Mopsi's

Piti olla mukava viikonloppu. Kummipojan synttärit ja sen jälkeen äiteen puoleisten serkkujeni kanssa yhteinen illanvietto.

Syntymäpäivillä ahdisti. Kaikilla on omat roolinsa, jutut ja vinoilut menevät suhteellisen saman kaavan mukaan kuin aina ennenkin. Itse en vain koe enää olevani se henkilö, jonka rooli minulla tuntui olevan muiden silmissä. Liikaa kaikennäköistä tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Tuntui jotenkin roolittomalta ja samalla ulkopuoliselta istua tätien ja setien ja serkkujen kanssa samassa tilassa.

Serkkuiltamat olivatkin sitten mukavammat, sillä serkut ovat kaikki enemmän tai vähemmän perillä oikeammista ajatuksistani ja elämäntilanteestani. Illan pilasi vain minun järkyttävä väsymykseni ja se, että olen addiktoinut itseni niin pahasti kofeiiniin, että siitä vieroittaminen aiheutti omat ongelmansa. Olin vain liian väsynyt nauttiakseni vuosittaisesta kokoontumisesta.

Nyt maanantaina on olo vain äärimmäisen vetämätön. Sunnuntaifiilis vääränä päivänä. Olo on kuin mitään ei jaksaisi tehdä. Ei kuitenkaan masentunut, vain saamaton. Olen muutenkin päätynyt siihen, että olen laiska ihminen.

______________________________________________________

Sen verran totean, että viime viikko täällä Turussa on ollut kaunein syysviikko, jonka muistan 25 vuoden ajalta. Kuivaa ja aurinkoista, syysväreissä hehkuvia puistoja ja lehtiä hiljalleen pyörimässä jalkakäytävillä. Täydellistä :)

Katselen tässä (vaikka pitäisi opiskella...) yle teemaa: Felix Krullin tunnustukset. Kyseessä on viisiosianen, Thomas Mannin teokseen perustuva sarja.

Kiinnostavaa on, miten minunkin valistuneet aivoni rekisteröivät "epänormaalina" ja "-korrektina" sen, että nuori poika, 12- tai 13-vuotias, esitetään seksuaalisena toimijana. Huomaa vain, kuinka syvälle ovat piintyneet käsitykset siitä, että lasten esittäminen missään seksuaalisessa kontekstissa, on epänormaalia.

Harmittaa, että minunkin aivoni reagoivat ensin yhteisön arvojen mukaan. Muodostan oman mielipiteeni vasta, kun valmiiksi annettu on jo aivoihini ilmestynyt. Ärsyttävää ja tuntuu kuin en olisi itseni kontrolloija. Kukaan ei toisaalta ole. Määritymme suhteessa yhteisöömme ja toisiimme.

Toinen seikka mikä tässä kohtaa ärsyttää, on se, että koen tarpeelliseksi sanoa (vain ollakseni korrekti), että totta kai lasta ei saa esittää mitenkään seksuaalisena tai seksuaalisessa kontekstissa. Hohhoijaa, taas kerran. Jättämällä sanomatta edellisen, johtaa se loogisesti siihen, että minun on pakko olla pedofiili. Näinhän se menee. (Ja luoja, olen varmaan hullu, kun edes liitän tekstiini noin arvolatautunutta sanaa kuin pedofiili. Nyt minun on Ainakin sellainen oltava. Masentavaa.)

Jättämällä sanomatta jotain, en vain jätä jotain sanomatta, vaan itse asiassa sanonkin samalla jotain muuta. Ärsyttävä oletus ja raivostuttavaa sosiaalista kontrollia minun ylitseni. Asioista ei voi keskustella, koska tiettyjä sanoja täytyy varoa niihin liitettyhen käsitysten ja arvojen vuoksi. Raivostuttavaa tanssia asian ympärillä, välillä tuntuu.

En tiedä tai muista (swiss cheese, my brain is...) olenko puhunut siitä, että "kärsin" valveunista ja unihalvauksista.

Niille, jotka eivät asiaa tunne, wikittäkää :)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Valveuni

Jostain käsittämättömästä syystä ilmiö esiintyy vain, kun nukun sohvalla. Liekö asento huono.

On kuitenkin (vaikka olen jo tottunut ilmiöön) aina yhtä epämukavaa, kun aivoni heräävät ennen kuin pystyn kehoani liikuttamaan. Tunnistan tilan, mutta tietty pakokauhu valtaa silti mielen. Monet oireista, kuten paine (rinnan) kehon päällä, sydämen toiminnan tiedostaminen (ja minulla vielä tietty kuumuus) ovat olemassa. Makaan, pystyn käsittämään olevani hereillä ja kuitenkaan en pysty liikuttamaan kehoani. Yritän väkisin saada liikutettua kehoani, mutta en onnistu siinä. Pinnistän, mutta mitään ei tapahdu. Odotan ja yritän herättää kehoani. Odottaminen on joskus tuskallisen pitkä aika. Ainakin se tuntuu siltä.

Tilaa on vaikea kuvailla, vaikka se tuossa artikkelissa onkin jossain määrin onnistuneesti tehty.

Se on kiinnostava tila, mutta samalla ahdistavaa, koska lähestulkoon tiedän, että jos sohvalla otan päikkärit, heräämiseni yhteydessä valveuni ja lievä unihalvaus iskevät.

Sotkenko termejä, lääketieteilijät (tai psykologit ja -iatrit tms.)? Kenelläkään muulla kokemuksia?

_______________________________________________________

Äitin tekemä omenatuoremehu on hyvää! Ei mitään muuta, kuin omenaa, ei edes sokeria. Suomalainen syksy lasissa, tuoksuineen, väreineen ja makuineen. Nauttiapa nyt elämässä näistä pienistä asioista :D

Ainii, rakastan poikaystävääni...herkistyy tunteet tässä tuoremehulasin äärellä :D. Parka vaan joutuu tenttejä tekemään. Onneksi huomenna nähdään ja perjantai on vapaa molemmilla <3<3<3

Voiko sitä muutakaan sanoa?!

Viisi syksyn kappalettani vai?

En kuuntele musiikkia sinällään, siis tiettyä musiikkia. Mitä nyt groove soi taustalla toisinaan. Voinen kuitenkin listata joitakin erittäin hyviä suosikkeja, joihin palaan aika ajoin. Kyse on ensisijaisesti musiikista, joka on minusta kaunista.

1. Canción de Cuna Para Dormiir a un Negrito (Montserrat Caballen laulamana)
2. 1942 (Keiko Matsui, ja nimenomaan tämä sovitus

) (so beautiful!)
3. Claude Debussyn Claire de Lune
4. Suite No. 1 in G Major, Preludi (Bach) (kaunis ainakin Csaba Onczayn selloamana)
5. Aérion Épéon (Nena Venetsanou)

Ja monia muita...

Joo, olisi tänään taas lanttumaakaria vajaa tunti. En oikein tiedä, mikä se pointti nyt sinällään olisi, siis ylipäätään käydä siellä. Joo, saa jutella asioista, mutta kun ei ole jutteluolo tai edes mitään sellaista, mistä nyt haluaisi jutella, juuri nyt.

Ärsyttävää, että tästä(kin) saattaa tulla (ellei jo ole) pelkkä rasite, sen sijaan, että se auttaisi. Hyötysuhde? Vai olenko liian vaativa? Vai, odotanko vain jotain ihan muuta sykalta, mitä se edes voi tarjota.

Eniten ärsyttää se, että kaikki käskevät jatkamaan. Kapinaa, kun ei huvittaisi? No, menen, tämän kerran ainakin vielä. Sitten...en tiedä...

_______________________________________________________

Sunnuntai meni hyvin (huolimatta la-illan huutamisesta...bf vähän känniavautui minulle, huoh. Naapuritkin kuulivat, no doubt. Mutta eniveis, asia on selvitetty. Pienestä väärinymmärryksestä tämäkin lumipallo kasvoi vyöryksi; puhuminen on tärkeää, jos ei muuta niin sitten edes jälkikäteen. Onnistuu onneksi meiltä, ainakin harjoittelemme ahkerasti).

Pride-viikonloppuna tutustuimme kahteen nuoreen naiseen, vähemmistöä hekin. Toinen heistä on muuttanut Turkuun opiskelemaan ja toinen tuli häntä nyt sunnuntaina katsomaan.

Treffasimme kaupungilla (me miähet toipuvaisina edellisestä illasta) ja suunnistimme syömään. Oudoksuimme sitä, että blancossa oli menossa remontti ja teini sekä yksi-mitä-en-muista olivat sunnuntaisin kiinni (!). No, konttorista saimme yksityiskabinetin ja Erittäin hyvää palvelua! Suosittelen. Nautimme skumppaa, ja bfn kanssa ankanmaksaa.

Sen jälkeen pienet cosmot koulussa ja r-kioskin kautta lonkerot kourassa jokirantaan nauttimaan sairaan kauniista kuivasta ja lämpimästä ja aurinkoisesta syyspäivästä. Oli erittäin mukavaa, täytyy todeta. Ensimmäiset meidän ystävämme, pariskuntana tapaamamme ihmiset.

_______________________________________________________

Pohdimme myös kävellessämme (erittäin homoina, koko sakki), että me itse asiassa annamme monelle ääriliikkeelle (yhden) syyn olla olemassa. Olemme homoja, jotka harrastavat suoranaista sodomiaa homoseksin muodossa ja kaiken lisäksi ryyppäämme (vieläpä sunnuntaina). Eihän noilla ryhmillä olisi syytä olla olemassa, jos ne saisivat vaikkapa homouden kitkettyä maailmasta.

Annamme heille merkityksen. Yksi hyvä syy olla homo, tukea jonkun uskonnollista vakautta ja paremmuudentunnetta. Oon ylpee voidessani sen tehdä :P

Oon ruma. Näin valokuvia itsestäni. Oon lihonnutkin. Ja olen ruma. Mitähän mahtaa poikaystäväni nähdä meikäläisessä?!?

Ja niin, oon ruma.

Mtv3:n nettisivun uutisesta:

"Tutkijat pitävät edelleen jatkuvan allin alamäen pääsyynä Itämeren pieniä tahallisia öljypäästöjä. Asiasta kertoo Suomen Luonto -lehti."

lähde: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/09/717912

Mikä ihme on jatkuva alli :P

"Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan fyysiset ominaisuudet saattavat määrätä ihmisen poliittisen kannan. Poliittiset mielipiteet ovat sitä kovempia mitä säikympi ihminen on, Science-lehdessä julkaistut tulokset vihjaavat.

Tutkimukseen osallistui 46 satunnaisesti valittua poliittisesti valveutunutta yhdysvaltalaista. Heidät laitettiin kahteen kokeeseen, joista toisessa mitattiin fyysistä reaktiota hätkähdyttäviin kuviin ja toisessa yllättäviin ja koviin ääniin.

Voimakkaasti reagoineet koehenkilöt olivat useammin kovan linjan kannattajia kuin lievemmin reagoineet. He muun muassa kannattivat muita todennäköisemmin kuolemantuomiota, Irakin sotaa ja koulujen rukoushetkiä sekä vastustivat aselakien tiukentamista, pasifismia, maahanmuuttoa, kehitysapua, esiaviollista seksiä, homoavioliittoja, abortteja ja pornografiaa."

lähde: http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/oikea/id102001.html, luettu 19.09.2008

Miksi Yle ottaa ulkomaan uutisiinsa tuollaisen tutkimuksen? Kritisoitavaa löytyy mm. otoksen määrästä, mitä ovat "valveutuneet" poliittisesti aktiiviset ihmiset? jne. Miksi tällainen edes ylittää uutiskynnystä, saati tiedekynnystä? Hohhoijaa, sanoisin.

Pidän itseäni tyhmänä ja lukemattomana; ja toisia aina fiksumpina. Silti kuitenkin, tiedostaen, monesti aliarvioin muita, katson "nenänvarttani" pitkin. Kiinnostava yhtälö.

Aliarvioin itseäni ja asetan muut ylemmäksi. Sitten taas toisaalta aliarvioin muita (ja tavallaan samalla asetan itseni heidän yläpuolelleen).

Ehkä kyse sitten on tekijöistä, joita kohtaan arvostusta tunnen? Tietoa aliarvostan itsessäni, joitakin muita aliarvostan muissa?

Kuitenkin hassua aliarvostaa itseään ja samalla muita, vaikka loogisesti se pitäisi mennä joko tai. Vai pitäisikö? Toki teemana on aliarvostus, molemmissa kohtia. Onko vastakohta aina suora seuraus: aliarvostan itseäni, katson muita ylöspäin?

Ajatuksia?