Huiskun takaa

Piti eilen illalla ulos lähtee mut viime aikojen työstressi ja huonot fiilikset on tehneet aika väsyks :/ Niinpä mä etsin ison kasan Project Runwayta ja omalle sohvalle jäin miettii miten toiset unelmiaan toteuttaa kun mulla se elämä tuntuu nykyisellään olevan semmosta puurtamista...

Oon joskus kertonu kuinka nuorempana mul vaikka mitä haaveita oli. Musta piti tulla yhes vaihees muotisuunnittelija ja tein silloin kans omii vaatteita. Joitakin niistä säästäny oon muistoks ja kattellessani Project Runwayta mä kaivoin ne taas esille ja niitä sormeilin... Eikä ne kaikki ees yhtään huonoja olleet...mut silloin en kehdannu niitä päälläni pitää ku halusin kuitenkin ostaa nimekkäitä merkkejä...

Kävin hakees levyn suklaata jotta mieli vähän paranis ja sitä mutustellessani koko illan Project Runwayta tuijottelin. Välillä mun silmäkulmat kostu ku mietin mitä kaikkee olisin voinu saavuttaa jos olisin paremmin osannu pitää unelmistani kii :/ Jotkut mun lukijoista ajattelee et oon itsekäs ja otan kaiken minkä saan mut jos olisin oikeesti ottanu niin tuskin olisin vaatemyyjänä tälläkään hetkel...

Mun rakas äiti aina sanoo et mun pitäis enemmän ajatella itteeni ja ottaa se mikä tulis vastaan. Koska sitä kukaan ei sulle anna jos et sitä itse ota. En mä tarkota sitä et muita pitäis kohdella huonosti mut mun mielestä jokaisella kans on oikeus ajatella itseään. Mun mielestä ne jotka ei tunnusta omaa itsekkyyttään on aika tekopyhii. Jokaisella on vaan yks elämä ja se pitäis osata elää täysillä.

Kaivoin vielä esille vanhoja valokuva albumeja ja ihailin miten kirkas iho mulla oli vielä lukioaikana. Vaikka mun kalliit tehohoidot onkin parantanu mun ihon rakennetta melkoisesti niin teiniaikoihin ei ihan paluuta enää oo :/ Ehkä se elämä oli sit tässä ja loppu elämästä onkin sit lasketteluu kohti hautaa... Oonko mä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua samassa duunissa palvelemassa huonotapaisia asiakkaita vai olisko mua varten vielä jotain muuta odottaas?

Mun ex-ystävän tekosien jälkeen vähän sydäntäni purkaa halusin ja päätin kutsuu mun kampaajaystävän syömään Pulled Porkia, josta hän niin kovasti tykkää ja joka nyt niin trendiruokaa on. Eikä hän voinu kiusausta vastustaa...

Yritin udella olisko hoitsu hänelle soittanu tai muuten kertonu mitä tapahtunu oli. Mut hän ei ollukaan tekosestaan mitään maininnu eikä kampaaja meidän välirikosta yhtään mitään tienny. Ilmeisesti meidän ystävyys ei sit ollu hänelle niin merkitykselline asia. Mun vieraski kovasti ihmetteli miten hän voi jättää mut odottamaan ilman että olis asiakseen ottanu peruu tapaamisen hyvissä ajoin...

Hän kuitenkin sanoi et mun ja hoitsun ystävyys on nähny monenlaisii aikoja ja et sekin olis mua auttanu tosi vaikeiden kausien yli. Totta on et hän tuki mua monen kriisin yli ja pahimpina aikoina rahaakin lainas. Tottakai mä sitä arvostin silloin mut nähtävästi hän nyt muuttunut olis kun tavat ja käytös nyt ihan erilaista on. Se mitä ennen on tapahtunu ei voi loputtomiin ystävyyttä kantaa jos toinen noin törkeesti käyttäytyy :/

Mua vähän ihmetyttään alkoi mun kampaajaystävän sanat ja kysyinkin kumman puolella hän olis. Ekaks pitkä hiljaisuus seuras mut sitten hän sanoi et kyllä hän tässä asiassa mua ymmärtää. Mut et hänellä ei halua olis puolii valita meidän kahden välillä vaan hänellä olis muutakin tekemistä. Odotin kuitenki ehkä vähän enemmän tukee niin et hänen syötyään valittelin alkavaa päänsärkyä ja hän kotiinsa lähti...

Myöhemmin illalla siskolleni soitin kertoakseni miten mua oli kohdeltu mut hän tapansa mukaan jossain baarissa jonku miehen seurassa oli eikä voinu oikein puhuu. Niinpä yhdelle mun ja sen hoitsun yhteiselle kaverille soitin ja hänen kuulumisiaan kyselin. Vähitellen hänelle avauduin mitä tapahtunu oli ja hän ei korviaan voinu uskoa. Hän sanoi täysin ymmärtävänsä mun reaktion ja kans ihmettelevänsä miten huonot tavat tällä ihmisellä oli. Tykkäsin paljon hänen lohduttelustaan ja sovittiin et hän tulis lähipäivinä mun luokse kylään niin lisää juteltais...

Hoitsu lähetti mulle tapahtuneen jälkeen pari tekstarii joissa hän sanoi jotain tyyliin sori ei ollu tarkotus loukata :/ Vastasin takasin et ellei hän vaivautuis kasvotusten tuleen pyytään anteeks ja oikeasti osoittas tosi syvää katumusta sikamaista temppuaan kohtaan niin mulla ei hänelle enää ikinä mitään sanottavaa olis...