Huiskun takaa

Mun kampaajaystävä alko vähitellen tulemaan uteliaaks mun vieraan suhteen ja hän jonku tekosyyn keksi tulla vakoilemaan onko mun vieras söpö vai ei. Hänellä ku itsellään vähän aikaa sitten poikki meni edellisen bf:n kanssa :/ Vähän vaivautuneeks tunsin ku hän itseään esille toi ja hihitteli kaikelle mitä mun vieras vastaili :/ Olin aiemmin yrittäny selittää ettei mikään viittais siihen et mun vieras miehistä olis kiinnostunu...Hän jopa yritti saada meitä lähtemään kimpassa detskuun tai jonneki mut vieras ei oikein kiinnostunu ollu...

Lauantai-iltana mun vieras joskus ysiltä ulos lähti ja kohta soitti unohtaneensa mun vara-avaimen toisen takin taskuun. Sanoin et joutuis odottaa ku joskus myöhemmin yöstä himaan tuun. Puolenyön aikaan olin meikannu ja pukeutunu ja vähän pohjii ottanu et klubikierrokselle parin kaverin kanssa lähdin. Kun olin sisälle päässy ja drinksun hakenu niin hän jo kovasti kyseli et koska tulisin päästää hänet sisään....maalla kai ei puolen yön jälkeen kukaan enää ulkona oo? Siinä sit tunnit kulu ja sain monta tekstarii häneltä. Kuulemma ei enää rahaa ollu jatkaa baarissa ja kavereitakaan hänellä ei Hesassa oo. Sanoin ettei oo mun murhe ja että ei kannata murjottaa ku on kerranki päässy pois sieltä junttilasta...

Vedettiin sit aika finaaliin ja kun aamulla kotiovelle pääsin hänet rappukäytävästä nukkumasta löysin. Häneltä kysyin et oliko kukaan naapuri nähny koska meidän yhtiössä tuskin hirveen ymmärtäväisiä ollaan jos joku köyhän oloinen tyyppi nukkuu käytävässä :/ Hän sanoi et yks vanha nainen kyseli ketä hän etsi ja hän kertonu oli asuvansa mun luona :(( Silloin ääntäni korotin ja hieman hermoni kans menetin... Sanoin että hän kohta olis lähdössä mut mun tässä talossa täytyis asuu ties kuinka kauan ja naapureiden tuijotuksii sietää :/ Sanoin et ellei hän muista avaimiaan ottaa mukaan niin ens kerralla en päästä häntä enää sisään ollenkaan.

Viime päivät hän on aika vaisu ollu ja sanonu odottavansa huomista et pääsee lähtemään täältä pois. Kerran hän yritti valitella et ei voinu kuvitellakaan miten Helsingin ihmiset on vielä paljo tylympii mitä hän aiemmin luuli xD Sanoin hänelle et kaikkialta kaikenlaista porukkaa löytyy ja et yleensä saa vaan syyttää itseään jos ei mitään kontaktii saa. Ehkä ujous ja hiljasuus hänen kotiseudullaan joku tosi kova juttu on mut ku isoon kaupunkiin tullaan niin kukaan ei tuu huomaan sua ellet itse tee sitä alotetta. Joten eiköhän hän paljon tyytyväisempi elämäänsä oo ku pääsee takaisin kaltaistensa seuraan....

Mun vieras ilmestyi sit viikon alussa ovelle ison vähän nuhruisen kassinsa kans :/ Otin hänet jo heti aluks puhutteluun ja talon säännöistä kerroin. Mitään epäsiisteyttä en hyväksy, hänen pitää omat sotkunsa heti siivota ja myös metelöimättä olla. Ruuat, lakanat, pyyhkeet ynnä muut ei tuu talon puolesta vaan hänen kaikesta pitää vastata itse. Telkkua hän saa katsoa mut joutuu hyväksyyn sen et mä valitsen kanavan jos haluun tulla kattoon...

Ekan kerran jo jouduin ääntä korottaan kun hän työvaatteitaan naulakkoon laittoi vaikka selviä tahroja näkyvissä oli. Hänen sukkansa ei ihan puhtailta myöskään vaikuttaneet et pyysin häntä vaihtamaan ne tai sitten ottaan kokonaan pois :/ Mitään erityistä juttuseuraa ei kyl hänestä oo ollu ku taitaa aika vähän asioita olla josta me osataan yhdessä jutella :/ Hän kysäis josko vois mestareiden liigaa kattoo mut sanoin et pitkän päivän jälkeen haluun rentoutuu jonku hyvän komedian parissa et tervemenoo vaan jonnekin baariin urheiluansa seuraan...

Äiskä huolestuneena soitti ja kyseli miten vieras on viihtyny. Sanoin ettei mun tehtäviin kuulu hänen mukavuudesta huolehtii vaan että hän joutuis tyytyyn siihen mitä on tarjolla. Äiskä lupas lähettää pikaisesti seuraavan erän siitä summasta jonka hän mulle palkkioks lupas...

Eihän hän ruma ollenkaan oo... lihaksistokin hyväkuntone on. Jos vapaat kädet saisin niin varmaan hänestä ihan tyylikkään ja komeenki miehen saisin aikaan ;)) Mut hänen sisin semmosen syrjäkylän juntin sisin on eikä hän varmaan osais sopeutuu elämään täällä :/ Hänellä selvästikään ei oo käsitystä miten kovat vaatimukset ihmisillä Hesassa on ja miten hänen oletetaan käyttäytyvän ja miltä näyttävän. Toisin ku moni luulee niin mä en siitä häntä moiti tai arvostele vaan kerron miten häneen täällä suhtauduttais. Jokaisen oma valinta sit on haluuko olla yks muista vai tyytyykö hakkaan päätä seinään...

Yöllä heräsin siihen et hän kylpyhuoneessa kävi ja käsiään pesi. Kehotin häntä liikkumaan tosi hiljaa tai varpaillaan koska herään tosi herkästi enkä sit enää heti unta saa :/ Sanoin et iso mies nyt voi pidätellä aamuun asti ettei tartte rampata kesken yötä ja paukutella ovia. Hän huokais ja sanoi et mulla sääntöjä enemmän on ku hostellissa. Sanoin et jos ei kelpaa niin se hostelli vois olla hyväkin vaihtoehto...

Rakas äitini oli mut luokseen kutsunu syömään. Hän vaikutti pahoillaan olevan siitä etten hänellä kylässä oo käyny ku kerran kesän aikana. Aika vaan on kulunu niin nopeesti ettei ihan kaikkeen vaan aina riitä aikaa vaik haluakin olis...

Hän sitten siinä kyseli miten olin pärjäilly ja vuodatin hänelle työmurheitani ja sitä et rahojen kans koko ajan aika tiukalla oon. Haluais tehdä ja ostaa aika paljon enemmän ku mihin oikeesti olis varaa. Senhän ny varmaan kaikki mun blogin lukijat arvaa ;))) Äiskä sanoi että hän mielellään mua auttaa jos on tiukkaa ja mieli siitä mulla vähän parani :))

Hän kuitenkin sanoi et pyytäis multa yhtä palvelusta. Hänen parhaan ystävättärensä poika olis Helsinkiin tulossa jonkun työkeikan takia ja sillä rahat on vähissä :/ Äiskä sanoi et hänen velvollisuus olis auttaa kun kerran siihen mahdollisuus on. Ja että hän toivoo että mä suostun hänet ottaan pariks viikoks luokseni :/

En tietenkään tykänny yhtään kuulemastani vaan tivasin mutsilta miksei hän itse majoita sitä jätkää. Äiskä vastas et hän nukkuu niin huonosti ja katkonaisesti et mulle vieraasta olis vähemmän vaivaa. Ja et muutenki kaks samanikästä poikaa asuu paremmin kimpassa ku vanhan naisen kanssa. Sanoin tiukasti et mullakin on oma elämäni elettävänä ja ettei mun kämppä mikään hotelli olis....

Näin selvästi et mutsi pahaa tykkäs mun kieltäytymisestä. Lopulta hän kompromissia ehdotti. Hän sanoi tietävänsä et mulla on paljon menoja ja vieraastakin ylimääräsiä kuluja voi aiheutua joten hän on valmis rahallisesti ihan kunnolla hyvittään mulle sen että luokseni tyypin otan hetkeks asumaan... Niinpä mä sit vielä mietin et painaako mun oma mukavuus vai ylimääräinen raha enemmän ja päädyin siihen et kyllähän mä kai kestän jotain ylimäärästä jätkää hetken aikaa jos korvaus on kunnollinen. Sanoin että joutuu nukkumaan mun sohvalla ja käyttäytyyn siivosti tai mä voin irtisanoo sopimuksen koska vaan...

Yks päivä mun kampaajaystävä päivitti mun hiukset syyskuntoon. Sen jälkeen lähdin hänen kotiinsa tapaamaan hänen uutta poikaystäväänsä. Edellisen kans yhteiselämä päättyi hirveeseen riitaan niinku hänen suhteillaan on tapana jossain vaiheessa kyl mennä...

Mun ystävä tykkää kaikesta kauniista ja kalliista mut hänen uus poikaystävänsä on aikamoinen viherpiipertäjä. Ihmettelinki miten he toisensa löytäneet oli mut mun ystävä vaan sanoi et hän niin söpö on että sen takii on yritetty tulla toimeen. Heti alussa jo huomasin miten epäluulosesti tää uus bf mua katseli...

Syötiin yhdessä mun ystävän kotona mut jo tunnin kuluttuu aloin olla aika täys kuuntelemaan niitä juttuja. Ekologiaa, luomuruokaa ja rauhanaatetta yms. Lopulta en vaan jaksanu enää ja sanoin hänelle et jos talouskasvu ja raha niin pahoja asioita on niin mistä hänkin rahansa sais opintotukea varten. Sanoin et viherpiiperöt osaa vaan muita syyllistää siitä et ne yrittää nauttii elämästä eikä turhaan pihistellä elämän laadussa. Seuras tosi pitkä hiljaisuus.

Mun ystävä vilkais muhun vihaisesti vaistoten et tilanne oli menossa vähän väärään suuntaan. Yritin pehmentää vähän sanomisiani ja lisäsin et kukin elää elämänsä omalla tyylillään kun vapaas maassa eletään. Mut et multa on turha odottaa sympatiaa sille et jotkut Kelan rahoilla keskittyy parantaan maailmaa. Hänen naamansa alkoi punottaan ja seuras saarna siitä miten maapallo ei kestäis jos jokainen kuluttais samalla tavalla kuin minä tai mun kampaajaystävä. Vastasin et koko läntisen maailman talous romahtais jos kaikki kuluttais niin vähän kuin hän...

Kun hän tupakalta palas kysyin kuinka luomuna hän sitä tuotetta piti. Sanoin et onko hänestä ihan oikein et me muut maksetaan tupakoitsijoiden itse aiheutetut sairaudet. Jos valitsee polttaa niin maksaa kans sit itse kaiken omasta pussistaan. Oman terveytensä pilanneet tupakoitsijat, juopot tai narkkarit maksakoot itse oman terveytensä pilaamisen. Hän ei vastannu mitään vaan keskittyi läppäriinsä.

En haluu liiaksi nega olla mut vaikee kuvitella et heidän suhteellaan mitään pitkää kestoa vois olla. Mun kampaajaystävä tykkää elämästä ilon irti ottaa ja hänen uus ystävänsä selkeestikin ei siihen kykene. Söpöhän hän omalla tavallaan on jos tykkää siitä et poikamaiset piirteet on säilyny vielä kun miehen iässä ollaan. Mut et hän vielä ei selkeesti oo kiinni oikees elämäs vaan haaveilee maailmasta joka ei perustu todellisuuteen...

Palatessani kotiin kävin Stokkan herkun kautta ja koriin keräilin kaikkee ihanaa "kaukoruokaa" tän höpötyksen vastapainoks. Jos heidän suhde kestää parii viikkoo kauemmin niin ehkä sen kunniaks leivon joskus piirakkaa vaikka kengurusta ja sen vaikka poropiirakkana tarjoilen ;))

Kesän loppuessa aika taas on palata bloginki pariin. Ihan tarkoituksella pientä taukoa pidin ja nautin niistä semmosista aika ihanista kesäpäivistä mitä tänä kesänä niin paljon oli :))) Vaikka kesä loppuikin niin nyt lohduttautuu voin tosi syvällä ja tasasella rusketuksella jonka Hietsussa ehdin ittelleni hankkiin ;)))

Pari viikkoo sitten rakkaan äitini ja ihanan siskoni kanssa lupauduin häihin meneen Pohjois-Karjalaan. Systerin uus epäsiisti poikaystävä lupautui autokuskiks ja mä hammasta purren kestää yritin sitä pitkää automatkaa :// Perille kun tultiin niin en voinu silmiäni uskoo kun näin sen pikkukaupungin. Kaikki näytti todella harmaalta ja köyhältä, edes keskustassa ei ollu ku jotain surkeita halpahalleja ja nuhrusia baareja. Ei oo ihme että sillä seudulla porukat tekee itsareita ja elää sairaasti. Vaikka Hesakin on surkee kylä verrattuna johonki New Yorkiin tai Lontooseen niin kiitin onneeni etten joutunu sentään tuolla asuun...

Häissä huomasin et ne ihmiset siellä myös ihan erilaisia on ja pukeutuu eri lailla. Mutsi ja sisko ehdotti etten pukeutuis liian erottuvasti ja lopulta huomasin mitä ne tarkotti. Maalla miehet pukeutuu tosi yksinkertaisesti ja vakavasti. Mulle heti tuli tunne että ihmiset tuijotti mua ja sitä et oon tottunu erilaiseen väriskaalaan mitä he. Mut tietty ymmärrän et siinä todellisuudessa pitää elää missä ollaan eikä moni siellä uskalla erottuu vaikka haluiski. Häiden tarjoilu oli kans jämähtäny jonnekin 50-luvulle. Oli karjalanpiirakkaa munavoineen, voileipäkakkuu ja karjalanpaistii ynnä muuta. Samat safkat mitä oma mummo joskus aikanaan tarjos omille vierailleen. Hääparin vanhemmat huomata tais miten pitkin hampain maistelin ruokia ja he varovaisesti kyseli et enkö tottunu oo heidän seudun ruokiin. Sanoin et Helsingissä keittiö on yleensä aika kansainvälinen mut perinneruuillakin on oma paikkansa jos ne on laadukkaita...

Illan päätti paikalle kutsuttu orkesteri joka ylläri ylläri alkoi soittaa iskelmää. Siinä vaiheessa tuntui jo siltä et haluun mahd. nopeesti takaisin kotiin sivistyksen pariin. Muiden tanssiessa yritin maistella tarjolla olevii juotavii. Tarjolla oli halpaa suomalaista bulkkikaljaa ja jotain viiniä joka pahasti muistutti Gato Negroa tai jotain vastaavaa etikkaa :(( Miesväki alkoi jo vähän humaltuun ja muutama uskaltautui heittämään läppääkin. Eräs isäntä huus mulle tanssilattialta jotain tyyliin eikös Helsingin hienohelmalle tanssi ja tarjoilu kelpaa. Katseen käänsin muualle ja yritin teeskennellä etten kuullu mitään...

Kun pääsin takaisin kotiin niin onnellinen olin ja vannoin etten moneen vuoteen mee Suomessa Kehä kolmosen ulkopuolelle. Jotenkin aika uskomattomalta tuntuu miten muualla Suomessa eletään niinku oltais jossain viime vuosisadalla. Onks sit mikään ihme jos työpaikat ja ihmiset katoo kun siellä ei oo mitään minkä vuoks jäädä sinne...

Perinteeks on tullu Priden puistojuhlaan omien rakkaiden kavereiden kanssa mennä ja ylpeenä edustaa sitä mitä me kaikki ollaan :) Marssimaan en tänäkään vuonna halunnu mennä koska musta semmonen touhu vasemmiston ynnä muiden hippien keksintöö on eikä kunnolliset ihmiset hirveesti mieltään osottele vaan keskittyy hyvää kuvaa meidän porukoista hetskuille ja muulle yleisölle näyttään. En muutenkaan hirveen hyvin setahomojen ja aktivistien kans oo tullu yleensä toimeen...

Huolella väsätyn piknik-korin kanssa matkaan lähdin ja olin myös päälle laittanu vaihteeks vähän näyttävämpää ;)) En kehua haluis mut tosin ylpeä olin meidän porukasta joka selkeesti enemmän vaivaa oli nähny tän tapahtuman juhlistamiseks :)) Sitä mieltä oon et juhlapäivänä pitää muiden juhlaa kunnioittaa näkemällä vähän huolta pukeutumiseen, vähän ikävältä tuntu nähdä jonku verran esim. tennareissa ja kuluneis farkuissa olevaa aikuista porukkaa. Teinit on asia erikseen mut luulis isojen miesten ja naisten tilannetajun olevan vähän parempi...

Mut noin muuten oli kyl ihanaa huomata miten aikamoisen erilaiset ihmiset niin hyvässä sovussa keskenään oli. Hieman kyl harmittamaan jäi et mun kampaajaystävä ihan turhaan parin vuoden takaiseen exäänsä törmäs jonka kanssa hänellä hirveän huonot välit on olleet :/ He sitten alkoi pari sanaa vaihdettuaan toisiaan huorittelemaan ja ohikulkevien katseet meidän porukkaan hetkeks kiinnitty...Muiden piti heidän väliinsä mennä jottei olis vielä ikävämmäks tilanne menny :/ Lopulta me päästiin jatkaan herkkukorin tuhoomista...

En voinu myöskään välttää näkemästä niitä ihmisii joita en olis halunnu nähdä. Nää piirit on kuitenkin aika pienet niinku me kaikki tiedetään. Mun entinen pitkäaikane ystävä joka mut kylmästi jätti kahvilan ulkopuolelle joku kuukaus sitten odotteleen oli kans paikalla. Hän mulle nyökkäs ja nyökkäsin takasin mut ei sen enempää halua ollu keskusteluu jatkaa. Jos luottamus kerran menee niin sitä on kyl aika vaikee saada enää takas...

Mut joistakin ikävistä ihmisistä huolimatta aika ylpee koko tapahtumasta oon. Musta puistojuhla on ihan loistoesimerkki siitä miten porukat hyväs henges kokoontuu yhteen tapaamaan tuttuja joita ei oo nähny vähään aikaan. Samalla ku pukeudutaan hyvin ja juhlitaan tyylikkäästi me tehdään itsemme nähtäväks ja heterotkin melkein kateelliseks tulee kuinka hyvätapasta ja siistii porukkaa meikäläiset on. Semmosille oikeuksiakin antaa mieluummin ku huonosti käyttäytyville junteille...

Ainii...jälkeenpäin sain monta tosi suloista ja ihanaa tekstarii kun mua kiiteltiin miten paljon vaivaa nähny olin herkkukorin eteen <3

Olin jo päättäny etten enää L:n puheluihin vastais mut se mua pommitti kuitenkin niin kauan et menin vastaamaan... Hän halus pyytää anteeks kavereittensa käytöstä jos he oli mua jotenki loukanneet. Samalla hän nätisti pyys et me voitais jutella kahden kesken ilman ulkopuolisii häiriöitä. Hän näki vaivaa kehua mua niin monta kertaa et lopulta suostuin...

Hän oli kulmapöydän varannu hiljaises ravintolas jos ei hirveesti muita ihmisiä ollu. Hän uudelleen anteeks pyys ystäviensä käytöstä ja sanoi et oli virhe kun hän ei ajanu heitä jo heti alussa pois. Tilattiin ruokaa ja hän kyseli kiinnostuneena kaikenlaisii juttuja mun elämästä ja siitä mitä mä tulevaisuudelta odotan. Hän sanoi et hän selkeesti huomaa etten oo aikonu myydä vaatteita koko lopun elämääni ja et hänellä olis mahiksii mua eteenpäin auttaa...

Sanoin et oon tavannu monta miestä jotka luvanneet on vaikka mitä ja sit tosipaikan tullen heistä ei ollu pitämään lupauksiaan. Sanoin et mistä mä tietäisin et voisin just häneen luottaa. Hän selitti et joutuu bisnesten takii viettää paljon aikaa Suomen ulkopuolella mut toivois et täällä häntä odottais aina oma kulta. Ja et se oma kulta vois asuu hänen kämpässään täällä Hesassa ja pitää siitä huolta. Hän tulis käymään ehkä parin viikon välein ja silloin mun tulis olla paikalla...

Kun oltiin lopettelemassa ateriaa hän sanoi et jos olisin kiinnostunu niin hänen täytyis tietää mihin kaikkeen suostuisin ja mihin en :/ Hän luetteli aikamoisen määrän asioita jotka hänen fantasioihinsa kuuluis ja osa niistä aika fetissimäisiltä kuulosti... Hän huomas et vähän hiljaiseks menin ja hän tiuskas et mun pitäis heti sanoo jos noiden mieltymysten kanssa jotain ongelmia tulis :/ Että muuten hukattais aikaa molemmat. Sitten hän lisäs et olis valmis hyvittään mulle taloudellisesti tosi kunnolla jos suostuisin sellaisenaan siihen mitä hän ehdotti...

Mä aloin itteni vaivautuneeks tuntemaan mut kysäisin varmuuden vuoks mimmosista summista olis kyse. Hän tiuskas nopeesti et ne summat riippuis ihan siitä miten monta kertaa ehditään näkemään jossain ajassa ja miten sitoutunu mä hänen miellyttämiseen olisin :/ Jos hän ei tyytyväinen olis niin meidän suhde loppuis lyhyeen. Samalla hän lisäs ettei mua minään ostettavana huorana tietenkään pidä vaan että mä voisin itse vaikuttaa siihen mihin oon valmis ja kuinka paljon haluun päästä elämäs eteenpäin...

Mä nousin pöydästä ylös ja ateriasta kohteliaasti kiitin. Sanoin ettei olis pitäny tulla ollenkaan ja että hän pohjimmiltaan ihan samanlainen oli kuin ne kaks kaveriansa. Pyysin häntä ettei enää ottais yhteyttä ja et pyyhkis mun yhteystiedot muistista...

Odotukset korkeella lähdin treffeille tapaan mun "nettiromanssia". Kosmetologin ja kampaajan jälkeen mulla aika varma tunne siitä oli et mä oikeesti voisin onnistuu löytämään tällä kertaa sen oikeen...

Tullessani sovittuun raflaan huomasin et mun seuralainen ei yksin ollukkaan. Hänen pöydässä istui kaks miestä jotka hän esitteli ystävikseen. Toinen oli suomalainen ja toinen ilmeisesti puoliks venäläinen. Sanoin hänelle et oletin tapaavani hänet kahden kesken mut hän vaan hymyili ja pyys mut istuutumaan alas. Tilattiin ruokaa jonka hän kertoi mulle haluavansa tarjota...

Tunsin kuinka he kaikki kolme vilkuili mua siinä kun syötiin. Mulle alkoi tulla hieman epämukava olo ku oletin et olisin kahden kesken hänen kanssaan päässy jutteleen :/ Suomalainen mies sanoi ettei oo mua ennen L:n kanssa nähnyt ja että mä olisin varmaan uusi näissä piireissä. Samalla hän kehui kuinka hyvältä näytän. Keskityin syömiseen enkä mitään vastannu...

Illallisen jälkeen L pyys että heidän mukaan klubille lähtisin. Hän huomas että vähän vaisu olin ja pyys kans anteeks ettei kavereistaan eroon päässyt vaik tarkotus oli kahden kesken tavata. L ja hänen kaverinsa kantoi mulle drinkkejä heti kun olin yhden juonu kunnes sanoin et nyt mun pitää vähän pitää taukoo. Mulla alko vähän nouseen päähän mut lähdin kuitenki vessassa käymään.

Pestessäni käsiä huomasin et yks näistä miehistä oli seurannu mua vessaan ja alkoi lähennellä mua :/ Sanoin et pidäs äijä näppis musta erosssa mut hän ei tuntunu ymmärtävän :/ Hän ehdotti et mentäs yhdessä vessakoppiin ja mikä törkeintä kysyi mistä hinnasta tekisin asioita joita en nyt tässä kehtaa ees toistaa :((

Mä lähdin siltä seisomalta käveleen ulos klubilta enkä edes jääny kertomaan mun deitille et menisin. Hän yritti puolen tunnin päästä soittaa mut en vaivautunu enää vastaamaan. Kotiin päästyäni soitin mun omalle rakkaalle siskolle ja hän mua yritti lohdutella. Mut hänkään ei voinu ymmärtää miten mun kohtalona on törmätä aina sikamaisiin miehiin ://

Kevät on semmosta aikaa että se hormoonit hyrräämään laittaa ja samalla katsella kannattais jos vois vaikka vähän aktivoituu miesrintamalla...

Mun elämä on niin paljon työntekoo ja muuta harmaata täynnä ollu et päätin vähän tutkailla mimmosta porukkaa chateissa nykyään liikkuis. Aikamoine määrä viestejä mulle jo heti tulikin et ei ainakaan voi kiinnostuksen puutetta valitella ;)))

Jotkut teistä mua pinnallisena pitää mut mulle ihmiset on paketteja. Tietty mulle kelpais mieluiten nuorehko, komee ja treenattu mut hänellä kans oma elämä täytyis kohdallaan olla. Mitään tyhjätaskuu tai viherpiipertäjää mä en aio elämääni ottaa. Jos ei enää nuori ja komee ole niin tilanteen voi aina pelastaa jos pystyy tarjoomaan hyvän ja laadukkaan elämän ;)

Heti kun kameran päälle sain niin sieltä kaikenlaista nakuilijaa ja runkkarii alkoi tehdä tuttavuutta. Haluun kuitenki aina heti et toinen kertoo enemmän omasta elämästään. Useimmat vehkeet on aika samannäkösii joten mut saa parhaiten syttyyn kertomalla miten tasokasta elämää pystyy kumppanilleen tarjoomaan...

Kun kaikki komeet nuoret tuntu olevan joko tyhjätaskuja tai yhden yön jutun perässä mä tutustuin yhteen suomes asuvaan venäläiseen mieheen. Oon nyt hänen kanssaan jutellu joka päivä yli viikon ajan ja hän netin perusteella aika kiinnostavalta tapaukselta vaikuttais :))) Hänellä arvokämpät sekä Hesassa että Pietarissa on ja bisneksii molemmissa maissa. Tarkoitus olis hänet tavata jossain vaihees ens viikkoo...

Hän ei enää nuori ole vaan mua paljon vanhempi. Ja hänki ryhtyi heti camin kautta omaa alapäätään esitteleen mut ymmärs nopeesti et olisin kiinnostunu pysyvämmästä suhteesta. Hän asian nopeesti tajus ja ryhtyi kertoon miten hän on onnistunu varallisuutta ja tasoa hankkiin elämässään. Hän vannotti mua etten häntä hylkäis ennenku hän olis mulle kertonu kasvotusten miten laadukasta suhdetta hän vois ehkä mulle tarjota jos olisin luonnossa saman näköne ku kamerassa...

Rakkaalle äidilleni innoissaan treffeistä kerroin ja hän mulle ihan pyytämättä rahaa siirs mun tilille jotta voisin ostaa jotain tyylikästä päällepantavaa. Mun äiti kun tietää mistä tykkään ja osaa sen aina ottaa huomioon...

Perinteisen kaavan mukaan vappua lähdin kavereitteni kans viettään...skumppaa ja semmosta ihanaa pikkusuolasta purtavaa varattu mukaan oli yllin kyllin vaikka kylmä sää vähän fiilistä alkoki laskemaan :/ Ja joidenki ihmisten käytös myös iltaa aika paljon häiritsi...

Kun skumpat oli melkein jo skoolattu yks mun kavereista suvaitsi saapua paikalle joku maalta tullu kaveri mukanaan :/ Lohipiirakat, fetanyytit ja kuohari oli hyvin kauppansa tehny ja suurin osa hyvällä tuulella oli. Mut kuinka ollakaan mun kaveri paikalle raahaa jonkun kaljatölkkejä aukovan ja pensaaseen kuseskelevan juntin jolla ei näköjään mitään käsitystä hyvistä tavoista ollu. Ku ylös nurtsilta noustiin ja tavarat kerättiin ku palelemaan alettiin niin tää juopunu luuseri tallaa suoraan mun jalalle! Mä kiljasin et varo vähän ja hän ei muuta osannu vastata ku Sori. Mulkasin häntä äkäsesti ja sanoin "Vai et sori, sori...".

Mulla sen verran pehmeet ja sirot kengät jalassa oli et hänen kokoisen miehen tallaaminen jätti niihin selvän jäljen. Selitin muille et ne kengät oli ihan törkeesti maksanu ja toiset yritti puhdistella sitä mut jälkihän siihen jäi :( Mun fiilis alkoi laskemaan aika nopeesti ja toiset yritti keskusteluu pitää yllä. Matkaa jatkettiin kunnes muistettiin et toisen kaverin kassissa vielä yks punkkupullo oli ja se piirakanjämien kans avata päätettiin. Maalaisjätkä oli karhunsa kaikki jo juonu et hänellekin kaadettiin punkkuu vaikkei hän sellasii tuskin osaakaan arvostaa. Jossain vaiheessa sen känny rupes soimaan ja se kaivoi sen taskustaan läikyttäen säheltäessä vähän viinii lasistaan. Osa viinistä läikky maahan mut muutama tippa osu mun takille!

Arvaatte varmaan et mä sain raivarin. Huusin häntä kömpelöks maalaisjuntiks jolla ei mitään asiaa pitäis olla siistien ihmisten piknikkeihin. Hän taas änkytti omaa sorisoriaan mut sanoin et sori ei osta mulle uutta takkia vaan hän sen tekis jos tahra ei pois lähtis. Kaikki ihan hiljaseks meni ja hänet paikalle tuonu kaveri sanoi että mä ylireagoin. Yritin porukalle selittää et vahinko ei oo mikään selitys jos on juonu sen verran ettei pysty itteään normaalisti hallitsemaan enää. Et semmosen ihmisen pitäis vaan poissa pysyy ja ryystää kaljaansa syrjässä muista...

Tunnelma kiristy ja ihmiset kinaan ryhty siitä mitä oli tapahtunu. Mä sanoin ettei enää huvita jatkaa iltaa ja ratikkaan hyppäsin. Kotiin päästyäni kaapista esiin suklaata kaivoin ja hetken aikaa sitä mutustellen pahaa mieltäni pois yritin saada. Vähän ajan kuluttuu aloin tutkiin missä kunnossa mun kengät ja takki oikein olis. Jälki kengässä oli pienentyny mut takin hihan pieni punaviinitahra kyl varmaan jää joten roskiin sekin varmaan joutaa...