Pari päivää sitten pysäköin autoni paksuun loskakasaan. Tänään yritin sitä sitten irrottaa yhtä paksusta jäästä...
Tunti meni, kunnes olin saanut hakattua renkaat irti ja nyysittyäni hiekoitushiekkaa viereisen taloyhtiön pihalaatikosta.
Ei mennyt edes hermot. Toisinaan ärsyttää olla rauhallinen :)
Alla Ylen uutinen kokonaisuudessaan:
"Suomalaisesta peruskoulusta kaavaillaan formaattituotetta vientiin, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) ideoimat Finnish International Schools -koulut olisivat yhdenmukaisia lukujärjestystä ja rakennuksen väriä myöten.
Lehden mukaan Elinkeinoelämän valtuuskunnassa ideoidaan suomalaisten peruskoulujen viemistä maailman koulutusmarkkinoille. Finnish International Schools -nimellä kulkevat peruskoulut olisivat yhdenmukaisia lukujärjestystä ja rakennuksen väriä myöten.
- Maailmalla on kova kysyntä koulutuksesta ja Suomella on siinä kova maine, perustelee hanketta EVA:n johtaja Risto E. J. Penttilä.
Kouluja pyörittäisi säätiö tai sosiaalinen yritys. Niitä on tarkoitus tarjota aluksi Venäjälle, Kiinaan ja Aasian maihin. Alkuvaiheessa kouluissa opettaisivat suomalaiset englannin kielellä. Myöhemmin myös paikalliset opettajat voisivat työskennellä kouluissa.
Suomen peruskoulutus nousi maailmalla otsikoihin vuonna 2001, kun OECD julkaisi ensimmäisen osaamisvertailunsa. Suomalaiset koululaiset ovat menestyneet hyvin myös sen jälkeen tehdyissä vertailuissa. "
Eli suomalaisesta koulusta, jonka tekee hyväksi opettajien hyvä koulutus ja mahdollisuus tehdä työtään itsenäisesti ja luovasti ajatellaan mahdolliseksi standardoida ja purkittaa?!
Se, mikä suomalaisesta peruskoulusta tekee hyvän, on juurikin vapaus innovaatioon, eikä sitä voida replikoida ja monistaa ja maalata kaikkea samanväriseksi.
Osoittaa valtavaa tietämättömyyttä opetuksesta ja suomalaisesta koulusta. Surullista. Ja samalla osoittaa erittäin mainiosti nykyisen talousajattelun juurtumista Suomeen: kaikki on kaupallistettavissa ja kaupallistettava.
...oli ja meni :S
Koko Turku on eilisestä kauniista lumisesta talvipäivästä sulanut paksuisi loskakasoiksi, liukkaiksi teiksi ja muuttunut vesisateen kastelemaksi...
Seuraavaksi pakkaset tähän ja kas, luistelemmekin.
___
Rahatonna. Täytyypä tästä jahka saa maisterin paapperit kätöseen, lähteä perehtymään suomalaiseen työttömän arkeen ja sosiaaliturvaverkostoon. Aloittanen ilmoittautumalla työttömäksi työnhakijaksi ja sitten kävelen kelaan käsi ojossa, että antekkoo rahaa :)
Tosin, teen pientä vakituista duunia josta saa sen verran rahaa, että nollaa työttömän ansiot. Toisin sanoen, sitä ei kannattaisi tehdä, jos pysyn täysin työttömänä kevään. Mutta kun tarkoitukseni on tehdä opesijaisuuksia, niin silloin en mitään tukea saisi kuitenkaan, koska tulot nopeasti menevät yli valtion anteliaisuusrajojen. Näin ollen pieni duunini muuttuukin mukavaksi lisätuloksi.
Olen jotenkin ajatellut, että olisi kiva välttää työttömyyshässäkkä, mutta mennään nyt yhteiskunnan vaatimusten mukaan, jotta byrokratian Skyllan ahnaat vaatimukset tulevat toteutetuiksi...työllistän samalla muutaman virkailijankin :)
___
Hellyys on parasta sydämelle, totesin tuossa aamulla makoillessamme sängyllä paksun talvipeittoni alla.
___
Ostin perunoita. En syö koskaan perunoita. Ne ovat kuitenkin edullisia ja ruokaisia. Mitä perunoista tehdään? Keitetään, paistetaan, Hasselbackaa, laatikkoa...? Toisaalta, tykkään perunoista raakoina. Outoa kuulemma monen mielestä. Syödäänhän porkkanaakin pääasiassa raakana!
___
Tutkimussuunnitelma odottaa tekijäänsä. Aloittaa aloittaminen on tämän päivän ohjelma...:S
Hmm, olen alkanut tutustua niin laaalti ihmisiin tässä syksyn mittaan, ja nimenomaan homopiireihin, ja kirjoitan aika avoimesti asioista, että Ranneliikkeessä varmaan pyörii kävijöitä ja rekisteröityjä käyttäjiä(kin), jotka minut tunnistavat. Yksi uusi tuttavuus ainakin bongasi blogini täältä.
No, who cares! Muistakoot kaikki vain, että vaikka kirjoitankin elämästäni ja aatteistani, on live-mopsi eri mopsi kuin blogi-mopsi.
Eipä vedetä =-merkkiä kahden välille liian hätäisesti :)
Otan (akkamaisen narttu) oikeuden toisinaan esittää ristiriitaisia mielipiteitä ja jopa vaihtaa mielipidettäni, saati olla eri mieltä blogissani ja livenä. Kenen kanssa ja missä ja milloin ja mistä asiasta puhun vaikuttaa. Poliitikkoakin minussa hieman on, joten toisinaan valuu kultaista hunajaa huulilta, tarkoituksetonta virtaa, joka ei tarkoita mitään vaikka siltä ehkä vaikuttaisikin.
___
Jostain syystä tuli tänään (maltillisen!!!) illan kesken todella huono olo. Liekö syynä kirsikkaoluen ja erittäin hedelmäisen omenasiiderin sekoitus, mutta vatsani kääntyi ympäri. Ei voimakkaita kouristuksia, mutta vain todella huono olo :S
Vanhuus?
___
Olen tavannu erittäin ihanan miehen. Ei, tämä ei kuulu kolmen miehen -ongelmaani, vaan kyseessä on puskan takaa tullut miellyttävä yllätys (enkä viittaa Uittamon puskiin...).
Olimme tänään treffien kaltaisella illanvietolla. Muutakin seuraa, mutta eipä tuntunut keneltäkään jäävän huomaamatta kiinnostuksemme toisiimme. Vanhat homot pörräävät ympärillä kannustamassa ;)
Nyt poden hieman huonoa omaatuntoa, sillä tuttavuus olisi tullut luokseni yöksi (ja ehkä vain yöksi), mutta vaivautuneesti tiedustelin, josko hän voisi mennä kotiin nukkumaan. Yhdessä bussia odottelimme ja hänet sinne saatoin. No hard feelings at all - I hope.
Kyse ei ole siitä, ettenkö todellakin olisi halunnut häntä (viereeni, vaikka vain nukkumaankin). Kiemurrellen yritin selittää itseäni ja sitä, että kyse ei ole siitä, etten pitäisi hänestä vaan...
...haluan kokeilla tutustua ihmiseen kunnolla ennen mitään intiimimpää. Minulle oma kotini ja sänkyni ovat todella yksityisiä enkä koe kauhen itselleni sopivaksi tai mukavaksi hypätä sinne hetken mielijohteesta (vaikka toinen tulisi vain yöksi). En oikein tiedä, miksi minulla on huono omatunto, mutta ehkä se johtuu siitä, että todella pidän kaverista enkä halua loukata?
Saanko olla hieman konservatiivinen ja ottaa aikani? Tietysti saan, mutta miksi minulla on sitten vähä sellainen fiilis, että tein jotain väärin? Tähän voisi lakonisesti todeta, että jos kundi tosta ottaa nokkaansa (mitä ei varmasti ota, niin suloinen ja herkkä poika kyseessä), niin eipä hän sitten ehkä oikea olisi ollutkaan :). Ehkä asiasta tekee oudon se, että on ensimmäinen kerta, kun teen sellaisen päätöksen, joka on omalle itselleni hyväksi, mutta saattaa vaarantaa mahdollisen läheisen tuttavuuden (vaikka tiedän kyllä, ettei vaaranna)? Tein päätöksen (ja jostain syystä selitän sitä täällä piiiitkään ja hartaasti) sen takia, että se on hyvä päätös, vaikka siihen riski sisältyykin. Ehkä joukossa on myös sitä, että olen valittanut seksittömyydestä ja kokeilunhalusta, ja sitten kuitenkin käännytän ovelta. Asiaan vaikuttaa kyllä se, että yhden yön kokeilin ja kivaa oli ja sillee, mutta ei oikeen mun juttu. Tarttee olla tunnesidettä, että tunnen oloni mukavaksi tai että edes oikeastaan nautin touhuamisesta. Nothing wrong in that.
Jotenkin, niin kyyniseltä kuin tämä kuulostaakin, on mukana myös tarve olla varma siitä, ettei tee mitään vain mukautuakseen toiseen liikaa. Edellinen parisuhteeni kaatui siihen, että elin liikaa toisen mukaan. Ehkäpä päätöksessä laittaa toinen menemään kotiin ja sopia, että nähdään pian uudestaan, oli mukana tarvetta osoittaa itselleni itsenäisyyttäni ja kykyä tehdä päätöksiä, joilla (voi) olla myös negatiiviset vaikutukset. Toistan itseäni, pahoittelen, mutta bloggaus on samalla tämän uuden tilanteen purkamista, reflektointia.
Tunsin itseni halutuksi tänään. Mutta se tunne ei ollut sitä, että toinen haluaisi minusta seksiä, vaan tunne oli sitä, että toinen halusi minut kokonaan, halusi tutustua minuun, jaksoi nähdä vaivan tökkiä hiljaista mopsia puhumaan. Sain olla oma itseni.
Tiedustelu yöpaikasta oli rauhallinen, katseilla kainosti vihjaileva, hentoja kosketuksia, kaunista ja herkkää eikä mitenkään tökerön suoraa. Aitoa. Mopsi laittoi silti menemään kotio, vaivautuneesti ja ihmetellen tosin, halauksen kera tietysti :)
Lähetin hänelle perään yksinkertaisen tekstiviestin, johon vihdoin sain sanottua sen yksinkertaisen asian, jota mutisten hain bussia odotellessamme, että haluan aloittaa uuden ystävyyden rauhallisesti ja hiljalleen.
___
Mitä tulee miehiin, ihastun harvoin, mutta kauneutta kyllä katselen. Tämän sanon siksi, että edellinen ihastukseni ei ole reagoinut minuun mitenkään ja haluan vaimentaa tuttavani, jotka huokailevat ruutujensa toisella puolella, että "taas se ihastuu johonkin"...
...ja vaikka ihastuisinkin ihmisiin, niin eikö se ole vain hyvä?!
To end to begin again,
To step away to be close,
To go far to see near,
To hurt to heal,
To cry so one can laugh,
To remember to forget,
To destroy to build new,
All things on the other ends
And things we must do to renew.
Se on täällä taas!
Vietänpä sen siis simpsonien parissa :9
Tein pienen mokan. Mitätön suorastaan ja on helposti korjattavissa.
Silti poltin käämini totaalisesti. Inhoan virheitä(ni)!
Miten tämä nyt mahtoikaan mennä niin ihon alle?! Olen hieman ailahtelevainen, mutta jotenkin oppinut olemaan erehtyväinen ihminen.
Nyt meni hermo ja todella pienestä asiasta. Näytän epäpätevältä muiden silmissä mokani takia, se tässä kai riepoo. Eikä kukaan varmaan edes asiaa noteeraa sen suuremmin. Paitsi minä tietysti, joka ruoskii itseään päivän pari täysin turhasta asiasta :S
kuuuuma, piiiiitkä suihku...
iholla valuva vesi...
rentoutuminen...
paljon parempaa kuin huono seksi...
...mikä toisaalta ei olisi?
Joulu, syntymypäivät sun muut ovat vain päiviä siinä missä mikä tahansa päivä on.
Mikä joulusta sitten tekee joulun, mikä jouluaatosta tekee aaton sen sijaan, että se olisi tavallinen torstai?
Tälle päivälle on kulttuurisesti ladattu kauhea panos tavaraa. Miksi joihinkin päiviin ladataan niin paljon sisältöä ja suurin osa vain valuu ohi normaalina "arkena"?
Miksi ihmiset stressaavat valtavasti joulusta? Suurin paine ei ole lahjat tai ruoat vaan sosiaalinen onnistuminen. Se, että joulu menee sosiaalisesti hyvin. Eikö?
Sosiaalisesti joulu on raskasta aikaa. Niin niille, jotka ovat suvun tai ystävien parissa kuin myös niille, jotka ovat yksin. Itse olen omasta valinnastani yksin tämän joulun. En koe mitään joulumieltä, mutta en kyllä joulustressiäkään. Ei niin, että joulumieli edes olisi mikään itseisarvo elämässäni.
Kristillinen juhlakin vielä.
Minua oudoksuttavat ihmiset, jotka juoksevat hiki päällä, vanne kireällä sydänkohtauksen partaalla etsimässä lahjoja muiden samanlaisten ihmisraunioiden keskellä viimeisinä päivinä ennen torstaita, tai siis ennen jouluaattoa.
"Onneksi vielä ehtii kauppaan" totesi juuri juontaja televisiossa. "Mitähän o s t a i s i n hänelle lahjaksi?" Inhoan lausetta. Oli lahja mitä varten vain, ostaa-verbi liitetään siihen melkein automaattisesti.
Miksi aina pitää ostaa jotain? Itse olen kyllästynyt ostamaan asioita. Mieluummin teen itse jotain. Tai jos jotain ostankin, tuunaan sitä vähän tai sitten ostan jotain erityistä, mitä ei esimerkiksi henkilö itse pysty hankkimaan.
Inhoan vain kaupallisuutta. Aelae voi nauraa rauhassa. Valehan tuokin on kyllä, rakastan kaupallisuutta, mutta haluaisin inhota sitä ja pidän ei-kaupallisista asioista kyllä...
...kai.
Sosiaalisesti koen huonoa omaatuntoa siitä, että aion istua alas, sytyttää pari kynttilää ja viettää jouluaaton tutkimussuunnitelman parissa. Saan myös vastailla kysymyksiin: "miksi yksin olet?". Koska näin valitsen.
25 vuotta olen sukujouluja viettänyt. Tämän vietän yksin. Omasta päätöksestä.
Haluaisin yhden pienen mustan joulukuusen, johon voisin ripustaa hienon brittiläisen mustan pallon, jossa lukee "I Hate Christmas".
Rakastan antikliimakseja. Mielestäni joulu on monessa mielessä täynnä sellaisia. Odotetaan ruokaa ja sitten syödään liikaa ja kärsitään. Odotetaan lahjoja ja sitten revitään ne auki ja lopulta on vain kasa uutta tavaraa. Odotetaan perheen tapaamista ja homma menee kuitenkin samoja latuja kuin aina ennenkin. Valtava stressi ja väsymys ovat ennen ja jälkeen joulua.
Kadunko jouluttomuutta? En.
...toisaalta menen perjantaina tapaamaan sukua jouluruokailun merkeissä. Päivä vain on eri, ei aatto. Vietänkö siis joulua? No kai sitten, kun on joulupäivä. Kuvasta vain puuttuvat pukki lapsien iloksi ja merkityksettömät rituaalit. Ja onneksi myös suvun naisten joululauluilu. Yksi oikea nuotti koko sikermän joukossa odottaa vielä tuloansa :)
Ihmiset, joilla ei ole elämää, olen Suxsesissa lauantaina mitä todennäköisemmin. Pitää huolehtia yhdistyksen yksinäisille ihmisille ohjelmaa. Tervetuloa myös kaikki muut :)
Hyvää joulua kaikille, jotka sitä haluavat viettää :)
