Mopsi's

Näytetään bloggaukset lokakuulta 2010.

Olen ihminen,
ilman uskoa,
uskoa jumalaan, sellaiseen ulkoiseen,
saati ehdottomaan ja ulkokultaiseen.

Uskon ihmisyyteen,
ihmisen hyvyyteen,
rakkauteen kaikkia kohtaan,
en itsekkääseen ilkeyteen.

Tahdon nähdä meidät yhdessä,
yksi köysi vedettävänä,
sama tulevaisuus,
ilman erottelua meihin ja teihin,
suvaitsevaisuus ohjeenamme,
yhtenäisinä en yksinäisinä,
omana itsenä,
aitona ja ehenä.

Kuka on määrittelemään ketä saa rakastaa,
keneen laittaa usko tulevaisuudesta,
oma turvallisuus ja elämä,
kenet uneen tuudittaa?

En määrittele elämääsi,
mikä on oikein mikä väärin,
panettele tuskaasi,
etsiessäsi itseäsi ja omaa polkuasi.

Anna olla ja kasvaa,
luoda omaa rataa, puhdasta polkua,
omin kokemuksin kivettyä,
tuntemuksin reunustettua ja ilolla valaistua,
ilman tarvettä piilottaa,
omaa itseä ja ihmisyytensä kauneutta.

Rakasta itseäsi,
erilaisuuttasi ja ihmisyyttä,
sekä muita ympärilläsi,
enemmän kuin itseäsi,
etkä koskaan koe yksinäisyyttä,
elät rakkaudessa ja ilman kyyneltä surun mielessäsi.


Olisipa loma! Ai niin, on :S

Eilen illalla oli ekaa kertaa sellainen olo, että on jonkinlainen loma. Tunnelma ei silti eronnut juurikaan arki-illasta. Viikon loma ei palauta millään muotoa työstä. Tälläkin hetkellä mietin vain töitä ja mitä pitää tehdä kun takaisin menen.

Koko ajan päässäni pyörii muutaman oppilaan asiat, joita pitäisi hoitaa ja joiden oppimiseen pitäisi alkaa panostaa valtavasti aikaa ja energiaa. Toki samalla tulisi huolehtia k a i k k i e n oppilaiden oppimisesta. Olla vastuussa 25 oppilaan oppimisesta (plus tietty 16 toiselta luokalta, jonka ympän opetuksesta vastaan) on aikamoinen työmaa.

Huomaan, että kun yrittää pitää kaikkea työhön liittyvää päässään (eihän sitä muuten voi hoitaa, työpöytäkin jo sellainen post-it-lappujen meri), että unohtelee koko ajan jotain. Yksi päivä en muistanut yhdenkään oppilaan nimeä, vaan kutsuin aina väärällä nimellä. Oppilaatkin hieman ärsyyntyivät.

Kun aivo ei toimi, ei toimi.

No, mukavaa työtä kyllä, palautuminen vaan kestää. Odotan jo nyt joulu- ja kesälomia, jotta aivot oikeasti saisivat mennä off-asentoon :S

___

Mopsi suuntaa nokkansa tänään kohti Porvoota. Täytyy mennä katsomaan kamuja, jotka sinne muuttivat.

Täytyy tähän hengenvetoon taas olla ihmeissään siitä, että omalla, tai no "omalla", autolla meneminen on halvempaa kuin julkisilla liikkuminen. Toki jos auto täytyisi ostaa, olisi homma eri, mutta jos pelkkiä matkakuluja pohtii bensan muodossa, säästän muutaman kympin ajelemalla mukavasti ilmastoidussa autossa musiikki seurana.

Mitähän tapahtuisi, jos Suomi repäisisi ja laittaisi julkisen liikenteen ilmaiseksi?! No, se maksaisi ja auto-bensaverotus romahtaisi. Entäs pelkästään kaupunkien sisäinen liikenne ilmaiseksi?! Alkaisin välittömästi käyttää bussia...


Työyhteisön jäsenenä

Olen näillä näkymin koko syyslukukauden tuossa koulussa opettajana, jossa nyt olen.

Hyvä niin. Voin vain suitsuttaa kuinka mahtava työporukka on, ja oppilaatkin ovat mukavia. On valtava merkitys nuorelle kaiken sähläävälle opettajalle olla sellaisessa ympäristössä, jossa keskustellaan vapaasti, neuvoja satelee kysyttäessä (ja kysymättä) ja tukea saa aina ja kaikessa. Sen lisäksi ollaan vielä kiinnostuneita kaikista yhteisön jäsenistä ihmisinä ja yksilöinä ja nuori naisrehtori jaksaa vielä kertoa koko ajan, että ovi on auki ja kaikesta saa keskustella.

Normaalisti, varsinkin vähääkään isommissa kouluissa, syntyy kuppikunnat, ihmiset eivät tunne niin hyvin toisiaan ja isossa yksikössä ei ole niin paljoa aikaa sosialisoidakaan muiden kanssa, sillä tehtäviä on enemmän ja monesti koulua käydään vielä useammassa rakennuksessa, jolloin ei edes kannata siirtyä yhteisiin tiloihin.

Harmittaa siis suurten yksiköiden muodostaminen. On aika vähän puhuttu siitä, mitä se tekee työyhteisölle ja keskitytty sen vaikutuksiin oppilaiden yhteisöön.

___

Oltiin tässä viihteelläkin, henkilöstön virkistäytyminen, Turussa. Käytiin opettajajoukolla Aboa Vetuksessa katselemassa näyttelyä (ilmaiseksi kun opet pääsee) ja sen jälkeen Svartessa syömässä.

Olin ainoa mies sellaisten 40-60-vuotiaiden naisten seurassa. Onneksi tulen matriarkaalisesta suvusta. Muuten olisi voinut tehdä tiukkaa :)

Onneksi on erittäin hyvähenkinen porukka myös vapaalla. Onhan se kiinnostavaa kuunnella, miten mukavan rauhallinen erkkaope alkaa selittää villistä nuoruudesta ja ruisrockista ja juomisesta ja siitä miten sitten "lapset katkaisivat hauskan elämän".

Kulttuurishokki tapahtui vasta jatkoilla (kyllä, jatkoilla). Naiset halusivat mennä kuuntelemaan Galaxiin (!) Dingoa (!). Menin mukaan.

Virhe.

Ensinnäkin, en ole ko. juottolassa käynyt, en ylä- enkä alakerrassa. Keski-ikäisiä heteroita, epätoivoisia, kännissä ja huonossa valaistuksessa. Tanssiravintola, alakerrassa yökerho. Nuori naisrehtorimme aloitti illan sanomalla, että "et sitten mopsi jätä mua yksin, vartioit, ettei kukaan tuu pokaamaan".

All right...

Dingo oli kamala. Ainoastaan liian kovalla olevaa räminää (siis kaukana mistään laillisuuden rajoista, saati suositusdesibeleistä). Tuskainen konsertti oli, eikä sitä helpottanut valaasta seuraavana oleva mieshenkilö, tukevassa humalassa, joka tuli heilumaan taakseni. Kai se oli tanssia ja humalassa oman olemuksen rajat olivat vähän hukassa. Siinä sitten maha niskassa kuuntelin maailmanlopun mökää ja laskin kymmeneen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Ainoastaan enkunopen tarjoama Magners vähän loivensi tuskaa. Vähän vain.

___

Suosittelen vodkaa jäillä ja sitruunalla. Oli oikein mukava alkudrinkki. Spot the gay, koska kaikki naiset tutkailivat olutlistoja ja ottivat tummia oluita. Minä vaadin viinilistaa ja tilaan drinkkejä.

Homoista puhuen, olen vielä kaapissa työyhteisössä. Tai no, kuten eräskin kamu totesi, jos jollain on silmät ja aivot, en voi olla kaapissa ko. tyypille. Ehkä olen vähän (!) hinttimäinen olemukseltani. Rehtori ja enkunope, nuorina turkulaisnaisina, ovat ehkä yhdistäneet pisteet ja päätyneet lopputulokseen.

Maalaisnaisista en olisi niinkään varma. Ainoa pieni, joskin viaton, miinus on se, että yhteisössä heitetään sellaista pientä homovitsiä. Lähinnä "Oppilas oli kaapissa, hehe"-tyyliin. Ei se mikään katastrofi olisi, vaikka puhuisinkin poikaystävästäni, hetken joku saattaisi kysyä, että "poikaystäväkö, sanoit?", mutta se jäisi siihen sitten.

Voisi tehdä jopa hyvää.

Mutta ei niin pientä epäluuloa tai suvaitsemattomuutta, etteikö se saisi minua kysymään, haluanko kertoa kaikkea itsestäni. Pientä on se väre, joka yhteisössä on, enkä osaa kuvitella jotain oikeasti todella homofobista yhteisöä, mutta silti se saa meikäläisen miettimään mitä itsestäni kerron. Se saa rajoittamaan toimintaani sellaisessa kohtaa, jossa muut eivät joudu omaansa rajoittamaan.

___

Nyt jo tuli ikävä niin työkavereita kuin oppilaitakin. Oma luokka ja oma työpaikka, mutta vain jouluun asti. Mukava aloittaa hyvästä, mutta löydänkö toista yhtä hyvää jatkossa, sitä ei voi tietää. Kovin monia tylsiä yhteisöjä olen nähnyt ja nämä pienet kivat ovat katoavaa luonnonvaraa tässä tehostamisen ja ulkoistamisen ja isojen yksiköiden ja suoranaisen kasvatus- ja opetusalan julkisessa raiskaamisessa.

Mutta on se vaan kiva nähdä lapsen silmissä se pieni kimallus, kun jokin asia uppoaa oikeasti tajuntaan. On saanut jotain aikaan elämässä itsekin. Alan ymmärtää, miksi hapatetaan kutsumusammatista ja miksi opetusalalta on helppo karsia. Opettajat taipuvat lasten edun edessä paljon, liikaa.

Paskaa syödään, koska ei haluta että lapsilta olisi mitään pois. Samalla nöyrä asenne syö nimenomaan lapsilta resurssit saada hyvää opetusta.

Vitun karsijat, sanon minä. Kouluilta ei enää mitään pois, piste.


Osata lopettaa ajoissa

Koskahan Räsänen tajuaa lopettaa selittelyn? Tällä hetkellä jokainen julkinen puheenvuoro painaa naista syvempään suohon. Mikä tosin on odotettavissa, jos lähtee raamattua quoteen totuutena.

Arvioiko nainen kannatuksensa väärin, vai onko täti vaan helvetin nerokas poliitikko, joka karsii kirkon sisälle jääväksi vain fanaattisimmat ihmiset, jotka sitten äänestävät itseään uudestaan ja uudestaan päättämään asioista? Muutosta ei kirkon puolelta, sisältä, ole tulossa tällä menolla, jos järkevät (kirj. objektiivinen näkemys :) lähtevät pois.

Ja pahoin pelkään, ettei tämä keskustelu tee edes lommoa naista äänestävien määriin. Pelkään, että jopa kannatus saattaa nousta. Onhan radikalismi suosittua näissä pienissä puolueissa, persuissa ja kdssä. Miksei osin jopa rkpssä, joka pitää aika monista pikkukysymyksistä kynsin ja hampain kiinni, ja hurraa ohessa kun vieras valtio (Ruotsi) ottaa kantaa Suomen sisäpolitiikkaan kritisoivasti.

No, en ole poliitikko, en analysoi huonosti tämän enempää.

___

Kuka on perehtynyt Jouko Pihon teksteihin? Herrahan on ihan eduskuntavaaliehdokas, mutta on kovasti salaliittoteorian kannalla. Kyllä, siis ihan sellaisen kansainvälisen salaliiton kannalla, liiton joka edistää homoutta rahan ja vallan takia ja rapauttaa heteromaailmaa.

http://joukopiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49143-miksi-ja-keiden-tahdosta-maailmassa-on-homomyonteinen-buumi

Ja pahinta tuossakin on, että kaveri on_ihan_tosissaan.

Tuossa saman kaverin tekstissä on ehkä yksi nerokkaimpia argumenttejä eve'! "En tuomitse yhtäkään homoa. Tuomitsen vain homoseksuaalisuuden."

Voisi kai todeta esimerkiksi: "En tuomitse yhtäkään ihmistä, tuomitsen vain ihmisyyden."

Hianoo argumentointii! Melkein äänestän kyllä tommosen sanasepon eduskuntaan. En oo noin säkenöivää logiikkaa nähnyt pitkään aikaan. Edes Räsänen ei noin yksinkertaisesti osaa puhua (vaan päättelyketjut ovat vähän monimutkaisempia, joskin yhtä hienoja lopulta, kun ne purkaa).

http://joukopiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49300-vastaukseni-ja-pahoitteluni-homokirjoitukseni-kommenttien-johdosta

___

Molemmat em. ovat itse tehneet enemmän hallaa uskonnolle ja kirkolle kuin homot ovat koskaan saaneet aikaan. Silti meitä syytetään kirkon rapauttamisesta, molempien toimesta.

No, mikäs tässä mukavaa takakenoa ottaessa ja jättäessä "kirkon edustajat" keskustelemaan keskenään. Onhan se aina mukavaa seurata keskustelua, jossa keskustelijat argumentoivat itse puolesta ja itseään vastaan, toisinaan samassa lausessakin. Ei tarvitse minkäänlaisia vastaväitteitä itse keksiä :)


Pareilusta

Jaahas, pitäisikö sitä ottaa takaisin terveelliset elämäntavat liikunnan ja hedelmien muodossa ja jatkaa bloggailuakin.

Parisuhde tarkoittaa sitä, että lihoo suhteessa parikertaiseksi.

No, onneksi en ole päässyt lihomaan, vähän tullut sellaista turvotusta jatkuvasta herkuttelusta ja toisaalta, ei ole ihan yhtä tiukkaa treeniä tullut tehtyä.

Sanotaan, että parisuhteessa lihoo, mutta monesti unohdetaan sanoa se, että totta kai lihoo, koska ei tartte enää toimia riikinkukkona vikittelemässä iteselleen seuraa. Vaikka huomiosta kyllä tykkäänkin :P

Kummasti sitä vaan mökkihöperöityy parisuhteessa. Jotenkin kovat bileet ja kiva meno ei ole mitään sen hekumallisen maataan kalsarit jalassa epämääräisessä kasassa vilttien alla teekupin ja huonon elokuvan seurana -illan kanssa.

Otollista mahankasvatusalustaa tämä elintapa. No, lihasten menetys kompensoi toistaiseksi pientä kummun kasvua. Mahtuvat vielä kaikki vaatteet päälle. Osa tosin ei piukimmista ole enää niin, hmm, mukavia :)

aelae, älä unelmoi, en aio ottaa kiinni teikäläistä, jos nyt edes pystyisin tässä tilanteessa ;9

___

Meillä on tässä vakaana aikomuksena mussukan kanssa luoda vähän sosiaalista elämää itsellemme. Olisi mukavaa olla sellaisia homopareja, joiden kanssa voisi vain viettää iltaa ilman mitään sen ihmeempää ohjelmaa.

Aboa on seuraavana vuorossa siippansa kanssa. Jahka ehdimme, ängemme kylään, tai tervetuloa tännekin :)

Olimmekin tuossa taannoin erään nuoren semitutun homoparin luona päiväkahvilla (ihan vaan siis kupista kahvia, ei muuta...). Hassua käydä ihmisten luoda kylässä, joita ei muutamaa kohtaamista lukuunottamatta tunne, mutta mikä jottei mentäisiin. Ei sitä ihmisellä liikaa tuttuja voi olla.

Uskallan jopa väittää, että monen parisuhteen kohtalona on ollut kuihtua, koska katsotaan liikaa toisen naamaa kotona. Sekoaahan sitä vähemmästäkin.

___

Miten te ihmiset säilytätte pyykkiänne?! Meillä ei ole luksusta kodinhoitohuoneen merkeissä, joten pyykkikori on sellainen veemäinen jaloissa pyörivä härpätin tuolla pienessä kylppärissä. Suunnittelin tässä jo eteiseen kalusteen pyykkiä varten, mutta millaisia ratkaisuja ihmisillä on?! Se muovinen orthexin kori jossain nurkassa? Masentavia melkein kaikki tarjolla olevat pyykkikorit :S


Valitusta, ihan vaan valitusta

On tullut taas kuluneeksi tovi bloggailusta. Ei ole ehtinytjaksanutviitsinyt tms.

Asiaa kyllä olisi ollut.

Nyt vähän jotain.

___

Katselen tässä sivusilmällä Ylen Homoiltaa. Voin vain ihmetellä missä vaiheessa kirkosta on tullut epävirallisesti virallinen homokeskustelun toinen osapuoli. Käydäänkö Suomessa mitään keskustelua homoudesta ILMAN kirkon kantaa.

Mielipiteenvapaus on tietysti olemassa ja sitä kunnioitettakoon. Yle kuitenkin tekee arvovalinnan ottaessaan homokeskustelun osapuoliksi homoja ja kirkon edustajia. Edistetään vastakkainasettelua vastakkainasettelulla.

Eivät asiat näin yksinkertaisia ole! Niin homot kuin kirkkokaan eivät edusta mitään yhtä yhtenäistä kantaa mihinkään. Tyhmää vastakkainasettelua, ja turhaa valitettavasti.

No, elämä on...

___

Todistin taannoin ryhmätyön lomassa, että oppilaat äänestivät päätöksistä silloin, kun yksimielisyyttä ei saavutettu. Olin opettanut jotain perustavanlaatuista päätöksenteosta.

Toimi.

___

Ilouutisia oppilaistani. Eräs lähiseudun asukas soitti koulun rehtorille. Kuulemma sanomalehden sisään laitettu jotain outoa, ehkä mätä sieni, ja sitten postilaatikkoon jätetty. Rehtori sitten otti asian puheeksi ja asiaa selviteltiin, koska paketin saanut oli sitä mieltä, että olivat meidän koulun oppilaita.

Eihän siinä kauaa mennyt kun polttopiste kohdistui meikäläisen luokkaan. Oli nelikkö mennyt vapaa-aikanaan yhden synttäreiltä ensin koulun pihalle leikkimään ja siitä olivat sitten menneet tonkimaan roskiksia. Tässä porukan ainoa tyttö oli lähtenyt kotiin.

No, tovin päästä pojat olivat soittaneet, että olis kannattanu lähteä mukaan ku oli hauskaa. Olivat sitten tonkineet paperiroskiksesta paperia, paskantaneet niihin ja laittaneet ihmisten postilaatikoihin.

Open ilme oli osapuilleen :O kun kuuli. Eihän siinä oltu ku huuli pyöreenä opehuoneessa ku tätä puitiin. Totta kai tyttö kerto poikien tekemisistä, tyhmiä kun olivat olleet ja siitä kertoneet.

Minä sitten sillee yritin vakavasti puhutella poikia. Mitä tossa tilanteessa sanoo?! En tienny olisko itkeny vai nauranut.

Laitoin soittamaan kotio ja kertomaan mitä tuli tehtyä. Sarjassamme eeppisiä puheluita:

"Hei, Koululta X Mopsi päivää. Tässä olisi oppilas X jolla olisi vähän kerrottavaa mitä tyhmää on tullut tehtyä."

Sitten oppilas puhelimeen ja opettaja seisoo vieressä ja yrittää olla vajoamatta maan alle myötähäpeästä.

Haluaisitko koululta puhelun omalta lapseltasi, joka kertoo paskoneensa jonkun postilaatikkoon.

No, asiallisesti toisenkin lapsen isän kanssa päätin puhelun näin: "Tällaista tällä kertaa, hyvää päivän jatkoa."

Eipä siinä paljoa muuta ole sanottavana.

Ja vapaa-aikana kun tapantuu, koulu ei rankaise tietenkään. Kyselin, että millaisia rangaistuksia pojat saivat (vanhemmille kun ehdotin, että ainakin käyvät pyytämässä anteeksi). Toinen sai kk pelikiellon, toinen ei saanut käyttää tietokonetta yhteen_päivään.

Munaton koti. Ihmekös kakara keksii tommosta. Toinen koti sentään vähän yritti.

Huoh, sanon minä.

___

Lapset ovat vaikeita. Törmäsin sellaiseen ilmiöön, että kun järjestelin oppilaitani istumaan eri paikkoihin, milloin mistäkin syystä, pääasiassa sen takia, ettei yhteiselo jonkun toisen kanssa toiminut, alkoi sellainen valittaminen vain sen takia, että valitetaan. Huomasivat oppilaat jossain vaiheessa, että jos valittaa tarpeeksi, se saattaa opeen toimia.

Olin lepsu, annoin liikaa sellaista, hmm, harmaata aluetta oppilaille. En ollut suoraviivainen, määrätietoinen ja johdonmukainen.

No, pikkuiset tietenkin syövät sellaisen open elävältä. Piste.

Tilanne meni siihen, että en voinut istumajärjestystä tehdä mitenkään ilman, että joku olisi alkanut valittaaa (vain, koska olivat huomanneet, että ope reagoi siihen).

Tilanne niin sanotusti tulehtui siihen pisteeseen, että kun ope teki jotain, alkoi valituskuoro vain valituksen takia. Siinä on ope vähillä eväillä, kun lapset ovat päässeet kävelemään yli sen takia, että voivat vedota johonkin, mitä ope on tehnyt tai jättänyt tekemättä aiemmin eivätkä suostu kuuntelemaan perusteluita.

Ei selvä selitys, mutta luokkani sai minusta tietyllä tavalla yliotteen.

Ei hyvä.

Laitoin rehtorin, joka pitää yhden matikan tunnin luokalleni viikossa, tekemään uuden istumajärjestyksen. Näin toimiessani luokkani ei voi valittaa minulle ja toisaalta järjestyksen teki "neutraali" taho.

Nyt homma toimii.

Liekö tämä sitä työssä oppimista. Olen ollut liian kiltti opettaja ja antanut liikaa sellaista, hmm, vastuuta ja vapautta oppilailleni kuitenkaan valvomatta vastuun toteutumista. Se muuttui nyt.

Tästä lähin valvon tarkasti käyttäytymistä, olen vittumaisuuteen asti tarkka asioiden ja läksyjen hoitamisesta sekä toimin kylmän johdonmukaisesti jokaisen oppilaan kohdalla.

Oppilaathan eivät ymmärrä sitä, että luokassa on sellaisiakin ihmisiä, joille syystä tai toisesta ei voi soveltaa samoja sääntöjä kuin muille. Ja sitten kun on vittumaisia oppilaita, jotka eivät edes halua ymmärtää perusteluja vaan haastavat riitaa haastamisen takia, on aika hukassa opettajana. Lapset saavat helposti ylivallan, varsinkin suuressa luokassa.

Well, as said, nyt on homma taas open hallussa ja mennään eteenpäin.

___

Vitun homoiltakeskustelu: "kyllähän se olis jumala olis miehille luonu pelit ja vehkeet lisääntyä jos olis tarkottanu".

HUOH effin HUOH,

___

Sattuipa niinkin, että kun luokkani on suuri ja eloisa (=nätti sana) ja tunnin alussa menoa on välillä vähän liikaakin, että otin käyttöön 20 sekunnin säännön. Homma toimi niin, että kun sanon "rauhoittukaa", oli luokalla 20 sekkaa aikaa hiljentyä. Ylimenevä aika kellotettiin ja oli tarkoitus, että kertyvät sekunnit ja minuutit sitten harjoiteltaisiin käytöstä perjantaina iltapäivällä.

No, meni päivä pari käytännön käyttöönotosta kun rehtori tuli juttelemaan, että häneen oli otettu yhteyttä kodeista. Käytäntöni kuulemma erään rehtoriäidin mukaan oli joukkorangaistus ja virkavirhe ja muutamat muutkin äidit tuomitsivat käytännön. Rehtorin kanssa juteltiin ja hän siinä kertoi kokemuksiaan siitä, miten vanhemmat helposti reagoivat tunteella lastensa asioihin jne.

Mikä tässä mättää? No monikin asia mättää.

Ensinnäkin, olen luokan opettaja. Minuun tulisi ottaa yhteyttä, jos on luokan asioista ja käytännöistä asiaa, ei suoraan rehtoriin. Jos minuun olisi oltu yhteydessä, olisin a) saanut selville, mistä tarkalleen ollaan huolissaan, b) kuka on huolissaan ja c) olisin voinut selivittää miksi käytäntö on käytössä ja millainen se on.

Nyt homma meni niin, että minuun ei oltu eikä vieläkään ole ollut kukaan yhteydessä. Vanhemmat soittivat rehtorille, eivät minulle. Ymmärrettävää, että on pieni paikkakunta kyseessa ja rehtori on tuttu ja vanhemma reagoivat tunteella.

Käytännössä minä en opettajan ole saanut selvittää toimintaani mitenkään, minuun ei ole kukaan ollut yhteydessä, vaikka asia minua koskee ja suoraa sanottuna pidän sitä, ettei minulle kukaan mitään puhu, epäluottamuslauseena ja epäreiluna. On helppoa soittaa rehtorille, joka ei asiasta mitään tiedä, tuomita open toiminta ja sulkea luuri. Paljon vaikeampaa lienee soittaa suoraa opettajalle ja kyseenalaistaa open toiminta ja samalla alistaa itsensä sille mahdollisuudelle, että opettaja ehkä jopa mahdolilsesti pystyy perustelemaan toimintansa ja soittaja joutuukin korjaamaan mielipidettään.

Helppo olla aina oikeassa kyseenalaistamatta mielipidettään.

Mutta kuten sanottu, ymmärrän reaktion soittaa rehtorille suoraan. En vain hyväksy sitä.

Ja vielä sen verran, asia jota vanhemmat eivät ehkä ajattele, on, että rehtori on esimieheni. On sangen epäreilua olla suoraan yhteydessä esimieheen, antamatta alaiselle mitään mahdollisuutta korjata toimintaa, saati edes antaa varoitusta siitä, että ollaan yhteydessä esimieheen jos toiminta ei muutu.

Minut yksinkertaisesti ohitettiin kokonaan. Onpas tässä vaikutusvaltainen olo opettaa, kun vanhemmatkaan eivät minuun luota sen vertaa, että soittaisivat suoraan minulle.

Koulun ja kodin välistä yhteistyötä itektään. Ojentakaapa sitä kättä vähän openkin suuntaan.

Ja oppivatko vanhemmat mitä tästä? Soitetaan rehtorille suoraan ja asia hoituu?

Vieläkään en tiedä tarkalleen kuka ja miksi soitti ja kommentoi tekemisiäni. Mutta kuitenkin tein muutoksia opetukseeni rehtorin suositusten pohjalta. Aika valta vanhemmilla puskista modifioida koulun toimintaa, jos näin toimitaan...

Vähän ärsyttää.

___

Hyvä pointti homoillan keskustelijalta (vapaa referointi): "Täällä homokannan puhujat puhuvat sydämestään, omasta itsestään ja vapaasti, kun taas kirkon puolesta puhujat opettelivat tänne tultaessa paperista repliikkejään, aivan kuin varmistaakseen, että puhuu oikein."

Tältä se kuulostaakin.