Juhani Viherlahti 1941-2023 (juttukommentit)

Kaunis kiitos todella hienosta muistamisesta. Kyllä hän pysyy mielissämme vielä pitkään!
En ollut aikoihin kirjautunut Ranneliikkeeseen, mutta nyt piti. Juhanin jutut olivat tärkeitä, kun aikoinaan lapsena ja nuorena Ranneliikettä luin. Hienoa työtä teki.
Otan osaa hänen läheistensä suruun.

Itse tunsin Juhani Viherlahden hänen hlbti-aktivisminsa kautta, en juurikaan henkilökohtaisesti - vaikka toisinaan juttelinkin hänen kanssaan henkilökohtaisempia. Sukupolvemme ja elemänpiirimme olivat kuitenkin omiamme. Viherlahti esitti monasti huolensa siitä, että vanhenevien ihmisten elämää kuvaavat tarinat katoavat ihmisten mukana eikä aikalaismuistikuvia jää jälkeen. Yksi tähän liittyvistä asioista oli hänen ideoimansa Homosattumuksia -blogi ( https://ranneliike.net/blogit/homosattumuksia ), jonne ehti joitain tekstejä ilmestyäkin. Ehkä jälkipolville olisi ollut paljonkin kiinnostavaa kuultavaa.
  • 4 / 10
  • Resander
  • 16.12.2023 17:14
Minä tunsin Juhanin yli 40 vuoden ajan, tutustuttuamme alunperin hänen puolisonsa kautta, joka oli työssä samassa paikassa kuin itse olin nuorena miehenä. Vaikka tiet veivät hyvin eri tahoille ja moniin maihinkin, pidimme aina yhteyttä, vielä viimeksi tänä syksynä, kun keskustelimme Työväenarkiston homohistorian keruusta. Jussi oli aina kiinnostunut kaikesta ja valmis puhumaan vaikka mistä omaan rauhalliseen tapaansa. Kevyet mullat, Jussi!
  • 5 / 10
  • Homopallero
  • Homopallero
  • 16.12.2023 22:43
Tämäpä surullinen uutinen. Juhanin juttuihin ja kommentteihin ehti reilun vuosikymmenen varrella tottua tällä sivustolla. Itse juttelin Juhanin kanssa kerran puhelimitse ja muutamaan otteeseen viestien ja sähköpostien välityksellä. Mieleeni on erityisesti jäänyt, kuinka Juhani yritti meikäläistä hieman rauhoitella, kun en ollut nettitrolleja oikein oppinut rakentavalla tavalla käsittelemään ja kuinka hän kysyessäni vastasi, ettei ollut miehensä kanssa kertaakaan saanut tukivanhempana toimiessaan kuulla hoidokeiltaan homofobista nimittelyä. Oli siitä itsekin hieman yllättynyt, mutta iloisesti.
  • 6 / 10
  • Kolmoisritti
  • 20.12.2023 0:18
Olen ollut kerran hänen vetämässään ryhmässä kauan sitten. Hän oli mutkattoman oloinen tohveleissaan ja aito. Hänellä oli hyvä itsetunto eikä nostanut itseään toisten yläpuolelle. Jollakin tavalla etäinen. Hyvä siinä mitä teki.
  • 7 / 10
  • Kolmoisritti
  • 29.12.2023 0:27
Luin JV elämänkerta tänään ja pisti silmään, miten alkuaikoina määriteltiin homomiehen sanoisko ulkokultainen julkisuuskuva, kun toisia poissuljettiin. Kyseltiin, että ” saanko olla olemassa ? ” , mutta samaan hengenvetoon vedettiin rajaa. No nyt taasen nämä ns muunsukupuoliset tänään ovat menneet päinvastaiseen suuntaan ja painottavat sanoisko ultraindividualistisesti, että itse saa päättää. Se lähtee näistä pronomineista. Kuinka edustava lajisi edustaja koet olevasi? Valitettavasti minä olen umpihomo ja vanha paska. Ehkä saan olla olemassa, kunhan pidän turpani ummessa? Muttei se linjaus ole väkivaltaa vähentänyt, joten viis siitä sitten.
  • 8 / 10
  • Kolmoisritti
  • 31.12.2023 0:02
Unohdin tämän: minä en kannata integraatiota, koska se ei tue yhteisöllisyyttä, vaan päinvastoin eikä ole vähentänyt sateenkaariväen henkistä pahoinvointia. Tarvittaisiin vahva alakulttuuri, jotta se tukisi hyvää itsetuntoa ja sitä kautta henkinen hyvinvointi paranisi.
Kirjauduin tänne sisään melko pitkän välin jälkeen ja näin nuo vuosiluvut Juhanin kohdalla. Vähän aikaa piti ihan sisäistää Juhanin siirtyminen tuonpuoleiseen.

Juhani oli täällä Ranneliikkeessä ahkera keskustelija. Hänelle oli ominaista hyvin siloiteltu tyyli -muistan erityisesti alkuajoilta hänen keskustelleen yksityisviestein minun kanssa tällaisista muotokysymyksistä. Erityisesti kohtasimme Usko, uskonnot ja maailmankatsomukset-alueella. Siellä meillä oli jonkin verran erilaiset lähestymistavat. Muistelen hänen panostaan aina rakentavaan pyrkivänä. Jumalan ikuinen valo loistakoon Sinulle, Juhani!
Lepää rauhassa Juhani. Oli ihanaa tuntea sinut. Lämmin osanotto läheisille ❤️