Kulissin takaa

Kyllä vähemmästäkin on vahingonkorvausta maksettava!

Aftonbladet tänään:

FINSK SVENSK
Han var svensk i 28 år – utan att veta om det. Samuli själv har alltid sett sig som finländare.
– nu får han skadestånd
Han röstade i presidentvalet och gjorde lumpen.

Han var finsk i själ och hjärta –trodde han.

Samuli Untinen levde sitt liv som finländare fast han var svensk.

Ett byråkratiskt haveri från 1976 gav plötsligt Samuli Untinen, 31, en rejäl portion existentiell ångest.

Efter 28 år som godtrogen finländare kom chockbeskedet 2004: Du är svensk.

– Herregud, inte är jag svensk. Jag är finsk, sa Samuli.

Han var i ingenmansland
Men de finska myndigheterna stod på sig. Trots att Samuli gjort lumpen i Finland och röstat i de allmänna valen påstods han vara svensk. Och han kunde inte ett ord svenska.

Hans röstsedlar makulerades och han erbjöds att söka finskt medborgarskap.

Plötsligt var han i ingenmansland. I Sverige var han finne, i Finland var han svensk.

Samuli flyttade med sin familj till Finland när han var sex år, men föddes i Sverige.

– Det var kyrkan som skötte registreringen på den tiden, jag vet inte vad som gick fel, säger Birgitta Pettersson på Skatteverkets rättsavdelning.

Får 3 000 i skadestånd
Nu får Samuli Untinen 3 000 kronor i skadestånd av Skatteverket efter ett beslut från Justitiekanslern.

Men trots att han nu har dubbelt medborgarskap är han inte nöjd.

– Det svenska Skatteverket är ett skämt, ersättningen täcker bara avgiften för det finska medborgarskap jag borde haft hela tiden, säger han.

Luulen, että jos aina tekisin töitä näin reippaasti kuin tällä viikolla, työt loppuisivat. Täytyy hillitä itseään, onneksi on internet.

Eilen aamulla Turun paikallisliikenne otti kesäaikataulut käyttöönsä.

Minun bussini lähtee 5.45 torilta kesät talvet. Niin eilenkin, aikataulun mukaan.

Kuudelta ei bussiani näkynyt. Vaihdoin pysäkkin noustakseni 6.05 bussiin. Se saapui kello 6.20. Sen reittipä ei mennytkään perille saakka vaan kuljettaja ilmoitti kello 6.40 linjan päättyvän tähän. Seuraava linja-auto tulisi kello 7.

Onneksi pysäkin lähellä oli taksiasema. Kipusin taksiin ja ajoin työpaikalleni, jossa olin kymmentä vaille seitsemän.

Kotoani työpaikalleni matka kestää autolla kymmenen minuuttia.

Tunsin itseni hyvin hyväksi ihmiseksi.

(Tänä aamuna aamubussikin kulki aikataulussa.)

Lienen toipunut matkasta Lappeenrantaan.

Perjantaina hoidin kuumeesta toipuvaa tytärtäni kotonamme.

Lauantaina tyttäreni viettäessä ystävättärensä kuusivuotissyntymäpäiviä Piikkiön Raadelmassa kävelin vaimoni kanssa puolitoistatuntisen reissun Piikkiönlahden ja Tuorlan maaseutuoppilaitoksen maisemissa.

Sunnuntaina kävimme Turun taidemuseossa katsomassa Dora Wahlroosin näyttelyn ja kuuntelemassa opastuksen. Ennen näyttelyä söimme museon kahvilassa lohisoppaa; jaksoipa hyvin katsella taidetta. Taidemuseosta menimme tuttaviemme lähes trooppiselle parvekkeelle Aurajoen rantaan ottamaan ennakkoa kesästä jäätelöllä herkutellen.

Tämän päivän teema on ollut paluu arkeen. Ei kovin paha asia sekään.

Tervehdys Lappeenrannasta!

Tähän mennessä olen käynyt kaljoilla Kolmessa lyhdyssä ja Kippari-baarissa, syönyt Tassoksessa (ei alkusalaatin pöytiintarjoilua, vain kotimaista "fetaa" mutta tämähän onkin s-etukorttipaikka).

Äsken minä ja tytöt saunoimme huoneeni yhteydessä olevassa saunassa.

Aikuisviihdettä televisosta taustalla (tylsäääääääää).

Olimme viikonvaihteen anoppini luona Pohjanmaan pienessä rannikkokaupungissa.

Muun väen haravoidessa pihaa seisoin omenapuun alla tumput suorana: Lacosten kengät, Burlingtonin sukat, Pierre Cardinin farkut ja paita, Bossin alushousut ja t-paita, Barbourin takki, kassissa viiniä ja paikallisen konditorian käsin tehtyjä suklaakonvehteja, kädessä Romeo y Julietan sikari, kainalossa New York Review of Books. Tilanteen mukainen pukeutuminen oli vissiin unohtunut.

Myöhemmin anoppini huvilalla osallistuin jo reippaasti oksien keräämiseen uimarantaa varjostaneen koivun menetettyä henkensä estetiikalle.

- Mulla on sulle asiaa, miespuolinen työkaverini sanoi.
- Ok, mennään koppiin, vastasin työhuonettani tarkoittaen.
Työkaverini tuli perässäni ja nappasi tullessaan wc:stä paperikäsipyyhkeen.
- Ei kai me vessakoppiin mennä, sanoin, sullahan menisi maine.
- Ja sulla kasvaisi, työkaverini vastasi.

Jep, jep. Ja minä siis olen kaapissa.

Loppu- ja alkuviikosta luettu seuraavat kirjat:

Pinkki hartauskirja (tekijän nimeä en nyt muista mutta on Iltalehden rikostoimittaja ja nainen): lamasuomalaisia Virossa työllisyyskurssilla ja sekstailemassa, eipä kannata lukea, ostin ajankuluksi Sammakon kirjakaupasta kun odottelin lääkäriaikaa Pulssiin

Jarkko Tontin Luokkakokous: odotin paljon enemmän tältä kolmikymppisten sukupolviromaaniksi mainostetulta kirjalta, ei vakuuttanut nelikymppistä, paperinmakua henkilöissä ja tapahtumissa

Juha Itkosen Kohti: tästä pidin, isän, pojan ja tyttären välien selvittelyä, mielenkiintoiset henkilöt

Perjantaina osallistuin Suomen Atlantti-seuran (=keski-ikäisten mies-Nato-intoilijoiden foorumi) ja merivoimien esikunnan järjestämään Itämeren turvallisuutta käsittelleeseen seminaariinn Heikkilän kasarmissa Turussa.

Hyvä seminaari, hyvät puhujat. Merivoimien apulaisesikuntapäällikkö loi taustan aiheeseen, Esko Antola nosti nasevaan ja humoristiseen tyyliinsä esille ongelmia, kenraaliluutnantti Matti Ahola nauratti yleisöään kokemuksillaan pohjoismaisesta sotilaallisesta yhteistyöstä, Henrik Lax valotti asian euroopplaista näkökulmaa. Risto Penttilä ja Jukka Tarkka vetivät keskustelua. Lopuksi coctailtiin.

Nato-uskoni senkun vahvistui.

Oli mukava myös, että vielä löytyy joukkioita, joissa kuulun nuorimpiin osallistujiin.

Tämän vuotiset hullut päivät ovat olleet tosi tylsät. Ei paljon mitään mitä pitäisi ehdottomasti saada. Eilen ja tänään hankin

Hyvä Stalin (en muista kirjoittajaa)
mustat Dolce&Gabbanan bokserit (vaihtelu virkistää).

Tyttäreni sai

kaksi Benettonin t-paitaa
kaksi kirjaa
Princess-lenkkarit.

Tänään olisin halunnut vielä Eccon kengät, mutta kokoni oli jo myyty loppuun.

Huomenna pitäisi vielä hakea pilsnerilaseja.

Työpaikalla minä ja tytöt kummasteltiin huonoa tarjontaa. Oj,då!

===

Lauantaina hain kaupasta ne uudet pilsnerilasit ja Savoy-maljakon muotoisia jääpaloja muovaavan silikonimuotin sekä ostin lisää Dolce&Gabbanan alushousuja. Tyttäreni sai värikyniä.