Mopsi's

Näytetään bloggaukset marraskuulta 2009.

Vuosijuhlat

Mopsi, snapsi ja tanssihirviö vapaaksi!

Moon tässä ku yrittää juoda kohtuullisesti ilmasen(kin) viinan bileissa todennut, että alan sopivasti himmata siinä vaiheessa, kun on se rento bilevaihe menossa ja sitten pysyn siinä.

Mennyt bileet tanssiksi viimeaikoina. Great fun!

Parasta on vaan vetää täysillä ja pitää hauskaa :)

...mukava huomata myös, että ihmiset tuntuvat pitävän meikäläisestä viihteellä...olenkohan jotenkin kenties iloisen energinen? Ainakin lääppivä ja halaileva ja ilkeästi seinäkukkasia tanssilattialle raahaava...sori kundit, mutta ei kannata vaan tapittaa seinustalla!


Kirppistä ja vähän käsitöitä

Kuvassa on keväällä kirpparilta löytämäni 3-osaisen puvun housut ja liivi. Takki on kiva yksirivinen 2-nappinen ja aika osuvasti nykyajan leikkausta. Itse puku on alunperin Anikaistenkadun pukumyymälästä vuodelta jotain ennen kristusta...

Otin liivin molemmista kyljistä sisään. Ompelin sormet verillä punaviinissä eilisen illan, mutta nyt liivi istuu juuri oikein (joskin saumat ehkä pitää vielä silitellä uudestaan...).

Henkseleineen (jotka ovat muuten erittäin kivat käyttää, paljon mukavammat kuin vyö ja pukukin näyttää stailimmalta) maksoivat 2 euroa pelastusarmeijalta ja tuo puku 12,5 euroa. Ei paha, varsinkin kun housut istuvat TÄYDELLISESTI ja ovat mukavan väljät ja silti takamuksesta istuvat nätisti.

Katselen pikaiseen räpsättyä kuvaa (joka täällä rajattuna) ja totean, etä oon mä 7 vuodessa saanu itteleni ihan kivan figuurin aikaseksi 103 kg lukioaikaisesta elopainosta :)

Löytöjä, löytöjä...


Puzzle

Jos blogiani lukee edes satunnaisesti, saati täikammalla, lienee suhteellisen helppo tunnistaa meikäläinen.

En ole koskaan erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, mitä asioita kerron itsestäni. Enkä sinällään koe sitä edes tarpeelliseksi. Mopsi on mopsi netissä, minä minä livenä. Sama asia nuo eivät kuitenkaan ole.

Välillä kun lukee blogeja, tulee kyllä mieleen, että tuon ja tuon ja tuonkin tiedon kun yhdistää, nii aika helpolla ihminen on löydettävissä.

Asiaa helpottaa vielä nykyiset Facebookit ja Qruiserit sun muut, joissa on paljon tietoa ihmisestä ja yleensä valokuvakin.

Jos nykypäivänä haluaa pysyä anonyyminä, ei kannata omistaa tietokonetta.


Just HAD to, didn't I...

Oli sitten ihan pakko alkaa sisustaa kämppää, vaikka ei vielä ole hajua kaikista ratkaisuista. Nyt on yhden kirjahyllyn kamat pitkin mäkiä ja kauhee sekasorto muutenki. Kalusteet missä sattuu. Ja mun neuroottinen mieleni - joka tiesi kyllä virheeksi alottaa ennen ku on mahista saada kaikki kuntoo kerralla - huutaa kuolemaa nii yleensä ku sisäsenä äänenä mulle.

"Idiootti sä tiesit tän, ny sitte kärsitää molemmat!"

Mulla on kivat sivupersoonat. Ei ne ois voinu millää olla mukavampii ku mä - ees vähän vähemmän kyynisiä idiootteja :)

Eipä kai.

Join viiniä lohdutukseksi ja kävin ihmettelemässä Sussun keskiviikkoelämää. There is none.

Väikkärillä torjuin iskuyrityksen. Jotain hyötyä siitäkin. Miksi homot aina laittaa naisensa iskemään itelleen miehen? Toki mä tiedän, että jos itse iskee, on parasta olla hyvää pataa homon hägin kaa (ja mielellään jo ennen iskemistä - tie homon sydämeen on fäghägin kautta kulkeva...). Ihan rauhassa istuin yksin, ehkä vähän ylipukeutuneena sussuun ja alipukeutuneena talveen.

"Hei, ajateltiin tossa, että ollaan lähdössä jatkoilla ja pyydetään sua mukaan. Mitä sä muuten kirjotat, laulujen sanojako?"

"Suunnittelen väitöskirjaani"

"Ai...jaaa..nii, aattelin et ehkä ristikkoa tai jotain semmosta...no niii. Mikä aihe?"

"*mental sigh* Koulujen johtaminen"

*viisi minuuttia herkkää keskustelua siitä, miten olen itse aikoinani alakoululaisena (!?) kokenut kouluani johdettavan.

"No me tästä lähdetäänkin sitten jatkoille."

"No heihei :)"

Nautin aina näistä ristiriidoista. Istuin siinä tiukanpiukassa avonaisessa t-paidassa ja pienessä mustassa villaliivissä paksu blondi hiusreuhka silmillä. Jostain syystä sussu osoittautui hyväksi pohdintapaikaksi. Ihmiset siellä aktivoivat meikäläisen aivoja pohtimaan, ei ehkä koulujen johtamista, mutta ihmisten käytöstä yleensä.

Ja johtaminen on vuorovaikutusta.

No. Syysmasennusta yritän nyt hoitaa etsimällä ekotoreilta sun muualta pikaista ratkaisua tähän sisustusongelmaan. Masis ei sillä katoa, mutta onpahan ainakin taas rauha neuroosilta - hetken ainakin.

...olen myös alkanut kuunnella...tämmöstä...remix-musaa, mitä tää on, tanssimusaa? dancea? en tunne...check it out yourselves:

http://www.youtube.com/watch?v=gAlPjPXt444
(kiitos uusien kajareiden, naapurit suunnittelee muuttoa =9 )

*tanssien suihkuun pesemään sukukalleuksia ->*


Something in my life is wrong. I feel bad. And I don't know what that something is. That is one reason why I feel bad.

Autum only or something more?

Lacking interest in living...not so good :S



Internet ja giäl

Internet tuhoaa äidinkielentaitoani!

Olen huomannu, että kirjoitan aina vain rennommalla otteella. Kuvittelin aikoinani olevani jotenkin immuuni kielen rapautumiselle ja internetkeskusteluiden luovan kielenkäytön siirtymiselle muuhunkin tekstiin.

Nyt olen huomannu, erityisesti blogissani, joka sekin kai voidaan kyllä laskea rennon kielen alueeksi, monissa kirjoituksissani, että joudun välillä ihan millisekunnin kauemmin ajattelemaan pilkun paikkaa tms. kirjoitusteknistä seikkaa.

Vielä ei ole mitään menetetty, mutta olen hieman järkyttynyt. Olen katsokaas aika natsi oikeinkirjoituksen suhteen ja vähän epäpedagogisesti suhtaudun oppilaiden tökeröön kielenkäyttöön (varsinkin, kun siitä selvästi näkyy oppilaan tekstiviestittely ja irc-chattäily).

Opettaja sisälläni kyllä yrittää kovasti antaa tilaa uudelle muuttuvalle kielelle, mutta silti tekee hieman tiukkaa välillä. Ja tiukkaa tekee välillä omankin kieleni kanssa, kun huomaan rentoilun siirtyvän jo englantiinikin.

Onhan se toisaalta ihan mukavaa käyttää kieltä luovasti. Sitä vartenhan se on, että omia ajatuksiaan ja tunteitaan pystyy välittämään ja kielen taivuttelu joka suuntaan mahdollistaa tämän toisinaan helpommin kuin sen pelkkä sanallinen sisältö. Puhekielisellä ilmaisulla saattaa olla paljonkin tarjottavaa kirjoitetulle kielelle.

Ainahan kieli on muuttuva ja elävä, ei sille kai mitään pidäkään voida. Mietinkin vain sitä, että kuinka tiukasti kirjoitettu ja puhuttu kieli tulisi pitää toisistaan erossa? En ole kielitieteilijä ja valitettavan vähän opettajaksi tiedän tai koulutukseemme edes kuuluu pohdintaa kielen tärkeydestä :/

Yllättävän vähän ihmiset yleensäkään pohtivat kieltä. Outoa siinä mielessä, että se on se väline, jolla oikeastaan tavoitamme toisemme. Melkeinpä jopa ainoa väline.

"How the hell you finns can learn this language?!" kysyi uusi tuttavuuteni, joka on tullut Suomeen pariksi vuodeksi opiskelemaan. Niin näin, kumman kielen hänelle opettaisin/-mme?

edit: tästäkin teksitistä korjasin kaksi suoranaista virhettä, jotka johtuvat puhekielisyydestä ja muutenkin teksti on tökerön keskustelumaista, puhutunoloista. Ei ollenkaan sitä eksaktia mukavaa luettavaa, jota kirjoitan muualla. Pitäisikö ollakaan, on tietysti hyvä kysymys...


Vankilat ja vangit

one 0 one social studies, I know, but still gonna ponder on this...

Vangit ovat vankilassa, koska ovat rikkoneet "yhteisesti" sovittuja normeja. Samat yhteisesti sovitut säännöt mahdollistavat heidän sinne lukitsemisensa.

Bloggaus on Therouxin dokkarin ajatuksista lähtenyt. Kaveri vieraili vankilassa. Pahimmatkin vangit ovat vain ihmisiä.

Jotenkin ajatus siitä, että osa ihmisistä asuu kopeissa, koska eivät ole pelanneet sääntöjen mukaan, häiritsee. Jokainen vanki osoittaa, että yhteiskunnassa itsessään ja myös niissä säännöissä on jotain vikaa.

Onko ihmisten kustannuksella oikeus tyytyä sellaisiin kompromisseihin, että suurin osa pystyy niihin mukautumaan, mutta osa kuitenkaan ei?

Ok, vähänhän tässä on tällaista utopian maalailua, maailmanrauhaa jne.

Häiritsee vain elää yhteiskunnassa, johon kaikki eivät kykene sopeutumaan ja toisaalta, mitä se kertoo minusta, että sopeudun.

as said, one0one...nothing new under the sun :)


En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi olen kateellinen ihmislaatu? Olen kateellinen monille ihmisille. Yleensä ihmisten parisuhteista tai varallisuudesta tai koulutuksesta.

Kadehtimisessa ei ole mitään järkeä. Ja siitä tulee aina paska fiilis.

Silti...

Saatanan ärsyttävääää.

___

Elämän filosofiaa arkisesti: joka kerta kun avaan jääkaappini, kiroan kun siellä ei ole valoa...moon kuitenki järkeilly tän nii, että jos se jaksaa aina vituttaa, nii on elämässä pienet murheet

Sopiiko tää mun muihin valituksiin? No siinä mielessä, että eihän mulla oikeesti oo ongelmia :)

Vaikka subjektiivisesti kyllä on, paljonkin...


Jesh!

Hahahaha!!!

Ratkaisin sisustusongelmani! Enää pitää miettiä toteutus, mutta se on vain hauskaa!

Hahhaaa!

Kohta on isot kaiuttimet ja ehkä saan tänne ruokapöydänkin mahdutettua. Ei kauhean huono saavutus saada nätisti ja toimivasti 27 m2 yksiöön 160 cm sänky, sohva, piano, kirjahyllyy, 42 " ja tommoset helvetin isot möhkälekaiuttimet...

...tosin vasta toteutuksen jälkeen näen, miten hommo skulaa niin esteettisesti kuin funktionaalisestikin...anttas katto, anttas katto

___

Toiseksi olen todennut, että haluaisin ehkä vapaamuotoisen duunin. Opella on ihan kivasti aikaa, mutta ehkä haluaisin omaehtoisempaa. Tyylii luennointia tai suunnittelua tai semmosta, että väliin paahtaa viikon kellon ympäri ja sitte viikon loma. Jotain konsultointia, sisustussuunnittelua tms.

Opettajan duuni ei ny paha oo, mutta se ei kustanna mun elämäntyylitoiveitani. Toki pystyn toteuttamaan oikein mukavan elämän silläkin palkalla, mutta loft hesan keskustasta jää saamatta :P

Enkä missään perähikiällä haluaisi asua, sori nyt vaan. Puolensa siinäkin, mutta olen enemmänkin kaupunkiasuja, joka haluaa joskus päästä luonnon rauhaan. Siihen riittää oma tai ystävien mökki.

Tässä kun on tämä tuttavapiiri radikaalisti alkanut laajentua, olen todennut, että normaali officetyö on aika passee monin kohdin. Tosin homopiirit ovat täynnä taiteilijaa ja teatteria ja sen semmosta, joten ajat ovatkin vapaita.

Mutta...ehkä tää pointti on se, että oon nähny muitakin tapoja tienata elantonsa ja elää elämänsä, ku se kellokortti ja toisaalta, tavannu ihmisiä, jokka sanoo, että senku kokeilet ja kannustavat sitte. Puhumattakaan, että ku on ihmisiä miljoonalta eri suunnalta, on aina joku, jolta kysyä että mitäs mieltä oot...

Ei sitä turhaan sanota, että suhteilla pärjää. Enkä ny tarkota sitä, että isin kaveri ottaa duuniin vaan ihan sitä, että on mahollista saada uusia näkökulmia ja tietoa.

___

Ah, fiilistelen vieläki tota yksinkertasta ratkasua, jonka keksin! Tykkään pähkinöistä ja niitten pureksimisesta!