Mopsi's

Oli kivaa ajella serkkujen kanssa. En vain tajunnut, että päivän ajosaldoksi tulee 600 kilometriä. Vähän oli istumalihakset puutuneet ja helvetin kallista oli, 75 eppua bensoihin...auts

No tulipa nähtyä sukua taas vaihteeksi, vaikka paljon ollaankin aina kissanristiäisiä vietetty. Ja kas, seuraavat pippalot ovatkin minun valmistujaiseni (joiden lahjatoiveena on Raha...ainoa syy pitää moiset kekkerit ;) ensi syksynä. Katselin opintorekisteriäni, eikä tästä nyt puutu enää kuin 19 opintoviikkoa, jotka tupsahtavat melkein kaikki naistutkimuksen sivuaineesta, jota työstän kesän. Sitten pari pientä suoritusta jostain ja avot, olen valmis maisteri.

Uusi tutkinto onkin sitten kiikarissa. Ehkä valtio-oppia, joskin saatan ajatella jopa taloustiedettä...saatan siis...antaas katsoa. Olen taas huomannut olevani rahan perään. Haluan nauttia niistä asioista, joita rahalla saa. Ainakin jonkin aikaa.

Elämä näyttää...

Niin, kesä taas täällä. Kesätyötkin heinä- ja elokuun ajan. Ei kiinnosta, mutta taloudellinen tilanne ei varsinaisesti anna periksi. Opiskelenkin vielä kesällä, töiden lomassa.

Kuukauden olen Turussa asunut, enkä vielä ole oikein löytänyt elämääni rutiinia. Tuntuu, ettei oikein saa mistään kiinni ja aika ja elämä vain menevät väkisin eteenpäin. Minä roikun kahdella sormella viimeisen vaunun kaiteessa kiinni ja jalat raahautuvat maata pitkin perässä.

Kalenteri alkaa uhkaavasti täyttyä ohjelmasta. Tällainen "suosio" ja ihmismäärä ja ohjelman määrä hengästyttävät meikäläistä, joka on tottunut siihen, ettei mitään elämää ole. Täytyy vain opetella ottamaan oma aika ja tila, ei kai muu auta.

Elämä kuitenkin antaa jotakin takaisinkin. Olen löytänyt suloisen poikaystävän, joka on vähintäänkin yhtä hellyydenkipeä, kuin minäkin. <3

Ja olen (ja olemme, ainakin noksun kanssa) tulossa kesätapaamiseen, jahka jumalat ovat suosiollisia ja pääsen(-mme) tulemaan.

Huoh!

Ohjaaja antoi luvan kansittaa gradu. Sen jälkeen alan tehdä raakaversiota gradun pohjalta artikkelista, jonka ohjaaja työstää loppuun ja lähettää julkaistavaksi.

Muuten olenkin viettänyt hiljaiseloa blogini kanssa. On ollut muutakin elämää, kuin tietokone.

Ja mikä parasta, olen löytänyt elämääni ihmisen, jonka kanssa viihdyn ja jota ikävöin, kun hän on poissa. Oireeni sopivat huolestuttavasti sangen perinteiseen diagnoosiin...

Edit: Ai niin, musta tulee siskon tytön kummi :D Ristiäiset sunnuntaina.

Lyhyt keskustelu netissä, juurikin sellainen kuin kaikki muutkin ovat aina olleet. Ilmoitin Hesan tuttavalle, että hän ei ole sellainen ihminen, jota etsin, mutta toki aina ystävä.

Kun sen on alusta asti tiennyt, mutta ei vaan ole halunnut luovuttaa...no, onpa nyt sekin sanottu. Ei voi välttyä ajattelulta teiniangstista, mutta tunteet kaiketi aina vakavia, oli ikä mikä tahansa.

Tähän samaan kohtaan elämääni osuu uusi tuttavuus. Hän edustaa kaikkea sitä, mitä hesalainen ei (no longer known as hani). Kiinnostavaa sinällään löytää toisesta ne ominaisuudet, jotka on ajatellut tulevalla kumppanilla olevan. Joitakin oli hesalaisessa, mutta sen lisäksi monia kovin ei-toivottuja ominaisuuksia, kuten lähipiirini huomauttanut minulle on.

Mukavaa löytää joku, joka katsoo silmiin kun puhun, antaa tilaa ottamatta sitä kaikkea itselleen, nauttii hiljaisesta kosketuksesta eikä pelkää sitä antaa, oli paikka mikä tahansa. Joku, joka jaksaa kuunnella ja ennen kaikkea osallistua mielipiteillään ja ajatuksillaan omiin sekaviin filosofisten ajatusteni epätoivoisiin verbaalisiin esityksiin.

Tähän ihmiseen haluan tutustua rauhassa, ilman kiirettä tai hätäistä siirtymistä fyysiseen suhteeseen, ilman paineita ja antamalla aikaa molemmille tutustua toisiinsa vaikka vain hiljaisuudessa toistensa seurassa...let it evolve and take it's own uncoersed course...

Pikkulauantai jäikin sitten asunnollani istumiseksi :)

Kolmeen pekkaan tuhottiin noksun ja toisen kamun kanssa pullo punkkua ja kolme pulloa kuoharia, eri laatuja luonnollisestikin.

Kuohuviini nousee päähän...isäntä Sammui jo yhden aikaan (säälittävää, niiin säälittävää...).

Hauskaa oli kuitenkin :)

Oma netti näemmä toimii jo :)

Keskustelin koko eilisen illan maailmasta, ihmisistä ja ajattelemisesta. Tyydyttävää tavata ihminen, joka ennen kaikkea keskustelee samalla tavalla kuin sinä. On sinällään yhdentekevää, onko mielipiteet samoilla linjoilla, kun molemmat nauttivat itse keskustelusta, jaksavat kuunnella toisia ja ovat valmiita muuttamaan mieltään ja pohtimaan asioita monipuolisesti. Keskustelu kun on nimenomaan ajatustenvaihtoa, ei jääräpäisesti omassa kannassaan pysymistä ja kuuntelemattomuutta.

Tänään nautin Ensimmäisestä omasta päivästäni asunnossani. Pääsen laittamaan tavaroita paikoilleen iiiihan rauhassa...nautinnollista...illalla sitten taas katsomaan yöelämää, pikkulauantai kun on :)

Hiton Elisa...

Soittivat jo kerran, että huomenna tullaan laittamaan kuntoon netti klo 12-14. No enhän minä kotona ole arkipäivänä tuollaiseen aikaan, joten ilmoitin, että tulkaa myöhemmin. Eivät ole yhteyttä ottaneet vieläkään, mutta toki saatan olla hieman hätäinenkin :)

Häiritsee vain elää ilman nettiä totaalisessa informaatio- ja kommunikaatiosaarrossa.

Vappu oli ja meni, indeed. Noksu oli todellakin Näky...hellyyttävä sellainen kylläkin ;D Taisin itsekin olla aika maistissa, kun liian myöhään asiantuntijat huomauttivat, että kuplivat juomat vauhdittavat nautitun alkoholin siirtymistä vereen...tai jotain...päähän nousi ja vauhdilla...

Uutta seuraa kuitenkin löysin, joten ei huono saldo ollenkaan! Tyytyväinen olen.

Muuten nautin uudesta asunnostani, jahka saan siellä nyt edes yhden yön viettää yksin. On ollut yöpyjää männä viikolla, joten en ole oikeastaan kodistani vielä yksin saanut nauttia. Pääsisi vähän laittamaan ja järjestelemään ja suunnittelemaan (joskin viimeinen tentti painaa päälle...).

Teen henkistä pesäeroa Helsingin tuttavaan; laput kun saa silmiltä, niin ei voi kuin todeta, että mitään yhteistä meillä ei oikeastaan ole, päinvastoin. Kaikki ympärillä ovat hieman varovaisesti - noksu vähän ehkä vähemmän varovaisesti - yrittäneet sanoa, että ei ehkä paras kaveri sulle. Minkäs teet, sitä kun ei toista näe, kun on omat kompleksit silmillä ja ekaa kertaa liikenteessä; kelpaa jollekulle...

No, elämä menee eteenpäin ja pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ;)