Kulissin takaa

Luin Jari Tervon romaanin Troikka. Se kertoo punasotilas Rossin tarinan Tampereelta Pietarin kautta Kakolaan.

Mitä erinomaisin kirja! Jari Tervo on uusi kansalliskirjailijamme.

En ole mitenkään urheilullisesti orientoitunut henkilö. Eilen satuin istumaan baarissa, kun salibandyn maailmanmestaruuskisojen finaali näytettiin televisiossa. Suomen joukkue voitti kultaa, Ruotsin jäi toiseksi. Salibandy on yksi seksikkäimmistä urheilulajeista, kun ne reippaat nuorukaiset telmivät innokkaasti pallon perässä.

Miksi ihmeessä norjalaiset kutsuvat Nobel-juhliinsa Hollywood-tähtösiä ja muita vastaavia mitättömyyksiä?

Norja on nuori kulttuuri. Oslo ei ole Tukholma.

Lähdin oikein töistä aikaisemmin ehtiäkseni katsomaan Nobel-juhlallisuuksia televisiosta.

Ahtisaaren luento oli mukavalla tavalla optimistinen ja vanhanaikainen: YK, naiset, työllisyys tulivat vahvasti esille, lisäplussana hänen huomionsa yritysten ja kaupan merkityksestä rauhan rakentamisessa ja ylläpitämisessä.

Luulin, että juhlassa oltaisiin frakeissa ja kunniamerkeissä, mutta siellähän oltiin varsin arkisesti, Nobel-komitean puheenjohtaja ja sihteeri jopa esiintyivät puvun takit auki. Oslo ei ole Tukholma.

Linnan juhlat alkavat An der schönen blauen Donaun sävelin, ei Akselin ja Elinan häävalssin.
Linnan juhlissa tanssitaan arvokkaasti ja perinteisesti sotilasoittokunnan tahdissa, ei hytkytä kuin seurojentalon tansseissa.
Seuraavaksi Jääkärimarssi vaihdetaan varmaan Varshvanjankaan.
Jotain rajaa.

Olipa eilen aamulla juhlallista ajella linja-auton kyydissä Helsinkiin: Mannerheimintie oli jotakuinkin tyhjä ja poliiseja seisoi muutaman kymmenen metrin välein. Tällaista on varmaan Pjongjangissa.

Kävin seminaarissa Stakesissa. Sen jälkeen menimme päivän suurpoliittista teemaa kunnioittaen oluelle St. Urho´s Pubiin.

Kyllä Helsinki on kaunis kaupunki!

Turvallisuuspoliittiseksi neuvonantajaksi Naton entinen komentaja.
Puolustusministeriksi presidentti Bush juniorin puolustusministeri.
Ulkoministeriksi presidentti Clintonin rouva.

Saa näköjään tällainen patamusta republikaani jatkaa yöunistaan nauttimista rauhassa.

Ensimmäisen adventtisunnuntain aattona kävimme Tuomiokirkontorilla katsomassa, kun katedraalimme kuuseen syttyi setsemänsataa sähkökynttilää. (En muista, mistä viime vuonna motkotin, mutta tänä vuonna motkotan surkeasta äänentoistosta laulujen ja puheiden ainana.)

Siitä sitten kotiin kaakaolle ja kohvehdeille (ja meni siinä yksi pullo kuohuviiniäkin.)

Aiemmin päivällä olimme joulukoristelleet kotimme. Joulukuusta emme vielä ostaneet.

Adventtisunnuntaina söimme lipeäkalaa kuten aina ensimmäisenä adventtisunnuntaina, vaikka en edes pidä siitä.

Luin Göran Häggin Mussolini: en studie i makt. Se on ymmärtäväinen kuvaus fasismista Italiassa, selvensi italialaisen ja saksalaisen politiikan eroja kolmekymmenluvulla, paljon minulle uutta tietoa Mussolinista ja hänen ajastaan. Summa summarun: valta turmelee aina ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti.

Luin Pirkko Saision Kohtuuttomuus. Tarkkoja havaintoja miehen elämästä ja parisuhteista. Välillä jatiseva. Tykkäsin kuten hänen muustakin tuotannostaan.

Aamulla Helsingin-junassa huomasi kyllä matkaavansa kohti Aasian aroja. Juna tosin ei ollut kuin vajaa puoli tuntia myöhässä.

Lounastin Leonardossa rautatieasemaa vastapäätä, viihtyisä paikka ja maukas ruoka.

Kokous Postitalossa.

Unirytmi on sekaisin pikkujoulun jälkeen.

Perjantaina oli työpaikan pikkujoulu. Aloittelimme Park Hotellissa saunoen ja ruokaillen. Pihalla sikaroidessa maisema oli kuin jostain Alppimaasta: lunta, hämärää, kauniita taloja, lapsia mäessä, rauhaa. Jatkoimme sitten Zanzibarin kautta Vegasiin. Oin kotona jo ennen kahta.

Muuten:
flunssa pyrkii päälle: ei hyvä
syöty Mövenpickin champagne sorbet'a: hyvä
juotu Beaujolais Nouveaut: ei hyvä.