Mopsi's

http://www.sool.fi/foorumi/index.php?topic=55.0

Meidän perheen vanhus, täytti juuri 12v. Kuvassa torkuilla omalla (!) nahkasohvallaan. Ei silti pilalle hemmoteltu, päinvastoin.

Koira jäi isäni hoiviin, kun muutin kolmisen vuotta sitten Raumalle. Eipä se isossa omakotitalossa ikänsä asuttuaan, olisi kerrostalossa viihtynytkään.

Olen tuon otuksen kanssa kasvanut aikuiseksi (tuli meille, kun olin 11v.). Paljon ovat vanhemmat olleet poissa töissä ja opiskelemassa, joten kahdestaan olen koiran kanssa elänyt teinivuoteni (en mikään bilettäjä, eikä yhtä hyvää ystävää lukuun ottamatta, edes muita kavereita lähipiirissä).

Mutta vanha alkaa koirakin jo olla :( Kuulo mennyt ja hiukan alkaa jo olla kulumaakin siellä täällä. Tunnin jaksaa viileänä päivänä vielä aamuin illoin kävellä, kiitos säännöllisen ja riittävän liikunnan, mitä saanut koko ikänsä (laihduinkin lukioaikana koiran ansiosta :) Tässä oikeastaan haikeana odottelen sitä päivää, kun koirasta(ni) aika jättää...

Meinasi kyllä palaa päre, kun katsoin Dr. Philiä (toisella silmällä muiden toimien ohessa tietysti, sillä eihän ohjelma kuulu sosiaalisesti hyväksyttyjen joukkoon, niin että sitä katsovansa voisi myöntää ;)

Aiheena oli homon perheenjäsenen hyväksyminen, mutta myös heteroksi muuttamista käsiteltiin. Oli aika ala-arvoisia kommentteja, varsinkin näin yliopistoihmisen silmin; harva väittämä kesti minkäänlaista kriittisempää tarkastelua. Säälittävää keskustelun tasoa.

Äiti murehtii, kun oma pieni poika (alle 5v.) tykkää leikkiä nukeilla ja kysyy, miten voisi varmistaa, ettei pojasta tule homoa. Äiti kun ei sitä voisi hyväksyä, eikä halua "ilmiöön" edes perehtyä.

"Heteroksi" kääntynyt ja papiksi kouluttautunut sanoo, että on muuttunut heteroksi, koska ei enää harrasta seksiä (?!) Miten hitossa se, ettei enää harrasta (homo)seksiä, tarkoittaa, että on sitten heteroksi kääntynyt?

Sama herra perusteli "käännytystuloksia" kommentilla: Monet kääntyneet ovat naimisissa, eivätkä oikeasti homot pysty harrastamaan seksiä naisten kanssa, joten kääntyneet ovat oikeasti heteroita.

Voi h"#"¤ti!

Hain kirjastosta vihdoin esseeseeni tarvitseman Cygnaeuksen kootut kirjoitukset Suomen kansakoulun perustamisesta (1910)

Etsin ja etsin kirjaa hyllyistä, kunnes nöyrryin raahautumaan takaisin päätteelle tarkistamaan kirjan tiedot. Varastokirjahan se olikin. Kaivoivat jostain kirjaston pölyisen varaston uumenista vanhan, kulahtaneen kirjan (näytti olevan painettu joskus vuosisadan alkupuolella). Vaikuttaa aika tukevalta paketilta...

Viihdyn yksin; kaipaan seuraa.

Johtuen lapsuudestani, viihdyn hyvin (tai osaan olla) yksin, oman pääni sisässä. En ole mitenkään räväkän sosiaalinen ihminen, joka jaksaisi mennä pintaliitoa yliopiston tapahtumissa ja bileissä.

Toisaalta kaipaan seuraa toisinaan (kuka nyt ei kaipaisi?!). Turhan usein kuitenkin alkaa jossain vaiheessa, vaikkapa nyt yhteisessä illanvietossa, ahdistaa muiden ihmisten kanssa oleminen ja tekeminen.

Ei ole järin mukava ristiriita elää toisaalta omaa rauhaa tarviten ja kuitenkin samalla seuraa kaivaten.

Ongelmaksihan muodostuu uusien ihmisten tapaaminen, kun ei yleiset estradit - baarit, bileet ym. kissanristiäiset - jaksa kiinnostaa. Harrastuksenikin ovat sangen yksilösuoritteiskeskeisiä: pianonsoittoa ja lukemista tällä hetkellä. Ei ole edes niin laajaa ystäväpiiriä, että heidän kauttaan tapaisi uusia ihmisiä.

Ehkäpä alkaa tuo ikäkin olla takaraivossa kasvava, tikittävä tekijä, ken ties. Suku nyt ainakin odottaa jo lapsenlapsia, onhan sentään kaikki sedät ja tädit olleet jo parikymppisinä naimisissa/isiä/äitejä. Toki minun tapauksessani saattavat nuo lapsenlapset jäädä - riippuen kumppanin sukupuolesta - tulevan hallinnon laupeuden ja adoptiolakien armoille. Jää nähtäväksi.

Ehkä ei auta, kuin ottaa itseään niska-pers-otteella, ja astua ulos ovesta vaikkapa sitten mennäkseen niihin kissanristiäisiin... :/

Kenelle sieluni myyn, jotta saisin kyvyn soittaa pianoa noin taitavasti:

Mahtavaa musiikkia - ja pianistikin on söpö ;)

Että osaakin olla gradun vääntäminen tuskallista...näin, vaikka sitä parin kanssa tekeekin ja homma toimii.

EI VAAN JAKSAISI

Olemme oppineet tekemään haukottelustakin huvittavaa väliohjelmaa; mitä tahansa mikä ei liity gradun on bueno....nytkin pari luettelee karkkilaatikon lisäaineita :)

Siitä onkin jo 5 vuotta, kun kävin Spr:n ensiapukurssin, meni siis jo vanhaksi pari vuotta sitten :/ On ne vaan taas yksityiskohdat muuttuneet siitä, mitä saa tehdä ja miten.

Mielestäni ei olisi kohtuutonta vaatia lasten parissa työskenteleviltä ensiaputaitojen opettelua. Luonnollisesti painottaen lasten ensiavun erityispiirteitä.

Nykyään vaan meille opeopiskelijoillekin painotetaan - johtuen osin vanhempien kasvaneesta herkkyydestä valittaa kaikesta (opettajan näkökulmasta näin) -, että vastuu siirretään mahdollisimman nopeasti (ei lasta nyt kuolemaan jätetä, tietenkään!) terveydenhuollon henkilökunnalle. Kärjistetysti siis emme saa laastaria laittaa, vaan sekin jäetetään terveydenhoitajan vastuulle. Oma perse turvataan, koska huoltajat valittavat niin herkästi.

Onhan toki hyvä, että vanhemmat ovat aktivoituneet lastensa koulunkäynnin suhteen, mutta tuntuu välillä maalaisjärki kadonneen... :(

On kuitenkin hyvä hallita perusasiat ensiavusta, kun niitä sitten siellä keskellä metsää liikuntatunnilla jonkun piltin kaatuessa ja itsensä loukatessaan tarvitsee.
.

Oma kutoseni oli ihan mukava luokka, jopa sangen hyvin organisoitu.

Nelosen musiikki sen sijaan....aargh!

Kamala meteli, eikä mikään kurinpito purrut (sijainen ja vika tunti yhdestä kahteen). Metelin lisäksi piti vielä kuunnella ehkä kauheinta sovitusta (no, ok, ovat neljännellä, mutta silti...) Oolannin sota-biisistä. Toinen puoli luokkaa säesti nokkahuiluilla ja toinen lauloi. Soittajat keskenään ja laulajat soittajiin nähden, soittivat/lauloivat varmaan kaikki ihan eri tahtia (tai laulua, siltä ainakin kuulosti) ja laulajat rääkyivät kuka missäkin oktaavissa ohi nuotin...kakofoniaa kerrassaan...

Edit: Toisaalta, kukas minä olen määrittelemään, mikä on "oikeaa musiikkia"?!

Aaah! Tomaatin, chilin ja valkosipulin aromit leijuvat ilmassa, kun keittelen sunnuntain alkuruoaksi tomaatti-chilikeittoa. Menen huomenna Vammalan suuntaan laittamaan ruokaa ystävieni seurassa ja osakseni "lankesi" valmistaa alkuruoka.

Tomaattikeiton jälkeen saamme nauttia Burgundinpadasta, riisistä ja salaatista. Aterian kruunaa päivän emännän suklaakakku. Nam!

Hyvän ruoan tekee (toki oikein valitun viinin lisäksi ;) erinomainen seura!

Elämän pieniä nautintoja...

Maanantain sijaisuuskin alkaa, luokan oman opettajan laatiman ohjelman mukaan, kahden tunnin Tuntematon sotilas-elokuvan katselulla. En tiedä, onko elokuvalla varsinaisesti pedagogiselta katsantokannalta mitään järkevää funktiota, mutta minulle se tietää vaan helppoa rahaa, ainakin kahden ensimmäisen tunnin osalta...sitten onkin musiikkia muutamalle eri luokalle...ei ihan vahvin alani :/