Silakkamarkkinat. Sikaribaari. Uimahalli. Hiekkalaatikko. Sohva.
Tyttäreni mielestä me emme ole tavallinen perhe. Perustelunaan hän esittää seuraavat faktat:
meillä ei ole harrastuksia
meillä ei ole kuin yksi tietokone
meillä ei juurikaan ajeta autollamme
meillä ei syödä nakkikeittoa
meillä ei käy kavereita joka viikonvaihde kylässä.
Ei kuulemma haittaa.
Tyttäreni koulun vieressä on päihdeongelmaisten päiväkeskus.
Tänään kotiin tullessamme poliisi oli juuri noutamassa erästä sen asiakasta. Kysyin tyttäreltäni, tietääkö hän mikä talo se on.
Hän vastasi, että se on pultsareiden talo, etteivät ne joisi liikaa viiniä. Viinin juonti taitaa olla isompi ongelma hänen luokkatovereidensa vanhemmille kuin päiväkeskusken asiakkailla.
Toisaalta tyttäreni ei tiedä sikarin ja savukkeen eroa.
Ehtiipä oppia. Hän on vasta seitsemän.
Joulun toinen glögipullo korkattu: Blossan mustikkainen. Ei maistu hyvälle, ei edes Blossan brändin avulla.
Eilen avasin tämän joulun ensimmäisen glögipullon: Lignell & Piispasen Loimun. Vahvaa, vadelmaista.
Aikoinaan tunsin erään Lignell & Piispasen perillisen. Silloinkin oli kaduilla paljon entisiä pankinjohtajia. Tämä piti kahvilaa Väinölänniemen nurkilla.
Sunnuntaina kävin sikaribaarini Pikku Havannan kolmivuotissyntymäpäivillä. Paljon tuttuja kasvoja, sikareja, ilmaista viinaa, coctail-paloja, keskusteluja.
Söin Stockmannin kahvilassa rapuwokin.
Kävin sikaribaarissa.
Uin.
Luin Outi Pakkasen Talvimiehen.
Join Keltaista leskeä.
Kuuntelin Iskelmäradiota.
Poltin sikareja sisällä.
Töiden jälkeen kävin oluella korttelikapakassamme. Siellä oli muutamia tuttuja, joten aikaa vierähti suunniteltua enemmän nautiskellessa.
Kävin illan suussa kansanedustajani tiimipalaverissa. Hyvin menee.
Sikaribaari oli täynnä. Ostin sikareja ja menin kotiin polttamaan.
Unohdin käväistä asunnottomien yön tilaisuudessa torilla. Erst kommt das Fressen, dann kommt die Moral, osoittautui jälleen todeksi.
Kävin qruiserissa ja koodi.netissä. Nukuttaa.
Torstaina kävin kokouksessa Helsingissä. Sateista oli.
Kokouksen jälkeen kävin paukuilla Kämpin baarissa. Viereiseen pöytään tuli pääkaupunkilaisdaami, joka moitti tarjoilijapoikaa siitä, ettei heidän champagnensa ole koskaan kylmää. Hyvä tietää.
Entisen työkaverin kyydissä pääsin takaisin kotiin. Oli kiva juoruta yhteisistä tutuista.
Kävin eilen katsomassa Turun kaupunginteatterissa Teatteri Turmion esittämän näytelmän Pienin yhteinen jaettava. Näytelmä perustuu Pirkko Saision kirjoihin ja kertoo naisen kasvutarinan.
Esitys oli saisiomainen, teema kiinnostava, näyttelijät intensiivisiä, musiikki hyvin valittua, puvustus erinomainen, vierustoverinani DILF (daddy I'd like to fuck) raskaana olevine vaimoineen. (Se vaan ihmetytti, miksi toinen ylioppilaslakeista kantoi Vasa nationin värejä, oliko Pirkolla jokin side Pohjanmaalle.)
Tänään olin menossa katsomaan Kansallisteatterin vierailunäytäntöä Jumala on kauneus, joka on kuitenkin peruttu sairaustapauksen vuoksi. Näytelmä perustuu yhden suosikkikirjailijoistani Paavo Rintalan kirjaan ja kertoo liminkalaisesta taiteilija Vilho Lammesta eli liittyy omiin lapsuustantereihini.
Perjantaina kävin korttelikapakassamme katsomassa tv-uutiset, sikaribaarissa sikarilla ja Suxesissa Pernod'lla.
Lauantaina kävin shoppailemassa ja uimassa. Päivälliseksi laitoimme hirvipataa. Joimme pullon helposti juotavaa Crozes Hermitage Laurus'ta, syrah on tätä nykyä lempirypäleeni punaisissa.
Sunnuntaina kävimme parin tunnin kävelyn Ruissalossa. Laitoimme ruuaksi sienipyttipannua ja vuohenjuusto-punajuuripihvejä. Illan suussa kävin vielä Pikku Havannassa sikarilla ja portviinillä.