Huiskun takaa

Perinteeks on tullu Priden puistojuhlaan omien rakkaiden kavereiden kanssa mennä ja ylpeenä edustaa sitä mitä me kaikki ollaan :) Marssimaan en tänäkään vuonna halunnu mennä koska musta semmonen touhu vasemmiston ynnä muiden hippien keksintöö on eikä kunnolliset ihmiset hirveesti mieltään osottele vaan keskittyy hyvää kuvaa meidän porukoista hetskuille ja muulle yleisölle näyttään. En muutenkaan hirveen hyvin setahomojen ja aktivistien kans oo tullu yleensä toimeen...

Huolella väsätyn piknik-korin kanssa matkaan lähdin ja olin myös päälle laittanu vaihteeks vähän näyttävämpää ;)) En kehua haluis mut tosin ylpeä olin meidän porukasta joka selkeesti enemmän vaivaa oli nähny tän tapahtuman juhlistamiseks :)) Sitä mieltä oon et juhlapäivänä pitää muiden juhlaa kunnioittaa näkemällä vähän huolta pukeutumiseen, vähän ikävältä tuntu nähdä jonku verran esim. tennareissa ja kuluneis farkuissa olevaa aikuista porukkaa. Teinit on asia erikseen mut luulis isojen miesten ja naisten tilannetajun olevan vähän parempi...

Mut noin muuten oli kyl ihanaa huomata miten aikamoisen erilaiset ihmiset niin hyvässä sovussa keskenään oli. Hieman kyl harmittamaan jäi et mun kampaajaystävä ihan turhaan parin vuoden takaiseen exäänsä törmäs jonka kanssa hänellä hirveän huonot välit on olleet :/ He sitten alkoi pari sanaa vaihdettuaan toisiaan huorittelemaan ja ohikulkevien katseet meidän porukkaan hetkeks kiinnitty...Muiden piti heidän väliinsä mennä jottei olis vielä ikävämmäks tilanne menny :/ Lopulta me päästiin jatkaan herkkukorin tuhoomista...

En voinu myöskään välttää näkemästä niitä ihmisii joita en olis halunnu nähdä. Nää piirit on kuitenkin aika pienet niinku me kaikki tiedetään. Mun entinen pitkäaikane ystävä joka mut kylmästi jätti kahvilan ulkopuolelle joku kuukaus sitten odotteleen oli kans paikalla. Hän mulle nyökkäs ja nyökkäsin takasin mut ei sen enempää halua ollu keskusteluu jatkaa. Jos luottamus kerran menee niin sitä on kyl aika vaikee saada enää takas...

Mut joistakin ikävistä ihmisistä huolimatta aika ylpee koko tapahtumasta oon. Musta puistojuhla on ihan loistoesimerkki siitä miten porukat hyväs henges kokoontuu yhteen tapaamaan tuttuja joita ei oo nähny vähään aikaan. Samalla ku pukeudutaan hyvin ja juhlitaan tyylikkäästi me tehdään itsemme nähtäväks ja heterotkin melkein kateelliseks tulee kuinka hyvätapasta ja siistii porukkaa meikäläiset on. Semmosille oikeuksiakin antaa mieluummin ku huonosti käyttäytyville junteille...

Ainii...jälkeenpäin sain monta tosi suloista ja ihanaa tekstarii kun mua kiiteltiin miten paljon vaivaa nähny olin herkkukorin eteen <3

Olin jo päättäny etten enää L:n puheluihin vastais mut se mua pommitti kuitenkin niin kauan et menin vastaamaan... Hän halus pyytää anteeks kavereittensa käytöstä jos he oli mua jotenki loukanneet. Samalla hän nätisti pyys et me voitais jutella kahden kesken ilman ulkopuolisii häiriöitä. Hän näki vaivaa kehua mua niin monta kertaa et lopulta suostuin...

Hän oli kulmapöydän varannu hiljaises ravintolas jos ei hirveesti muita ihmisiä ollu. Hän uudelleen anteeks pyys ystäviensä käytöstä ja sanoi et oli virhe kun hän ei ajanu heitä jo heti alussa pois. Tilattiin ruokaa ja hän kyseli kiinnostuneena kaikenlaisii juttuja mun elämästä ja siitä mitä mä tulevaisuudelta odotan. Hän sanoi et hän selkeesti huomaa etten oo aikonu myydä vaatteita koko lopun elämääni ja et hänellä olis mahiksii mua eteenpäin auttaa...

Sanoin et oon tavannu monta miestä jotka luvanneet on vaikka mitä ja sit tosipaikan tullen heistä ei ollu pitämään lupauksiaan. Sanoin et mistä mä tietäisin et voisin just häneen luottaa. Hän selitti et joutuu bisnesten takii viettää paljon aikaa Suomen ulkopuolella mut toivois et täällä häntä odottais aina oma kulta. Ja et se oma kulta vois asuu hänen kämpässään täällä Hesassa ja pitää siitä huolta. Hän tulis käymään ehkä parin viikon välein ja silloin mun tulis olla paikalla...

Kun oltiin lopettelemassa ateriaa hän sanoi et jos olisin kiinnostunu niin hänen täytyis tietää mihin kaikkeen suostuisin ja mihin en :/ Hän luetteli aikamoisen määrän asioita jotka hänen fantasioihinsa kuuluis ja osa niistä aika fetissimäisiltä kuulosti... Hän huomas et vähän hiljaiseks menin ja hän tiuskas et mun pitäis heti sanoo jos noiden mieltymysten kanssa jotain ongelmia tulis :/ Että muuten hukattais aikaa molemmat. Sitten hän lisäs et olis valmis hyvittään mulle taloudellisesti tosi kunnolla jos suostuisin sellaisenaan siihen mitä hän ehdotti...

Mä aloin itteni vaivautuneeks tuntemaan mut kysäisin varmuuden vuoks mimmosista summista olis kyse. Hän tiuskas nopeesti et ne summat riippuis ihan siitä miten monta kertaa ehditään näkemään jossain ajassa ja miten sitoutunu mä hänen miellyttämiseen olisin :/ Jos hän ei tyytyväinen olis niin meidän suhde loppuis lyhyeen. Samalla hän lisäs ettei mua minään ostettavana huorana tietenkään pidä vaan että mä voisin itse vaikuttaa siihen mihin oon valmis ja kuinka paljon haluun päästä elämäs eteenpäin...

Mä nousin pöydästä ylös ja ateriasta kohteliaasti kiitin. Sanoin ettei olis pitäny tulla ollenkaan ja että hän pohjimmiltaan ihan samanlainen oli kuin ne kaks kaveriansa. Pyysin häntä ettei enää ottais yhteyttä ja et pyyhkis mun yhteystiedot muistista...

Odotukset korkeella lähdin treffeille tapaan mun "nettiromanssia". Kosmetologin ja kampaajan jälkeen mulla aika varma tunne siitä oli et mä oikeesti voisin onnistuu löytämään tällä kertaa sen oikeen...

Tullessani sovittuun raflaan huomasin et mun seuralainen ei yksin ollukkaan. Hänen pöydässä istui kaks miestä jotka hän esitteli ystävikseen. Toinen oli suomalainen ja toinen ilmeisesti puoliks venäläinen. Sanoin hänelle et oletin tapaavani hänet kahden kesken mut hän vaan hymyili ja pyys mut istuutumaan alas. Tilattiin ruokaa jonka hän kertoi mulle haluavansa tarjota...

Tunsin kuinka he kaikki kolme vilkuili mua siinä kun syötiin. Mulle alkoi tulla hieman epämukava olo ku oletin et olisin kahden kesken hänen kanssaan päässy jutteleen :/ Suomalainen mies sanoi ettei oo mua ennen L:n kanssa nähnyt ja että mä olisin varmaan uusi näissä piireissä. Samalla hän kehui kuinka hyvältä näytän. Keskityin syömiseen enkä mitään vastannu...

Illallisen jälkeen L pyys että heidän mukaan klubille lähtisin. Hän huomas että vähän vaisu olin ja pyys kans anteeks ettei kavereistaan eroon päässyt vaik tarkotus oli kahden kesken tavata. L ja hänen kaverinsa kantoi mulle drinkkejä heti kun olin yhden juonu kunnes sanoin et nyt mun pitää vähän pitää taukoo. Mulla alko vähän nouseen päähän mut lähdin kuitenki vessassa käymään.

Pestessäni käsiä huomasin et yks näistä miehistä oli seurannu mua vessaan ja alkoi lähennellä mua :/ Sanoin et pidäs äijä näppis musta erosssa mut hän ei tuntunu ymmärtävän :/ Hän ehdotti et mentäs yhdessä vessakoppiin ja mikä törkeintä kysyi mistä hinnasta tekisin asioita joita en nyt tässä kehtaa ees toistaa :((

Mä lähdin siltä seisomalta käveleen ulos klubilta enkä edes jääny kertomaan mun deitille et menisin. Hän yritti puolen tunnin päästä soittaa mut en vaivautunu enää vastaamaan. Kotiin päästyäni soitin mun omalle rakkaalle siskolle ja hän mua yritti lohdutella. Mut hänkään ei voinu ymmärtää miten mun kohtalona on törmätä aina sikamaisiin miehiin ://