Huiskun takaa

Ihanat helteet on meitä hellineet....mut mä raukka joudun töissä oleen enkä niistä oikein pääse nauttiin :(( Mut ehkä viikonloppuna sit kun ne helteet alkaa jo loppumaan...

Mut mä niin oon kyllästyny tähän duuniin... jossain vaihees mun on pakko ettii jotain muuta ku tätä halpisketjun tylsää raatamista....kun myyjiäkin meil tuntuu olevan koko ajan vähemmän ja saa paiskia kyl hommia niin et ihan puhki on... Kaiken lisäks meidän ketjulla menee kuulemma ihan sikahyvin.....viime perjantain myyntiki ihan ennätysluokkaa oli aikasempiin vuosiin verrattuna.... ja silti henkilökuntaa vaan aina vähemmän ja vähemmän.....

Mut ei jaksais vähemmän kiinnostaa mun tyhmä työ.....vaan viime päivät oon tarkkaillu mun työkaveria jonka syömishäiriö mun huomion on aika totaalisesti saanu.....vaik hän edelleen kaiken kiistää...Yrittäny kysellä oon muiltakin työkavereilta onko he hänen käytöksessään mitään outoa huomanneet....ja että onko hän heidän mielestään normaalisti syönyt ja ittestään huolta pitäny....Kaks meidän porukasta aika kauhistuneelta vaikutti kun pyysin heitä tukemaan tätä raukkaa kun hänellä tämmönen kamala elämänvaihe on....

Itse hän kieltää kaiken ja väittää et mä täysin harhainen oon ku kuvittelen semmosta.....mut ihan niin vähällä mä luovuta en kun ihan selvästi näen et hänellä syömisen kanssa ongelmia olis.....

Mä oon päättäny et mä nyt haluan tän ihmisen hoitaa kuntoon vaik joudun kovan vastarinnan kohtaamaan.....koska mullakin on tarve et joku muhun voi tukeutua ja vaikka ripustautua....niin että mäkin tunnen itse olevani arvokas ja vahva. Sillä tarvitaan vahva ja hyvä ihminen et tämmösen ongelman hoitaa läpi....kun moni muu ihan vaan on tyhjän puhuja ja turhan haihattelija.....mut tiedän et mussa jotain on mikä saa mut näyttämään että mä pystyn laittaan asiat kuntoon...

Työkaveristani viime aikoina huolestunu oon....ku oon aika varma et hänen asiansa ei kovin hyvin oo...vaik hän ei sitä itse haluaa myöntääkään....

Viime viikol hänen näin oksentavan.....ja kysyin et onko hän vatsataudin saanu et pitäiskö hänen kotiin mennä ....mut hän terveen näköinen oli ja sanoi et kunnossa ihan olis ja työpäivän teki loppuun....Mut sit taas pari päivää sitten hän selkeesti oksentanu taas oli kun vessassa oksennuksen haju oli ja hän sieltä tuli....

Aluks en tajunnu mistä kyse on mut nyt ymmärtäny oon....kun ei ruokiksella hän koskaan kunnolla syömään mee.....vaan hänellä on jotain ihan pientä mukana kuten hedelmiä joilla pitäis sit koko päivän jaksaa ://

Mut sit yks päivä hän mulle kertoi kuinka oli edellisenä iltana ravintolassa ittensä ihan kipeeks syöny.....ja silloin tajusin mistä hänen raukan elämässä kyse olis.....ja sanoin että saanko arvata mitä hän ravintolan jälkeen tekemään meni....ja suoraan sanoin et oksentamaanko jouduit menemään....

Hän yllättynyttä ja vähän ärtynyttä siinä esitti sit.....sanoi et mitä ihmettä mä päässäni oon kuvitellu ja mitä mä tolla tarkotin....Sit tätä naista halasin siinä ihan heti ja sanoin et mä voisin hyvin hänen tukihenkilö olla ja että mä voin auttaa hänet ulos siitä kierteestä kun eräällä kaverilla samanlainen tilanne aiemmin oli ja jotakin siitä aiheesta tiiän....

Mua häiritsee vähän se ettei hän oo vielä muhun pystyny tarpeeks luottamaan et olis kertonu hänen tilanteestaan vaan kiistää sen edelleen.....mut mä en häntä pulaan oon jättämässä vaan oon aikonut tarkkailla mitä hän syö ja meneekö hän päivisin oksentelemaan.....koska hän selkeästi salata yrittää kaiken ://

Tiedän et voisin itsestäni aika ylpeä olla jos voisin jonkun ihmisen kiskoa kuiville vaikka sit melkein väkisin.......niin et tää henkilö vois myöhemminki ajatella mua siinä valossa et oon hänen elämänsä laittanu kuntoon kun hän ei siihen olis yksin pystyny.....ja hän varmaan ikuisesti kiittelis mua...

Iki-ihana Adam Lambert täällä kävi ja mä parhaani yritin et olisin yhteiskuvan saanut tai ehkä muutaman sanan pystyny hänen kanssaan vaihtamaan....

Mut kun työvuoro just oli enkä kehdannu hirveen paljon aikaisemmin lähteä sitä Stokkalle väijymään......ja sit huomasinkin et se jono oli ihan älytön ja koko porukka alko hysteerisesti riitelemään kun ne huomas et kaikille ei oo aikaa... Siinä mäkin sit omat tönimiseni tein ja haistattelin parille akalle jotka yritti mun ohi siitä änkeä....mut niin kävi etten yhteiskuvaa enää saanu....

Mut vielä huonompaa tuuria seuraa.....lähdin sit mieltäni parantelemaan myöhemmin illalla ulos ja Jenny Woohon lopulta menin sisään.....ja kuulin et Adam oli siellä käynyt ihan vähän aikaa sitä ennen :((( ja mä ihan spontaanisti aloin siinä itkemään....Olin vielä silmiä meikannu vähän Adamin tapaan ja se kaikki alko valumaan pitkin mun poskia......ja mä join ja join vielä enemmän .....

Siitä illasta en sit enää muistakaan muuta kuin että riitelin jonku miehen kanssa ja hän mulle kaikenlaisia loukkauksia huuteli.....ja sit yksinään hoipuin kotiin joskus tosi myöhään.....et ehkä mä jotenkin ansaitsen sen et mulla huono tuuri aina on.....kun tuntuu ettei se lopu ikinä mitenkään.....