Mopsi's

Olen ahkerasti katsellut asuntoja Turun alueelta. Raisiossa oli mukavia ja Turkua halvempia vaihtoehtoja.

Sitten ajattelin tutkailla omakotitaloja.

Alle 200.000 saa hienoja vanhoja rintamamiestaloja, joilla on suuret puutarhat ja paljon potentiaalia.

Sellaisen haluan joskus. Läheltä rantaa. Joskus sitten. Ennen kuin isä on liian vanha remontoimaan.

Lapset.

Olen tässä hieman jotenkin aloittanut sellaista pientä pohdintaa siitä, että ehkä sittenkin mahdollisesti vähän saattaisin haluta lapsia. Onko nihkeää herätä aamulla 80-vuotiaana ja todeta, että ehkä ne hemmetin heterot olivat oikeassa ja jälkikasvu on sittenkin elämän "tarkoitus".

Adoptiosta olisi kyse, en omilla geeneilläni halua ketään rangaista ;). Ehkä, joskus.

Miksiköhän sitä homokin unelmoi perheestä? Onko se todella niin syvälle aivoihimme kirjoitettu, että kaipaamme sitä, perhettä, lapsia, huollettavia, kasvatettavia, lapsia, jotka sitten joskus ehkä huolehtivat meistä ja lisääntyvät itse ja tuovat vanhemmilleen paljon murhetta ja iloa. Ehkä, en tiedä.

Tulevaisuus näyttää.

Lienen, oman hataran muistini pohjalta ainakin, ennekin sivunnut monella tavalla aihetta valta. Ehkäpä siksi, ettei oikein voi ajatella, ainakaan minun ehkä sosiologiseen tiedekuntaan kallistuvine psykologismaustetuilla aivoillani, elämää ja ihmisten välistä vuorovaikutusta ilman vallan olemassaoloa.

Pohdin tuossa saunassa maatessani vallan olemusta. Onko valtaa olemassa tietty vakiomäärä X vai syntyykö tai katoaako sitä johonkin? Tätä pohdin, koska mieleni muodosti vallasta sellaisen käsityksen, että se on muuttuva ja liikkuva, vaeltava, olemukseltaan. Se siirtyy, muuttaa muotoaan, katoaa ja syntyy jatkuvasti eri paikoissa, eri henkilöille ja ryhmille, eri tilanteissa ja eri ajoissa. Liekö sillä edes merkitystä onko sen määrä vakio, mutta sanoisin silti, että kun valtaa johonkin muodostuu, tai siirtyy, sitä samalla katoaa toisaalta.

Prosessissa se saattaa muuttaa muotoaan, jakautua tai tiivistyä, kerääntyä yhteen paikkaan.

Heiluriliike, se tuli myös mieleeni. Valtaa tuntuu olevan aina jossakin liikaa ja vastapuolella liian vähän. Ja aina valta tuntuu tekevän enemmän (inhimilliseltä kannalta) tuhoa kuin hyvää. Vai onko se vain niin, että laumaeläimenä jokainen alfa-aseman alapuolella näkee vallan huonona, kun sitä ei itsellä ole.

Tavoittelu. Valta on hyvin, hyvin inhimillinen asia, vaikka sen käytön seuraukset eivät sitä ehkä aina olisikaan, ainakaan joka näkökannalta. Valtaa tavoitellaan, oli se missä muodossa tahansa. Tekopyhä ja itselleen valehtelija on se, joka väittää, ettei valtaa tavoittele (vaikka ehkä tavoittelee tiettyä statusta, tiettyä ylemmyyden tunnetta sillä, että on muiden vallantavoittelijoiden yläpuolella; ja samalla anastaa itselleen moraalista/henkistä/mitälie valtaa muiden yli...).

Valta käsitteenä, ainakin akateemisten piirien ulkopuolella, saa negatiivisen merkityksen. Ehkä siksi, että sen liiallinen keskittyminen tuottaa ainakin joltain kannalta aina inhimillistä kärsimystä. Akateemisissa piireissä vallalla on neutraalimpi, monipuolisempi käsitys. En ole sosiologia, joten en osaa eritellä sen tarkemmin valtateorioita, tiedän vain niitä olevan olemassa.

Eikä tämä bloggaus ole tarkoitus ollakaan mikään akateeminen pohdinto, akateemisista, tieteellisistä lähtökohdista tehty rakennelma, vaan paremminkin "miltä valta minusta näyttää?" -tyyppinen lausuma.

Miltä valta näyttää. Tästä pääsenkin aasinsillalla siihen, miten monesti hahmotan asioita, siis visuaalisesti. Näen vallan, tai hahmotan sen, katkeavina ja muodostuvina siteinä eri tahojen, yksilöiden välillä. Eri pituisia, paksuisia siteitä jotka elävät ja muotoutuvat jatkuvasti, vähän kuin ihmisen aivosolut, jatkuvassa kontaktissa, kuollen pois ja muodostuen uudelleen (joskaan aivosolujen väliset yhteydet eivät kaiketi kauhean helposti uudelleen muodostu, jos lainkaan. Biologit?).

Voiko kukaan sanoa, ettei ole joskus tuntenut hyvää oloa vallankäytön seurauksena? Kuinka moni tunnustaa, että ainakin jonkun moraalifilosofin mielestä väärä teko on tuottanut itselle hyvää mieltä, onnistumisen tunnetta tms.?

Tänään autokaistalla käytin valtaani ja kiihdytin ohi yrittänyttä autoilijaa karkuun. Ei päässyt ohi. Mitä saavutin? Ilon siitä, että törppöilevästi ajanut kuljettaja ei päässyt ohitseni. Itse tietenkin sitten törppöilin prosessissa. Valtaa käytin ja nautin siitä.

Opettajan vallankäyttöni saa ehkä vakavamman merkityksen. Vaikka valta ehkä monesti mielletäänkin "vakavammaksi, ylempien tahojen alamaisiinsa" käyttämäksi, koko kansakuntaa, valtiota, valtioliittoa, globaalia yhteisöä koskevaksi vallankäytöksi, on minun valtani opettajana omalla tavallaan pelottavaa. Pelottavaa siksi, että minulla on valtaa, mitä voin tehdäsillä ja ennen kaikkea mitä minun Pitäisi tehdä sillä.

Valta turmelee, totaalinen valta turmelee totaalisesti. Pahoittelen tökeröä käännöstä.

Opettajana valtani on vaarallista, sillä vallankäytön kohteet ovat minua fyysisesti pienempiä ja indoktrinoitu siihen ehdottomuuteen, että opettaja on jumala (käsitys, joka onneksi ja valitettavasti, kaksiteräinen miekka, katoaa oppilaiden ikätason kasvaessa). Pystyn tekemään paljon tuhoa monilla pienemmillä ja suuremmilla, tiedostetuilla ja tiedostamattomilla vallankäytön tavoillani. Huomioin jotain oppilasta liikaa negatiivisesti, annan rangaistukseni liian keskitetysti yhdelle ihmiselle, arvostelen kokeet liian ankarasti, kehun yhtä liikaa jne.

Meistä jokainen muistaa jonkun opettajan, joka on tehnyt jotain omasta mielestämme väärää, epäoikeudenmukaista, käyttänyt valtaansa väärin. Toki on epäinhimillistä odottaa opettajan pystyvän olemaan aina ja kaikkialla oikeudenmukainen ja elämässä täytyy oppia se ikävä tosiasia, että elämä on epäreilua.

Pelottavampaa on se, että minun pitäisi pystyä käyttämään valtaani hyvään, saada aikaan oppimista, hyvää mieltä ja oloa, tuuppia oppilaitani elämässä eteenpäin haluten oppia uusia asioita.

Olenko kyyninen ihminen, vaikuttaako minun käsitykseeni vallasta sen yleinen merkitys, se negatiivinen, olenko tyranniainesta vai mitä, koska monesti havaitsen vain vallankäytön negatiiviset mahdollisuudet, tai no paremminkin seuraukset, enkä niinkään sitä, miten vallankäytölläni voisin edistää positiivisia asioita. Tai sitten niin, että negatiivisen kautta pyrin positiiviseen; laitan jonkun seisomaan, jotta tuo joku osaisi olla hiljaa; annan jälki-istuntoa sen sijaan, että keksisin jotakin rakentavaa, jotakin positiivisempaa käyttöä vallalleni.

Vallan siirtyvyys on havaittavissa luokassakin. Helposti se siirtyy opettajalta oppilaille, nopeastikin. Vallan tavoittelu on ilmiselvää oppilaiden sosiaalisessa ympäristössä; kuka on luokan kingi. Vallan käyttö, oi kauheaa, on ilmiselvää luokassa, monesti juurikin siinä negatiivisessa merkityksessä. Sorsitaan kaveria, ei leikitä välitunnilla, kiusataan jne. Vallan negatiiviset merkitykset korostuvat (tai sitten minä havaitsen ne helpommin).

Miksi valta on negatiivista? Ehkä tämä lienee se kysymys, johon pyrin löytämään vastausta. Ja sen jatkeena, miten onnistuisin kääntämään sen positiiviseksi?

Istun kirjoittamaan ilman mitään johtoajatusta. Viimeaikoina olen bloggaillut vähemmän. Ehkäpä siksi, että olen viettänyt aikaani mussukan ah niin viileässä kaksiossa oman tunkkaisen kuuman yksiöni sijaan.

Ehkä minulla ei ole mitään sanottavaa.

Tai no on, mutta en saa sitä tänne aina ajoissa kirjoitettua.

Kaipaan angstia muusakseni.

___

Olen kesän nauttinut toukokuussa tekemäni sijaisuuden palkasta. Lähinnä hankkimalla asioita ja toteamalla, että kas, 20 euron ostos ei varsinaisesti näy tilini saldossa. 40 kpl 20 euron ostoksia tosin sitten jo näkyy.

On mukavaa käydä ruokakaupassa ilman, että konkurssi koputtaa ovella. Voi oikeasti vähän panostaa ruokailuunsa.

Tosin, viimeiset kaksi viikkoa olen ollut turvonnut ja huonostivoiva. Lieneekö hieman epämääräinen syöminen, alkoholi, kahvi ja mahahapot...jotakin huonosti kuitenkin.

____

Niin se johtoajatus. Se puuttuu. Mietin taas viime yönä jotakin, herättyäni painajaiseen. Ehkä punaviini, se tuntuu aiheuttavan minulle painajaisia. Tai sitten alkoholi yleensä. Monesti nautin painajaisista, ne ovat ainakin mieleenjääviä, sillä herään niihin monesti.

Yleensä jatkan uniani rauhallisesti, toisinaan palaten painajaiseeni. Nyt kun olen taasen viikonloppua viettämässä isäni luona, on hieman nihkeää herätä kolmelta aamuyöllä yksin suuressa talossa ja hieman epämukavassa vuoteessa.

Uskaltaako kääntää selkänsä ovelle...

...naurettavaa, mutta aivot ovat toisinaan vahva elin pelon luomiseen.

____

Ostin uuden kännykän. Nokian 5320 vaiko 5230 en muista. Navigaattorin ja autotelineen takia vaihdoin täysin käyvän ja nätin suklaanruskean 6300 mallini heppoiseen kosketusnäytölliseen uutuuteen. Olen tyytyväinen ja navigaattorikin toimii ja on ollut jopa käytössä.

Tavallaan turha hankinta, tavallaan ei, sillä monesti kaipaan opastusta - ja navigaattoriakin.

Tietokoneenkin hajosi. Aion ensimmäistä kertaa tutustua laajan kotivakuutukseni tarjoamisiin. Olen laskelmieni mukaan maksanut noin 500 euroa vakuutusmaksuja, joten parin sadan euron korvaus ei juuri tunnu missään.

Raha on kuitenkin rahaa :)

____

Töitä kaipailen. Opiskelubloggauksen varmaan luittekin.

Pelkään pahasti, että jossain vaiheessa elämääni minulla on toiminimi, ehkä jopa yritys joka palkkaa henkilökunta.

Miksi pelkään pahasti? Siksi, että tunnistan itsestäni työnarkomaanin. Se on sukuvika. Yritys vie kaiken ajan ja energian ja minun geenini ovat sellaiset, että olen kuiva korppu siinä vaiheessa, kun huomaan burnoutin.

Mutta minkäs ihminen itselleen voi.

Jaa, millainen yritys? Todennäköisesti tarjoan konsultointipalveluja, koulutusta tai suunnittelua, organisaation toiminnan tehostamista erilaisten perustoimintojen järkeistämisen ja paremman organisoinnin kautta.

Jotakin, johon luokanopettajan jokapäiväinen tilannejohtaminen ja jaaatkuva organisointi, niin nopeatempoisten päätösten kuin pitkäjänteisen suunnittelunkin kautta, antaa hyvät eväät.

Jos et ole opettanut ekaluokkalaisia, et ole tehnyt kunnon työtä ;9

____

Kesäillan valssi on harjoituksen alla, ja jostain syystä se tuottaa vaikeuksia. Tonaalinen perussoinnuista koostuva teos, eikä edes mitenkään vaikea sellainen. Silti...jokin puuttuu.

Prinsessa Ruususen häämarssi sentään vajosi selkärankaan.

Ehkä, jos rahavarat antavat myöden, harkitsen niitä pianotunteja syksyllä. Ei ehkä kaksi kertaa kuussa, aikuinen kun olen ja kykenevä harjoittelemaan enemmän itsenäisesti, ole mahdoton nakki. Kyse ehkä noin 50 euron kuukausittaisesta kulusta, ja elinikäisestä prosessista ja nautinnosta :)

____

Outoa, sillä 26 vuoden aikana olen törmännyt vain yhteen ihmiseen, johon olen ihastunut. Pohdin asiaa tänään saunan lauteilla itseäni hieron kuorivalla kaakaovoilla (parapähkinän kuoria ja maapähkinävoita, ah mikä tuoksu ja ihon pehmeys. check body shop).

Kun erosin eksästä 1,5 vuoden jälkeen, ennen mussukkaa (puß <3), törmäsin erääseen mieheen tai poikaan, miten vain, ja ihastuin. Totesin oudoksuen, etten ole oikeastaan omillani koskaan (!) ennen tuota iltaa ihastunut kehenkään.

No, poika on varattu ja niin olen minäkin nyt, eikä kyse ole siitä, että meillä olisikaan mitään muuta kuin tuttavuutta ja toivottavasti ystävyyttä pariskuntina. Outoa vain todeta, ettei ole ennen koskaan ihastunut kehenkään, jos teinivuosia ja idoleita ei oteta huomioon :P

____

Ikäkriisejä suvussa. Olen suhteellisen läheisissä väleissä äitini puolen serkuksiin (ja isän puolelta toiseen serkkuuni feissiyhteydessä). Kuulun keskikastiin serkkujeni ikähaarukassa. Siskoni edustaa vanhinta 34-vuotiaana ja adoptoitu kummipoikani 10-vuotiaana nuorinta. Mutta se aikuisten serkkujen kokoelma on 18-34-vuotiasta ja tapaamme nykyään säännöllisesti pari kertaa vuodessa serkkutapaamisen merkeissä.

Kuitenniin, hööm, minkäin lähenen kolmeakymmentä :S

Olin 22-vuotias liittyessäni Ranneliikkeeseen (hence the brilliant nick mopsi22, and no, I don't have a mopsi nor have I ever had one...).

Lähimmät serkkuni lähestyvät kanssani kolmeakymmentä ja kriisiä pukkaa. Itsekin tajuan, että olen akateemisen loppututkinnon suorittanut 27-vuotias työtön mies. Putkimiehenä olisi oma asunto jo hyvässä kuosissa lainanmaksun suhteen...

Outoa todeta, että niin omat vanhemmat kuin sukulaisetkin vanhenevat vauhdilla. Omat vanhempani ovat kohta 60-vuotiaita, joskin vielä vauhdissa.

Kai se sitten on vain tunnustettava, että aika kuluu ja mataa ja kiitää eteenpäin, minusta huolimatta :)

Huokaus...

____

Ei vieläkään johtoajatusta bloggaukselle.

____

Netissä tilattavat kuvakirjat ovat nyt ajatuksissa. Äitini haluaa teettää kuukauden lastenlasten hoitoputkestaan valokuvakirjat lapsenlapsilleen. Ifolorin nettipalvelu ja koneelle ladattava taitto-ohjelma olivat mikrobitin mukaan toimivia ja sellaista tänään kokeilinkin. Helppoa ja suhteellisen edullista.

Harkitsen omien tietokoneella olevien kuvien painattamista, jopa niiden, joissa eksä komeilee kanssani. Miksen sitäkin, eittämättä takanani olevaa, elämää haluaisi kuviksi?

_____

Noniin, kello on jo 00.00 ja ylikin. Pitäisikö mennä maaten jo. Ehkä, joskin hieman fantasiakirjallisuutta á la Brent Weeks :)

Öitä neidit ja lepakot.

Alkuperäinen teksti: http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/pride-paraati-on-my%C3%B6s-provokaatio/579061

___

"Helsingin Pride-paraatiin tehdyn kaasuiskun jälkeen ollaan huolestuttu Suomen sivistysmaa-asemasta, imagosta ja brändistä. Myös Keskisuomalainen vaati pääkirjoituksessaan 6.7. puolueita tilille tapahtuneesta. Paremminkin tulisi kysyä mistä väkivalta kumpuaa ja mitkä syyt johtavat väkivaltaiseen käyttäytymiseen."

Uuu, olen samaa mieltä edellisestä.

Mutta sitten menee metsään:

"Keskustelussa unohdetaan se, että Pride-paraati on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan. Provosoimalla yleensä halutaan sitä, että eri näkemystä edustavat provosoituvat.

Mitkä helvetin perinteiset arvot?! Kreikassa naitiin miehiä ja naisia miesten ja naisten toimesta, samoin Roomassa ja itse asiassa kaikissa kulttuureissa, enemmän tai vähemmän "perinteisinä arvoina". Japanilaiset perinteiset arvot nostivat miesten välisen rakkauden keskiajalla korkealle; naiset olivat vain lisääntymistä varten. Voi että kuinka monia perinteisiä esimerkkejä perinteisen perinteisistä arvoista voisikaan ottaa esille. Luonnollisestikaan Asmo ei mitenkään määrittele näitä yleispäteviä "perinteisiä arvoja".

"Usein Priden karnevaalitunnelmassa rienataan uskonnollisia symboleja, pappeja, kirkkoja ja pyhiä kirjoituksia. Karnevaali antaa toki vapauden ironisoida arvoja, mutta jos vastaavasti homoseksuaalista elämäntapaa vastaan suunnattaisiin heteronormatiivinen karnevaali homoja halventavine iskulauseineen, niin tämän järjestäjät istuisivat kiven sisässä."

Arki on 364 vuorokautinen heteroparaati. Joka sunnuntai soivat kellot heteronormatiivisuudelle ja minunkin täytyy niitä kuunnella, yhden uskontokunnan möykkää kaupungin keskustoissa, infernaaliset kirkonkellot. No vähän asian sivusta...

Ja mitä heteroita halventavia iskulauseita pride-paraatissa olikaan? Olenko missannut jotakin?

"Seksuaalivähemmistöjen kohtaaman väkivallan voi rinnastaa maahanmuuttajien vastaavaan. Kysymyksen ytimessä on valtaväestön kokemus siitä, sopeutuuko vähemmistö yhteiskunnan arvoihin tai niiden kunnioittamiseen.

Jos vähemmistö sopeutuu, niin tällöin valtaväestön edustajan ei tarvitse hyväksyä vieraan uskonnon tai oudon seksuaalisen elämäntavan arvoja, mutta ei niitä silloin tarvitse vihamielisesti vastustaakaan. Ne eivät silloin uhkaa ketään."

Noniin, tässähän onkin hieno aivopieru: "jos vähemmistö sopeutuu, ei enemmistön tarvitse". Hianoa logiikkaa, ihanko kaupunginvaltuutettu? Näyttäkää minulle joku "valtaväestö" tai "enemmistö", niin voin harkita tätä väitettä hieman pidemmälle.

"Rauhallinen rinnakkaiselo on mahdollista saavuttaa vain siten että marginaali ei vaadi omia arvojaan koko yhteisön arvojen perustaksi. Islamilaisesta kulttuurista tulevien on mahdotonta vaatia uimahalliin kieltoja."

...ja kristillisestä fanatismista älylliset aivopierunsa ottavan on turha vaatia juridisen avioliiton kieltämistä joiltain sallien se vain joillekin. Avioliitto on ja tulee aina olemaan juridinen, vaikka onkin sitten saanut uskonollisen merkityksen lisäkseen. Kyse on aina ollut sopimuksesta elää jonkun kanssa yhdessä. Jumala on tullut avioliitto-käsitteen kanssa kuvaan vasta myöhemmin. Länsimaisissa sivistysvaltioissa avioliitto on mitä suurimmissa määrin juridinen instituutio. Kyse ei ole siitä, että kirkon pitäisi pistää pierua ristiin, vaan siitä, että jos haluan poikaystäväni sukunimen joskus ottaa, sen voin tehdä.

Kristillinen fanaatikko lienee marginaalissa. Sattuuko omaan nilkkaan?

"Saman ajatuksen tulisi päteä sukupuolineutraalin avioliiton vaatimiseen tai krusifiksin kieltovaatimuksiin. Pride-provokaatioiden sijasta marginaalin tulisi kunnioittaa enemmistön arvoja ja pitäisi ymmärtää jättää suomalainen valtakulttuuri rauhaan."

Mitä tähän sanoisi? Jokainen vaivalla pohtimani järkevä vastakommentti, perusteltu sellainen, on täysin turhaa ilman puhkumista, sillä itse Asmolla ei ole mitään logiikkaa kirjoituksessaan, ei mitään järkeä tai kunnon perusteluja.

Miksi ihmeessä kommentoinkaan tätä kirjoitusta järkevästi, tai no, edes pilailematta? Vähän kuin yrittäisi pullottaa pierua. Ja no, pilailematta lienee turhan vahvasti sanottu. Ehkä "pyrkien parhaan kykyni mukaan vakavaan argumentaatioon provoisoitumatta (liikaa".

"Marginaali ei saa tuhota perinteistä suomalaista avioliittoa, uskonnonopetusta, suvivirttä, joululauluja vaan meillä on tehtävänä säilyttää uskonnollisperusteinen perinne sekä instituutiot elinvoimaisena tuleville sukupolville."

Päätös, suvivirsi, uskonnonopetus (hah, onneksi pääsen vesittämään tätä opettajana >:9). Perinteinen suomalainen avioliitto: yli puolet päätyvät eroon. Mutta se lienee hyvä, sillä sitten kun menevät uudelleen naimisiin, saadaan tilastoihin lisää avioliittoja, ellei sitten käy niin, että kaappilainen ottaa itselleen homoliiton...

Ja jos ei historiantietoni minua petä, ei Suomi ole niin kauaa ollut kristillinen maa. Hyvin pärjättiin ennenkin kuin marginaalinen katolinen ristiretkikunta tuli tuputtamaan arvojaan Sangen väkivaltaisesti suomalaiselle alkuperäisväestölle, sille suomalaiselle enemistölle.

Jotenkin outoa, miten näitä neroja on kommentteineen päässyt pulpahtelemaan mistä sattuu. Huokaus suomalisuuden (yleistys, hah, yleistys!) ja ihmisyyden puolesta...

___

Bloggaukseni sai alkunsa oikeastaan siitä, että halusin vähän perehtyä näihin kohujen alkulähteisiin, Räsäseen ja Maanselkään. Akateemisena ihmisenä luin heidän tekstejään ja argumenttejaan ja itkemisiään siitä, että heidän sanomisiaan vääristellään, niin objektiivisesti ja neutraalisti kuin pystyin.

Päivi Räsänen on selvästi älykäs, sillä hän sanoo asiansa muodollisesti hyvin (~poliittisesti taitavasti), sillä hän osaa kääriä selvän sanomansa nättiin pakettiin. Hänen osaltaan annan synninpäästön, sillä suoraan ei hänen kirjoituksistaan (ainakaan niistä joihin itse törmäsin) voi lukea selkeää tuomitsemista sanallisesti. Rivien välit ovatkin sitten toinen juttu.

Mutta Asmo, oi Asmo. Olet, hmm, välttääkseni kunnianloukkaussyytökset, vähemmän taitava kirjoittaja. Jos olisin itse kirjoittanut jotakin tuollaista ja minua sanottaisiin ääliövitunpässiksi, olisin samaa mieltä, itsestäni.

Miten tuollaisia ajatuksia voidaan julkaista? Ne vuotavat kuin seula jo senkin takia, että niissä käytetään käsitteitä "valtaväestö", "enemmistö", "perinteiset arvot" ilman määritelmiä. Määritelmät tietysti puuttuvat, koska on mahdotonta määritellä ko. asioita, mutta Asmolta jos kysyy, lienee syy se, että nehän nyt ovat normaaleja selviä asioita kaikille. Huoh.

No, otsassa kuhmu tästä pään seinään hakkaamisesta. Ehkä valo tunnelin päässä on se, että homoja vastaanpuhuvat ovat näinkin ääliötä porukkaa. Joskin jos he todella edustavat jotain valtaväestöä, olen huolissani ;)

Noniin, märehtimisen jälkeen, toistaiseksi voimassaoleva päätökseni on, että väitös saa jäädä.

Ai miksikö? No, se on kiinnostavuudestaan huolimatta aika-hyötysuhteeltaan tehoton; väitöksen teko vie paljon aikaa, energiaa ja resursseja siitä saatavaan hyötyyn (eli tutkin suhteellisen kapeaa aluetta monta vuotta...). Toisin sanoen, se on huono sijoitus Tähän kohtaan elämää, ei millään muotoa poissuljettu kuitenkaan.

Mitäkö sitten tekisin, töitäkö vain? Tässä on taas ilmassa tätä "en ole opettamassa, joten erkaannun henkisesti työstä ja alan kyseenalaistaa valintaani". No, en opettajaksi ole koskaan aikonutkaan jäädä, se on selvää ollutkin, mutta olen siitä vähästä määrästä mitä olen opettanut pitänytkin, enemmänkin kuin oletin. Mutta en usko silti opettajaksi jääväni. Ei urakehitystä, ei palkkakehitystä ja pienet tulot suhteessa vaativuuteen. Puhumattakaan siitä, että opettajasta on tulossa alati kasvava sylkykuppi.

Ajattelinkin, että josko lukisin jotain muuta, jotain konkreettisempaa. Toisin sanoen ammattikorkeasta. Olen tutkaillut vaihtoehtoja ja yksi mahdollinen olisi liiketalouspuolelta koulutusohjelma, joka käsittelee tiedonhallintaa yritystoiminnassa. Peruskoulutukseen kuuluu perusasiat talouselämän toiminnasta, yrityksen taloudesta jne.

Ammattikorkea tarjoaa myös aikuisopiskelijoille suunnattua koulutusta, joka mahdollistaa päivätyön.

En sitten tiedä, onko mitään järkeä, mutta ainakin työnhakumahdollisuuteni olisivat jotain toista luokkaa kasvatustieteen maisterina, joka on tehnyt muutaman vuoden opettajanhommia ja tradenomina, joka hallitsee perusasiat yritystoiminnasta (ainakin toivottavasti) ja on erikoistunut tiedon hallintaan ja käyttöön.

Ammattikorkean etuna on se, että olen käynyt läpi yliopiston ja vaikka kaupallinen ala sisältää minulle ei niin vahvoja aineita, kuten matematiikka, olen kuitenkin sangen seasoned studier, eli en odota mitään turhan haasteellista opiskeluosuudelta.

Se mikä olisi uutta, on suurempi kontaktiopetuksen määrä, projektiluontoiset opintokokonaisuudet ja yhteistyö yritysten kanssa. Nämä kaikki tosin ovat edellytyksiä työelämässäkin, joten ne tulevat ennemmin tai myöhemmin opittaviksi.

Ja kun työelämään päästiin, tekisin mielelläni yhteistyötä yritys- tai kunnallistahon kanssa lopputyöni ja harjoittelujeni merkeissä. Sieltähän niitä töitä irtoaa, eikö...

Amkista ei meikäläisellä ole opetuksen tason osalta kauhean korkeaa kuvaa, mutta eipä tuo yon tasokaan aina päätähuimaava ole. Kaiken kaikkiaan amki voisi olla, hmm, alentumatta ja asiaa tuntematta, ei niin paha nakki meikäläisen aivoille sulatella, jopa väsyttävän työttömyysisjaistelun oheiskaurana.

Mutta, enpä tiedä, ajatus tämäkin vain :)

Mitä enemmän oppii elämästä, sitä vähemmän siitä tietää. Kokemuksen ja vanhenemisen iloja :)

Kun oppii yhden uuden palan tästä maailmankaikkeudesta, se ei suinkaan johda siihen, että olisi palan lähempänä saavuttaa koko kokonaisuus. Ehei, se pala johtaa sinut vain näkemään, että kas, paloja onkin kaksi kertaa enemmän kuin luulit, eikä ne kaikki ole vieläkään näkyvissä.

Oppiminen on kulkemista yhden oven huoneesta kahden oven huoneeseen. Valintaa, joka johtaa vain seuraavaan huoneeseen, jossa onkin sitten jo kolme ovea. Valitset minkä tahansa näistä ovista, on sen takana enemmän ovia, erilaisia ja värisiä ja muotoisia.

Elämän edetessä ei tule enää koskaan vastaan yhden oven huonetta.

Mukavaa seikkailua tai tuskastuttavaa harmaasävyelämää.

Senpä vaan sanon, perfektionismi vielä taakkanani, että kestää tovin saada oikeanpuoleisesta kapulasta vasemmanpuoleisen kaltainen.

Varsinkin kun asiaa haittaavat hieman kulahtanut sirkkelinterä (repii puuta), parhaat päivänsä nähnyt höylä (tekee kamalaa jälkeä pintaan) ja pieni käyttöharjoittelu 20 vuotta vanhalla hiomakoneella ("ai, ilmanottoa ei saa peittää ku kuumenee ja poksahtaa ja häviää sähköt ja savun hälvettyä vasta voidaan tarkistaa sulakkeet...")

Mutta kolme tuntia myöhemmin, isin sirkkeliavustuksella, isolla hengityssuojalla varustettuna, tuli valmista. Tai no melkein valmista. Sitä voitonriemuisena hiestä valuen katselee sileää pintaa ja lähtee saunaan vain seuraavana päivänä tullakseen takaisin, harjatakseen hiomapölyt kunnolla ja todetakseen, että koloja vielä on ainakin tunnin hionnan verran.

Toisaalta, käsitöitähän tässä tehdään. Terapeuttista tämä ainakin on. Voi mietiskellä omiaan siinä tehdessä ja koko ajan kuitenkin syntyy jotian käsinkosketeltavaa ja uutta.

Yllätin pari liskoa ottamasta puutarhassa aurinkoa.

Niin, missä vaiheessa Ylen laaduntarkkailua on todettu hyväksi ajatukseksi uutisoida nettikeskusteluiden kommenteista?!

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/07/presidentin_tuomio_pride-iskulle_kuohutti_lukijoita_1811296.html

Tässä on presidentti ja perushörhöt yhdistetty nättiin kasaan - ja sanonpa vielä sivuhuomautuksena, että uutinen on hieman homovastaisen oloinen.

Uutisena tämä on mielestäni naurettava, jos sen perustana ovat pelkät nettimielipiteet, varsinkin näin laadukkaat sellaiset...

Ärsyttää Ylen keuhkoaminen tv-lupamaksuista, jos ne monimuotoiset palvelut ovat sitten sisällön tasoltaan tällaisia. Olen sitä mieltä, että Ylen rahoitus verotusperustaiseksi ja palveluja karsitaan. Jos halutaan perustella olemassaoloa yleisellä palvelulla, pitäisi palvelun sitten olla muodoltaan rajoitettua, koska yleisö siitä joutuu maksamaankin.

On Ylellä paljon laadukastakin tarjontaa, mutta tason lasku on jatkuvaa ja jyrkkää.

Ei tällaisia uutisia kiitos.