Huiskun takaa

Oon tässä viime aikoina huomannu kuinka mä oon kasvanu ihmisenä kaikkien vastoinkäymisten kautta. Ehkä se on sitten sitä että mun nuoruus alkais viimeinkin vaihtuu semmoseen tylsään kypsään aikuisuuteen :// Et kaipaisinkin jotain semmosta turvallista olkapäätä joka mun olon taas hyväks ja rauhalliseks sais...

Mun täytyy kans sanoa että mua säälittää Tuksu ja se miten hän ihan Seiskan vietävissä tällä hetkellä on....Nyt olis semmosen ryhdistäytymisen ja peiliin katsomisen aika ettei ihan elämä täysin viemäriin valu. Ihmiset jollain tavalla niin sairaita on että hänen elämäänsä seuraa koska ne hänen murheilleen ja vaikeuksilleen nauraa jotta sais ittensä tuntee jotenkin paremmaks...

Kyllähän mä Tuksua siinä ymmärrän että Arton kaltaiseen mieheen vaan ei voi luottaa. Mä jos kuka sen tiedän ja varsinkin jos ajattelen mun edellistä tuttavuutta joka ei oo soittanu tai ees tekstannu yli viikkoon....Sanottiin mitä sanottiin niin miehissä kyllä noita sikoja riittää jotka puhuu yhtä ja tekee toista. Eka saadaan kiinnostus heräämään niin et mennään lupailemaan kaikenlaista.....ja sit kohta vähin äänin kaikki unohdetaan :// Tuksun Arto ja mun exä yllättävän samanlaisilta tyypeiltä valitettavasti vaikuttaa.

Mut mä jos joku tiedän et tämmöset kokemukset lopulta vahvistaa. Ku sitä päätänsä menee hakkaamaan tuhat kertaa seinään niin siitä kuitenkin kans jotain oppii. Sitä osaa enemmän varuillaan olla ja heti aluks varoa sitä ettei näytä ihan sisimpäänsä jokaiselle joka vähän sua imartelee.....vaan aluks sitä saattaa kannatttaa ehkä vähän kyyninenkin olla.....ja semmosta vähän kylmempää ulkokuorta pitää ettei taas joutuis pettymään...

Äitini oli minut ja siskoni lapsensa kanssa eilen pääsiäislounaalle kutsunu....systerillä taas uus miesystävä kierroksessa näytti olevan ja he niin onnelliselta pariskunnalta vaikutti. Jotenkin vähän kateellinen olo tuli vaikka eihän hänen onnensa mun onnesta pois mitenkään ees vois olla.....mut semmonen liika halaileminen ja kuhertelu musta hieman mautonta pääsiäisenä kuitenkin siinä tilanteessa oli.....

Telkkarissa kerrottiin kuinka Juha Mieto on 48 mämmirasiaa itselleen ostanu....ja että hän neljä niistä juhannukseks pakastaa ja loput syö nyt pääsiäisenä :// Äiti taas mulle mämmiä tarjota yritti.....mut jo ekasta lusikallisesta mulle niin huono olo tuli et syömisestä ei mitään tullu. Varmaan kaikista ruuista mämmi on semmonen mitä en oo vuosien varrella sietämään oppinu...se ulkonäkö jo niin kamala on että silmät kiinni sitä pitäis syödä jotta sen alas sais.....

Pitkästä aikaa blogia nyt taas kirjoitella voin kun nettiyhteys on mulla palannu toimimaan. Moni varmaan jo ihmetellä ehti että mitä mun elämässä niin paljon tapahtunu olis etten enää kirjoitella ehdi ollenkaan mut se vaan on monien asioiden summa ollu...

Sanoa kyllä pitää ettei tää aika oo ollenkaan mulle helppoa ollu...välillä joutunu rahaa lainaamaan äidiltä jotta arkimenot oon saanu hoidettua ja iltaisin oon ymmärtävää olkapäätä aika usein baarista menny hakemaan... ja sitä aina nopeesti myös löytäny....joten eipä kai mun viehätysvoima ihan kadonnu vielä oo ;)))

Jotenki mä semmosia vanhempia varakkaan oloisia herrasmiehiä tunnun kiinnostavan....ehkä mun olemus ja tämmönen aika kallis maku sit heille viestii että mä rahan perässä juoksija olisin. Enhän mä voi kiistää ettenkö mä arvostais hyvää makua ja tyyliä joka tottakai vaatii rahaa. Tykkään kauniista tavaroista, hyvästä ruuasta ja bilettämisestä. Eihän semmonen halvaks tässä maailmassa oikein voi tullakaan ja mulla semmoseen elintasoon ei vielä pitkään aikaan tuu varaa olemaan....

Viime kuussa eräs vanhempi mies muhun kovasti yhtenä lauantai-iltana tykästyi.....ja hän mulle lupaili yhtä sun toista. Mä sitten yksinäinen olin ja hänen mukaansa lähdin....ja hänen viereltään aamulla kans heräsin :// Hän mulle niin paljon omilla bisneksillään leventeli ja mua hyvissä ravintoloissa käytti...me jopa mentiin yhtenä viikonloppuna shoppailemaan Lontooseen. Kaikki taas niin hyvältä hetken aikaa näytti....

Mä jopa löysin Lontoosta alennuksessa olleet Versacen housut jotka tietty alennuksenki kanssa oli aivan järkyttävän hintaiset....en kehdannu K:ta pyytää niitä mulle ostamaan vaan omista rahoistani ne maksoin. Kaiken lisäks sitä mallia enää yhtä kokoa oli ja mä nopeasti sen nappasin koska mä olin aiemmi siihen ihan ongelmitta mahtunu. Mut kun pääsin hotellihuoneeseen huomasin tietty että mä oon lihonu sen verran etten enää mahdu :((

En kuitenkaan palauttamaan housuja menny koska se hinta Versacesta oli niin kohtuullinen et päätin vaan itteni entistä trimmimpään kuntoon kesäks laittaa ja rukoilla että pian taas siihen kokoon itteni saan puristettuu.... Mun rahat vaan niin tiukille meni että mulla ei enää varaa sillä hetkellä ollu mun nettilaskuu maksaa....ja pyysin ystävällisesti että K hoitais sen. Ja hän myös lupautu sen tekemään. Mut niinpä vaan mun netti katkes.

Eli näin paljon näihin baarista mukaan tulleisiin herrasmiehiin voi luottaa :( Ne voi lupailla kaikenlaista ja tarjota juotavaa. Ne voi viedä sua ravintoloihin ja kuljettaa mukanaan....kunnes ne kyllästyy ja löytää jonku toisen. Mut oonpa mä sen verran elämää nähny jo että mä osaan kyl varautua et noinhan se menee.....mut kun ihminen haaveilee ja unelmoi että sen yhden poikkeuksen vielä löytäis joka ei kusipää olis....joka oikeesti olis semmonen mies joka pystyy lupauksensa pitämään jotka se kans antaa....