Huiskun takaa

Siskoni ovelle eilen illalla ilmestyin viinipullo kainalossa ja kysäisin josko hänellä aikaa olis mulle vähän seuraa pitää ku mielessä niin monia asioita on pyöriny....Hän sitten herkkänä ihmisenä selkeesti vaistos että mulla ei ollenkaan asiat kunnossa ollu....ja vähän siinä viiniä nauttineena kerroin hänelle ihan kaiken...

Kuultuaan nää tarinat pahaa selän takana puhuvista ja ystävinä esiintyvistä ihmisistä hän ihan pois tolaltaan meni....Lopulta hän halas mua oikein kunnolla ja voihkas mitä kaikkea kammottavaa hänen suloinen veljensä onkaan joutunu kokemaan :( Itse hän sanoi oppineensa et miehet sikoja lopulta on kun hänenkin edellisin chatti-suhde oli päättyny siihen et mies vaan petti luottamuksen ja lähti lätkimään...

Me siinä halailtiin ja kyynelehdittiin ja lisää viiniä juotiin. Mä menin välillä käymään kylpyhuoneessa ja kun tulin takaisin niin systeri oli puhumassa mun puhelimeen jonkun ihmisen kanssa ja kiljui tälle haistatteluja ja loukkauksia :// Kun puhelu loppui ja kysyin kuka se oli niin hän soittaneensa kertoi mun kampaajaystävälle ja kertoneensa tälle miten sikamaisesti tämä on mua kohdellu...

Olin aluks vähän yllättyny mut sit tajusin et hän sen ihan rakkaudesta mua kohtaan teki :))) Hän halas mua uudelleen ja sanoi ettei hänen veljeään kukaan kohtelis noin kammottavasti ilman et siitä seuraukset joutuis maksamaan....Ja lopulta mä häntä halasin takaisin lujasti ja nyyhkytin hänen olkapäätään vasten.Vaikka maailma kaatuis päälle niin onnellinen oon että mulla näin ihana sisko on....

Me siinä sit mietittiin et elämä kyl ei oo meitä kahta kohdellu hirveen hyvin....Kaikenlaisia haaveita meillä molemmilla on mut vastaan tulee vaan epäluotettavia miehiä jotka ei kuitenkaan halua siinä vierellä pysyä ku tukea tarvitaan :( Mut ehkä ne ihanat prinssit vielä joskus meitä molempia vastaan ratsastaa sillä valkoisella ratsullaan....

Eilen ruokatunnilla uusia tuoksuja testaamassa kävin kun ajattelin että eräs tuttuni osais vähän vinkkejä antaa siitä mitä uutta viime aikoina heidän valikoimiinsa olis tullut...

Osastolla tosi hiljaista oli mutta hän mukamas koneen näytöltä jotain koko ajan tutki eikä oikein mitään katsekontaktia muhun ottanu :// Tommoinen käytös musta aika erikoiselta tuntui ja niinpä kysymään menin että onko hänellä kaikki kunnossa vai mistä nyt kyse olis...Hän siinä sitten huiviansa heilautti ja äkäisin syyttävin silmin mulle huudahti että hän vähän juttuja on kuullu siitä mimmosia törkeyksiä mä H:lle eli tälle mun kampaajaystävälle sanonu olen...

Yritin siinä sit puolustautua mut hän ei kuuleviin korviinsakaan ottanu mitä vastasin vaan suoristelemaan ryhtyi hyllyrivejä ja väitti että kiire olis. Mä en kuitenkaan syyllisen rooliini tyytyny vaan hänelle sanoin että aika ihmeen kovasti hän puolustaa entistä exäänsä tietämättä yhtään mitä oikeesti oli tapahtunu :// Ja että vähän vaikuttais että hän vielä H:n perään haikailis kun ei hänenkään elämässään pysyvää miessuhdetta oo ollu aikoihin vaan baareista kotiin ollaan kannettu milloin ketäkin...

Hän siinä sit mulle sanoi ettäs kehtaat. Huomasin silmistä että hän ryhtyi nyt jo oikein kunnolla suuttumaan ja sanoi että mun kannattais varoa sitä miten terävä kieli mulla hänen mukaansa on....Hänellä taas ei ollu mitään syytä epäillä H:n kertomaa tarinaa koska hän oli omin silmin nähny miten syvästi loukkaantunu tämä oli...

Sanoin että aika alentavalta tuntuu että noin vaan ryhdytään takanapäin pahaa puhumaan :// Ja että pidän aika törkeenä myöskin että hän menee uskomaan yhtä osapuolta kuulematta mun versiota tapahtuneesta...Siinä sitten vähän ilkeen hymyn laitoin huulilleni ja sanoin että tosi ihailtavasti hän H:n puolta pitää ja on anteeks jo antanu ne syrjähypyt joita heidän suhteen aikana tapahtui....

Hän siinä aika hiljaiseks meni ja näpräten huiviaan kysyi mitä mä oikein tarkoitin...Yllättynyttä siinä sit leikin ja sanoin että hups eikö hän tiennytkään että hänen ihana entinen exä oli tutustunu jo seuraavaan exäänsä erään risteilyn aikana kun vielä yhdessä entisen kanssa oli ;))) Ja että tän pikku salaisuuden ties silloin aika moni ;))) Kahta miestä siinä sit pyöriteltiin aika monta viikkoa...

Hämmentyneeks hän siinä kyllä jäi ja mä kehotin häntä seuraavalla kerralla miettimään vähän sitä kannattaako heti uskoa ensimmäistä juorua vai voisko senkin ajan käyttää paremmin siihen et tutkailis mitä oman selän takana on tapahtunu ;))) Ja että heidän nykyinen tuoksuvalikoimansa aikamoisen tylsä on...

Mun kampaajaystävä on päivästä toiseen jaksanu hehkuttaa Britneyn tapaamistaan ja sitä miten ihana Britney hänelle oli.....30 sekunnin ajan! Ja sitä kuvaa ollaan nyt näytelty koko mun kaveripiirille eikä mistään muusta olla puhuttu sen jälkeen kun hän takaisin siltä reissultaan tuli ://

Hänen luonaan kylässä pistäydyin ja samalla mukaan otin muutaman muotilehden jotta hän vähän inspiraatiota sais tyylinsä päivittämiseen ku ihan perusjutuissa hänellä tuntuu ongelmia olevan vuodesta toiseen...Niinpä siinä me lehtiä selailtiin ja netistäkin muutamaa blogia tutkittiin jotta saatais sellainen alustava suunnitelma siitä miten me ryhdyttäis etenemään....

Hän sitten kaapistaan kävi hakemassa uusimman ostoksensa eli noin muuten tosi laadukkaat ja hintavat retrohenkiset farkut ja todella kireän lyhyen paidan joka hänet sai näyttämään makkaralta kuoressa. Varmaan hän mun ilmeestä näki jo mitä mieltä olin ja muutenkin siinä aika hiljaiseks menin enkä oikein tienny mitä sanoa siinä ...Sanoin hänelle että jos hän noissa vaatteissa viihtyy niin mun mielipide aika lailla turha olis enää. Mutta hän alkoi inttämään että haluaa mun mielipiteen kuulla ja että mun täytyis sanoa se. Pitkän suostuttelun jälkeen mä sitten avasin suuni...

Sanoin että retroilu sopii parhaiten niille jotka ei niitä aikoja oo eläneet eli hyväkroppasille nuorille pojille. Jos taas hänen iässään kolmikymppisenä pitää yllään retrofarkkuja voi tulla nopeesti fiilis että ne farkut on oikeesti jalassa olleet melkein siitä omasta syntymästä asti ;)) Mitä tulee hänen paitaansa niin samalla tavoin realisti täytyis olla ja tunnustaa että niitä kiloja tulee huomaamatta lisää ;))) Moni ei tunnu tajuavan että jos oikein kireen paidan päällensä laittaa niin se yläkropan lihaksiston kunto sieltä vääjämättä tulee esille....ja ylimääräiset ihrat näyttää vielä pahemmilta miltä ne ehkä muuten näyttäis...

Seuras tosi pitkä hiljaisuus. Siinä vaiheessa mä jo osasin aavistella jotain pahaa...Kohta sitten kun häntä katsoin niin naama ihan punaseks oli menny ja kyyneleet silmistä valui ihan solkenaan. Hän kiljui mulle valtavan suuttumuksen vallassa että nyt se totuus sitten lopultakin tuli ilmi ja että mä häntä pidän vanhana ja läskinä ...Ja että hänen pitäis mun mielestä pukeutua säkkiin ja odotella kuolemaa....ku ei tässä enää muuhun kai kelpaa....

Hän huusi mulle itkien että painuisin ulos hänen kotoaan ja ettei häntä olis vuosiin yhtä kovasti loukattu. Mä yritin selittää että kerroin hänelle ainoastaan oman mielipiteeni kun hän sitä kysyi....mut hän ei kuunnellu enää vaan paiskas oven mun perässä kiinni. Koville se kritiikin kuunteleminen tuntuu joillakin ottavan ku ei ees totuutta enää uskalleta katsoa silmiin...

Mun rakas äitini usein sanoo että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Onneks oon koko ikäni ollu niin kiinnostunu ruuanlaitosta että mä aikamoisia herkkuja kyllä omalle kullalleni osaisin loihtia ;) Eilen entisen koulukaverini yllätin provencelaisella kesäkurpitsapaistoksella :))) Jälkiruuaks olin tehny mun spesiaalia omaa flania eli paahtovanukasta ja päälle vielä semmosta aikamoisen ihanaa makeeta jälkiruokaviiniä :)))

Hänellä jotenkin oli taas niitä vakavampia päiviä ja tuntui ettei vielä oikein ollutkaan sinuiks päässy itsensä ja mun kanssa... Kehuihan hän mun ruokia ihan maasta taivaaseen ja söikin hyvällä ruokahalulla mut hän heti kauheesti vakavoitui kun miettimään rupes sitä miten meidän ystävyys tästä jatkossa voi kehittyä ja ettei hän muka tietäis mitä elämältä tässä vaiheessa haluis kun hänen toipuminenki on vielä kesken....

Sen verran vakavan olone hän on ettei alkoholiakaan juuri käytä mutta mä kauan suostuttelin että hän mun viime viikkojen viinilöytöä edes vähän maistais ja kun hän siihen tykästyi niin aika reippaasti sitä pulloa sit lopulta tyhjensikin ;))) Pikku hiprakassa vuodattelemaan alkoi sitä miten kalliiksi hänen terapiansa tulee kun ei hän sitä vielä ole valmis lopettamaan ja että hän ei ihan varma voi olla siitäkään ettenkö mä taas katoais yks päivä mitään sanomatta niinku ennen on tapahtunu...

Jotkut väittää että viini semmonen totuuden juoma olis että kun on vähän sitä maistanu niin sieltä ryhtyy ne oikeet tunteet ja fiilikset esille tulemaan....ja selkeesti selville sainkin että hän ei vielä oikein muhun luottamaan pysty :// Kuitenkin hänen kätensä otin omiin käsiini ja sanoin etten mä hänelle mitään pahaa halua ja että mä itsekin oon kokenu ihan yhtä vaikeita aikoja kuin hän mutta en oo niiden alle kaatunu vaan oon rohkeesti noussu aina ylös uudelleen ;)) Jotkut vaan on heikompia mutta ei se heistä välttämättä huonompia tee...

Mä vaan oikeesti uskon että vastakohdat tässäkin täydentäis toisiaan niin että heikot ja hauraat rinnalleen tarttis määrätietosia ja vahvempia ihmisiä jolloin ne heikommat pääsis kuitenki näkemään että elämä kantaa jos sille antaa mahdollisuuden. Pakoon juoksemalla ja pelkäämällä kukaan meistä ei sitä omaa onneansa kai löydä...

Niin täysin sekaisin odotuksesta oon....tänään pääsen sit lopultakin kattoon yhtä suurinta suosikkiini Britneytä :)))) Mun duunipaikalla niin ymmärtäväisiä oltiin kun selitin miten tärkeestä asiasta mulle olis kyse että työvuorojakin suostuivat viime hetkillä vaihtamaan :)))

Mun yks kaveri eli hän josta kampaajana oon puhunu Ruotsiin lensi keikkaa katsomaan ja oli ostanu semmosen törkeen kalliin 500 euroo maksaneen lipun jolla pääs tapaamaan Britneytä 30 sekunnin ajan....Siinä ei ees ehdi sanoa oikein mitään vaan ottaa se valokuva ja lähtee pois :// Tavallaan mua jäi harmittaan että olin niin pihi etten tommosta summaa päättäny kuitenki maksaa ja mennä kans Ruotsiin vaikka meneehän mulla biletykseen, vaatteisiin, rafloihin ynnä muihin aikamoinen summa rahaa pienessäki ajassa...

Hän oikein mun kotiovelle tuli sitä kuvaa näyttämään ja se vähän tuntu siltä ku olis tahallaan herkutellu sillä kun hän ties kyllä että mua harmitti se että pihistelyyn sorruin... Mut sanonpa vaan että hän ei edes mikään erityinen fani ole eikä Briitun tekemisiä niin tarkkaan seuraile eikä biisien sanojakaan ulkoa osaa....hän vaan halus näyttää että hänellä rahaa riittää ja voi elää vaan itselleen ku ei hänenkää tartte perhettä elättää ://

Mut sanonpa senkin että jos haluu maailmalle kuuluttaa että tommosen glamour reissun tekee niin silloin ei nuku missään hostellissa ja varsinkaan dormissa missä voi olla kymmenenki likaista ja haisevaa köyhempää ihmistä piereskelees samas pienes huonees ...Jokaine joka joskus on hostellissa käyny niin tietää miten siinä on glamour kaukana...

Muutenkin hän antaa ymmärtää että varallisuutta olis ja että elämä sujuis mut hyvää makua ei rahallakaan hän taida osata ostaa....Vaikka hyviä merkkejäkin hän usein käyttää niin valitsee kyllä semmosia asukokonaisuuksia jotka ei hänen vartaloonsa, ryhtiinsä ja tyyliinsä mitenkään sovi. Siskoni kanssa tästä eilen juttelinkin ja vähän vihjaisin hänelle että joskus lähiaikoina ystävälleni lahjoitan muutaman muotilehden jotta hän vähän käsitystä sais siitä mikä hyvältä näyttää kenenkin päällä...

Mut en anna kenenkään pilata tätä mun iltaa vaan olen jo monta tuntii täs valmistellu sitä että itseni kuntoon laitan sitä varten että ihanan Britneyn pääsen näkemään lavalla ja hänen nimeään kiljumaan meidän kaikkien tosi kovien fanien kanssa :))) Mä toivotan teille kaikille jotka myös menette sinne tosi ikimuistosta ja ainutlaatusta keikkaa! It's Britney, bitch!

Salaattilautasen äärellä eilen kuulumisia vaihdoin vanhan koulukaverini kanssa. Hän vähän hämmentynyt oli siitä öisestä puhelinsoitosta ja siitä etten sitä ennen ollu mitään yhteyksiä pitäny vähään aikaan :// Niin se elämä vaan heittelee eli sitä jotenkin vaan keskittyy siihen mitä sillä hetkellä on eikä ajattele mitään muuta...

En varsinaisesti kertonu että mulla oli nopea suhde toiseen mieheen koska ajattelin että se tieto häntä vois masentaa...jos hänellä siis jotain tunteita vielä jäljellä minuun olis. Ja enhän mä tässä vaiheessa hänelle oo tilivelvollinen kun ystäviä vaan ollaan. Mut aikamoisen komea ystävähän hän on, sen taas huomasin ;))))

Häntä selkeesti jotenkin ujostuttaa terapiasta ja lääkityksestä puhuminen kun hänen katseensa vaeltelee muualle kun ne asiat puheeks tulee...samalla mun oma katse vaeltelee ja ihailee hänen hyvin trimmattua vartaloaan ;))) Mä sitä mieltä olen että hänen tulis jo nyt vähentää hänen omien ajatusten ja tunteiden vatvomista koska nyt hänellä on hyvä työpaikka, tasainen elämä ja tämmösiä hurmaavia ystäviä ;))) Hän vaan kaipais lisää semmoista iloisuutta...

Mä oon kyl sitä mieltä että parasta terapiaa on semmonen ihanan komee mies jonka kanssa aikaa viettäis niin että ne omat murheet siitä pois mielestä jäis;))) Kun mäkin häntä nyt katselin taas niin tuntu aika oudolta se miten toi toinen mies mun pään sai niin pyörälle. Koska kumpikin heistä on omalla tavallaan komeita ja tyylikkäitä ....eikä kenenkään varmaan kannata takertua yhteen epäonnistumiseen ku miehiä on maailma täynnä ;))

Musta jotenkin tuntuu että mä tämmösenä romanttisena höpsönä voisin mun ystävälle tarjota just sitä mitä hän eläämänsä kaipaa eli semmosta vauhdikasta säpinää jotta hän sais iloisempaa ajateltavaa ja ehkä vielä joskus ne romanttisetkin tunteet sieltä esiin uskaltais tulla ;)))

Eilinen olis varmaan niitä päiviä jotka jälkikäteen haluis jättää väliin jos vois kelata taaksepäin....Eikä koskaan pitäis suruunsa juoda liikaa. Kuvittelin et olisin sen jo tähän vaiheeseen elämää oppinu...

Pitkin päivää itseäni peilistä katselin ja valokuvia otin ja mietin mikä mussa vikana on ku en pysty pitämään hyvännäköistä miestä itselläni vaan se jättää mut ja siirtyy seuraavaan...Vertailin itseäni edellisiin kuviin ja mietin oonko lihonu tai muuten rupsahtanu vai vaatteistako se taas kiinni olis. Kärräsin roskikseen läjän semmosia vaatteita joita ei päällään julkisesti enää kehtaa pitää...

Meikkasin varmaan tunnin ja sitten lähdin mieltäni parantelemaan klubille. Valmiiks olin jo muutaman drinksun itselleni kotona tehny jotta en niin hermostunu olis ja vähän parempaan fiilikseen pääsisin... Sisällä sitten jatkoin samaa rataa ja huomaamattani olin juonu jo aika monta. Tuntu että olisin päässy jo nollaamaan sen mitä viikon aikana oli tapahtunu...

Siinä mä sitten kellon edetessä ja ihmisten juopuessa yritin tehdä tuttavuuksia ja tuntu että kaikki komeet oli vaan jossain porukassa eikä olleet kiinnostuneita paitsi sitten nää epätoivoiset tapaukset jotka oli niin luontaan työntävii etten itse taas halunnu tutustuu....Niinpä mä jäin yksin murjottamaan ja katselemaan ku muut piti hauskaa...

Humalluin siinä huomaamattani lisää ja sit aloin kelailemaan omia murheitani ja itkeskelemäänkin....ja otin puhelimen ja soitin keskellä aamuyötä mun vanhalle koulukaverille. Hän oli tietenkin jo menny nukkumaan ja unisena heräs mun kanssa puhumaan :// Mä epätoivoisena itkin puhelimeen ettei kukaan välitä musta ja halua mua....ja että mä oon varmaan maailman hirvein ja rumin kun aina joudun olemaan yksin...

Hän niin kärsivällisesti ja lohduttavasti mua siinä sit kuunteli vaikken siitä enää niin paljon muistakaan....mut varmaan puol tuntia pidin häntä hereillä siinä ja valitin mun elämää :// Ja hän kyseli multa mitä mulle on tapahtunu ku en oo soittanu tai viestitelly aikoihin....kun meidän piti mennä yks päivä syömään ja sit mä vaan olin kadonnu. Mun elämä vaan on ollu aikamoista sotkua viime aikoina..

Niin innoissani lähdin lauantaita viettämään. Olin ostanu päivällä aivan järkyttävän kalliit uudet kengät jotka oli vähän jopa ahtaat mut halusin ne joka tapauksessa koska isompaa kokoa ei enää ollu....

Mun ihastukseni saapui tunnin myöhässä klubille ja mukana hänellä oli kaks mulle ihan tuntematonta miestä joita en ollu ikinä ennen nähny ja heillä tuntu olevan kovasti puhuttavaa yhdessä:// Jotenki tuli semmone ulkopuolinen olo vaikka keskusteluun yritin siitä huolimatta osallistuu ja myös ehkä vähän mustasukkaiseks tulin koska ainakin toinen heistä oli kaikesta päätellen mun seuralaisen exä...

Jossain vaiheessa iltaa sit kuiskuttelin mun ihastuksen korvaan kaikkee romanttista ja sitä miten kova ikävä mulla taas häntä oli ollu. Ja että jos me vaikka voitais kohta yhdessä lähteä jomman kumman luokse jatkamaan iltaa...Siinä vaiheessa se mies kääntyi kohti mua ja sanoi että sori jos hän loukkaa mun tunteita mutta että mä olisin ehkä ymmärtäny jotain väärin. Hän kun ei kuulemma etsi mitään suhdetta eikä haluu sitoutuu ollenkaan vaan pitää pelkästään hauskaa...

Mä siinä en sit oikein tienny miten olisin ollu vaan ihan muina miehinä sanoin hänelle että mä taas en oo mikään halpa hutsu ollenkaan vaan oletin että hänellä olis tyyliä ja makua vähän enemmänkin ettei kiertelis ympäri maailmaa uutta saalista etsimässä... Niinpä sanoin hänelle että omahan on häviönsä jos ei osannu arvostaa sitä mitä olisin ollu hänelle valmis antamaan ja että onnea vaan paremman etsimiseen jos semmosen luulee löytävänsä... Siitä sitten lähdin ovet paukkuen ulos ja hänen numeronsa pyyhin puhelimen muistista...

Eilisen päivän ihan verhojen takana apaattisena istuin, nyyhkyleffoja tuijotin ja suklaata mussutin jotta paha mieleni siitä edes vähän paremmaks tulis... Sen siitä kai sitten saa kun on tämmönen romanttinen höpsö joka aina toivoo ihmisiltä enemmän mitä ne on valmiita antamaan....