Mopsi's

mopsi, pullo punaviiniä ja sokerin keittäminen. saas nähä onnistuuko home made body sugaring.

joko huudan ku pistetty sika ja naapurit soittaa hätänumeroon (niinku niitä kiinnostas yläkerran homon edesottamukset) tai sitten meen nukkuu fully sore, mutta siloistakin siloisempana :)

...this is bound to end up in a disaster...thank GOD I've numbed myself with an argentinian red...

Philip Glassin sangen outo musiikki taustalla ryydittämässä itsetuhoisuutta...

...ain't anything a gay wouldn't do to be more appealing to others...

ja kaikkein huolestuttavinta on, että harmittaa, että ostin vaan yhden pullon viiniä. kaksi olisi pitänyt ostaa. ollut ilman sentään kaksi viikkoa. tosin, kahta voitaisiin jo pitää ongelmana, noin yhtä iltaa kohti. pää kyllä kestäisi.

no, ehkä herään aamulla kipeänä ja ihmettelen, mihin karvani ja ihoni on kadonnut :P

ihmislajin omituisuutena ja voimavarana on ollut ikuinen ja yleinen mielenkiinto kaikkea kohtaan. joskin, uteliaisuus tappoi kissan.

...nyt...

kuumaa sokeria sulana iholle...

...ready, set, go, scream!

:D

___

IT WORKS!

sokerilla ja puuvillakankaalla dekarvoitin reidet ja pakarat. sattuu kyllä, vähän, mutta vaatii päättäväisyyttä ja pientä kivusta nauttimista ;)

täytyy sanoa, että laitan suosiolla höylän kaappiin, niin pehmoisen sileäksi jäi käsitellyt alueet. napa-polvet -alue tuli otettua, joskaan ei ihan kokonaan. reidet, pakarat ja intiimimmät alueet. hyvältä tuntuu...suosittelen!

navan yläpuolella meikäläisellä mitään kasvakkaan, hiuksia lukuunottamatta. polvien alapuolelta en raaski untuvanpehmeää, joskin pitkää ja kiharaa vaaleaa karvoitustani poistaakkaan. se kun on ainoo miehekäs osa meikäläisessä ja mun mielestä jopa vähän seksy...kyllä miehessä vähän karvaa pitää olla :P

joten jos ei jaksa maksaa vahoista tai kosmetologeista, suosittelen keittelemään vähän vettä, sokeria ja sitruunamehua ja hommaamaan jostain ohutta lakanakangasta...huvaa tulee, halpaa on ja tökötti säilyy huoneenlämmössä, jos sitä jää...sen ku lämmittelee mikrossa :)

...ja ehkä vähän viiniä turruttamaan pahimmat. jos on puolisko niin aina kivampi, jos on niinku joint project ;)

I feel detached. Once again. Everything seems to be getting under my skin, reminding me of thoughts already once buried.

I feel unwanted. Weird but I do.

I feel pretty much what you see...

Tuo kuvassa oleva taulu on joskus jäänyt käteen Raumalta kirpputorilta, silloin kun vielä siellä asuin. En ole sitä ajatellut sen tarkemmin. Raumalla se roikkui makuuhuoneeni seinällä.

Ostohetkellä taulu miellytti, joskin lähinnä sen takia, että se maksoi 8 € ja on jonkun käsin tekemä ja signeerattu. Työ on tehty harmaalle karkeammalle paperille öljyliiduin.

Katson taulua toisinaan. Pidän taiteesta, joka on esittävää, mutta hieman epätarkkaa. Maailmaa katsellessamme on oma näkökenttämmekin epätarkka, eikä suinkaan fotorealistinen. Minua miellyttävät teokset, jotka pystyvät luomaan tunnelman ja vaikutelman valokuvamaisuudesta käyttäen mahdollisimman vähän vetoja, värejä, viivoja...

Tuo pieni kuva on erittäin kaunis. Siihen on jotenkin tallentunut pysähtynyt, mutta elävä hetki Pariisin kadulta. Sateinen tunnelma. Muutama väri tuo kuvaan elämän.

Taulu on esillä, mutta piilossa. Pienessä asunnossani on paljon esineitä, joihin kiinnittää huomionsa. Tuo kuva katoaa taustalle, mutta on ehkä yksi rakkaimmista tavaroistani. Ehkä siksi pidän kuvasta, että muistan sen olemassaolon toisinaan ja joka kerta onnistun hukkaamaan itseni kuvan tunnelmaan. Taide on minulle tunteita, näkemyksiä. Tämä on minun sielulleni sopivaa taidetta.

Kuvassa myös hauska ruskea pullo (Italiasta, mitä lie tursistikamaa) kirpputorilta. Merirosvon pää on tuotantoa opettajankoulutksen kuvataiteen tunneilta. Pieni Pahtu, jollaisia ystäväni tekee, on ensimmäinen ja ainoa (?), jolla on solmio :) Sain sen syntymäpäivälahjaksi vuosi sitten. Arvostan suuresti minulle tehtyjä henkilökohtaisia lahjoja. Ne ovat niitä, joilla on merkitystä loppuelämän ajan.

Taustalla näkyy myös yhden seinän sangen villi salmiakkitapetti, joka oli ehkä suurin tekijä asunnon ottamiseen aikanaan, sijainnin ja hyvän kunnon lisäksi :)

Ukkostaa. Ensin oli valoisaa. Sitten tuli pimeys. Salamat seurasivat perässä. Hienoa katsoa pilvien, sateen ja salamoiden valumista mereltä päin kaupunkiin. Joskus pidän 8. kerroksen näkymästäni. Kaupunki vaikuttaa niin avuttoman pieneltä veden, pilvien ja salamoiden alla.

Upeaa.
___

Flunssa taittuu pikkuhiljaa poispäin. Enää vaan pään tyhjennys ja yskiminen, kun kurkku kutiaa parantuessaan. Vähän vielä väsyy, mut on tää menos ohi.

___

Kirpparilöydöt jatkuvat! Tällä viikolla jäänyt haavin harvinaisen edullista lasia, ellei jopa pilkkahintaista.

Kuvassa taustalla Nanny Stillin Stella Polaris -tuhkakuppi (2,5 €) ja Tamara Aladinin maljakko (3,75 €!).

Etualalla Tamara Aladinin Taalari-sarjan kirkas tuhkakuppi (5,50 €) ja malja (7 €!).

Malja ja maljakko olivat todella edullisia löytöjä, joista olen tyytyväinen. Taalari-sarja ja Aladinin sekä Stillin tuotanto kiinnostavat. Taalarista ajattelin kerätä kaikki eri väriset tuhkakupit ja maljat. Aladinin ja Stillin tuotannosta kiinnostavat erilaiset maljakot, kaatimet ja karahvit, joita he ovat luoneet.

Sometimes I feel I spend too much time on the computer.

http://www.badgerbadgerbadger.com/

Toin kotosalta lautapelejä pois isäni kaapeista pyörimästä. Yksi niistä on Timpuri nimeltään. Vastaava peli nyt on monilla eri nimillä olemassa. Pelissä siis kootan torni, josta yritetään saada palikoita väleistä ja laitettua ylimmälle tasolle kaatamatta koko hommaa.

No, ei peli itsessään, vaan nuo puupalikat. Joka kerta, kun näen laatikon pöydällä odottamassa loppusijoitusta, iskee kauhea tarve ottaa palikat laatikosta ja alkaa rakennella niistä jotakin, kasata vaan päällekkäin.

Ihmisillä tuntuu olevan kova tarve luoda uutta. Kyse ei ole välttämättä edes tarpeesta tai hengissäselviämisestä, vaan puhtaasta tarpeesta luoda jotakin. Aivotko kaipaavat stimulointia?

Henkinen rakentaminen on vaikeampaa. On tarve oppia uutta, kokea asioita. Onkoha henkisen puolen kehittyminen kuitenkaan niin selvää kuin uusi seinä? Se mistä on aloittanut ja mihin päätyy, on vaikea nähdä. Ei ole kuvaa tyhjästä tontista ennen taloa.

Aamun valoon hautautuu ihmisiä,
enemmän viileään kuin lämpimään,
ihmisiä tarpomassa arkeensa,
kaiketi kiireissään.

Lämmin aurinko ei peitä tuoksua,
viileää tuulta mereltä,
iholla olevaa tunnetta tulevasta.

Kaupungin varjot pidentyvät,
eivät enää kokonaan katoa,
vaan nopeammin palaavat koitteessa illan.

Lehti putoaa. Toinenkin.

Viileässä maassa makaa kesän vehreys,
mehevät metsät muuttuvat luurangoiksi,
peittyy huurteeseen mielen keveys.

Saapuu syys.

Että sitten inhoan flunssaa. Päässä humisee, pää särkee ja täynnä painetta, limakalvot ärtyvät, kurkku karhea eikä mikään jaksa kiinnostaa.

Mulla flunssat menee aika saman kaavan mukaan aina, mutta aina on yhtä vittuuntunut >|

Flunssaisena pitäisi jaksaa raahautua pari korttelia ulkoilmassa viemään tädillä yksi avain. Ei pitkä matka, mutta kun kipeänä ei oikein ylimääräisiä voimia ole mihinkään. No, ehkä tapsuttelen samalla apteekkiin hakemaan jotain mieltä virkistävää tai turruttavaa.

Kaiken lisäksi ensi viikolla olisi ollut kaksi hammaslääkärikäyntiä, jotka joutunen nyt sitten peruuttamaan ja sopimaan uudelleen.

Jos pastilliaskissa tai missä vain lukee, että "liiallisesti nautittuna saattaa olla laksatiivisia vaikutuksia", kannattaa uskoa varoitusta.

Vain kaksi rasiaa ja nyt vaadittaisiin sitä alkuperäistä sisua :S

Ajattelin, että kun on tullut mentyä ja tehtyä tällä viikolla kaikkea kivaa ja hyödyllistä niin voisi perjantain ottaa sillai rennosti, maaten vaikka kotona jos siltä tuntuu.

No nyt sitten on perjantai ja makaan, kun iski flunssa. Kurkku kipeä ja kaikki klassisen flunssan oireet paikalla. Aurinko paistaa ja kavereita kaupungissa, viikonloppukin tulossa. Minä olen kipeänä. Kiva.

Mutta jottei mene hukkaan tämä positiivinen elämänasenne, jonka ylläpitäminen on yllättävän helppoa ajoittain (harjoittelu, harjoittelu), niin nyt kun flunssan sairastaa, sitä ei ehkä ihan heti ensimmäisestä sijaisuudesta saa. Ei tartte myöskään pohdiskella mitään liikunnallista aktiviteettia saati painonnostelua :)

Kääriydyn mummulta saamaani peittoon sohvalle odottelemaan, josko flunssa parissa päivässä hälvenisi...