Koska mulle ei viime päivinä tapahtunu oo mitään erityistä blogattavaa mä ajattelin toteuttaa erään lukijan toiveen. Hän halus tietää mimmonen mun lapsuus oli...
Täytyy sanoo et mä mikään tavallinen pieni poika en ollu. Mun leikit aika paljon tyttöjen leikkejä oli enkä missään vaihees kiinnostunu ollu jostain tylsistä leikkiautoista tai jousipyssyistä :D. Mun äiti mut monta kertaa yllätti penkomasta hänen korujaan ja meikkejään. Kun se tarpeeks monta kertaa tapahtu äiskä varmaan ymmärs etten mä siitä muuttuun tuu...Eikä kyse ollu siitä etteikö mulla olis ollu saatavil ns. poikien tavaroita, ne ei vaan mua kiinnostanu.
Mun äiti yksinhuoltaja oli eikä mulla isästä mitään muistikuvaa oo. Noin muuten meidän elämässä ei mitään kummallista ollu, mun sisko tais paremmin sopii siihen junttimeininkiin mitä lähiöissä siihen aikaan oli. Huonosti pukeutuvii aika ahdasmielisii ihmisii joista eroon pääseminen aikuisena mulle aikamoinen helpotus oli ;))) Muistan miten teininä aina junan keskustaan otin missä ihmisten pukeutuminen ja käytös ihan toisenlaista jo silloin oli...
Teininä sitten mulla aika pitkä suhde J:n eli mun exän kanssa oli. Ymmärrän kyl hänen katkeruuden eli niihin aikoihin mä aika itsekäs osasin olla. Mä huono koulussa olin ja hän sit todella hyvä, niinpä vaadin häntä aina mun läksyt ja esitelmät tekeen. Tiesin et hän tosi rakastunu muhun oli kun mulle se suhde taas ei hirveesti antanu. Olin koko ajan aikees lopettaa mut silloin olis pitäny enemmän opiskella jaksaa...Sit lopulta vaan sain päähäni kadota mitään ilmottamatta hänen elämästään....ja hän silloin siitä aika totaalisen rikki meni :/
Eikä hän edes mun eka kerta ollu. Mulla aika nuoresta asti oli suhteita vanhempien poikien ja miehienki kans joilta kaikenlaisii lahjoja aina pusertaa yritin;))) Erityisesti mieleen jäi eräs ihan kiva tyyppi, jonka kans suhde poikki meni hirveeseen tyhmään riitaan. Ja mä tietty päätin kostaa antamalla hänet ilmi kun siihen aikaan ala-ikäinen olin. Hän rukoili ja rukoili multa etten sitä tekis mut mä hirveet draamat vedin ja kostoo halusin :/ Niinpä hän oikeuteen meni ja jonkinlaisen tuomion sai vaikkei ikinä kiven sisään joutunukaan. Sitä tekoo en kyl kadu koska jos lakii rikkoo niin siitä kunnolla maksaa pitää. Sivistysmaissa niinku jenkeissä hän varmaan olis parikyt vuotta istunu....
Mä en kuulu ihmisiin jotka nostalgiaan takertuis. Mun lapsuus ja nuoruus ei huono ollu mut silloin meidän perhees ei rahaa riittäny kaikkeen siihen mitä mä olisin halunnu. Eli vaatteisiin, biletykseen, festareihin jne. Mun täytyy sanoo et nautin tästä hetkestä enemmän kun voin vähän enemmän ostaa ku silloin. Mä en vois kuvitella onnellinen olevani ilman ees kohtalaista elintasoo. Turha nyyhkii vanhojen aikojen perään kun nyt kaikki valikoimat ja mahdollisuudet paljon parempii on...