Mopsi's

Luonnetestini tulos namaste.fi-sivustolta:

"
Tutkiva Asiantuntija

©Marika Borg & Viivi Brunila

älyllinen * perehtynyt * analyyttinen * asiantunteva * pitkäjännitteinen * huomiokykyinen

* oivaltava * yksityinen * tarkka * looginen * tietopankki * salaperäinen * pohdiskelija * keksijä * itseriittoinen * viisas * itseriittoinen * omalaatuinen * luova ajattelija * uraauurtava * etäinen * niukkasanainen * itsenäinen

Parhaimmillaan: perehtynyt, asiantunteva ja älykäs

Huonoimmillaan: vetäytyvä, salaperäinen ja ylimielinen

5-tyyppiä motivoi asioiden syvällinen ymmärtäminen ja uuden oppiminen

"Minua kiinnostaa se, että saan paneutua asioihin rauhassa ja perinpohjaisesti. Nautin asioiden pohdiskelusta ja mielenkiintoisista keskusteluista. Yksityisyyteni ja oma rauhani ovat minulle tärkeitä."

***

Tutkiva asiatuntija
©Viivi Brunila & Marika Borg

Tutkiva Asiantuntija eli Viitonen on itsenäinen ajattelija, joka ymmärtää asioita tarkkaälyisesti ja moniulotteisesti. Viitoset ovat ehkä kaikista tyypeistä älyllisimpiä ja nauttivat siitä, että saavat ajatella ja pohtia ongelmia päässään. He nauttivat yleensä lukemisesta, opiskelusta ja omiin mielenkiinnon kohteisiinsa syventymisestä. Viitonen haluaa ymmärtää asiat pintaa syvemmältä ja löytää asioiden monipuoliset merkitykset ja yhteydet. Tieto ja ymmärrys antavat Viitoselle turvallisuuden tunnetta ja hän kokee itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi nimenomaan osaamisensa ja tietojensa avulla.

Vitoset haluavat yleensä paneutua asioihin itsenäisesti ja omassa rauhassaan. Viitoset arvostavat omaa yksityisyyttään ja kokevat liian tuttavalliset ja puheliaat ihmiset helposti hieman tungetteleviksi. Viitonen työstää asioita mielessään, hankkii paljon tietoa ja haluaa ymmärtää pohtimansa ongelmat perinpohjaisesti. Hän etsii mielellään uudenlaisia tapoja hahmottaa ja ymmärtää asioita. Kun Viitonen on syventynyt johonkin häntä kiinnostavaan asiaan tai projektiin, hän saattaa uppoutua siihen niin täydellisesti, että unohtaa helposti ulkopuolisen maailman, syömisen, nukkumisen ja jopa läheiset ihmiset.

Viitoset ovat hyvin usein oman alansa asiantuntijoita, joiden tietoja ja taitoja arvostetaan. Välillä Viitoset ovat kuitenkin melko niukkasanaisia oman osaamisensa suhteen ja saattavat pantata tietojaan, sillä he eivät koe olevansa tarpeeksi valmistautuneita jakamaan ajatuksiaan toisten kanssa. Viitonen kiinnostuu usein monimutkaisista ja jopa epätavallisista asioista ja pystyy käsittelemään myös vaikeita ja raskaitakin aiheita ilman suuria tunnereaktioita. Vitoset keskustelevat mielellään. He ovat taitavia keskustelijoita ja hyviä puolustamaan erilaisia näkökulmia, mutta saattavat joskus myös ärsyttää ja haastaa ihmisiä tahallaan silkasta väittelynhalusta tai älyllisestä ylemmyydentunnosta.

Parhaimmillaan Vitoset ovat avarakatseisia, suvaitsevaisia, itsenäisiä ja vaatimattoman älykkäitä ihmisiä. He ovat mestareita näkemään asiat uusin ja oivaltavin silmin. Viitonen tarkkailee ympäristöään ja ilmiöitä erityisen huomiokykyisesti ja suurella mielenkiinnolla. Viitonen on kenties kaikista tyypeistä ajattelultaan valppain, uteliain ja pohdiskelevin. Viitonen innostuu tiedosta ja jaksaa syventyä kiinnostuksen kohteisiinsa perinpohjaisesti. Hän on innovatiivinen, kekseliäs ja tuottaa oivaltavia, uraauurtavia ja omaperäisiä töitä. Viitoset ovat myös erittäin huumorintajuisia ja kujeilevia omalla eleettömällä ja terävän oivaltavalla tyylillään. "

Mnää allekirjotan kyllä, varsinkin ton ylimielisen...ehkä se eksä oli oikeessa ;9

Jaahas, mussukka muuttaa. Koska uusi kämppä on tovin rempassa ja vanha katoaa alta, tupsahtaa mies yksiööni pariksi viikoksi.

On olemassa läheisyyttä ja LÄHEISYYTTÄ :D

Pari viikkoa kahdestaan 27:ssä neliössä ja yksi avain ulko-oveen aiheuttanee joitakin esiharmaantumia hiuksistossa. Sopu sijaa antaa vaimitensenytoli?

<3

Kas, en ole tilannut sanomalehteä, koska en halua herätä klo 02 yöllä postiluukun kolahdukseen. No, tilasin sitten kuitenkin Hesarin "viikko ilmaiseksi"-tilauksen. En edes muistanut niin tehneeni ennen kuin kävelin eteiseen maanantaina. Siellä makasi lehti lattialla ja ilman öiseen kolinaan heräämistä toimitettuna.

Bueno.

____

Tänään työttömänä. Vituttaa. Olen ahne ja työnteko rytmittää kivasti elämää. Don't get me wrong, vapaalla o kivaa. Töissä ei sen kivampaa, mutta me like money comin' in steadily.

Luen nyt sitten lehteä vastapainoksi kunnes lähden mussukan kanssa ihmettelemään Myllyä.

____

Bach on hyvää seuraa lehdelle. Sellomusiikkia...

Kevät näyttää olevan aika muutosmylläkkää mopsin perheessä.

Mopsin elämässä on valmistuminen, uusi poikaystävä (uuu, kiva sellainen <3), työn etsintää ja tekemistä sekä väitöksen aloittaminen.

Meanwhile in the family:

Äiti on vihdoin kyllästynyt huonoon johtoon ja vaihtaa maisemaa. Aloittaa ottamalla parin kuukauden virkavapaan johtajanpalliltaan ja siirtyy takaisin opetus- ja luennointimaailmaan. Jossain vaiheessa jättänee koko ex-duunipaikan (jossa ollut vuodeta '85 asti) ja siirtyy tekemään jotakin mukavanpaa, kuten myymään osaamistaan yksityisille markkinoille, ennen kuin eläköityy.

Isäpappa kiroaa, koska duunipaikka ei suostu antamaan potkuja. Iskä voisi sitten jäädä ansiosidonnaiselle pariksi vuodeksi ja siitä eläkkeelle. Murehtii sitä, että jos tuotantomäärät tässä nyt vielä lähtevät kasvuun, ei häntä päästetä koskaan pois. Mitäs on niin hyvä työssään. Ja joo, isi vaihtoi moottoripyöränsä 4x tehokkaampaan versioon, noin niinku eläkkeen kunniaksi. Mainitsipa tuo myös, että voisi ostaa mulle käytettynä äiteeni vanhan auton. Pehmenny on isi :)

Lepakko-sisko eroaa puolisostaan 10-vuoden suhteen jälkeen. Minulla on näkemykseni erosta, mutta yritän pysyä kaukana koko sopasta, joskin siskoni tukena täytyy näin veljen ominaisuudessa olla. Outoa, mutta ei kai odottamatonta. Nuorina tavanneet, rääpäleinä, ja enemmänkin ehkä kasvaneet yhteen toistensa tueksi kuin olleet "sielunsiskoja".

Tässä sitten ollaan, koko perhe sangen suurissa muutoksissa.

_____

Viikkoni meni mukavasti sijaistaessa. Toki vähän levoton luokka, mutta mun ope-senses herää ja jää harmittamaan kun haluaisin opettaa ja muuttaa juttuja, jotta muutamat oppilaat pääsisivät paremmin mukaan juttuihin ja...

Oman luokan haluaisin. Sijaistaessa harmittaa, kun tutustuu vähän oppilaisiin ja sitten oletkin jo menossa taas. Ei pysty oikein tekemään mitään järkevää ja pitkäkestoista. Viikon kruunasi liikunnantunti, jolle pelmahti toinenkin ryhmä. Vedin sitten 50 oppilaalle pienessä salissa tuntia. Hienoa hommassa oli - vaikka ääni meni -, että kaikki TOIMI. Oppilaat kuuntelivat ja osasin armeijakäskyttää homman niin, ettei mitään sähläämistä ollut ja peli rullasi ja oppilailla oli hauskaa.

Nautinnollinen onnistuminen, näin liikuntakammoiselta. Parina ollut toinen sijainen luuli minun erikoistuneen liikuntaan, kun tunti rullasi niin nätisti :D

Kivaa oli, raha on kivaa ja mukava huomata, että minua kiinnostaa oppilaiden oppiminen. Jopa sen ärsyttävän kakaran, joka koko ajan vittuili.

Huoh.

no, huomenna taas sijaistamaan, huolimatta flunssasta...life goes on and on.

Noksu, koska pääsee kahville? Olis sulle parikin lahjaa rästissä annettavaksi :D

"kui vanha sää oot"

26

"missä sää asut"

turussa

"onks sulla tyttöystävää?"

ei

"eiks sul oo tyttöystävää vai?!"

ei

"onks sul sit poikaystävä?"

noniin, nyt siihen matematiikan tuntiin, kirjat kaikki esiin!

"mitä onks sul poikaystävä, mikset sä vastannu mitään?"
"hyiii ooksää homo vai, yyyy"

opettajan henkilökohtainen elämä ei liity nyt mitenkään tähän matematiikan tuntiin, kirjat esille!

"tunneksää michael jacksonin...?"

en tunne

"se ei tunne michael jacksonii, siis camoon..."

tiedän kyllä muusikon, mutten tunne häntä

"ai...sä näytät ihan muotisuunnittelijalta!"

---matikan tunti jatkui sitten joskus loputtoman keskustelun jälkeen

Hmm, kas ku kiva. Pyydettiin viikoksi sijaiseksi tyyliin viestillä: "pääsekkö ens viikoksi". Ihan siis lähestulkoon sanamuotoisesti noin ja vain noin. Ei muuta tietoa laitettuna.

"joo, pääsen"

Ja kas ku kiva, liikuntapainoitteista opetusta: 8 h vapaavalintaista liikuntaa vieläpä neljänä kaksoistuntina. Olisi tietysti ihan mukavaa edes muodon vuoksi tiedustella, onko pyydettävällä sijaisella eväitä opettaa liikuntaa ihan noin paljoa. Tunti menee, kaksoistuntikin, mutta kahdeksan tuntia lento- ja koripallon tekniikkaharjoituksia on jo sellaista menoa, että pitäisi opettajankin jotain osata.

En ole liikunnassa häävi enkä koskaan mitään joukkoelajeja harrastanut. Miten mahdan opettaa lay upin, jos en osaa pompotella palloa?!

Jotenkin kai sitten.

Tiedän, että stressaan turhaan, sillä opettajana voin itse täysin päättää mitä teemme ja miten. Olen perfektionisti, mutta taitoaineissa ei auta kuin hyväksyä se, että niitä a) ei voi osata jos ei ole tehnyt ja b) niiden opetusta ei voi osata jos ei ole tehnyt sitä(kään).

Ottaisiko tämän nyt sitten stressinä vai tilaisuutena oppia näiden asioiden opettamista. Stressinä se tulee, eip voip mittääp.

Toisaalta täytyy aina pitää mielessä se, että a) olen opettajana siellä, viransijaisena ja minä voin ihan itse päättää mitä teen ja tehdään ja b) liikunnassa olisi pääasia se, että liikutaan, tapahtuipa se miten tahansa sekä c) em. saisi vielä tapahtua hyvässä hengessä (jota siis ei luo se, että väkisin tehdään tekniikkaharjoituksia, jos ope(kaan) ei niitä osaa) :)

Itse asiassa harvalla liikuntatunnilla oppilaille tulee kunnolla hiki. Outoa olen todennut, mutta oppilaita ei sinällään "laiteta liikkumaan". Ne liikkuvat, jotka siitä pitävät, mutta helppoa on istuskella vain. Samoin tekniikkaa harjoitellessa harvemmin juurikaan tulee liikuntaa saatua. Mielestäni vaikka yhteinen juoksulenkki pururadalla olisi parempi. Tosin joissain kouluissa on erikseen ryhmiä kuntoliikunnalle (kävely tms.) ja niille, jotka haluavat pelata (taitolajit, joukkoelajit). Ihan hyvä systeemi, kunhan varmistetaan, että kaikki opsin jutut tulevat kaikille saavutetuiksi.

Milloinkoha pääsisin eroon perfektionismistani? Nyt kun opettelen uusia juttuja, kuten neulomista, huomaan, että olen vieläkin helposti räjähtävä ja jossain määrin pitkäjänteiseen opetteluun nollasta kykenemätön. Jos silmukka putoaa, lentää työ sitten seinään ja mopsi kiroilee ja päivä on pilalla. Aika rankkaa välillä :D

Vedän siis henkeä, suunnittelen tunnit parhaan kykyni mukaan (olemattomilla tiedoilla siitä, millaiset tilat ja ryhmät ovat kyseessä, mitä oppilaiden kanssa on jo harjoiteltu ja miten jne.) ja sitten vaan viheltämään.

_____

Suunnittelen tässä mielessäni mielipidekirjoitusta Opettaja-lehteen sijaistamisesta. Kouluissa soisi olevan jonkinlaiset rakenteet sijaisia varten, mutta harvassapa on. Vaikka ihan vain sijaiselle annettava kansio tai A4, johon on kirjattu tärkeimmät koulun toiminnot. Toki nämä ovat löydettävissä koulun seinältä, mutta antakaa sitten siinä A4:sella edes ohjeet siitä, mistä löytyvät nämä seinät ja mitä tietoja siellä on.

Monesti olisi kiva tietää sellaisia asioita kuin välituntien ja eri ryhmien ruokailujen ajat (kellot kun eivät joka koulussa sisällä soi), oman ryhmän oppilaiden nimet ja istumapaikat (ja mielellään jokin maininta siitä, jos joukossa on integroitu oppilas, joka tykkää mätätä kavereita tuolilla päähän), toimenpiteet hätätilanteissa (juu kato kiva sijaisena sitten ku tulee paloharjoitus, kaikki kuoltiin siinä sitten), koulun järjestyssäännöt ja välituntisäännöt (ettei sitten tappele lasten kanssa siitä, saako kavereita heittää lumikasan päältä alas vai ei) sekä paaaljon muuta. Kaikkea ei voi kertoa, mutta perusasiat edes...

Mahtavatkohan opettajat edes tajuta, miten paljon sijaisella menee energiaa ja aikaa ihan näiden perussasioiden kanssa? Sen lisäksi opetat tuntematonta ryhmää ja aineita, joista ei ole mitään hajua miten niitä on opetettu, millaiset välineet oppilailla on (mitkä kirjat ja vihot jne.) ja miten asioita on jo käyty läpi.

Aamut vieraassa koulussa alkavat luonnollisesti siitä, että etsit kartalta koulun, menet sinne ajoissa, jotta löydät opettajanhuoneen (jos ulko-ovet ovat edes auki, sitten joudut ihmettelemään, että kenet soitat avaamaan), reksin ja oman luokan. Luokassa, jos onnekas olet, on opettajan jättämät ohjeet ja tuurilla myös opeoppaat pöydällä löydettävissä. Usein ne ovat "jossain" ja saat itse selvittää oppilailta mitä viimeksi on tehty. Kyniä tai tyhjiä A4 on yllättävän harvoin opettajien pöydällä, joten tunnit joudut suunnittelemaan johonkin paperinkulmaan ensi alkuun.

Kun oppilaat sitten tulevat, saat ensin tehdä istumajärjestyksen ja toki aina on se pelle, joka antaa väärän nimen. Meikäläinen on tätä väärää nimeä sitten surutta käyttänyt ja sanonut, että pelleily on vähä semmosta, että siitä sitten joutuu kärsimään.

Sitten repäiset tunnin alussa takaraivosta muistista minuutissa, huutavien oppilaiden mölytessä taustalla, epäyhtälöiden perusperiaatteet, teet sekunnissa taulunkäyttösuunnitelmaa että mites näitä ny tässä taululla käytäs ja sitte räpellät ne siihen, todennäköisesti sähläten ja jotakin väärin opettaen.

Näin auvoista on arki sijaisena. Opettajan on helppo jättää ohjeeksi esim. teknsisestä työstä: "jatkakaa töitä", mutta sijaisena lähdet siitä, että etsit tn-luokan, toivot että jossain on työn ohjeet ja että tietäisit missä vaiheessa popula töidensä kanssa on ja vielä, että kun kuitenkin puolet ovatkin jo sen homman tehneet, että mistäs nämä tyypit sitten jatkaisivat.

Stressivapaasta työstä ei ole kyse, ei suinkaan, ja kun opettaminen itsessäänkin on haastavaa, olisi kivaa saada se oma luokka, jossa voisi keskittyä opettamiseen eikä selviytymiseen.

I've heard naked people referred as ugly and beautiful depending on the people expressing his or her view.

A person standing in front of me adamy or evey is said to be in the most pure form or most simple or something a man can be. No exterior covering the person but the skin attached.

To me nudity is not such a simple thing, not just a physical phenomena. To categorize as I so much love to do I'd say a man can be naked physically and mentally, the last being possible clothes on.

A man physically naked is to me a beautiful appearence cause it means the person is content. Content enough to be naked in front of me, content in one self to be able to strip the artificial crust. So being, actually, physical nakedness is linked to my idea of mental nakedness - being true to one self and to others. Feeling comfortable enough to show one's thinking and sharing ideas without selfcensorship.

You can be naked of your clothes and fraudulent but you can't be mentally naked and deceptive. If you catch my drift. If you're honestly mentally naked to others you can't decieve anyone.

To me, both are beautiful, but I prefer the mental one over the physical cause only the mentally naked can be attractive being physically naked.

Perhaps people considering nakedness ugly are not capable of it themselves, in its both forms even.

I have trouble being naked in both forms, but I find it to be easier and easier to reveal myself to others. Being true to others is being true to one self.

Forcing an idea out of your brain is the exact opposite of creativity, I say. Writing this blog feels tiresome at times, like an obligation. An obligation to whom, don't ask me. Perhaps to myself, perhaps to my readers.

Is it cocky to say "my readers" as if I was "the" writer?

This blog was firstly published as a exhaust valve for my darkest feelings and thoughts. It has changed over time, as of course it should change along with me and my personal growth - if qrowth has happend...

Now writing here is something I sometimes try to remember to do. It's not an activity spontanius of nature but as said an obligation. Weird. I like to write but just feel as if I've got nothing meaningful to say. These ongoing - sober this time - ramblings about a lot of nothin' are not the kind of imprint I want to leave in the minds of people reading this.

Then again, perhaps the ramblings are who and what I am, flowing ideas, thoughts and bursts of emotions.

Life is sometimes so complex being so simple at the same time. It's in the balance of things, the essence of life, I'd say. Balance.

I felt sexy today squeezing myself into a pair of tightly fitting jeans.

Nice ass, I thought, nice indeed.

Gone is the tarnished self image of a fat boy incapable of feeling good about himself.

Fabulous to be me, i gotta say.

Hiuksiin sattuu, mutta se unohtuu kun vatsa kouristelee ja kääntyy ulosylösympäri säännöllisin väliajoin. Tässä tilassa tuo kylppärin kylmän kalskean kova laattalattiakin on oikeastaan ihan mukava makuualusta, kunhan keskittyy hengittämään ja olemaan liikkumatta.

Oli akateemiset iltamat eilen. Mopsi otti v ä h ä n liikaa, piiiitkästä aika. Kävelin kotiin, kaaduinkin lätäkköön, meinasin sammua (!) ulos jne.

ei_näin_ihmiset

teinix

No, krapula muistuttaa eilisestä. Onneksi lopetin illan jo puoleenyöhön, joten krapulakin jo hellittänyt.

Lounaaksi tortilloja.

____
EDIT: oho, oli väärä linkki, eikä kukaan sano mitään >/

Vagina dentata
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8549619

____