ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Palveluoppaassa mukana
Pieni Taivas Cleaning
Pääkaupunkiseudun alueella toimiva kotisiivouspalveluita tarjoava yritys.

Blogit: Huiskun takaa

Sivu 1 / 10 Blogia pitää Puuteripoika

Viisuillan komistukset ja buuaukset
Kirjoitettu: 24.05.2015, 18:39:50
Perinteiseen tapaan viisukatsomo kavereiden ja heidän kavereiden kanssa järjestettiin ja melkoisella porukalla yhteen kokoonnuttiin :))) Kuoharii ja kivaa pikku naposteltavaa yllin kyllin oli ;)))

Tämän vuoden viisuissa aikamoisen paljon hyviä biisejä oli, mut komeat urokset tais kuitenkin meidän ja viisukansankin huomion viedä musiikin kustannuksella ;)) Belgian Loic kyllä ihanan tyylikäs nuori herrasmies oli eikä Ruotsin ja Vironkaan uroksissa mitään vikaa ollu :))))

Venäjä meidänki viisukatsomolta buuauskonsertin sai ja olis aika kamala kohtalo ollu viisut järjestää ens vuonna tommosessa hirviömaassa :/ Euroviisut kuitenkin sateenkaaritapahtuma on ja ne järkätä pitää sellasissa maissa joissa homojen oikeudet ykkösluokkaa on. Hetskuille viisut ei oo mikään erityinen juttu joten siinäkin mielessä musta ihan ok on että meidän sana tässä painaa. Muiden mukana tullu vasemmistolaiselta vaikuttanu tyttö tietää halus miksei viisuhomot Israelille buuannu ja et onks meidän mielestä sit ookoo mitä he on Gazassa tehneet. Sanoin et siellä homomyönteisii ollaan joten se puoli ainaski on kunnossa. Jokainen pitäköön niistä oikeuksista kii jotka kuuluu omalle itselle ja omille kavereille. Sori vaan mut niin se maailma menee. Eikä jossain muslimialueilla ees kovin homomyönteisii olla...

Yks mun kavereista Israelin biisistä niin paljon innostu että ryhty kehumaan kuinka kuuma pakkaus heidän esittäjänsä oli. Muutama ekaks mukana nyökkäili kunnes joku muistutti et poika vasta 16-vuotias oli. Siinä vaihees pinna multa sit paloi ja mä kaverilleni tiuskasin et tajuutko miten vastuutonta ja pervoo on noin himoiten kattoo 16-vuotiasta. Hän naurahti ja sanoi ettei kundi yhtään 26-vuotiasta nuoremmalta kyllä näyttäny et josko se selitykseks kävis. Ja että Israelin poika vois Suomessakin kaljaa ostaa ilman papereita. Aloin jo ärtyyn ja sanoin ettei se selitykseks kävis ollenkaan. Hän on 16vee ja kaverini aikuinen. Sanoin että yllättyny olin kuinka pervoja ystäviä mulla olikaan. Kaverini aika vaisu loppu illan oli...

Eräs mukana ollu vanhempi mies sanoi että hän kaipaa aikoja jolloin pystyi tykkäämään kenestä tykkää ilman et sitä anteeks pyydellä tartti. Ja ettei hänen mielestään mikään rikos olis Israelin rotevaa könsikästä ihailla mut vastaavasti San Marinon samanikäistä nuoremman oloista poikaa ei kuuluis samalla silmällä enää kattoo. Ja sen jälkeen hän multa kysyi mitä mieltä olisin jos San Marinon Michele oikeasti parikymppinen olis. Jotkuthan viel aika pitkään melko nuorelta näyttää.... Sanoin et ihmisten aika vaikea olis hyväksyy et noin nuoren oloisen pojan kanssa kulkis kadulla enkä mäkään sitä varmaan hyväksyis....

Aikamoisen ylpee viisukansasta olin, varsinkin just heistä jotka tyylikkäästi lavan edessä omia sateenkaarisuosikkejaan kannusti. Tärkeintä on et viisut meidän oma juttu on ja me yhtenä joukkona puoliamme pidetään niitä vastaan jotka ei suvaitsevaisuutta kannata. Jos ei muu maailma sitä ymmärrä niin poissa pysyköön meidän viisuista....
Kommentit (3)

Dolce & Gabbana
Kirjoitettu: 19.03.2015, 19:25:45
Oon vuosikaudet Dolce & Gabbanaa rakastanu ja heidän aina niin ajattoman tyylikästä mallistoaan. Siks niin päähän ottaakin näiden kaiken maailman säkättäjien syytökset ja boikottipuheet...

Jopa J sanoi mulle et miten kehtaan päälläni pitää D&G:tä ja tukea heidän bisnestään. Hänelle vastasin että kehtaan ja tuun jatkossaki kehtaamaan. Luulen et suurin osa maailman ihmisistä vaan haluu elämäänsä elää eikä politiikkaa jauhaa päivästä toiseen :/ Sais pitää päällänsä vaan kaikkee minkä on tehny ja suunnitellu joku hyvä ihminen tai kattoo leffaa jossa on oikee sanoma. Kuitenkin mua kiinnostaa eniten se miltä vaate näyttää päällä tai miten laadukas joku tuote on. En usko et ainut oon joka näin ajattelee.

Sen jälkeen ku eräs toinen sanoi samaa ku J päätin tilata netistä uutta D&G kamaa. Tuun seuraavat viikot ylpeenä pitämään päälläni Dolce & Gabbanaa! Haluun näyttää et mä teen itse omat päätökseni enkä lauman mukana juokse tuomitsees ihmisiä joita en ees tunne. Kaiken maailman kelarahoilla eläville vihervasureille se varmaan hirvee kauhistus on ettei koko ajan nyrkit pystyssä pilkkaamas oo niitä jotka ei samalla tavalla ajattele. Mun mielestä D&G:llä oikeus on omaan linjaansa ja omiin mielipiteisiinsä. Se taas ei mitenkään liity siihen mitä mieltä mä heidän tuotteistaan oon.

Kun kohta vaalit tulossa olis niin kantsii miettii onko esim. toi se maailma mitä me halutaan. Halutaanko me kieltää kaikki ja saivarrella ku joku ei meidän mielen mukaan elä. Vai olisko ehkä sittenkin parempi vähän relata ja keskittyy nauttiin elämästä ku vielä voidaan. Mä ainakin äänestää aion niitä jotka verotusta haluu keventää. Kohta kukaan töitä ei tee eikä yrittää haluu ku se ei kannata vaan kaikki rahansa kelasta nostaa...
Kommentit (4)

Aika kuluu ja ihmiset muuttuu
Kirjoitettu: 02.03.2015, 15:16:01
Ihan kauhistuin kun huomasin etten blogia oo kuukauteen päivittäny :/ Jospa ny keväällä yrittäisin päästä takaisin vanhaan rytmiin et vaik kerran viikossa saisin kuulumisiani kerrottuu. Jotenkin vaan huomaa et Ranneliike sivustona aikamoisen hiljentyny on kun blogeja ja viestejä keskusteluunki tuntuu tulevan koko ajan vähemmi ja vähemmi....

Tuntuu myös että on ollu tavallista vähemmän kerrottavaa ja kirjoitettavaa ku suurin osa energiasta töihin on menny :/ En sit tiiä onko se yks vanhenemisen merkki ettei samalla tavalla joka päivä jaksa töiden jälkeen ulos lähtee tai kavereita tavata vaan tuntuu et työ vie kaikki voimat mitä on :(((

Talven aikana oon välini saanu exäni J:n kanssa aikamoisen paljon parempaan suuntaan. Hän käyny useamman kerran kylässä on ja ollaan iltaa vietetty yhdessä telkkua katsellen ja herkutellen ;))) Oon hänet saanu ymmärtään etten enää mistään seurustelusta hänen kanssaan unelmoi vaan mulle ihan ookoo on että ystävinä pysytään. Vaikka täytyy myöntää ettei mun tunteet täysin kuolleet vielä oo vaan hän tulee mulle aina tärkee ihminen oleen... Nyt kun hän ongelmiensa yli tuntuis päässeen niin hän myös osannu on suhtautuu muhun enemmän ymmärtäväisesti ja tajuu selkeesti että mä oon mikä mä oon hyvine ja huonoine puolineen....

Musta vaan jotenkin tuntuu et hän vaistoaa meidän välillä olevan kipinän joka ei mihinkään kokonaan kadonnu oo. Oon monta kertaa ottanu hänen käteensä omaan käteeni ku filmiä ollaan katsottu ja tuntenu semmosen entisen vanhan tunteen joka meillä oli. Kyllähän mä tiedän et tilanne on jo ihan toinen ja elämä on vieny eteenpäin mut silti vaistoan etten hänelle täysin yhdentekevä oo. Mut samalla tunnen ettei mun asia oo puhua näistä jutuista hänelle vaan se on sitten yksin hänen oma asiansa kertoo mulle jos hänen mielestään jotain kerrottavaa olis.

Sitä paitsi hän mulle kertonu on muutaman kerran tapailleensa yhtä kundia mut se vasta alkutekijöissään on. En sitä koskaan hänen seurassaan ees nähny oo. Sanoin et jos siitä jotain näyttäis tulevan niin he on molemmat tervetulleita mulle kylään tai voitais mennä ulos yhdessä syömäänki. Musta voi montaa mieltä olla mut uskoisin aika hyvä ihmistuntija olevani et mielellään oman mielipiteeni tästä uudesta tuttavuudesta kertoisin. J katto mua vähän epäilevästi ikäänku peläten että mä jotain juonisin mut oikeesti yritin vaan avuks olla :)
Kommentit (0)

Maljakko
Kirjoitettu: 01.02.2015, 15:40:22
Pari päivää sitten puhelin soi ja eräs kauan poissa ollu ihminen antoi kuulua itsestään. En erityisen ilahtunu ollu koska aikanaan laitoin meidän välit poikki koska häneen en enää luottaa voinu. Silloin hän mulle kuut taivaalta lupaili ja mun piti hänen mukaansa Thaimaaseen lähtee helpomman elämän toivossa :/ Mut lopulta tajusin et hän pelkkä likainen vanha mies oli eikä hänen "bisneksensä" kovin kummosilta kuulostaneet...

Nyt hän Suomeen oli välillä palannut ja halus aivan välttämättä nähdä mut :/ Yritin sanoo ei mutta hän vaatimalla vaati saada nähdä mut joten lopulta suostuin siihen et hän mun ovelle ilmestyis. Hänellä mukanaan maljakko oli ja hän halus sen mulle lahjoittaa kun hän niiden maahantuonnin kanssa kai puuhailee. Kiitin häntä mut sanoin etten ymmärrä minkä takia hän halus mut nähdä enää uudelleen. Hän mun kämppää kehui ja mun uutta hiustyylii sekä antoi ymmärtää että hän vieläkin kiinnostunu musta olis...

Hänelle sanoin et hän varmaankin Thaikusta paljon helpommin semmosta löytää mitä on etsimässä ja että mä kuitenkin lähinnä ihan oikeeta suhdetta etsimässä oon. Ja et hänellä on ikää jo sen verran että hän vois melkein mun vaari olla... Hän aika hiljaseks ensin meni mut sitten sanoi etten mä itsekään enää niin nuori ole että kauaa saisin tarjouksii vanhemmilta miehiltä. Ja että ne lähinnä mua paljon nuorempia poikia etsii ja et mun vaan pitäis imarreltu olla että vielä kelpaan :/ Hän myöskin sanoi et tarttee Suomesta kans jonkun "kontaktin" koska hän ei yksin halua olla jos täällä bisneksen takii joutuu aikaa viettään jonku verran....

Otin hänen antamansa maljakon pöydältä ja hänen syliinsä sen takaisin työnsin. Sanoin etten hänen huorakseen yhden maljakon avulla ryhdy ja että hän vois painua suoraan takaisin sinne Bangkokiin maksullista poikaseuraa etsiskeleen :/ Hän ei yhtään kuulemastaan tykänny ja sanoi et hänen perään on turha itkee sitten jos rahat loppuu ja laadukkaampaa elämää kaipaan. Että hän olis se jonka avulla mä voisin saada semmosen elintason mihin mulla muuten ei tulis koskaan varaa oleen xD Sanoin että tuskin hänen maljakkonsa nyt niin arvokkaita on ;)))

Mulle niin yksinäinen olo tuli et tsättiin päätin yön tunteina mennä. Siellä tuntui samat tyypit olevan kuin viimekskin kun siellä kävin ja loput vehkeen pituutta oli jo kyselemässä :/ Vaikee käsittää minne tasokkaat ja fiksut miehet tältä planeetalta on kadonnu....
Kommentit (0)

Stressi
Kirjoitettu: 21.01.2015, 17:07:37
Liian pitkään pääs menee siinä etten blogia oo ehtiny tai jaksanu päivittää. Nyt vähitellen flunssasta palautumassa oon ja sen lisäks mua painanu on ihan älytön työstressi. Tuntuu et meidän työpaikalla ilmapiiri on koko ajan vähitellen huonontunu :((( En oikeesti tiedä miten kauan tätä menoo enää jaksaa...

Mun esimies mua taas huomautti siitä etten kohdellu asiakasta sopivalla tavalla :// Hän sanoi että vaikka hyvä työssäni oon ja ammattitaitoinen niin mun palveluasenteessa korjaamista olis....Hänen mielestään muutun tylyks jos asiakas ei mun neuvoja huomioi niitä itse ensin kysyttyään.... Mun vaan pitäis kuulemma paremmin hyväksyy et monelle hinta on se ratkasevin asia ja halpaa etsimään tullu yleensä halpaa ostaaki vaikka se ei päällä näyttäis yhtä hyvältä ku kalliimpi....

Sanoin hänelle jo ajat sitten ymmärtäneeni asian kun hän siitä mulle on ennenkin puhunu :/ Ja että musta jotenkin on alkanu tuntuun et kyse enempi meidän putiikin työilmapiiristä olis. Sanoin että musta reilua olis jos hän pystyis asiat ottaan asioina eikä takertua siihen jos ei jostain alaisestaan ihmisenä tykkää. Hänen naama punottaan alkoi ja huudettuaan ettei täs siitä oo kyse ollenkaan lähti toiseen huoneeseen. Että semmonen kiva "henki" meillä täällä...

Eilen illalla kun väsyneenä kotiin tulin nii melkein itku tuli. Niin raskaalta tää touhu tuntumaan on alkanu :( Ku siinä sohvalla istuin suklaata syöden ja telkkua tuijottaen niin mieleen tuli mun vanhoja haaveita ja mietin miten kauas niistä joutunu oon :( Sen sijaan että mulla olis mielekäs duuni, hyvä palkka ja rahaa ostaa ittelleni laadukas elämä nii mä vaan raadan huonopalkkasessa duunissa ja kuuntelen vittuiluu....

Omalle rakkaalle äidilleni lopulta soitin ja hän mua ihanasti lohdutti muistuttamalla et paljon parempaan mulla mahiksia olis jos vaan sitkeesti oman onneni puolesta taistella jaksan. Äiskä sanoi et periks antamalla saa vaan pahan mielen. Ehkäpä hän sit omalla tavallaan oikeassakin oli...
Kommentit (0)

Vuosi vaihtumassa
Kirjoitettu: 29.12.2014, 16:48:06
Kun joulusta päästiin niin kiire senku jatkuu meillä täällä alen takia. Taas putiikkiin tungeksii laumoittain huonotapasia asiakkaita jotka pelkästään kiinnostuneet on näpelöimään aletavaraa...

Mun rakas äiti tapansa mukaan oli meidät lapset joulunviettoon kutsunu ja muutama kaukasempikin sukulainen oli tänä vuonna paikalle osunu :)) Tavalliseen tapaan olin pukin konttiin sujauttanu aika hintavaa merkkitavaraa ja lahjojen jaon jälkeen siitä mulle huomautettiinki :/ Sen sijaan et äiti ja sisko olis aidosti iloisia olleet laadukkaista tuoksuista ja päällepantavasta, niin he vaan kritisoi sitä miten olin tuhlannu enemmän mitä mun talous antaa periks...

Mun äiti sanoi et hänen lahjansa varmaan sit tulis hyvään tarpeeseen. Hän oli villasukkien sisään laittanu lupauksen antaa mun jo aika monen vuoden takaiset velat anteeks. Vastaavasti hän lupautui kustantaan mun siskon ja hänen lapsen hiihtolomareissun ;)) Mun sisko tapansa mukaan kateelliseks kuitenkin tuli ja halus välttämättä tietää mimmosta summaa äiskä mulle olis anteeks antamassa. Ja sit tietysti alkoi syyttely miten mä saan aina enemmän kuin hän vaikka hänellä on lapsi elätettävänään ;))) Jotkut ihmiset sit vaan joulunakin ahneuksissaan miettii omaa etuunsa...

Illan lopulla ku oltiin kaikki tarpeeks viiniä ja glögiä juotu, äiskä uskals miettiä meidän lasten elämää. Hän sanoi et huolta tuntee et me kumpikin ollaan yksin eikä pysyvää kumppania oo näköpiirissä. Äiskä sanoi ettei hänestä oo hyvä että hänen lapsenlapsensa ilman isää kasvais tai niin että miehet tulee ja menee. Sanoin että mun sisko vois ehkä etsii niitä miehiä vähän eri paikoista ku tuskin lähiöbaarista hyviä miehiä helpolla löytää :/ Siitä kommentista systeri ei oikein tykänny vaan sanoi et ainakin hänellä on miehiä ollu toisin kuin mulla jolle kukaan ei mukamas koskaan kelpaa. Siinä vaihees äiskä ryhtyi meitä rauhottelemaan ku vieraammat sukulaiset aika hiljaseks meni...

Vaik kiirettä pukkaa niin uutta vuottahan me kaikki juhlistetaan tyylikkäästi, eiks juu ;))) Tiedossa on taas aika monta pulloa kuohuvaa ja kierros yöelämässäki rakkaiden kavereiden kans ;)) Hyvää uutta vuotta kaikille mun blogin ihanille lukijoille!
Kommentit (0)

Exä
Kirjoitettu: 10.12.2014, 16:53:50
Yhtenä päivänä pitkästä aikaa mun entiseen poikaystävään J:hin törmäsin ja hän suostui mun pyyntöön lähteä kahville jotta kuulumisia voitais vaihtaa...

Hän oli selkeesti ittensä saanu parempaan kondikseen ku hän ei selvästikään oikein kestäny meidän eron aikaista säätöö :/ Hänellähän pitkä historia on erilaisista psyykkisistä vaivoista mut ihmeen hienosti hän taas ittensä näyttäis jaloilleen saaneen :)) Enää hän ei edes omaa oireiluaan mun syyks laita ees osittain mikä selkeesti tervehtymisen merkki on...

Hän siististi pukeutunu oli ja parturissakin näytti äskettäin käyneen. J kertoi elämän olevan nyt tasasta ja töissäkin menis hyvin. Udella yritin et onks hänellä mimmonen poikaystävä tällä hetkellä mut hän vähän väisteli sitä kysymystä. Jotenki siitä tulis vähän semmoinen fiilis et hänellä ei ketään elämässä olis... Sanoin hänelle et varmaan maailmassa on monta miestä jotka hänet mielellään ottais nyt kun hänellä asiat taas kunnossa on. J muualle katseli ja selkeesti vähän hämilleen meni ;)) Ehkä se luuli että mä flirttailin vaik selvä on et mä enää kaikkien näiden sotkujen jälkeen hänen kanssaan suhteesta haaveile ;)

J sanoi et mä olin vieläkin hänelle velkaa mut et hän olis toivosta ja luopunu että mä ikinä maksaisin loppuja. Sanoin hänelle et meillä siitä summasta erilaiset versiot on ja että oon maksanu sen mitä omasta mielestäni olen velaks käsittäny...Hän sitten sanoi ettei aio enää ryhtyy asiasta riiteleen ku siitä tuskin mitään hyötyä enää olis. Eikä hän enää taloudellisesti tiukilla oo joten sillä ei suurta merkitystä olis. Kiitin häntä et hän näin ymmärtäväinen oli.

Sanoin hänelle et mä toivon et me voitais taas yhteyksii pitää. Meillä kuitenkin yhteisiä tuttuja on et toivon ettei hän mua juoksis ainakaan pakoon :/ Ja et musta olis kiva hänet säilyttää ystävänä sillä meillä tosi pitkä yhteinen historia on. Hän taas jotenkin hämilleen meni ja vähän punastu ;) Sitten hän tuijotteli kahvikuppiinsa ja sanoi et hänen puolestaan voidaan kyl yrittää toimeen tulla ja jonkinlainen ystävyys säilyttää kaikesta huolimatta...

Kerroin J:lle et mun kaapista syksyllä paljastu yks hänen vanha kirjansa ja että hän vois joku ilta tulla kylään hakemaan sen ;) Samalla voisin hänelle vähän glögiä ja pipareita tarjota sovinnon merkiks :)) Hän taas jotenki vähän vaivautuneeks meni mut sanoi silti et voi joku kerta töiden jälkeen sen hakemassa käväistä...

Jotenkin mulle hyvä mieli tuli et hän ei enää omassa katkeruudessaan pyöri ja et hän on selvästiki pystyny elämässään menemään eteenpäin. Samalla tuli tunne et ehkä mä pääsen vähitellen tutustuun häneen uutena ihmisenä ilman niitä vanhoja kaunoja joissa hän sillon aikanaan kieriskeli...
Kommentit (2)

Eteenpäin
Kirjoitettu: 27.11.2014, 17:13:38
Muutaman kerran L:n kanssa syömässä käytiin ja leffaankin ehdittiin. Yhtenä iltana tultiin sit pikku hiprakassa mun kämpille ja kaikenlaista tapahtu ;))) Pari päivää meni sit aika kivasti ja vähän mietittiin et oisko meillä kuitenkin mahiksii pitemmälleki...

Viime viikonloppuna sit kavereita tavattiin ja me kuulla saatiin et eräät meidän yhteiset tutut oli riidelleet ja eronneet. Toinen heistä L:n suuri ihanne oli ja hänen treenattu kroppansa vastas aika täysin hänen makuu. Ei silti et olisin itseki voinu tästä tyypistä kiinnostunu olla :/ Lopulta L soitti sille ja kysyi tahtoisko lähtee kahville. Sen jälkeen L ei oo enää ottanu muhun yhteyttä ollenkaan. Pari lyhyttä tekstarii oon saanu...

En hirveen suruissani ollu koska tiesin et näin tulis käymään ennemmi tai myöhemmin. Ja että itsekin olisin varmaan samoin tehny jos tilaisuus olis ollu. L nyt ei varsinaisesti mikään jättimäinen saalis oo vaikka hänen kanssaan meillä ihan hyvin synkkaaki. Vietin kuitenki pari iltaa sohvalla suklaata mutustellen ja nyyhkyfilmejä katsellen mut en oikein tiedä miks...

Mun kampaajaystävä vihjas et mun pitäis jotenkin yrittää uudistuu. Hänen mukaansa mä päivittää voisin olemustani ja persoonaani jotenkin koska hänen mukaansa oon polkenu paikallaan jo vuosia vaikka muotia seuraankin paremmin ku useimmat muut. Hän ehdotti että muokata voisin itseeni johonkin suuntaan. En hirveen innostunu ollu koska mä kuitenkin olen mikä olen. Musta joko tämmösenä tykkää tai sit ei tykkää :/ Enkä mä suoraan sanoen tiedä onko hän itsekään hirveesti uudistunu. Hänen poikaystävänsä tuntuu jättävän hänet aika lyhyitten suhteiden jälkeen ja se sama toistuu...

Rakkaan siskoni kanssa baarissa kävin ja hän aika väsähtäneeltä vaikutti. Hänenkin omat miessotkunsa tuntuu jatkuvan ja jatkuvan samaan aikaan ku hänen lapsensa kasvaa ja jonkinlaista isähahmoo varmaan kaipais. Kun oltiin muutama otettu niin me yhdessä mietittiin miks miehet niin vaikeita tapauksia on ettei niiden kanssa mistään oikein tuu mitään. Jotkut on hyvän näkösii mut samalla tosi vaikeita luonteita, sit on kaiken maailman reppanaa jotka ei itsestään osaa huolta pitää. Sit on rumia, jotka ei oikein kelpaa kenellekään. Ja sit on kans ihanii jotka sit on jo varattuja...

Aamulla viestin sain mun sähkäriin ja siellä yks puolituttu mies kovasti tuhmia yritti puhuu. Meillä oli kuulemma jääny kesken jotain yksissä bileissä mut mä hädin tuskin muistan häntä ollenkaan. Ja sen mitä muistan niin ei jätä oikein mitään haluu tavata enää uudestaan....
Kommentit (0)

Treffit
Kirjoitettu: 11.11.2014, 16:36:21
Eräällä tutulla oli poikki menny exänsä kanssa ja hän oli jo eteenpäin uuden kumppanin kanssa siirtyny. Multa hän kysyi miksen pyytäis häneen exäänsä treffeille ku se edelleen pyöri vapaana. Sanoin että en tiedä olisko tää L ihan mun tyyppiä vaikka ei mulla hänestä mitään erityisen pahaakaan sanottavaa ollu. Laitoin lopulta viestin hänen naamakirjaansa ja kyselin josko voitais nähdä joku päivä. Lopulta me saatiin treffitkin sovittuu ;)

Olin laittautunu aika viimesen päälle ja luultavasti vähän liikaakin. Mun treffiseuralainen jo alussa sanoi ihmettelevänsä miten mä jaksan nähdä vaivaa noiden asioiden eteen joka ikinen päivä. Hän itse aika siististi pukeutuu mutta ei mitenkään erottuvasti. Hän näyttää ihan hyvältä ja käy salilla mutta ei kuiteskaan oo erityisen hyvän näköinen. Duuni ja varallisuus on varmaan kans ihan ookoo mut ei hän silläkään osastolla häikäise. En mä noita asioita moitteeks sano mutta hänessä nyt vaan ei oo mitään erityistä joka jäis pysyvästi mieleen...

Halusin hänen ehdottomasti maistavan mun lemppari smoothieta ja hän hyväksyvästi nyökyttelikin :)) Hän sanoi tulleensa mun kanssa aina melko hyvin toimeen mut ei oo varma olisko meissä kahdessa kuitenkaan ainesta ihan pitemmälle. Hän sanoi että noin yleensä hän tykkäis vähän miehisemmistä miehistä mut että ei sekään mikään lopullinen kynnys olis. Sanoin että hän itsekin vois mulle olla vähän miehisempi ja en häneen oo varsinaista vetoa koskaan tuntenu. Mutta et ei se välttämättä mullekaan mikään este oo paremmalle tutustumiselle. Sanoin et moni mua pitää pinnallisena mut todellisuudessa mulle ihmiset on paketteja. Pitäis olla hyvää makua, tyyliä, ulkonäköö, varallisuutta ja sit kans ookoo luonne. Joistakin noista voin vähän olla valmis tinkiin jos taas jotain toista tulee lisää...

Sovittiin et tapaillaan lähiaikoina lisää ja ties mitä kaikkee kivaa keksitään yhdessä ;) Mut et toinen olis heti vapaa lähteen ja ottaan sopivamman jos semmonen vastaan tulis. Musta se kuulosti ihan hyvältä diililtä. Hänessä ei ehkä semmosii ominaisuuksii oo jotta häneen menisin kiintyyn pysyvästi ja luulen että hän aika samalla tavalla myös musta ajattelee....
Kommentit (0)

Uutta ja kaunista
Kirjoitettu: 30.10.2014, 18:02:58
Mun rakas äiti mut luokseen pyys ja antoi mulle kirjekuoren mis oli loput mulle luvatuista rahoista. Hän pyys ettei siskolle kerrottais koska muuten se kateelliseks tulis ja vaatii alkais samanlaista summaa ittelleen...

Iloisena äitiini halasin ja sanoin et nyt mun sohva ja nojatuolit lentää ensiks ulos mun olkkarista. Niin kyllästyny niihin oon vaikka ei niillä ikää vielä oo pariakaan vuotta kai. Äiskä kauhistui ja huudahti et miten voin niin kauniista huonekaluista luopuu et hän itsekin vois ne mielihyvin ottaa. Sanoin et ensiks ajattelin ne huutonetissä myydä ja jos en tarpeeks saa niin sit heitän vaan roskiin. Äiskä sanoi et hän ymmärtää et olin niistä rahaa odottanu ja et hän voi vähän nostaa summaa jos suostun hänelle myymään. Hetken mietin ja päätin et diiliin kannatti suostuu...

Lopuilla rahoilla ajattelin vaatekaappii päivittää koska tuntuu ettei mikään summa siihen oo koskaan tarpeeks. Niin hullulta ku se kuulostaakin sanoa mut tuleehan laadukkaat vaatteet ihan törkeen kalliiks :/ Mut toisaalta mihin mä rahaa törsäisin ellen elämiseen? Ne joilla perhe on joutuu maksaan lainoja ja kaikenlaisii kuluja mitkä siihen perheeseen uppoo. Kun yksin elää on vähän enempi varaa hemmotella itteensä vaikka oikeesti mun tuloilla sitä varaa ei kuitenkaan olis...

Niinpä aloin jo vaatekaappii penkomaan ja roskiin kantaan kaikkee semmosta mitä ei enää päälle kehtaa laittaa. Vähän ehkä turhamainen oon mut leikkelin paidoista hihoja ynnä muuta et kukaan ei ryhtyis roskista penkomaan mun pois heittämää kamaa ja ettei kukaan naapuri vastaan tulis mun vanha paita päällä :/ Tietty jonnekin kauemmas kirppikselle olis voinu viedä mut ei mulla oikeesti aikaa eikä mahiksiakaan oo ryhtyy mitään isoja laatikoita raahaan...

Vähän alkaa jo tää harmaa syksy masentaan ja töiden jälkeen vähän liian usein jää sohvalle herkutteleen ja telkkuu tuijotteleen ku vois kaupungille lähtee jotta taas jonkun kivan miehen elämäänkin sais ;)
Kommentit (0)

Yhteiselämää
Kirjoitettu: 16.10.2014, 17:45:36
Mun kampaajaystävä alko vähitellen tulemaan uteliaaks mun vieraan suhteen ja hän jonku tekosyyn keksi tulla vakoilemaan onko mun vieras söpö vai ei. Hänellä ku itsellään vähän aikaa sitten poikki meni edellisen bf:n kanssa :/ Vähän vaivautuneeks tunsin ku hän itseään esille toi ja hihitteli kaikelle mitä mun vieras vastaili :/ Olin aiemmin yrittäny selittää ettei mikään viittais siihen et mun vieras miehistä olis kiinnostunu...Hän jopa yritti saada meitä lähtemään kimpassa detskuun tai jonneki mut vieras ei oikein kiinnostunu ollu...

Lauantai-iltana mun vieras joskus ysiltä ulos lähti ja kohta soitti unohtaneensa mun vara-avaimen toisen takin taskuun. Sanoin et joutuis odottaa ku joskus myöhemmin yöstä himaan tuun. Puolenyön aikaan olin meikannu ja pukeutunu ja vähän pohjii ottanu et klubikierrokselle parin kaverin kanssa lähdin. Kun olin sisälle päässy ja drinksun hakenu niin hän jo kovasti kyseli et koska tulisin päästää hänet sisään....maalla kai ei puolen yön jälkeen kukaan enää ulkona oo? Siinä sit tunnit kulu ja sain monta tekstarii häneltä. Kuulemma ei enää rahaa ollu jatkaa baarissa ja kavereitakaan hänellä ei Hesassa oo. Sanoin ettei oo mun murhe ja että ei kannata murjottaa ku on kerranki päässy pois sieltä junttilasta...

Vedettiin sit aika finaaliin ja kun aamulla kotiovelle pääsin hänet rappukäytävästä nukkumasta löysin. Häneltä kysyin et oliko kukaan naapuri nähny koska meidän yhtiössä tuskin hirveen ymmärtäväisiä ollaan jos joku köyhän oloinen tyyppi nukkuu käytävässä :/ Hän sanoi et yks vanha nainen kyseli ketä hän etsi ja hän kertonu oli asuvansa mun luona :(( Silloin ääntäni korotin ja hieman hermoni kans menetin... Sanoin että hän kohta olis lähdössä mut mun tässä talossa täytyis asuu ties kuinka kauan ja naapureiden tuijotuksii sietää :/ Sanoin et ellei hän muista avaimiaan ottaa mukaan niin ens kerralla en päästä häntä enää sisään ollenkaan.

Viime päivät hän on aika vaisu ollu ja sanonu odottavansa huomista et pääsee lähtemään täältä pois. Kerran hän yritti valitella et ei voinu kuvitellakaan miten Helsingin ihmiset on vielä paljo tylympii mitä hän aiemmin luuli xD Sanoin hänelle et kaikkialta kaikenlaista porukkaa löytyy ja et yleensä saa vaan syyttää itseään jos ei mitään kontaktii saa. Ehkä ujous ja hiljasuus hänen kotiseudullaan joku tosi kova juttu on mut ku isoon kaupunkiin tullaan niin kukaan ei tuu huomaan sua ellet itse tee sitä alotetta. Joten eiköhän hän paljon tyytyväisempi elämäänsä oo ku pääsee takaisin kaltaistensa seuraan....
Kommentit (5)

Vieras
Kirjoitettu: 02.10.2014, 18:48:01
Mun vieras ilmestyi sit viikon alussa ovelle ison vähän nuhruisen kassinsa kans :/ Otin hänet jo heti aluks puhutteluun ja talon säännöistä kerroin. Mitään epäsiisteyttä en hyväksy, hänen pitää omat sotkunsa heti siivota ja myös metelöimättä olla. Ruuat, lakanat, pyyhkeet ynnä muut ei tuu talon puolesta vaan hänen kaikesta pitää vastata itse. Telkkua hän saa katsoa mut joutuu hyväksyyn sen et mä valitsen kanavan jos haluun tulla kattoon...

Ekan kerran jo jouduin ääntä korottaan kun hän työvaatteitaan naulakkoon laittoi vaikka selviä tahroja näkyvissä oli. Hänen sukkansa ei ihan puhtailta myöskään vaikuttaneet et pyysin häntä vaihtamaan ne tai sitten ottaan kokonaan pois :/ Mitään erityistä juttuseuraa ei kyl hänestä oo ollu ku taitaa aika vähän asioita olla josta me osataan yhdessä jutella :/ Hän kysäis josko vois mestareiden liigaa kattoo mut sanoin et pitkän päivän jälkeen haluun rentoutuu jonku hyvän komedian parissa et tervemenoo vaan jonnekin baariin urheiluansa seuraan...

Äiskä huolestuneena soitti ja kyseli miten vieras on viihtyny. Sanoin ettei mun tehtäviin kuulu hänen mukavuudesta huolehtii vaan että hän joutuis tyytyyn siihen mitä on tarjolla. Äiskä lupas lähettää pikaisesti seuraavan erän siitä summasta jonka hän mulle palkkioks lupas...

Eihän hän ruma ollenkaan oo... lihaksistokin hyväkuntone on. Jos vapaat kädet saisin niin varmaan hänestä ihan tyylikkään ja komeenki miehen saisin aikaan ;)) Mut hänen sisin semmosen syrjäkylän juntin sisin on eikä hän varmaan osais sopeutuu elämään täällä :/ Hänellä selvästikään ei oo käsitystä miten kovat vaatimukset ihmisillä Hesassa on ja miten hänen oletetaan käyttäytyvän ja miltä näyttävän. Toisin ku moni luulee niin mä en siitä häntä moiti tai arvostele vaan kerron miten häneen täällä suhtauduttais. Jokaisen oma valinta sit on haluuko olla yks muista vai tyytyykö hakkaan päätä seinään...

Yöllä heräsin siihen et hän kylpyhuoneessa kävi ja käsiään pesi. Kehotin häntä liikkumaan tosi hiljaa tai varpaillaan koska herään tosi herkästi enkä sit enää heti unta saa :/ Sanoin et iso mies nyt voi pidätellä aamuun asti ettei tartte rampata kesken yötä ja paukutella ovia. Hän huokais ja sanoi et mulla sääntöjä enemmän on ku hostellissa. Sanoin et jos ei kelpaa niin se hostelli vois olla hyväkin vaihtoehto...
Kommentit (1)

Pyyntö
Kirjoitettu: 21.09.2014, 10:12:14
Rakas äitini oli mut luokseen kutsunu syömään. Hän vaikutti pahoillaan olevan siitä etten hänellä kylässä oo käyny ku kerran kesän aikana. Aika vaan on kulunu niin nopeesti ettei ihan kaikkeen vaan aina riitä aikaa vaik haluakin olis...

Hän sitten siinä kyseli miten olin pärjäilly ja vuodatin hänelle työmurheitani ja sitä et rahojen kans koko ajan aika tiukalla oon. Haluais tehdä ja ostaa aika paljon enemmän ku mihin oikeesti olis varaa. Senhän ny varmaan kaikki mun blogin lukijat arvaa ;))) Äiskä sanoi että hän mielellään mua auttaa jos on tiukkaa ja mieli siitä mulla vähän parani :))

Hän kuitenkin sanoi et pyytäis multa yhtä palvelusta. Hänen parhaan ystävättärensä poika olis Helsinkiin tulossa jonkun työkeikan takia ja sillä rahat on vähissä :/ Äiskä sanoi et hänen velvollisuus olis auttaa kun kerran siihen mahdollisuus on. Ja että hän toivoo että mä suostun hänet ottaan pariks viikoks luokseni :/

En tietenkään tykänny yhtään kuulemastani vaan tivasin mutsilta miksei hän itse majoita sitä jätkää. Äiskä vastas et hän nukkuu niin huonosti ja katkonaisesti et mulle vieraasta olis vähemmän vaivaa. Ja et muutenki kaks samanikästä poikaa asuu paremmin kimpassa ku vanhan naisen kanssa. Sanoin tiukasti et mullakin on oma elämäni elettävänä ja ettei mun kämppä mikään hotelli olis....

Näin selvästi et mutsi pahaa tykkäs mun kieltäytymisestä. Lopulta hän kompromissia ehdotti. Hän sanoi tietävänsä et mulla on paljon menoja ja vieraastakin ylimääräsiä kuluja voi aiheutua joten hän on valmis rahallisesti ihan kunnolla hyvittään mulle sen että luokseni tyypin otan hetkeks asumaan... Niinpä mä sit vielä mietin et painaako mun oma mukavuus vai ylimääräinen raha enemmän ja päädyin siihen et kyllähän mä kai kestän jotain ylimäärästä jätkää hetken aikaa jos korvaus on kunnollinen. Sanoin että joutuu nukkumaan mun sohvalla ja käyttäytyyn siivosti tai mä voin irtisanoo sopimuksen koska vaan...
Kommentit (14)

Maailmanparantaja
Kirjoitettu: 09.09.2014, 11:10:44
Yks päivä mun kampaajaystävä päivitti mun hiukset syyskuntoon. Sen jälkeen lähdin hänen kotiinsa tapaamaan hänen uutta poikaystäväänsä. Edellisen kans yhteiselämä päättyi hirveeseen riitaan niinku hänen suhteillaan on tapana jossain vaiheessa kyl mennä...

Mun ystävä tykkää kaikesta kauniista ja kalliista mut hänen uus poikaystävänsä on aikamoinen viherpiipertäjä. Ihmettelinki miten he toisensa löytäneet oli mut mun ystävä vaan sanoi et hän niin söpö on että sen takii on yritetty tulla toimeen. Heti alussa jo huomasin miten epäluulosesti tää uus bf mua katseli...

Syötiin yhdessä mun ystävän kotona mut jo tunnin kuluttuu aloin olla aika täys kuuntelemaan niitä juttuja. Ekologiaa, luomuruokaa ja rauhanaatetta yms. Lopulta en vaan jaksanu enää ja sanoin hänelle et jos talouskasvu ja raha niin pahoja asioita on niin mistä hänkin rahansa sais opintotukea varten. Sanoin et viherpiiperöt osaa vaan muita syyllistää siitä et ne yrittää nauttii elämästä eikä turhaan pihistellä elämän laadussa. Seuras tosi pitkä hiljaisuus.

Mun ystävä vilkais muhun vihaisesti vaistoten et tilanne oli menossa vähän väärään suuntaan. Yritin pehmentää vähän sanomisiani ja lisäsin et kukin elää elämänsä omalla tyylillään kun vapaas maassa eletään. Mut et multa on turha odottaa sympatiaa sille et jotkut Kelan rahoilla keskittyy parantaan maailmaa. Hänen naamansa alkoi punottaan ja seuras saarna siitä miten maapallo ei kestäis jos jokainen kuluttais samalla tavalla kuin minä tai mun kampaajaystävä. Vastasin et koko läntisen maailman talous romahtais jos kaikki kuluttais niin vähän kuin hän...

Kun hän tupakalta palas kysyin kuinka luomuna hän sitä tuotetta piti. Sanoin et onko hänestä ihan oikein et me muut maksetaan tupakoitsijoiden itse aiheutetut sairaudet. Jos valitsee polttaa niin maksaa kans sit itse kaiken omasta pussistaan. Oman terveytensä pilanneet tupakoitsijat, juopot tai narkkarit maksakoot itse oman terveytensä pilaamisen. Hän ei vastannu mitään vaan keskittyi läppäriinsä.

En haluu liiaksi nega olla mut vaikee kuvitella et heidän suhteellaan mitään pitkää kestoa vois olla. Mun kampaajaystävä tykkää elämästä ilon irti ottaa ja hänen uus ystävänsä selkeestikin ei siihen kykene. Söpöhän hän omalla tavallaan on jos tykkää siitä et poikamaiset piirteet on säilyny vielä kun miehen iässä ollaan. Mut et hän vielä ei selkeesti oo kiinni oikees elämäs vaan haaveilee maailmasta joka ei perustu todellisuuteen...

Palatessani kotiin kävin Stokkan herkun kautta ja koriin keräilin kaikkee ihanaa "kaukoruokaa" tän höpötyksen vastapainoks. Jos heidän suhde kestää parii viikkoo kauemmin niin ehkä sen kunniaks leivon joskus piirakkaa vaikka kengurusta ja sen vaikka poropiirakkana tarjoilen ;))
Kommentit (1)

Häät
Kirjoitettu: 18.08.2014, 18:08:44
Kesän loppuessa aika taas on palata bloginki pariin. Ihan tarkoituksella pientä taukoa pidin ja nautin niistä semmosista aika ihanista kesäpäivistä mitä tänä kesänä niin paljon oli :))) Vaikka kesä loppuikin niin nyt lohduttautuu voin tosi syvällä ja tasasella rusketuksella jonka Hietsussa ehdin ittelleni hankkiin ;)))

Pari viikkoo sitten rakkaan äitini ja ihanan siskoni kanssa lupauduin häihin meneen Pohjois-Karjalaan. Systerin uus epäsiisti poikaystävä lupautui autokuskiks ja mä hammasta purren kestää yritin sitä pitkää automatkaa :// Perille kun tultiin niin en voinu silmiäni uskoo kun näin sen pikkukaupungin. Kaikki näytti todella harmaalta ja köyhältä, edes keskustassa ei ollu ku jotain surkeita halpahalleja ja nuhrusia baareja. Ei oo ihme että sillä seudulla porukat tekee itsareita ja elää sairaasti. Vaikka Hesakin on surkee kylä verrattuna johonki New Yorkiin tai Lontooseen niin kiitin onneeni etten joutunu sentään tuolla asuun...

Häissä huomasin et ne ihmiset siellä myös ihan erilaisia on ja pukeutuu eri lailla. Mutsi ja sisko ehdotti etten pukeutuis liian erottuvasti ja lopulta huomasin mitä ne tarkotti. Maalla miehet pukeutuu tosi yksinkertaisesti ja vakavasti. Mulle heti tuli tunne että ihmiset tuijotti mua ja sitä et oon tottunu erilaiseen väriskaalaan mitä he. Mut tietty ymmärrän et siinä todellisuudessa pitää elää missä ollaan eikä moni siellä uskalla erottuu vaikka haluiski. Häiden tarjoilu oli kans jämähtäny jonnekin 50-luvulle. Oli karjalanpiirakkaa munavoineen, voileipäkakkuu ja karjalanpaistii ynnä muuta. Samat safkat mitä oma mummo joskus aikanaan tarjos omille vierailleen. Hääparin vanhemmat huomata tais miten pitkin hampain maistelin ruokia ja he varovaisesti kyseli et enkö tottunu oo heidän seudun ruokiin. Sanoin et Helsingissä keittiö on yleensä aika kansainvälinen mut perinneruuillakin on oma paikkansa jos ne on laadukkaita...

Illan päätti paikalle kutsuttu orkesteri joka ylläri ylläri alkoi soittaa iskelmää. Siinä vaiheessa tuntui jo siltä et haluun mahd. nopeesti takaisin kotiin sivistyksen pariin. Muiden tanssiessa yritin maistella tarjolla olevii juotavii. Tarjolla oli halpaa suomalaista bulkkikaljaa ja jotain viiniä joka pahasti muistutti Gato Negroa tai jotain vastaavaa etikkaa :(( Miesväki alkoi jo vähän humaltuun ja muutama uskaltautui heittämään läppääkin. Eräs isäntä huus mulle tanssilattialta jotain tyyliin eikös Helsingin hienohelmalle tanssi ja tarjoilu kelpaa. Katseen käänsin muualle ja yritin teeskennellä etten kuullu mitään...

Kun pääsin takaisin kotiin niin onnellinen olin ja vannoin etten moneen vuoteen mee Suomessa Kehä kolmosen ulkopuolelle. Jotenkin aika uskomattomalta tuntuu miten muualla Suomessa eletään niinku oltais jossain viime vuosisadalla. Onks sit mikään ihme jos työpaikat ja ihmiset katoo kun siellä ei oo mitään minkä vuoks jäädä sinne...
Kommentit (5)

Juhlapäivä
Kirjoitettu: 29.06.2014, 18:05:51
Perinteeks on tullu Priden puistojuhlaan omien rakkaiden kavereiden kanssa mennä ja ylpeenä edustaa sitä mitä me kaikki ollaan :) Marssimaan en tänäkään vuonna halunnu mennä koska musta semmonen touhu vasemmiston ynnä muiden hippien keksintöö on eikä kunnolliset ihmiset hirveesti mieltään osottele vaan keskittyy hyvää kuvaa meidän porukoista hetskuille ja muulle yleisölle näyttään. En muutenkaan hirveen hyvin setahomojen ja aktivistien kans oo tullu yleensä toimeen...

Huolella väsätyn piknik-korin kanssa matkaan lähdin ja olin myös päälle laittanu vaihteeks vähän näyttävämpää ;)) En kehua haluis mut tosin ylpeä olin meidän porukasta joka selkeesti enemmän vaivaa oli nähny tän tapahtuman juhlistamiseks :)) Sitä mieltä oon et juhlapäivänä pitää muiden juhlaa kunnioittaa näkemällä vähän huolta pukeutumiseen, vähän ikävältä tuntu nähdä jonku verran esim. tennareissa ja kuluneis farkuissa olevaa aikuista porukkaa. Teinit on asia erikseen mut luulis isojen miesten ja naisten tilannetajun olevan vähän parempi...

Mut noin muuten oli kyl ihanaa huomata miten aikamoisen erilaiset ihmiset niin hyvässä sovussa keskenään oli. Hieman kyl harmittamaan jäi et mun kampaajaystävä ihan turhaan parin vuoden takaiseen exäänsä törmäs jonka kanssa hänellä hirveän huonot välit on olleet :/ He sitten alkoi pari sanaa vaihdettuaan toisiaan huorittelemaan ja ohikulkevien katseet meidän porukkaan hetkeks kiinnitty...Muiden piti heidän väliinsä mennä jottei olis vielä ikävämmäks tilanne menny :/ Lopulta me päästiin jatkaan herkkukorin tuhoomista...

En voinu myöskään välttää näkemästä niitä ihmisii joita en olis halunnu nähdä. Nää piirit on kuitenkin aika pienet niinku me kaikki tiedetään. Mun entinen pitkäaikane ystävä joka mut kylmästi jätti kahvilan ulkopuolelle joku kuukaus sitten odotteleen oli kans paikalla. Hän mulle nyökkäs ja nyökkäsin takasin mut ei sen enempää halua ollu keskusteluu jatkaa. Jos luottamus kerran menee niin sitä on kyl aika vaikee saada enää takas...

Mut joistakin ikävistä ihmisistä huolimatta aika ylpee koko tapahtumasta oon. Musta puistojuhla on ihan loistoesimerkki siitä miten porukat hyväs henges kokoontuu yhteen tapaamaan tuttuja joita ei oo nähny vähään aikaan. Samalla ku pukeudutaan hyvin ja juhlitaan tyylikkäästi me tehdään itsemme nähtäväks ja heterotkin melkein kateelliseks tulee kuinka hyvätapasta ja siistii porukkaa meikäläiset on. Semmosille oikeuksiakin antaa mieluummin ku huonosti käyttäytyville junteille...

Ainii...jälkeenpäin sain monta tosi suloista ja ihanaa tekstarii kun mua kiiteltiin miten paljon vaivaa nähny olin herkkukorin eteen <3
Kommentit (0)

Uudestaan
Kirjoitettu: 10.06.2014, 17:31:19
Olin jo päättäny etten enää L:n puheluihin vastais mut se mua pommitti kuitenkin niin kauan et menin vastaamaan... Hän halus pyytää anteeks kavereittensa käytöstä jos he oli mua jotenki loukanneet. Samalla hän nätisti pyys et me voitais jutella kahden kesken ilman ulkopuolisii häiriöitä. Hän näki vaivaa kehua mua niin monta kertaa et lopulta suostuin...

Hän oli kulmapöydän varannu hiljaises ravintolas jos ei hirveesti muita ihmisiä ollu. Hän uudelleen anteeks pyys ystäviensä käytöstä ja sanoi et oli virhe kun hän ei ajanu heitä jo heti alussa pois. Tilattiin ruokaa ja hän kyseli kiinnostuneena kaikenlaisii juttuja mun elämästä ja siitä mitä mä tulevaisuudelta odotan. Hän sanoi et hän selkeesti huomaa etten oo aikonu myydä vaatteita koko lopun elämääni ja et hänellä olis mahiksii mua eteenpäin auttaa...

Sanoin et oon tavannu monta miestä jotka luvanneet on vaikka mitä ja sit tosipaikan tullen heistä ei ollu pitämään lupauksiaan. Sanoin et mistä mä tietäisin et voisin just häneen luottaa. Hän selitti et joutuu bisnesten takii viettää paljon aikaa Suomen ulkopuolella mut toivois et täällä häntä odottais aina oma kulta. Ja et se oma kulta vois asuu hänen kämpässään täällä Hesassa ja pitää siitä huolta. Hän tulis käymään ehkä parin viikon välein ja silloin mun tulis olla paikalla...

Kun oltiin lopettelemassa ateriaa hän sanoi et jos olisin kiinnostunu niin hänen täytyis tietää mihin kaikkeen suostuisin ja mihin en :/ Hän luetteli aikamoisen määrän asioita jotka hänen fantasioihinsa kuuluis ja osa niistä aika fetissimäisiltä kuulosti... Hän huomas et vähän hiljaiseks menin ja hän tiuskas et mun pitäis heti sanoo jos noiden mieltymysten kanssa jotain ongelmia tulis :/ Että muuten hukattais aikaa molemmat. Sitten hän lisäs et olis valmis hyvittään mulle taloudellisesti tosi kunnolla jos suostuisin sellaisenaan siihen mitä hän ehdotti...

Mä aloin itteni vaivautuneeks tuntemaan mut kysäisin varmuuden vuoks mimmosista summista olis kyse. Hän tiuskas nopeesti et ne summat riippuis ihan siitä miten monta kertaa ehditään näkemään jossain ajassa ja miten sitoutunu mä hänen miellyttämiseen olisin :/ Jos hän ei tyytyväinen olis niin meidän suhde loppuis lyhyeen. Samalla hän lisäs ettei mua minään ostettavana huorana tietenkään pidä vaan että mä voisin itse vaikuttaa siihen mihin oon valmis ja kuinka paljon haluun päästä elämäs eteenpäin...

Mä nousin pöydästä ylös ja ateriasta kohteliaasti kiitin. Sanoin ettei olis pitäny tulla ollenkaan ja että hän pohjimmiltaan ihan samanlainen oli kuin ne kaks kaveriansa. Pyysin häntä ettei enää ottais yhteyttä ja et pyyhkis mun yhteystiedot muistista...
Kommentit (23)

Treffit
Kirjoitettu: 01.06.2014, 17:56:12
Odotukset korkeella lähdin treffeille tapaan mun "nettiromanssia". Kosmetologin ja kampaajan jälkeen mulla aika varma tunne siitä oli et mä oikeesti voisin onnistuu löytämään tällä kertaa sen oikeen...

Tullessani sovittuun raflaan huomasin et mun seuralainen ei yksin ollukkaan. Hänen pöydässä istui kaks miestä jotka hän esitteli ystävikseen. Toinen oli suomalainen ja toinen ilmeisesti puoliks venäläinen. Sanoin hänelle et oletin tapaavani hänet kahden kesken mut hän vaan hymyili ja pyys mut istuutumaan alas. Tilattiin ruokaa jonka hän kertoi mulle haluavansa tarjota...

Tunsin kuinka he kaikki kolme vilkuili mua siinä kun syötiin. Mulle alkoi tulla hieman epämukava olo ku oletin et olisin kahden kesken hänen kanssaan päässy jutteleen :/ Suomalainen mies sanoi ettei oo mua ennen L:n kanssa nähnyt ja että mä olisin varmaan uusi näissä piireissä. Samalla hän kehui kuinka hyvältä näytän. Keskityin syömiseen enkä mitään vastannu...

Illallisen jälkeen L pyys että heidän mukaan klubille lähtisin. Hän huomas että vähän vaisu olin ja pyys kans anteeks ettei kavereistaan eroon päässyt vaik tarkotus oli kahden kesken tavata. L ja hänen kaverinsa kantoi mulle drinkkejä heti kun olin yhden juonu kunnes sanoin et nyt mun pitää vähän pitää taukoo. Mulla alko vähän nouseen päähän mut lähdin kuitenki vessassa käymään.

Pestessäni käsiä huomasin et yks näistä miehistä oli seurannu mua vessaan ja alkoi lähennellä mua :/ Sanoin et pidäs äijä näppis musta erosssa mut hän ei tuntunu ymmärtävän :/ Hän ehdotti et mentäs yhdessä vessakoppiin ja mikä törkeintä kysyi mistä hinnasta tekisin asioita joita en nyt tässä kehtaa ees toistaa :((

Mä lähdin siltä seisomalta käveleen ulos klubilta enkä edes jääny kertomaan mun deitille et menisin. Hän yritti puolen tunnin päästä soittaa mut en vaivautunu enää vastaamaan. Kotiin päästyäni soitin mun omalle rakkaalle siskolle ja hän mua yritti lohdutella. Mut hänkään ei voinu ymmärtää miten mun kohtalona on törmätä aina sikamaisiin miehiin ://
Kommentit (2)

Romantiikkaa ilmassa
Kirjoitettu: 18.05.2014, 19:04:51
Kevät on semmosta aikaa että se hormoonit hyrräämään laittaa ja samalla katsella kannattais jos vois vaikka vähän aktivoituu miesrintamalla...

Mun elämä on niin paljon työntekoo ja muuta harmaata täynnä ollu et päätin vähän tutkailla mimmosta porukkaa chateissa nykyään liikkuis. Aikamoine määrä viestejä mulle jo heti tulikin et ei ainakaan voi kiinnostuksen puutetta valitella ;)))

Jotkut teistä mua pinnallisena pitää mut mulle ihmiset on paketteja. Tietty mulle kelpais mieluiten nuorehko, komee ja treenattu mut hänellä kans oma elämä täytyis kohdallaan olla. Mitään tyhjätaskuu tai viherpiipertäjää mä en aio elämääni ottaa. Jos ei enää nuori ja komee ole niin tilanteen voi aina pelastaa jos pystyy tarjoomaan hyvän ja laadukkaan elämän ;)

Heti kun kameran päälle sain niin sieltä kaikenlaista nakuilijaa ja runkkarii alkoi tehdä tuttavuutta. Haluun kuitenki aina heti et toinen kertoo enemmän omasta elämästään. Useimmat vehkeet on aika samannäkösii joten mut saa parhaiten syttyyn kertomalla miten tasokasta elämää pystyy kumppanilleen tarjoomaan...

Kun kaikki komeet nuoret tuntu olevan joko tyhjätaskuja tai yhden yön jutun perässä mä tutustuin yhteen suomes asuvaan venäläiseen mieheen. Oon nyt hänen kanssaan jutellu joka päivä yli viikon ajan ja hän netin perusteella aika kiinnostavalta tapaukselta vaikuttais :))) Hänellä arvokämpät sekä Hesassa että Pietarissa on ja bisneksii molemmissa maissa. Tarkoitus olis hänet tavata jossain vaihees ens viikkoo...

Hän ei enää nuori ole vaan mua paljon vanhempi. Ja hänki ryhtyi heti camin kautta omaa alapäätään esitteleen mut ymmärs nopeesti et olisin kiinnostunu pysyvämmästä suhteesta. Hän asian nopeesti tajus ja ryhtyi kertoon miten hän on onnistunu varallisuutta ja tasoa hankkiin elämässään. Hän vannotti mua etten häntä hylkäis ennenku hän olis mulle kertonu kasvotusten miten laadukasta suhdetta hän vois ehkä mulle tarjota jos olisin luonnossa saman näköne ku kamerassa...

Rakkaalle äidilleni innoissaan treffeistä kerroin ja hän mulle ihan pyytämättä rahaa siirs mun tilille jotta voisin ostaa jotain tyylikästä päällepantavaa. Mun äiti kun tietää mistä tykkään ja osaa sen aina ottaa huomioon...
Kommentit (3)

Ilonpilaaja
Kirjoitettu: 01.05.2014, 17:15:09
Perinteisen kaavan mukaan vappua lähdin kavereitteni kans viettään...skumppaa ja semmosta ihanaa pikkusuolasta purtavaa varattu mukaan oli yllin kyllin vaikka kylmä sää vähän fiilistä alkoki laskemaan :/ Ja joidenki ihmisten käytös myös iltaa aika paljon häiritsi...

Kun skumpat oli melkein jo skoolattu yks mun kavereista suvaitsi saapua paikalle joku maalta tullu kaveri mukanaan :/ Lohipiirakat, fetanyytit ja kuohari oli hyvin kauppansa tehny ja suurin osa hyvällä tuulella oli. Mut kuinka ollakaan mun kaveri paikalle raahaa jonkun kaljatölkkejä aukovan ja pensaaseen kuseskelevan juntin jolla ei näköjään mitään käsitystä hyvistä tavoista ollu. Ku ylös nurtsilta noustiin ja tavarat kerättiin ku palelemaan alettiin niin tää juopunu luuseri tallaa suoraan mun jalalle! Mä kiljasin et varo vähän ja hän ei muuta osannu vastata ku Sori. Mulkasin häntä äkäsesti ja sanoin "Vai et sori, sori...".

Mulla sen verran pehmeet ja sirot kengät jalassa oli et hänen kokoisen miehen tallaaminen jätti niihin selvän jäljen. Selitin muille et ne kengät oli ihan törkeesti maksanu ja toiset yritti puhdistella sitä mut jälkihän siihen jäi :( Mun fiilis alkoi laskemaan aika nopeesti ja toiset yritti keskusteluu pitää yllä. Matkaa jatkettiin kunnes muistettiin et toisen kaverin kassissa vielä yks punkkupullo oli ja se piirakanjämien kans avata päätettiin. Maalaisjätkä oli karhunsa kaikki jo juonu et hänellekin kaadettiin punkkuu vaikkei hän sellasii tuskin osaakaan arvostaa. Jossain vaiheessa sen känny rupes soimaan ja se kaivoi sen taskustaan läikyttäen säheltäessä vähän viinii lasistaan. Osa viinistä läikky maahan mut muutama tippa osu mun takille!

Arvaatte varmaan et mä sain raivarin. Huusin häntä kömpelöks maalaisjuntiks jolla ei mitään asiaa pitäis olla siistien ihmisten piknikkeihin. Hän taas änkytti omaa sorisoriaan mut sanoin et sori ei osta mulle uutta takkia vaan hän sen tekis jos tahra ei pois lähtis. Kaikki ihan hiljaseks meni ja hänet paikalle tuonu kaveri sanoi että mä ylireagoin. Yritin porukalle selittää et vahinko ei oo mikään selitys jos on juonu sen verran ettei pysty itteään normaalisti hallitsemaan enää. Et semmosen ihmisen pitäis vaan poissa pysyy ja ryystää kaljaansa syrjässä muista...

Tunnelma kiristy ja ihmiset kinaan ryhty siitä mitä oli tapahtunu. Mä sanoin ettei enää huvita jatkaa iltaa ja ratikkaan hyppäsin. Kotiin päästyäni kaapista esiin suklaata kaivoin ja hetken aikaa sitä mutustellen pahaa mieltäni pois yritin saada. Vähän ajan kuluttuu aloin tutkiin missä kunnossa mun kengät ja takki oikein olis. Jälki kengässä oli pienentyny mut takin hihan pieni punaviinitahra kyl varmaan jää joten roskiin sekin varmaan joutaa...
Kommentit (2)

Kadonneita haaveita
Kirjoitettu: 13.04.2014, 14:08:44
Piti eilen illalla ulos lähtee mut viime aikojen työstressi ja huonot fiilikset on tehneet aika väsyks :/ Niinpä mä etsin ison kasan Project Runwayta ja omalle sohvalle jäin miettii miten toiset unelmiaan toteuttaa kun mulla se elämä tuntuu nykyisellään olevan semmosta puurtamista...

Oon joskus kertonu kuinka nuorempana mul vaikka mitä haaveita oli. Musta piti tulla yhes vaihees muotisuunnittelija ja tein silloin kans omii vaatteita. Joitakin niistä säästäny oon muistoks ja kattellessani Project Runwayta mä kaivoin ne taas esille ja niitä sormeilin... Eikä ne kaikki ees yhtään huonoja olleet...mut silloin en kehdannu niitä päälläni pitää ku halusin kuitenkin ostaa nimekkäitä merkkejä...

Kävin hakees levyn suklaata jotta mieli vähän paranis ja sitä mutustellessani koko illan Project Runwayta tuijottelin. Välillä mun silmäkulmat kostu ku mietin mitä kaikkee olisin voinu saavuttaa jos olisin paremmin osannu pitää unelmistani kii :/ Jotkut mun lukijoista ajattelee et oon itsekäs ja otan kaiken minkä saan mut jos olisin oikeesti ottanu niin tuskin olisin vaatemyyjänä tälläkään hetkel...

Mun rakas äiti aina sanoo et mun pitäis enemmän ajatella itteeni ja ottaa se mikä tulis vastaan. Koska sitä kukaan ei sulle anna jos et sitä itse ota. En mä tarkota sitä et muita pitäis kohdella huonosti mut mun mielestä jokaisella kans on oikeus ajatella itseään. Mun mielestä ne jotka ei tunnusta omaa itsekkyyttään on aika tekopyhii. Jokaisella on vaan yks elämä ja se pitäis osata elää täysillä.

Kaivoin vielä esille vanhoja valokuva albumeja ja ihailin miten kirkas iho mulla oli vielä lukioaikana. Vaikka mun kalliit tehohoidot onkin parantanu mun ihon rakennetta melkoisesti niin teiniaikoihin ei ihan paluuta enää oo :/ Ehkä se elämä oli sit tässä ja loppu elämästä onkin sit lasketteluu kohti hautaa... Oonko mä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua samassa duunissa palvelemassa huonotapaisia asiakkaita vai olisko mua varten vielä jotain muuta odottaas?
Kommentit (1)

Nykyisiä ja entisiä ystäviä
Kirjoitettu: 03.04.2014, 16:28:09
Mun ex-ystävän tekosien jälkeen vähän sydäntäni purkaa halusin ja päätin kutsuu mun kampaajaystävän syömään Pulled Porkia, josta hän niin kovasti tykkää ja joka nyt niin trendiruokaa on. Eikä hän voinu kiusausta vastustaa...

Yritin udella olisko hoitsu hänelle soittanu tai muuten kertonu mitä tapahtunu oli. Mut hän ei ollukaan tekosestaan mitään maininnu eikä kampaaja meidän välirikosta yhtään mitään tienny. Ilmeisesti meidän ystävyys ei sit ollu hänelle niin merkitykselline asia. Mun vieraski kovasti ihmetteli miten hän voi jättää mut odottamaan ilman että olis asiakseen ottanu peruu tapaamisen hyvissä ajoin...

Hän kuitenkin sanoi et mun ja hoitsun ystävyys on nähny monenlaisii aikoja ja et sekin olis mua auttanu tosi vaikeiden kausien yli. Totta on et hän tuki mua monen kriisin yli ja pahimpina aikoina rahaakin lainas. Tottakai mä sitä arvostin silloin mut nähtävästi hän nyt muuttunut olis kun tavat ja käytös nyt ihan erilaista on. Se mitä ennen on tapahtunu ei voi loputtomiin ystävyyttä kantaa jos toinen noin törkeesti käyttäytyy :/

Mua vähän ihmetyttään alkoi mun kampaajaystävän sanat ja kysyinkin kumman puolella hän olis. Ekaks pitkä hiljaisuus seuras mut sitten hän sanoi et kyllä hän tässä asiassa mua ymmärtää. Mut et hänellä ei halua olis puolii valita meidän kahden välillä vaan hänellä olis muutakin tekemistä. Odotin kuitenki ehkä vähän enemmän tukee niin et hänen syötyään valittelin alkavaa päänsärkyä ja hän kotiinsa lähti...

Myöhemmin illalla siskolleni soitin kertoakseni miten mua oli kohdeltu mut hän tapansa mukaan jossain baarissa jonku miehen seurassa oli eikä voinu oikein puhuu. Niinpä yhdelle mun ja sen hoitsun yhteiselle kaverille soitin ja hänen kuulumisiaan kyselin. Vähitellen hänelle avauduin mitä tapahtunu oli ja hän ei korviaan voinu uskoa. Hän sanoi täysin ymmärtävänsä mun reaktion ja kans ihmettelevänsä miten huonot tavat tällä ihmisellä oli. Tykkäsin paljon hänen lohduttelustaan ja sovittiin et hän tulis lähipäivinä mun luokse kylään niin lisää juteltais...

Hoitsu lähetti mulle tapahtuneen jälkeen pari tekstarii joissa hän sanoi jotain tyyliin sori ei ollu tarkotus loukata :/ Vastasin takasin et ellei hän vaivautuis kasvotusten tuleen pyytään anteeks ja oikeasti osoittas tosi syvää katumusta sikamaista temppuaan kohtaan niin mulla ei hänelle enää ikinä mitään sanottavaa olis...
Kommentit (4)

Petturi
Kirjoitettu: 26.03.2014, 17:09:26
Tuntuu aina yhtä masentavalta ku joku tuttu ihminen pettää mut vielä pahemmalta jos se tyyppi on vanha ystävä :/ Näyttää siltä et mun välit yhteen mun kaikkein pitkäaikasimmista ystävistä on menneet lopullisesti pilalle...

Pari päivää sit mun piti tavata mun hoitsuystävä kahvin merkeis ja myöhemmin hänen kanssaan iltaa pitkästä aikaa viettää. Mä Starbucksin edes varmaan vartin ajan seisoskelin eikä hänestä mitään kuulunu. Mä vähän ärtymään aloin kun en odottelusta yhtään pidä :/ Sit luurin otin ja hänelle soitin kysyäkseni missä mentäis. Mut hän sanoikin et hänen sisko tuli just Hämeenlinnasta kylään eikä siks voi lähtee...

Mä suutahdin tietty ja sanoin et hänen pitäis etukäteen kertoo eikä peruu enää sillä hetkellä ku oon jo paikalla. Sanoin et jos ei hän ilmestyis paikalle välittömästi niin hän olis dissannu mut. Hän hiljaseks meni ja sanoi ettei vois millään lähteä ku hänen sisko käy niin harvoin Helsingis. Ja että hän olettais että mä ymmärtäisin hänen mielestään selvän asian.

Sanoin et hän vois siskonsa mukaan ottaa mut jos hän ei paikalle ilmestyis niin mä siitä hyvin pahaa tykkäisin. Kuulin taustalta hirveetä säätöö ku he asiasta neuvotteli mut lopulta hän sanoi ettei millään nyt onnistuis :/ Sit hän sanoi et mentäis vaikka ens viikolla joku päivä kahville. Mun pinna lopullisesti paloi ja sanoin etten noin epäluotettavan ihmisen kans mitään treffejä enää suunnittelis...

Kahvii juodessani hänet naamakirjasta poistin ja hänen numerot kans mun luurista. Eilen illalla hän kuitenkin mulle soitti ja ihmetteli mun reaktiota joka hänen mielestä uskomaton oli. Sanoin et oletan et mun ystävät mua arvostaa ja käyttäytyy sen mukaan. Mä en kenellekään mikään kakkosvaihtoehto vois olla jonka voi ovelle jättää seisoon ilmottamatta mitään. Olisko hän ees koska soittanu jos en itse olis tarttunu luuriin? Sanoin et jos ystävänsä dissaa niin siitä sit maksaa hinnan...

Hän sit haukkui mut pikkusieluks ja draamaqueeniks ja sanoi et ehkä parempi sit olis ettei enää yhteyksii pidetä vaikka yli kymmenen vuotta tunnettu ollaan. Sanoin et whatever. Mulle olis ihan sama. Mulla ei oo aikaa dissaajille vaan semmosiin ystäviin keskityn joihin luottaa voi...
Kommentit (3)

Keskustelu
Kirjoitettu: 17.03.2014, 19:26:19
Kuulin juttuja et meidän putiikin ihmisiä on iltaa istunu porukassa aika monta kertaa. Kukaan ei vaan oo asiasta mulle kertonu et aika selvää on etten mä oo ollu toivottu mukaan. Parin pitkään ollen tyypin lähdettyy veks meille on uusien myötä päässy kehittyyn aika inside henkinen työilmapiiri...

Niinpä mä oon kans alkanu näyttää muille etten pilaa elämääni anelemalla niiden suosiota. Asiat lyhyesti hoidan eikä enää suurempaa haluu oo ryhtyy muuhun keskusteluun. En voinu kyl vastustaa kiusausta kysyy asioista tarkemmin mun esimieheltä ku jäin hänen kanssaan kahden kesken.

Sanoin et aika epäreiluu oli et niin vähän aikaa talossa ollu saa nyt vastuuta mua enemmän. Ja et koen et mua ei arvosteta tarpeeks. Hän aika yllättynyttä teeskenteli ja sanoi ettei oikein kuvitellu et olisin kiinnostunu vastuun lisääntymisestä. Ja et hän on jostain syystä kuvitellu et en välttämättä olis ajatellu tätä duunia pysyvänä ratkaisuna mun elämään! Sanoin että mistä hän semmosen käsityksen olis saanu. Hän ei vastannu yhtään mitään.

Kysyin myös suoraan et onko mun työnteossa ollu jotain huomauttamista koko tänä aikana kun oon talossa ollu. Hän vastas et oon työni tehny tunnollisesti mut et jotkut työkaverit olis joskus aiemmin kertoilleet vähän tulehtuneista väleistä. Takaisin tiuskasin et eikös noihin juttuihin yleensä vaadita kaks osapuolta vai laitetaanko kaikki aina mun piikkiin. Hän ei taaskaan mitään vastannu.

Lähdin pois ja takkini otin kun ei siitäkään keskustelusta paljoo irti lähteny. Rakkaalle äidilleni soitin ja hän ilahtui kuulleessaan musta pitkästä aikaa. Aloin vuodattaa työmurheitani hänelle ja hän niin lämpimästi kehotti mua olemaan ajattelematta liikaa muita. Mun pitäis vaan omista unelmistani kiinni pitää eikä liikaa ajatella mitä mieltä muut on. Lupasin tulevani ihan lähiviikkoina käymäänki...
Kommentit (0)

Exä
Kirjoitettu: 05.03.2014, 17:28:17
En nähny ollu mun exää J:tä ku kerran meidän eron jälkeen. Silloin hän aika huonokuntoselta vaikutti :/ Koska meillä ei montaa yhteistä frendii oo niin voi helposti mennä montaki kuukautta ettei toisiimme törmätä...

Nyt hänen kanssaan pitkästä aikaa jutteleen pääsin ku hän erään asian kävi toimittaas meidän tutulle. Kun juorun kuulin hänen tulostaan niin päätin paikalle tulla katsastaan missä kunnossa hän olis. Hän edelleen aika väsyneeltä näytti mut selkeesti tsempannu oli psyykkisen kondiksensa kanssa ettei hän ainakaan ulospäin miltään avohoitopotilaalta enää vaikuttanu...

Hän mua totisena katsoi ja oli helppo huomata että hän vieläkin menneitä riitoja märehtiny itsekseen oli. Sanoin hänelle et oli kiva häntä nähdä mut et mä toivoisin että hän vois suhtautuu muhun vähemmän kaunasesti koska hänen kehon kielensä aikamoisesta epäluulosta kertoi. Hän siinä sit murahti ja sanoi ettei oo helppoo ollu sulattaa sitä miten mä muka häntä aikoinaan kohtelin. Ja että hän vasta nyt olis sinut sen asian kanssa ja pystyny jatkaan elämäänsä eteenpäin. Hän lisäs vielä odottavansa et maksaisin hänelle takaisin lisää "lainattuja" rahoja...

Sanoin hänelle et jokaises suhtees on kaks osapuolta ja ettei oo hirveen reiluu laittaa kaikkii ongelmii yhden syyks. Lisäsin että meillä oli myös paljon hyvii aikoja eikä me mun mielestä aina riidelty vaan vietettiin kans semmosta aikamoisen ihanaa laatuaikaa peiton alla ;))) Hänen olis vaan rohkeemmin pitäny silloin uskaltaa avata suutaan ja kertoo asioista joita hän olis halunnu. Koska hän aikuinen ihminen on eikä pikkulapsi niin silloin on pakko osata kertoo mitä toivoo ja mitä haluu...

Hän tuijotti mua silmiin ja pyys mua sanomaan välitinkö mä koskaan hänestä ihan oikeesti. Sanoin et kysymys oli aika loukkaava mut et tunteet muuttuu ajan kanssa. Se mikä tuntu aluks hyvältä jutulta ei ehkä sitä enää sit ollukaan ku ihmiset ja tarpeet muuttu. Mut siitä huolimatta mä olisin valmis jatkaan ollu paljon kauemminkin jos hän ei olis niin negaks ryhtyny mun elämäntavan ja rahankäytön suhteen. Kukaan ei täydellinen oo et jokainen joutuu miettiin onks ees kohtalaista suhdetta järkee hajottaa jos parempaakaan ei helposti löydä tilalle.

En voinu utelematta olla oliko hänellä uutta poikaystävää. Hän sanoi elämän olleen sen verran raskasta ettei oo halunnu sitoutuu vielä kehenkään kun on joutunu työpaikkaakin vaihtaan ja sairastelua ollu. Sanoin hänen näyttävän aika väsyneeltä ja ettei tekis hyvää koko ajan omia murheitaan vatvoa. Sehän oli juttu mitä hän meidän suhteen aikanakin jo teki vähän välii. Sanoin et murehtiminen vanhentaa niin sisäsesti kuin ulkosesti. Elämä on tehty elettäväks, ei kaunasena murjotettavaks....
Kommentit (4)

Duuni
Kirjoitettu: 27.02.2014, 16:58:11
Eilen töissä meidät kaikki yhteen kutsuttiin jonkin asian tiedottamista varten. Selvis et yks kauan talossa ollu nainen lähdössä pois olis ja se vastuu mikä hänellä oli jaettais nyt uudelleen...Mähän tietysti heti innostuin ku tiesin et useimmat muut talossa oli olleet vasta hyvin vähän aikaa...

Siinä vaihees ku kehuja jaettiin jo aika fiiliksissä olin. Tää henkilö oli kuulemma erityisen tunnollisesti duuninsa hoitanu ja osoittanu olevansa luottamuksen arvone. Mutku nimi sanottiin mun kahvikuppi meinas tipahtaa kädestä ku se en ollukaan minä. Mun edelle meni alle vuoden meillä ollu koko ajan tärkeilevä ärsyttävä naikkone, joka luulee koko ajan tietävänsä kaiken paremmi ku muut. Hänen oma olemus ei ees sovi ammattiin vaan tänäänki hän patsasteli kauheen värisissä ylisuurissa rumissa kengissä...

Mä selvästi tajusin ettei mun panosta kovin korkeelle arvosteta :/ Muiden onnitellessa sitä akkaa mä vähin äänin laukkuni otin ja kohti ratikkaa lähdin. Matkalla ostin pari levyy suklaata ja kotiin päästyäni sohvalle lysähdin. Illalla nyyhkyleffaa kattoessani ja suklaata suruuni mutustellessani ulos sain itkettyy kaikkii niitä murheita ja hylkäämisen fiiliksii mitä mulle kertyny oli...

Täytyy kyl sanoo et kiittämättömyys kaiken palkka on. Jotkut mun lukijat mua itsekkääks usein väittää mut tietäisitte miten paljon oon antanu meidän putiikin eteen. Eihän tää mitään toiveduunia oo mut tässä hetkessä nyt ei oo parempaakaan ollu tarjolla. Mun tullessa taloon meininki muutenki ihan erilaista oli ja silloin vielä siinä uskossa olin et me ei mikskään halpaketjuks ruvettais. Mut nyt jo näyttäis siltä et meitä kohta ei erota jostain surkeesta henkkamaukasta...

Myöhään alkuyöstä mä kampaajaystävälleni soitin jotta hän vähän mun huonoo tuulta piristäis. Mut häntä ei tuntunu ollenkaan kiinnostavan mun työmurheet vaan lähinnä yritti tentata miltä mun ekat oro-kasvohoidot on tuntuneet ja et näkyykö jo tuloksii. Sanoin etten soittanu vastatakseni hänen uteluihin ja sanoin meneväni nukkuun. Söin vielä vähän lisää suklaata ja nyyhkytin itseni uneen...
Kommentit (7)

Ystävänpäivä
Kirjoitettu: 18.02.2014, 12:00:08
Yks tuttu hoitsu kutsunu oli kavereitaan kotiinsa ystävänpäivän iltana. Meitä sit puolisen tusinaa paikalle ilmesty ja aika monella mukanaan skumppapullo oli. Mut aika nopeesti selvis ettei isännällä oikein kaikki kunnossa ollu. Hän väsyneemmältä vaikutti ku yleensä ja istui vaan nojatuolissaan alakulosena :/

Vähän ajan kuluttuu me muut kysäistiin mitä oikein tapahtunu olis ja et miks hän meidät ylipäätään kutsunu oli jos hän noin nega koko ajan kuitenkin oli. Hän ei edes vastaamaan vaivautunu vaan yritti kysymyksii väistellä. Mut päätellen siitä et hänen bf ei paikalla ollu niin aika helppo arvata oli et heille olis riitaa tullu tai jopa ero. Mä häntä lohdutella yritin sanomalla, että miehiä tulee ja menee eikä se maailmanloppu oo jos yhden kans ei asiat sujuis. Kaiken lisäks tää nykyinen ei häntä muutenkaan oo parhaalla tavalla kohdellu...

Pari kaverii alko jo kyllästyy hänen murjottamistaan kattoon kun hän ei suostunu kertoon mistä kyse oli. Niinpä mun kampaajaystävä nappas tuliaisiks tuomansa skumppapullon kainaloonsa ja nous tuolistaan sanoen ettei hän halua synkistellä tämmösenä päivänä vaan juhlistaa ystävyyksii. Hetken miettimisen jälkeen me päätettiin kohti klubeja lähtee ja tyhjentää yks pullo matkalla ;) Yritettiin kovasti suostutella mun hoitsuystävää tulemaan mukaan mut hän valitsi jäädä murjottaan nojatuoliinsa...

En kyl ihan tajuu miks Valentine's Day meillä ennen ystävänpäiväks muuttui. Alkuperäne ideahan on et se vietetään oman kullan kainalossa jotain romanttista tehden. Ihan viime vuosina se kyl Suomessaki on siihen suuntaan muuttunu mikä musta on hyvä vaan. Tietty mä olisin tänä vuonna viettäny oman Valentine's Dayn yksin joten ehkä siinä suomalaisessa juntimmassa versiossa on jotain hyviäkin puolii. Ja lasken sen varaan et ens kerralla mulla olis oma kulta taas kainalossa jonka kanssa jotain romanttista ja spesiaalia tehtäis ;)
Kommentit (0)

Treffit
Kirjoitettu: 10.02.2014, 18:33:46
Mun Kampaajaystävä kertoi juorun et eräs tuttu pariskunta eronnu olis. Mä aikoinaan kovasti kuolasin tän toisen perään, ku hän semmonen komee lihaksikas sonni siihen aikaan jo oli. Tuntui kans et hän mua vähän sillä silmällä silloin katseli. Niihin aikoihin hän varattu oli mut nyt tilanne tietty aivan toisenlaine. Kampaaja kovasti usutti mua ottamaan yhteyttä kun asiat muuttuneet oli. Niinpä hän toisen kaverinsa avustuksella mulle treffit järkkäs...

Etukäteen jo tiesin et tosi vaativasta ihmisestä kyse on. Hän kun varakkaasta suvusta on ja tottunu aina tahtonsa läpi saamaan. Poikaystävät on tullu ja menny eikä ilmeisesti hänen kanssaan ihan helpoista helpoin oo olla. Mut hyvää makua ja tyyliä ei kyl ikinä puuttunu oo. Niinpä mä hermostuksissani vertailin meikkejä ja vaatteita niin et myöhästyy meinasin koko tapaamisesta...

Me ei oltu nähty yli vuoteen ja hän lämpimästi halas mua niinku aina ennenkin. Hän sanoi haluavansa mulle ruuat tarjota koska hän ei viimeks mun kutsuille ehtiny tulla. Musta se tyylikäs ele oli ja yritin palkita sen olemalla niin hyväntuuline ja hymyileväine ku vaan osasin jotta selväks tulis että mä häntä arvostin.

Syönnin ja rupattelun välissä mä sit lipsautin että häneen aikoinaan hieman ihastunu olin ja et hän vieläkin tosi hyvältä näyttäis. Ja et hän varmaan aika monen miehen sais jos niin haluais. Sanoin ihmetteleväni et A hänet noin vaan on päästäny käsistään. Hän siinä sit kohteliaan vaivautuneesti hymyili ja sanoi että A:n toiveet vähän liian suuriks kasvoi. Hän sanoi tuntevansa sekä A:n että myös mut sen verran että muka tietää meidän arvostavan hänen sukunsa nimeä ja rahoja paremmin ku häntä itseään.

Niin hiljaseks menin etten oikein tienny miten olla. Sanoin etten A ole vaan että osaisin häntä kyl arvostaa ihan omana itsenään. Lisäsin et hänellä niin hyvä tyylitaju ja huolella treenattu kroppa on et hölmö olisin jos en sitä osais arvostaa. Hän kohteliaasti kiitti mut sanoi useimpien olevan täs asias aika samanlaisia. Kaikki kuulemma ekana tuijottaa hänen rahojaan ja olettaa automaattisesti hänen elättävän kumpaakin. Ja et silloin hän vois saman tien ottaa itseään paljon nuoremman ja söpömmän eli sellasen jota hän ei ilman rahojaan sais...

Hän huomas et alakuloseks menin ja sanoin ettei A juurikaan häntä nuorempi ollu. Hän nyökkäs ja sanoi että vielä muutama vuosi sitten se aika nuorelta näytti mut et A:n piirteet parissa vuodessa jyrkentyneet olis. Ja että hänestä itsestään ja musta myös näkee ettei enää ihan teinejä olla. Hän arvaavansa sanoi et mulla jotain stressii olis kun näytin muka väsyneemmältä kuin viimeks ja et mun olis hyvä ehkä ottaa samanlainen meidän yhteisen kosmetologitutun tehohoitosarja kuin mitä hän on ottanu. Että iho muutamas kuukaudes kovasti heleytyny olis vaikka hinta mulle varmaan aika suurelta kuulostava voiskin olla. Hän kans kehotti mua laittamaan vähän vähemmän peittävää puuterii jotta ihon oma väri tulis paremmin esille...

En varmaan järkytystäni hyvin onnistunu peitteleen ja silmät kosteina lähdin kohti ratikkaa suruuni suklaata mutustellen. Kotiovella sille kosmetologille soitin ja häneltä pyysin jo tälle viikolle aikaa ihoanalyysiin. Sen jälkeen valittais mulle sopiva ihoo heleyttävä hoitopaketti...
Kommentit (9)

Huonoa makua
Kirjoitettu: 02.02.2014, 18:15:23
Kavereiden kans telkun ääreen kokoonnuttiin ku Suomen euroviisuu eilen illalla valittiin. Aika yllättyneitä oltiin ku suurin osa biiseistä jotain vanhahtavaa rokkii oli tai sit suomeks laulettuu iskelmää. Meillä skumpatki jäähdytettynä oli ja pientä naposteltavaa mukana mut biisi toisensa jälkeen vaan huonommalta kuulosti ja tunnelma latistu. Voittajan selvittyy me ei uskoo voitu mimmonen maalaispoikien rokkibiisi Suomesta lähtee maailmalle meitä edustaan. Muualla varmaan luullaan et meillä vielä viime vuostuhatta eletään...

Jäi harmittaan koska yhdellä biisillä olis tosi hyvät mahkut siellä finaalissa ollu pärjätä. Clarissan ja Joshin Top of the World oli meidän jokaisen suursuosikki ja aika pettyneitä oltiin et noin hyvä ja tarttuva kappale ei euroviisuks asti päässy :/ Musta niissä laulajissa jotain samanlaista vetovoimaa ja tyylii on ku meidän kaikkien palvomassa Kristassa :))) Tuomaritkin ihan innoissaan näytti olevan ku pääs enkkuu puhumaan heidän kanssaan oman junttikielen sijasta mut jostain syystä voittoo ei kuitenkaan tullu....

Musta jotenkin tuntuu et tässä maassa ei hyvää musaa ja hyviä leffoja arvostaa oikein osata. Mulla tapana on parin vuoden välein tyhjentää omat DVD-varastot ku hyllytilaa ei hirveesti pienessä kämpässä oo. Ja tottahan se on ettei oikein parii kolmee vuotta vanhempaa leffaa viitti enää kattoa ku filmaustekniikka ja kaikki efektit koko ajan kehittyy. Kymmenen vuoden kuluttuu nykyisille leffoilleki varmaan naureskellaan vähän samaan tapaan ku me naureskellaan nyt kasaripopille ynnä muulle vanhalle roskalle. Entisajan musan ja leffojen tekijät ei olis voineet ees uneksii mimmoset mahikset on tällä hetkellä näyttävää ja hyvältä kuulostavaa viihdettä tehdä...

Vähän aikaa sit mä taas omat dvd-varastoni siivosin ja läheiseen divariin niitä toiveikkaana kannoin. Mut annas olla miten pikkusielune ja luultavasti aika ammattitaidoton myyjä siellä sattui oleen. Hän hyvin happaman näkösenä mun filmejä tutki ja sanoi ettei hän yhtä poikkeusta lukuunottamatta niitä suostuis ottamaan. Hän sanoi mielihyvin ottavansa mun exän mulle ihan meidän loppuaikoina lahjoittaman Bergmannin Persoonan, jota en ikinä jaksanu kattoa paria ekaa minuuttia enempää :/ Hän sanoi että muita filmejä mun olis vaikea missään kaupaks enää saada...

Happamana divarista lähdin veks ja koska en filmejä myytyy saanu niin ei muuta vaihtoehtoo ollu ku roskiin heittää. Vähän hölmöltä tuntui niitä rikkoa ennenku heitin ne roskiin mut musta jotenkin ikävältä tuntuis se ajatus et joku veis ilmaiseks semmosta kamaa josta mä sentään aikanaan oon maksanu täyden hinnan. Mieluitenhan mä olisin ne myynyt mut ei kun ei...

Kommentit (0)

Lapsuus ja nuoruus
Kirjoitettu: 22.01.2014, 18:57:46
Koska mulle ei viime päivinä tapahtunu oo mitään erityistä blogattavaa mä ajattelin toteuttaa erään lukijan toiveen. Hän halus tietää mimmonen mun lapsuus oli...

Täytyy sanoo et mä mikään tavallinen pieni poika en ollu. Mun leikit aika paljon tyttöjen leikkejä oli enkä missään vaihees kiinnostunu ollu jostain tylsistä leikkiautoista tai jousipyssyistä :D. Mun äiti mut monta kertaa yllätti penkomasta hänen korujaan ja meikkejään. Kun se tarpeeks monta kertaa tapahtu äiskä varmaan ymmärs etten mä siitä muuttuun tuu...Eikä kyse ollu siitä etteikö mulla olis ollu saatavil ns. poikien tavaroita, ne ei vaan mua kiinnostanu.

Mun äiti yksinhuoltaja oli eikä mulla isästä mitään muistikuvaa oo. Noin muuten meidän elämässä ei mitään kummallista ollu, mun sisko tais paremmin sopii siihen junttimeininkiin mitä lähiöissä siihen aikaan oli. Huonosti pukeutuvii aika ahdasmielisii ihmisii joista eroon pääseminen aikuisena mulle aikamoinen helpotus oli ;))) Muistan miten teininä aina junan keskustaan otin missä ihmisten pukeutuminen ja käytös ihan toisenlaista jo silloin oli...

Teininä sitten mulla aika pitkä suhde J:n eli mun exän kanssa oli. Ymmärrän kyl hänen katkeruuden eli niihin aikoihin mä aika itsekäs osasin olla. Mä huono koulussa olin ja hän sit todella hyvä, niinpä vaadin häntä aina mun läksyt ja esitelmät tekeen. Tiesin et hän tosi rakastunu muhun oli kun mulle se suhde taas ei hirveesti antanu. Olin koko ajan aikees lopettaa mut silloin olis pitäny enemmän opiskella jaksaa...Sit lopulta vaan sain päähäni kadota mitään ilmottamatta hänen elämästään....ja hän silloin siitä aika totaalisen rikki meni :/

Eikä hän edes mun eka kerta ollu. Mulla aika nuoresta asti oli suhteita vanhempien poikien ja miehienki kans joilta kaikenlaisii lahjoja aina pusertaa yritin;))) Erityisesti mieleen jäi eräs ihan kiva tyyppi, jonka kans suhde poikki meni hirveeseen tyhmään riitaan. Ja mä tietty päätin kostaa antamalla hänet ilmi kun siihen aikaan ala-ikäinen olin. Hän rukoili ja rukoili multa etten sitä tekis mut mä hirveet draamat vedin ja kostoo halusin :/ Niinpä hän oikeuteen meni ja jonkinlaisen tuomion sai vaikkei ikinä kiven sisään joutunukaan. Sitä tekoo en kyl kadu koska jos lakii rikkoo niin siitä kunnolla maksaa pitää. Sivistysmaissa niinku jenkeissä hän varmaan olis parikyt vuotta istunu....

Mä en kuulu ihmisiin jotka nostalgiaan takertuis. Mun lapsuus ja nuoruus ei huono ollu mut silloin meidän perhees ei rahaa riittäny kaikkeen siihen mitä mä olisin halunnu. Eli vaatteisiin, biletykseen, festareihin jne. Mun täytyy sanoo et nautin tästä hetkestä enemmän kun voin vähän enemmän ostaa ku silloin. Mä en vois kuvitella onnellinen olevani ilman ees kohtalaista elintasoo. Turha nyyhkii vanhojen aikojen perään kun nyt kaikki valikoimat ja mahdollisuudet paljon parempii on...
Kommentit (22)

<< Tuoreemmat Vanhemmat >>

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

Blogit

Keskustelu

   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy