Rakas äitini oli mut luokseen kutsunu syömään. Hän vaikutti pahoillaan olevan siitä etten hänellä kylässä oo käyny ku kerran kesän aikana. Aika vaan on kulunu niin nopeesti ettei ihan kaikkeen vaan aina riitä aikaa vaik haluakin olis...
Hän sitten siinä kyseli miten olin pärjäilly ja vuodatin hänelle työmurheitani ja sitä et rahojen kans koko ajan aika tiukalla oon. Haluais tehdä ja ostaa aika paljon enemmän ku mihin oikeesti olis varaa. Senhän ny varmaan kaikki mun blogin lukijat arvaa ;))) Äiskä sanoi että hän mielellään mua auttaa jos on tiukkaa ja mieli siitä mulla vähän parani :))
Hän kuitenkin sanoi et pyytäis multa yhtä palvelusta. Hänen parhaan ystävättärensä poika olis Helsinkiin tulossa jonkun työkeikan takia ja sillä rahat on vähissä :/ Äiskä sanoi et hänen velvollisuus olis auttaa kun kerran siihen mahdollisuus on. Ja että hän toivoo että mä suostun hänet ottaan pariks viikoks luokseni :/
En tietenkään tykänny yhtään kuulemastani vaan tivasin mutsilta miksei hän itse majoita sitä jätkää. Äiskä vastas et hän nukkuu niin huonosti ja katkonaisesti et mulle vieraasta olis vähemmän vaivaa. Ja et muutenki kaks samanikästä poikaa asuu paremmin kimpassa ku vanhan naisen kanssa. Sanoin tiukasti et mullakin on oma elämäni elettävänä ja ettei mun kämppä mikään hotelli olis....
Näin selvästi et mutsi pahaa tykkäs mun kieltäytymisestä. Lopulta hän kompromissia ehdotti. Hän sanoi tietävänsä et mulla on paljon menoja ja vieraastakin ylimääräsiä kuluja voi aiheutua joten hän on valmis rahallisesti ihan kunnolla hyvittään mulle sen että luokseni tyypin otan hetkeks asumaan... Niinpä mä sit vielä mietin et painaako mun oma mukavuus vai ylimääräinen raha enemmän ja päädyin siihen et kyllähän mä kai kestän jotain ylimäärästä jätkää hetken aikaa jos korvaus on kunnollinen. Sanoin että joutuu nukkumaan mun sohvalla ja käyttäytyyn siivosti tai mä voin irtisanoo sopimuksen koska vaan...