Huiskun takaa

K yritti saada mua tapaamaan äitiään, mikä musta vähän kummalliselta tuntui. Selitin hänelle että me vasta ollaan ja katsellaan ja ettei vielä mikään aika olis perheenjäseniin tutustuu....

Mun kampaajaystävä kuullu oli juorun et mulla joku uusi ehkä olis ja hän välttämättä vaati että me tultais hänelle kylään ja samalla nähtäis hänen oma uus poikaystävä. Mä yritin vastustella aluks ku tiedän miten utelias ja pahasuinenki hän pahimmillaan osais olla mut lopulta mä jouduin riidan välttämiseks suostutteleen K:n lähtemään mun mukaan. Sitä ennen parturissa, kosmetologilla ja vaateostoksilla häntä käytin...

K selvästi mun hermostuneisuuden vaistos ku loputtoman kauan hänen vaatteitaan, hiuksiaan ja kasvojen ihoo yritin kondikseen laittaa. Hän koko ratikkamatkan jotenki pelokkaalta vaikutti. Mä olin tapani mukaan paistanu piiraita ja cupcakeja sekä napannu mukaan pullon Perrieriä juhlistaan mun ystävän uutta onnee. Mut siitä huolimatta muakin pelotti nähdä muiden reaktiot...

Jo heti alusta alkaen tunsin miten mun ystävä K:ta arvioi päästä jalkoihin. Hänen oma uus kultansa oli törkeen määrän kalpeaa peittävää puuteria laittanu naamansa eli varmaan myös hän olonsa epävarmaks tuns...Kohta paikalle saapui vielä toinen pariskunta, luultavasti ottaan uteliaisuuttaan selville mimmonen mun uus "miesystävä" olis...

Vähän siltä tuntu et K olonsa ulkopuoliseks tuns :/ Hän hiljasena istui suurimman osan iltaa ja kohteliaasti vastaili muiden kysymyksiin epävarmalla äänellä... Oltiin jo aika paljon boolia ja kuohuvaa juotu ja mitä ikinä hän vastaskin niin mun ystävä siihen nauraa kikatteli. En oikein tiiä yrittikö hän hauska vai pilkallinen olla vai ehkä molempii yhtä aikaa...

Paluumatkalla K multa kysyi vakavan näkösenä oliko tossa mun parhaita kavereita. Sanoin ettei kannata lannistuu ja et illan isäntä nyt vaan aika utelias on. Mut samalla lisäsin et hänenkin itsensä ehkä rentoutuu vähän kantsis. Hän koko ajan niin hermostuneelta vaikutti ettei sitä voinu huomaamatta olla. Ja et varautunu tai negatiivinen asenne vaan johtaa siihen et muutkin vähitellen ryhtyy negoiks...

Äiti pyhäinpäivänä kutsunu mut ja mun siskon oli kotiinsa yhteiselle illalliselle. Systeri lapsensa kanssa ilmesty mut viimeisintä epäsiistii miesystävää ei näkyny enää missään. Ja muutenkin sisko jo alusta alkaen kireeltä ja hermostuneelta vaikutti...

Siinä syödessä sit kuulumisia kyseltiin ja juteltiin niitänäitä. Sisko ihan hiljainen oli ja jutun kääntyessä kohti mun elämää hän sitten suunsa avas ja alotti sen saman mitä hän on jankannu vähän välii vuosikausii :/ Systeri huudahti mulle että mun rahat ei oo taaskaan riittäneet ja et olisin salaa ruinannu taas äidiltä avustusta. Oikeesti hölmistyin koska en mielestäni ollu saanu pitkään aikaan äidiltä mitään. Sanoin etten pyytäny oo yhtään mitään ja että mistäs hän taas puhuis...

Sisko vaahtos et äiti olis antanu mulle viime kuussa isoja summii koska vedonnu olisin siihen ettei mun palkka riitä elämiseen. Sanoin et alkusyksystä äiskä halus antaa mulle vähän ruokarahaa mut mistään isoista summista ei voi puhuu. Max tonni tai jotain. Äiti rahaa itse tyrkytti enkä mä siitä tietenkään kieltäytyy osaa jos joku haluu antaa. Ja miks pitäis? Mikä Jeesus mun pitäis olla ku muutkaan ei oo?

Tapansa mukaan sisko ryhty jankkaan samoja sataan kertaan kuultuja väitteitä mun älyttömästä rahankäytöstä ja siitä et vedota osaan äidin hyväsydämisyyteen ja pumpata itselleni salaa rahaa. Hän itse taas ei omasta mielestään semmosta tee vaik äiti on hänelleki aika ajoin lähetelly rahaa, viimeks jotta lapsen vois viedä yksityiselle lääkärille xD Sanoin että hän vaan kostaa mulle ku hänen jokainen miesystävänsä aina hänet jättää ja sit hän baariin lähtee etsiin uuden...

Fiilis kyl pilalle meni ja äitikin pillahti itkuun. Hän ääni vapisten pyys et eikös hänen lapsensa vois ees juhlapäivänä tappelematta olla rahasta. Niinpä me systerin kans sit toisiamme mulkoillen paistia lapioitiin naamaan. Mut eipä kai kukaan oo perhettään ja sukulaisiaan valinnu...