Hani sanoi aamulla mesessä (valvottuaan taas vaihteeksi koko yön) jotain mielestäni romanttista: "olisitpa samassa tilassa kanssani..."
Kuulostaa ehkä vähän kylmältä ja lakoniseltakin, mutta ah, aika kivalta :) Ainakin se jättää mukavasti tilaa mielikuvitukselle...
Koen jo näin 24 kesää nähneenä olevani pätevä antamaan joitakin elämänohjeita, niin vanhemmille kuin nuoremmillekin.
Tässä eräs, kokemuksen kautta opittu asia:
Wc-paperirullaa ei kannata pudottaa pyttyyn, se vähän niin kuin kastuu. Jos nyt niin ikävästi käy, että se rulla kuitenkin putoaa, on suotavaa toivoa sen tapahtuvan wc:n vetämisen Jälkeen.
Lisää ohjeita tulee varmasti tulevaisuudessa, niin nerokas olen (homo ja vielä blondikin ;)
Menin nukkumaan heti kello 7 aamulla uutta aikaa. Heräsin pirteänä kellon soittoon kymmenen maissa. Gradupari pöllähti vähän ennen 11 mun luo.
Teimme melkein 10 h putkeen gradua. Väsyneenä iltapäivällä totesimme tarvitsevamme jotakin makeaa. Kolme karkkipussia, litran mehua ja sipsien jälkeen repesi homma käsistä. Väsyneinä ja stressaantuneina ja sokerissa sähläsimme. K ängi jossain vaiheessa jelly beanejä nenäänsä, karmeeta naurua ja alatyylistä juttua...hyvä ettei kustu housuihimme :D
Mun on aivot ihan seis : |
Kolmen tunnin unet ja 10 tunnin aivorääkki...jessus, miksi mulla on aivot :D
Olen ollut todella pilivissä, kun sain upeen kämpän ja siihen liittyvät asiat alkavat olla järjestyksessä. Silti väsyttää, enkä saa mitään aikaan. Olen jo viimeiset kaksi päivää yrittänyt aloittaa gradun tutkimuksen tulosten luokitteluja, mutta aina aloittaessa iskee väsymys. EI VAAN JAKSA!
Yleensä puristan sitten väkisin, mutta nyt...ei vain yksinkertaisesti jaksa. En oikein ymmärrä, mistä tällainen väsymys johtuu. Liekö henkistä laadultaan, kun on niin monia muutoksia menossa (jotka kaikki hallinnassa, ei mitään paniikkia minkään suhteen, mikä sekin harvinaista...olen näemmä oppinut relaamaan ja antamaan asioiden mennä).
Väsyttää vaan. Nytkin pakotin itseni koneen ääreen, teekuppi seurana. Keittiössä, ettei vaan tellkari vie mukanaan (niinku sieltä jotain katsottavaa tulisi).
Hanikin on ollut vuorokauden teillä tiätämättömillä, kulkenut kaverilta kaverille ja jättänyt mut tänne meseen yksin ikävöimään. Kauheet vieroitusoireet, vaikka viimeksi pikainen sana vaihdettiin eilen illalla. Pahaenteistä...
Selkä on kipeä, vieäkin. Uutuutena niska oli jumissa aamulla. Vittumaista. Mutta, jos loma-aikani menevät niin kuin luulen - pomot oikein pohtivat että miten menee, kun on sopimuksessa vähän outouksia -, voipi olla, ettei tarvitse enää ennen sopimuksen päättymistä mennä duuniin, vaan lomailen :) Viikonloput vihdoin vapaita 2,5 vuoden jälkeen. Jo duunin aloittaessani ajattelin päivää, jolloin olisi viimeinen kerta. Toivottavasti se oli eilen!
Väsyttää elämä, vaikka kaikki on hyvin...vitunmoinen paradoksi???
Kuka kertoisi miksi näin?
Eka vuokra maksettu uudesta kämpästä, seuraavaksi takuuvuokra. Pappa betalar :D (vaikka eihän se raha sieltä takuuvuokratililtä mihinkään katoa).
Sitten ihmettelin lomiani (olen ollut liian kiltti, Rtk:n kokoisen puljun kanssa täysin turhaa...miksiköhän olen niillekin antanut ilmaiseksi aikaani?? no ei enää, kerrankin sopimus on vähän niinku mun puolella, kai??).
Oikeastaan ihan mukavaa (vaikka kallista), että on kaksi asuntoa samaan aikaan, niin saa ihan rauhassa muuttaa pikkuhiljaa. Ei yhtä kauheaa stressiviikonloppua.
A:kin oli heti käsi ojossa, että saisko kämppää lainaksi, kun et siellä vielä asu. Hmmm, mitähän sekin aikoo?
Gradu pitäisi tämän saman kuun aikana saada puristettua sellaiseen siistiin 100 sivun pakettiin. On vähän tekemistä tässä muutenkin :D Täytynee sanoa irti joitakin sopimuksia, vaihtaa osoitetta jne.
Ja niin, kai minun täytyy alkaa Turkulaiseksi, oikein maistraatin silmissäkin... 8)
Juuri jouluna tulin Raumalaiseksi, nyt Turkulainen...noloa :D
Tajusin juuri, että tulen asumaan ihan yhden suurimman Alkon vieressä! Jesh!!
Audi-story jatkuu: Naapuri ei ollut myöntänyt poliisille tehneensä mitään (outo heppu, indeed). Poliisi tulee nyt sitten oikein paikan päälle katsomaan autokatosta ja sitten ei muuta kuin syyttäjälle. Ottaa nyt sitten tommosen takia riski rikosrekisteriimerkinnästä. Että osaa olla idiootti, mutta olkoon.
Äiti veti taas kympit, kun oltiin noksun kanssa siellä syömässä. Toi teepöytään suvereenisti hunajapurkin. Tapani mukaan lueskelin (luen aina kaikkien astioiden merkkejä ja purkkien kylkiä sun muita), että mitäs tämmöinen on. Purkissa luki, että voidaan käyttää saunassa, levitetään iholle, parantaa sitä ja tätä.
Totesin äiteelle, että ehkä ei kannata tarjota teen kanssa saunavoiteita, vaikka ne hunajalta näyttävätkin...ei se ollut edes purkkia katsonut, kun oli sen lahjaksi saanut. Se Oletti sen olevan hunajaa...huoh :D
Ja noksu sai virallisen mom-approvalin. Luonnehdinta taisi olla spontaani ja sanoilla "on todella mukava!" Huomionarvoista on se, että se sanottiin pyytämättä mielipidettä ja vieläpä KESKEN MINUN LAUSEENI. Härreguud sentään ;D
Palkitsen henkisen kasvuni (viitaten nopeaan matkustamiseen ja vuokrasuhteen rakentamiseen miettimättä asiaan ensin vuotta) pullolla hyvää argentiinalaista punkkua ja sipsipussilla. Aloitan pääisiäisen jälkeisen paluun takaisin kevyeen arkiruokaan vasta huomenna. Samoin liikunta saa jäädä vasta huomiselle.
Poks ja menoks :D
Pääsiäinen meni kivasti! Nautin olemisestani, vaikka aika menikin arkiseen puuhailuun lähes kokonaan ja lähdin taas pikaisesti ja hätäisesti.
Syy edelliseen on aikeeni muuttaa Turkuun. Olen viimeiset pari viikkoa katsellut asuntoja. Ei ole kiire muuttaa, joten voi rauhassa katsella ja makustella. Noh, vastaan tuli kiva asunto, josta kiinnostuin. Yksiö, ylimmässä kerroksessa ja Aivan Turun keskustassa, korttelin päässä kauppatorista ja kävelykadusta. Unelma, vieläpä remontoitu.
Olin tiistaiaamuna vielä ajatuksissa kierrellä Helsingissä museoita ja käydä hanin kanssa syömässä päivällä, jahka tämä opinnoiltaan ehtii. Sitten olisin kaverin kanssa päässyt keskiviikkona kotiin Raumalle. Erehdyin kuitenkin, 10 minuuttia ennen lähtöämme paikallisjuna-asemalle soittamaan ja tiedustelemaan, että miten ko. asunnosta on näyttöjä tarkoitus järjestää. Ilmoittivat siinä, että tänään klo 16.30 on näyttö, laitanko nimenne listaan?
Öh, tota, öh...ei, ilmoitan myöhemmin. 20 sekunnissa päätin, että lähdenkin Turkuun ja katsomaan kämppää. Sulloin - pieni kyynel silmässä - vaatteeni vauhdilla laukkuuni, ryttyyn ja kasaan. Kiire meillä oli muutenkin, kun isäntäni ei oikein hallitse etukäteen varautumista - tässä kohtaa siihen, että jos herätään 45 minuuttia ennen lähtöä, käytän tuosta ajasta kylppärissä 30 minuuttia. Herralle jäi omiinsa aikaa vain 10 minuuttia. Opetin kantapään kautta, että ehdottamani klo 8 herätys olisi ehkä ollut hyvä. Tosin saimme tunnin makoilla yhdessä <3, joten ehkä ei ihan turhaa...
Juoksimme sitten asemalle ja siitä junalla steissille (opettelen slangia, sori ;) Siellä nautin piparminttuteen ja sain kahvilan yli huudettuna englanninkieliset kehut paitavalinnastani ja siitä, kuinka hyvin paitani sopi nahkatakkini kanssa (sama takki, joka on syynä taannoiseen konkurssiini, kiitos noksun). Kiitin, hämilläni mutta hyväntuulisena. Mukava sattumus sinällään.
No, Turkuun pääsin, noksu otti vastaan ja kiertelimme kaupunkia. Asunto oli mukava, joten täytin hakemuksen. Aamulla soittivat, että asunto on teidän. Pieni shokki.
Ei säntillisesti organisoivat aivoni oikein pysy mukana, sillä tiistaiaamulla olin vielä jäämässä museoita kiertämään ja sitten olenkin jo seuraavana aamuna Turussa vuokaralla...Seuraavaksi kaikki muodollisuudet (ja kinua isiltä rahat takuuvuokraan ja ekan kuun vuokraan, olenhan Raumalla vielä asukkina).
Ehkä tällaiset muutokset on hyvä toteuttaa vähän laput silmillä ja vauhdilla. Ei sitten ehdi liikaa ajatella. Asuntokin on ihana... 8)
Henkinen ylinopeus...huh
Täällä taas, julkisten liikennevälineiden luvatussa maassa. Onneksi alan jo tottua elämään sen kanssa, että on aina varattava aikaa, teit mitä tahansa, joka sisältää asunnon ovesta ulos menemisen. Silti minua huvittaa ihmisten "kiire". Aina juostaan, joko liikennevaloihin, junaan, bussiin jne. Masentavaa minuuttiaikatauluelämää. Onneksi tuleva kotikaupunkini Turku on vielä ihmillisissä mitoissa mitä liikkumiseen tulee.
Lauantai on käytetty kaupungilla ruokaostoksiin, kämpän siivoukseen (tooodella likainen, mutta olenhan puhtaanapidon ammattilaisen lapsi ja siivoustyötä ammattimaisesti tehnyt viimeiset 10 vuotta, ala-asteelta lähtien. Näen Kaiken lian...), ruoanlaittoon ja leipomiseen. Pidän siivoamisesta, varsinkin jos kohde on kunnon siivousta vailla ja saa asukasta opettaa tavoille. On aina yhtä elähdyttävää näyttää, kuinka paljon likaa pinnoista irtoaa. Varsinkin, jos niitä puhtaiksi väitetään. Pedanttisen siivousneurootikon huvittelua ;)
Sujuupa arjen ahertaminenkin meiltä hyvin, suuresta egostani ja pienestä keittiöstä huolimatta :D
---
Totesimme, että jos olisimme pariskunta, olisimme oppikirjaesimerkki homo-stereotypisestä pariskunnasta: viiniä ja hyvää ruokaa, matkustelua, taidetta ja arkkitehtuuria, designia ja sisustusta, ylevää ja asiantuntevaa keskustelua kulttuurista, oopperaa ja balettia, muotia jne. Homomaista on, juu :D, mutta tyytyväinen tuollaiseen elämään olisin.
Katsos, pääsiainen taas :)
En ole järin kristillisesti virittynyt, joten minulla on edessä vain pitkä viikonloppu. Menen Helsinkiin nauttimaan elämästä ;)
Tosin isäntäni onkin sitten vähän enemmän vireessä mitä tulee uskonnollisuuteen. Saanen innostuneen tietopaketin pääsiäisen sisällöstä (mistä muistankin, täytyy etukäteen opiskella asiasta, ei sitten ihan ummikkoa tarvitse esittää). Pääsiäisaterialla (jonka minä kuulemma teen...) tulee teologian opiskelijakin mukaan. Kiinnostavaa keskustelua tiedossa - tai sitten ei :D
Noksua joudun sietämään huomisen päivän ja taitaa se yötäkin olla..."sietämään" ;D Aloitamme jo hieman maaseutukierrostamme, kohteena allekirjoittaneen kotikaupunki Uusikaupunki. Sitten Raumalle, kirppiksiä kiertämään :)
Hyvää Pääsiäistä vaan kaikille!
Mopsi vetäytyy lomalle vieraan peiton alle <3