Eilen keskustelua kotimme päivällispöydässä. Kuusivuotias tyttäreni kertoo päivän tapahtumista esikoulussaan. Leikkiensä lomassa lapset olivat pohtineet, kenen kanssa he aikovat mennä naimisiin. Tyttäreni kommentoi:
"Mutta, iskä, Kasper on ihan kummallinen. Se sanos, että se aikoo mennä naimisiin isonveljensä kanssa. Mutta eihän niin voi tehdä, eihän iskä. Ei se voi mennä oman isoveljensä kanssa naimisiin vaan jonkun toisen isoveljen kanssa, eikö niin, iskä".
Niin.
Yhdysvaltain presidentin vaalien asetelma selkiytyi hieman, kun senaattori John McCain sinetöi republikaanisen puolueen ehdokkuuden itselleen.
Demokraatit jatkavat taistelua, toivottavasti verisesti, sillä jokainen kiista sataa meidän laariin.
Minä siis olen McCain Ace eli toinen Suomen McCainin kannattajista. Se toinen on lehtitietojen mukaan Aamulehden päätoimittaja. Muuten näyttää siltä, että koko Suomen kansa kannattaa Hillarya tai Obamaa. Ruotsalaisista 2.6 prosenttia kannattaa mielipidetiedustelun mukaan McCainia.
Onhan nuo demokraattien ehdokkaat paljon mediaseksikkäämpiä kuin tuo tylsältä vaikuttava oma ehdokkaani.
McCain on kuitenkin poliittiselta linjaltaan minua lähempänä. Ainakin sen mukaan, mitä lehdistä ja netistä asioista pääsee kärryille. Markkinatalous, globalisaatio, tiukka talouspolitiikka purevat minuun.
Straight talk express on McCainin kampanjabussin nimi.
White house, here we come!
Olin eilen työasioissa Helsingissä. Työpäivän päälle kävimme drinkeillä Seurahuoneen tyylikkäässä baarissa.
Yleensä menen linja-autolla Helsinkiin. Se on niin helppoa, kun ei tarvitse ostaa lippua etukäteen ja autoja menee puolen tunnin välein. Varmaan täytyy kutenkin ilmastosyistä vaihtaa junaan.
Minä olen kansanedustaja-ainesta.
Firmamme järjesti perjantaina bileet, joihin kutsuimme myös sidosryhmiemme edustajia. Boolia riittävästi, ei liikaa (kai). Aloitimme kuudelta illalla, kotona olin viideltä aamulla.
Ja sitten minä:
aloin lähennellä erästä kumppanifirmassa töitä tekevää miestä, jota ennen ollut ennen tavannut.
Varsin kouriin tuntuvalla tavalla.
Tämä minua kymmenen vuotta nuorempi aatelismies ei vastustellut, ehkä oli kohtelias, ehkä jotain muuta.
Det gjorde jag av min godhet, sade katthultspojken när han kysste lärarinnan.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Olin pari päivää työsuojelun peruskurssilla. Olipa pitkäveteinen kurssin toteutus. Asia sinäsä kiinnostava. Hamburger Börsissä oli hyvää ruokaa.
Perheeni naisväki on hiihtolomalla. Olen siis hiihtolomaleski.
Vaatteita pitkin lattioita, astioita pöydät täynnä, lehdet lukematta, ruokaostokset Siwasta, eineksiä, Hese, sikarin polttoa sisällä, aamiaiseksi jäätelöä ja suklaakeksejä, ostin pornolehden, viskiä pullon suusta, kaljatölkkejä, televisio koko ajan auki, nyt Suxesissa.
The lad, that´s me.
;-)
Kyllä naisella on sivistävä vaikutus ihmiseen (sunnuntai menee sitten siivotessa).
Me emme ole vielä hankkineet digiboxia. Kaapelin kautta näkee ohjelmia vielä viikon.
Teemassa näkyi alkaneen Budddenbrookit, minun täytynee "tyytyä" kirjaan. Eilen nauhoitin videolle Tudorit. Videokasettia etsiessäni törmäsin Queer as folk - sarjaan. Kasetissa oli nauhoitettuna sen viimeinen osa.
Pidin kolme päivää hiihtolomaa ja menin tyttäreni kanssa vanhempieni luo Ouluun. Siellä oli lunta.
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän se seuraa uutisia, sanotaan. Minun isäni on tullut vanhaksi, sillä hän katsoo uutisia koko ajan ja kaikilta televisiokanavilta. Demarien puheenjohtajaehdokkaat on varmistettu lukuisia kertoja, Kosovon itsenäistyminen useammalla kielelläkin.
Ketähän sitä kannattaisi sdp:n puheenjohtajaksi. Ei-demarin näkökulmasta Tuomioja olisi hyvä, koska heidän kannatuksensa ei kasvaisi. Miapetra Kumpula-Natri vaikuttaa räväkältä. Urpilainen näyttää vaisulta. Filatov on ammattilainen. Skinnari, Kiljunen, Koskinen eivät tulle kysymykseen. Viitanen on fiksu ja sanavalmis. Täytyy seurata kamppailua.
Luin uutta Volttia. Odotin enemmän uudistumista myös sisällöllisesti. Ainakin nyt tunsi lukevansa vanhaa Z:aa. Eipä siinä mitään, jatkan Voltinkin lukemista.
Eilen työpaikkamme lounaspöydässä virisi keskustelu eräästä nykyihmisen suurista haasteita. Kysymyksessä oli Facebook ja erityisesti profiilin kohta, jossa pitää rastittaa, onko interested in men vai women. Siis, tarkoittaako tämä intressi kiinnostusta ylipäänsä esimerkiksi tutustua tiettyyn sukupuoleen vaiko kiinnostusta ainoastaan seksuaalisessa mielessä.
Profiilejamme vertaillessamme havaitsimme, että kaapissa voi olla monen asian suhteen. Jollekin on mahdotonta kertoa, onko interested in men vai women (jos se sitten tarkoittaa sitä seksihommaa), toiselle poliittisia kantojaan ja kolmannelle uskonnollista näkemystään. Eikö siellä muuten missään kysytä taloudellisesta asemasta? Saataisiin kaikki kiehtovat keskusteluaiheet heti esille: politiikka, uskonto, raha, seksi.
Sillä siitähän me lähdemme, että ihmiskunta janoaa saada tietää nämä asiat juuri minusta.
Minulla on nuha. Pääni on tavallistakin tukkoisempi.
Viikonvaihteessa luin Hannu Väisäsen kirjan Vanikan palat. Kirja kertoo lapsen elämästä viisi- ja kuusikymmenluvuilla Oulun kasarmilla. Hyvä kirja tämäkin. Lapsen näkökulma oli uskottavasti toteutettu. Tietysti entisenä oululaisena oli mukava tunnistaa tuttuja paikkoja.
Väisäsen Finlandia-palkittu kirja tullee luettavaksi lähiaikoina.
Kävin aikoinani Oulussa ala-astetta, jolle kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju antoi nimensä. Koulun lähelle rakennettiin uusi kirkko, Pyhän Tuomaan kirkko. Kirkon alttaritaulun ja muun taiteen on tehnyt samainen Hannu Väisänen. Hän kuulunee niihin ensimmäisiin taiteilijoihin, joiden nimen olen oppinut.