Kulissin takaa

Perjantaina illansuussa kuulin sattumalta Ahtisaaren saaneen Nobelinsa. Ilahduin. Palkinnon sai juuri hän,ei Suomi.

Aikoinaan, kun Lasse Lehtisen masinoima kampanja lanseerasi Martti Ahtisaaren mahdollisena presidenttikandidaattina, innostuin asiasta. Hän oli juuri minun ihmiseni. Osallistuin jopa Sdp:n kaikille avoimeen esivaaliin saadakseni hänet ehdokkaakseni.

En kuitenkaan häntä vaaleissa äänestänyt. Sdp:n isot pojat ja SAK:n rahasäkin vartijat puhuttelivat varsin aikaisessa vaiheessa puolueensa ehdokkaan perinteisille linjoille ja hän ei sitten enää ollutkaan minun ihmiseni. Samat pojat hoitivat myös Ahtisaaren ulos toiselta kaudelta ja nostivat tilalle toimen tämän hetkisen haltijan.

Presidentinvaaleissa 1994 äänestin ensimmäisellä kierroksella ylipormestari Ilaskiveä ja toisella kierroksella ministeri Rehniä. Puolustuksekseni sanottakoon, että Kokoomuksen esivaaleissa kuitenkin äänestin ehdokkaaksi Pertti Salolaista, joka siis hävisi esivaaleissa Ilaskivelle.

Presidenttinä Ahtisaari epäonnistui. Kosovosta lähtien olen kuulunut hänen ihailijoihinsa.

Sitten toinen asia:

Otsikon Runeberg-sitaatti vie ajatukseni kenraali Ehrnroothin kauniin (ja varmasti myös älykkään) tyttären kirjaan isästään. Kirjan nimi on ruotsiksi Min fader var en ung soldat. Ainoa sivistynyt suomennos kirjan nimestä olisi tietenkin ollut Mun isäin oli sotamies. Vaatii todellakin täydellistä epäluottamusta suomenkieliseen lukijaistoon kääntää kirjan nimi tökerösti Isäni oli nuori sotilas.

Eilisen illan istuin Akavan aluekiertueen seminaarissa työelämän kansainvälistymisestä Kupittaalla ICT-talossa.

Puheenjohtaja Viljanen on kuin herätyssaarnaaja. Konsultti Pentti Sydänmaanlakka pani miettimään omia taitojani monikulttuurisuuden johtamisessa: hyvä! Turku2011 Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeen vetäjä Cay Sevon on äärimmäisen ihastuttava daami ja melkein palautti luottamukseni hienoon kulttuuripääkaupunkivuoteen.

Hulluilta päiviltä ostin Henrik Tikkasen osoitekirjat ja Imagen.

Normaalihinnalla poimin mukaani Economistin ja New York Review of Booksin ja Outi Pakkasen uusimman pokkarin.

Syntymäpäivälahjaksi sain tämän uuden Mika Waltari - elämäkerran ja pullon Moët&Chandonia.

Ostin tänään kokoomusnuorten poika(ja tyttö)kalenterin.

Suosikkipoikani ovat Mr Huhtikuu Teemu Turusta ja Mr Heinäkuu Heikki Jyväskylästä. Menestystä!

Poikien kuvat olivat söpön viattomia, tyttöjen ei kovin kivoja.

Yhteisöllisyyteen liitetään usein sellaisia sanoja kuin osallisuus, jakaminen, välittäminen, luottamus, hiljainen tieto. Jossakin se on määritelty yksilöiden vastuuksi omasta yhteisöstään.

Paradoksaalista on, että yhteisöllisyyttä yritetään lisätä lisäämällä viranomaisten määrää ja valtaa eli keinoilla, joilla se on tuhottu.

Usein haikaillaan takaisín vanhoihin hyviin yhteisöllisiin aikoihin. Eikö silloin ollut enemmänkin kysymys auktoriteettien kunnioittamisesta ja siitä, että kullekin oli syntymästään osoitettu oma paikkansa ja siinä oli pysyminen.

Eipä taida yhteisöllisyys viranomaispäätöksellä syntyä.

Kävin Pärnussa seminaarissa.

Ennen laivan lähtöä aamiaistin Strindbergillä (herra Zyscowicz käveli kuin kävelikin kahvilan ohitse) ja poltin aamusikarin Runebergin patsaan äärellä.

Pärnussa majoituin entiseen neuvostotoimittajien hotelliin. Pärnussa on ranta ja puistoja.

Nautin päivällistä Ammende Villassa, jossa EU:n ulkoministeritkin taannoin ruokailivat. Talo oli näyttävä, jos pitää jugendista, ruoka erinomaista, palvelu hienostunutta.

Paluumatkalla kävin Toompealla.

Kiitos, martin, haasteesta. Siis viisi laulua, joista pidän juuri nyt. Siis vain viisi ja siis vain pidän ja siis nyt.

Maaginen "Haltin häät" Taiskan esittämänä.
Patetian rajalla horjuva "Vem tänder stjärnorna" Himlen är inget tak-levyn malliin.
Turvaa tuova "Koska valaisee koin tähtönen" körttinuotilla itse laulettuna.
Ylevä "Jääkärimarssi" itse laulettuna.
Rautavaaran "Cantus Arcticus" ja erityisesti toinen osa "Melankolia" soittelee diasporassa elävän pohjoispohjalaisen sielun syksyisiä kieliä.

Näkyypä minulla olevan mahtipontinen ja ajastaan jälkeen jäänyt musiikillinen syksy. Ei yllättäne.

Olisi kiva kuulla, mitä esimerkiksi Simsalabim Jimin, Aboan ja arkadasin päässä soi.

Luin korttelikapakassamme Annaa. Annassa oli juttu tähtitieteilijä Valtaojan suhteesta naisiin.

Kun palasin kotiini, sanoin vaimolleni tykkääväni hänestä, vaikka hän ei olekaan sellainen kuin kuvittelin esimerkiksi kolmetoistavuotiaana vaimoni olevan.

Vaimoni siitä utelemaan, millaiseksi vaimoni olin kuvitellut. Unelmavaimoni, joka luonnollisesti olisi akateemisesti koulutettu hyvän perheen blondi, omistaisi elämänsä lasteni, minun ja kotini hoitamiselle ja siinä sivussa olisi täydellinen kutsujen emäntä ja aina innokas rakastajatar.

Nyttemmin olen joutunut toteamaan, että naisillakin näkyy olevan sielu ja tahto.

Ehkä on hyvä, että tämän tajuaa edes joskus.

Itsehän tietenkin olen edelleen täydellinen saalis.

En ole koskaan saanut luetuksi yhtään ainoata Mika Waltarin kirjoittamaa kirjaa. Useita olen aloittanut ja aina on lukeminen kilpistynyt alkuunsa. Ei saa antaa periksi.

Kävin eilen naku-uinnissa pitkästä aikaa. Sauna oli remontoitu kesän aikana. Uiminen oli aikamoista räpiköintiä. Tästä alkaa jälleen uusi elämä.