paikka, jonka oikeasti haluan ja jonka missaaminen oikeasti vituttaa. Tuskin saan.

Antaas ny kattoa. Luterilaisen työetiikan ja -moraalin maassa työ määrittää ihmistä. Ilman työtä olet...

Koulujen uskonnonopetus on minulle pieni pala kurkussa. Tekee ihan oikeasti vähän pahaa laittaa oppilaita opiskelemaan raamatun satuja. Minulle eräs uskonnollisempi ohjaava opettaja koulutusaikana antoi pitämästäni uskonnontunnista tasan yhden palautteen: "Ne ovat Raamatun t a r i n o i t a eivätkä mitään satuja!"

Jepjep, satuja siis, tarinoita, who cares about the semantics.

Joudun keskustelemaan kirjan sisällöstä ja tarinanpätkistä. Miten Jesse oli sellainen heppu, että antoi kaikkien tulla hänen tykönsä blaablaa. Vaikka kuinka yritän tuoda taustalla olevia teemoja hyväksynnästä ja avarakatseisuudesta ja toisten kunnioittamisesta oppilaiden arkipäiväisiin kokemuksiin, on kuitenkin naaman edessä opetussuunnitelman mukainen kirja, joka näitä asioita käsittelee luterilaisuuden kautta.

Voisin erityisen miellyttävästi käsitellä näitä asioita ilman uskontokontekstia! Nyt uskonto kokee minun, ja monen muunikin opettajan, käsissä inflaation satutunniksi. Saduista lapset pitävätkin. Yritän olla liikaa korostamatta inhoani tunteja kohtaan, saati ärsyyntymistäni oppilaiden opiskelemiin teksteihin.

Otan ne satuina ja toivon, ettei totaalinen välinpitämättömyyteni näy. Teen siis virkavelvollisuuteni.

Oma lukunsa ovat seurakunnan päivänavaukset. Ne ovat onneksi monesti miellyttäviä lapsille ja aatteellisuus (=uskonto) pysyy taustalla. Mutta kuitenkin Jumala sitä ja Jesse tätä ja nyt rukoillaan, kun on saatu tämä virsi laulettua. Tietysti kaikille muihiin uskontokuntiin kuuluville täytyy järjestää valvonta, koska he eivät osallistu päivänavauksiin.

No, otsikon aiheeseen, pitkän saivartelun jälkeen. On pääsiäinen. Kristillinen juhlahan tämä, Jesse kuoli and so on, kinda like the idea, mutta teemme tänään(kin) oppilaiden kanssa pääsiäisaskartelua.

Virpomiskulttuuri on miellyttävää. Ei siksi, että pitäisin kakaroista, jotka heiluttelevat pajunoksia ovellani höyhenet pöllyten ja sitten kinuvat lisää sokeria palkaksi häiriöstä. Ei, vaan siksi, että virpominen on pakanallista. Suomalainen pääsiäinen on pakanallista. Noitia an all that, you know.

Tuottaa mielihyvää, että niin moneen suomalaiseen juhlaan kuuluu vielä suomalaisia pakanallisia (krissejen mielestä pakanallisia) on liittynyt niihin kaikkiin. Voin hyvillä mielin tuoda oppilaiden eteen vanhaa suomalaista perinnekulttuuria ja metsänjumalia ja taruolentoja ja antaa niille saman painoarvon kuin uskonnolle.

Onhan opetussuunnitelmassakin asiaa oman kulttuurin ja juurien tuntemisesta jne.

Uskontoa omalla tunnillaan, pakanaoppeja kaikilla muilla :)

Kaikilla mittareilla mitattuna, elän suhteellisen normaalia onnellista parisuhde-elämää.

Tiedättekö, sellaista pyykinpesua ja rakastunutta kikattelua?

Homma vaan toimii. Voiko sitä enempää pyytää?

Paitsi että ei olisi ikävä, kun toinen on työmatkoilla :(