Huiskun takaa

Kaverin synttäribileitä odotellessa päätin pitää eilen ihan kunnollisen siivouspäivän. Samalla läpi kävin kaikki kaapit ja turhat vaatteet pakkasin muutosta jäljelle jääneisiin pahvilaatikkoihin ja niitä kantelin pitkin päivää roskikseen. Koska kaappitilaa on kaikilla nykyään tosi vähän niin turha on säilöö semmosta kamaa mitä tuskin tulee enää käytettyy. Vaikka muoti kulkee sykleissä niin ihan samanlaisena se ei koskaan palaa enää takaisin...

Iltapäivällä lisää laatikoita olin kantamas ulos kun huomasin et roskiksia oli penkomas naapurin teinityttö ja sen kavereita. En todellakaan pidä siitä et mun vanhoja kamoja levitellään ja et ne vaatteet kiertoon jäis jossain lähistöllä :/ Huudahdin et mitäs kakarat oikein tekemässä on et eikös ne tiedä ettei kuulu hyviin tapoihin dyykkailla roskiksissa. Ne käänty kattoon mua hölmistyneenä ja kysyi et onko noi peräisin multa ja et miks heittäny oon meneen tommosen määrän "hyvää" kamaa. Mua alko naurattaa ja kysyin et eikö ne erota parin vuoden takaisia malleja tän hetken kamasta. Muoti kun muotii on vaan hetken aikaa...

Mä hihittelin kun ne tytöt oli ihan fiiliksissään löytäessään yhden mun pois laittaman laukun. Yks niistä silmät suurina julisti et siitä saa vielä ihan hyvän xD. Sen kaveri kysyi multa miks aika monista paidoista on poikki leikattu hihat tai muuten puhkottu. Huokaisin ja sanoin et mulla on tapana yleensä varmistaa ettei mun entisiä lemppareita kaiveta esille enää jotten mä joudu näkeen niitä naapureiden tai lähellä asuvien päällä. Koska mä oon itse ostanu ne niin on mun asia päättää mitä niille tapahtuu kun niistä luovun. Jotkut pari kertaa pidetyt harhaostokset on sit asia erikseen.

Kolmas tyttö seuras muiden penkomista sivusta ja mua vihaisen näköisenä tuijotti. Lävistyksistä ja hippimäisestä habituksesta päätellen hän oli olevinaan joku ns. fiksumpi tapaus. Tyttö aukas suunsa ja ryhtyi urputtaan mulle siitä miten on tosi törkeen epäekologista hyviä vaatteita veks heittää ja ostaa turhaan uusia. Luonnonvaroja hukkaan menee ja kierrättää pitäis blah blah. Aloin pikku hiljaa jo ärtymään ja sanoin että hänenkin kannattais opetella ajatteleen omilla aivoillaan eikä uskoa kaikkee naurettavaa viherhömppää. Ja miten hän luulis maailman pysyvän pystyssä jos kaikki lakkais ostamasta uutta kamaa ja dyykkailis vaan roskiksia. Tää meidän järjestelmä on rakennettu niin että ostetaan uutta ja tehtaat pyörii. Ja sillä rahoitetaan hänenkin maailmanparannukset ja opintotuet...

Mun sisko yrittäny oli soittaa mulle työaikana ja kun soitin takas niin tiesin mitä oli tulossa. Hän taas kiehui raivosta ja halus tavata kasvotusten. Mä hänelle sanoin et antais tulla puhelimes kun arvaan mitä taas kerran hänellä oli asianaan. Ja sieltä tuli taas samat raivonpurkaukset siitä että mä olin mukamas häpeilemättä ruinannu äidiltä rahaa :/

Yritin siinä selitellä sit että oon kysyny joitakin kertoja viime aikoina jos äiskä vois vähän jeesata mut en oo missään vaihees vaatinu häntä mitään antaan. Jos äiti antanu on rahaa niin se on tapahtunu hänen omasta tahdostaan. Mun sisko huus mun korvaan et äiti on niin kiltti että se on valmis muuttaan jo pienempään asuntoon jotta ylimäärästä rahaa meille jäis annettavaks. Systeri sanoi ettei hän semmosta hyväksyis. Sanoin että eikös äiti yksiöönkin mahdu, yks vanha ihminen? Systeri löi luurin mun korvaan. Aika tehopyhää siltä kun on myös pyytäny rahaa äidiltä aina joskus...

Mietin just mitähän mun systeri sanois jos tietäis mistä oon viime päivät haaveillu. En tietenkään nyt tässä voi sitä ostaa mut ehkä sitten jos tilanne paranee?
http://www.mrporter.com/product/336640
Okei hinta on kyl suolane ja suorastaan törkee mut mun kaverit kyl kuolis kateudesta jos ne ton mun päällä näkis ens kesänä. Pitää kattoo...

Mä duunissakin aina neuvon asiakkaille et jos haluu pukeutua hyvin niin täytyis vähintään yks detalji olla joka on tosi tosi tyylikäs ja laadukas. Kaikilla ei oo varaa ostaa koko vaatekaappiaan täyteen kaikkein kalleinta ja viimeisintä mut joku yksityiskohta voi pelastaa kokonaisuuden. Koska semmoseen katsojan silmä kiinnittyy. Ja se oikeesti pelastaa aika paljon.

Niinku mun rapussa asuu yks tosi tyylikäs komee mies, jota kuolannu oon jo pitkään. Se tulee aina töistä hyvin istuva puku päällä, tosin siinäkään ei mitään erikoista eikä erityistä ees oo. Mut huomio kiinnittyy sen kenkiin jotka on aina tosi kauniit ja sirot. Varmaan maksanu myös ei ihan niin vähän.... Mut tommoset pienet detaljit oikeesti merkkaa tosi paljon. Noi jutut tekee usein keskinkertasesta pukeutujasta tyyliniekan...

Rahaongelmat ei mua vaan jätä rauhaan, mun palkka ei mitenkään riitä siihen elämäntyyliin jota mä oikeesti haluun :/ Ilman mun rakkaan äitini apuu jo aika isoissa hankaluuksissa olisin....urhoollisesti hän on lapsiaan suostunu auttaan. Se kyllä musta on tosi ison hatunnoston arvonen asia....

Mä joutuu olin tosi noloon tilanteeseen ku duunin tyttökavereiden kanssa päätettiin lähtee iltaa viettään. Jossain vaihees tulossa oli mun vuoro tarjota kierros. Onneks tytöt alko olla siinä vaiheessa iltaa jo sen verran hiprakas et ei kunnolla muistaneet kuka ostanu oli ja mitä...Sen jälkeen jatkettiin klubille, jonne kybän pääsymaksu oli. Jännitin taas mitä mun kortti sanoo mut niiden systeemit ei toimineet ja koko porukka ilmaseks pääs sisään. Voitte arvata et huokasin helpotuksesta....Mulla taskus ei käteistä enää ees yhteen juomaan ollu niin muiden tanssies salaa maistelin muiden tyttöjen juomista. Alkaa kyllästyttää tämmöne elämä...

Enkä kaipaa nyt jeesusteluu siitä miten pitäis elää tulojensa mukaan. Joka haluu kituuttaa jollain surkeella palkalla ja elää silti laadukkaasti, tervetuloo vaan kokeileen. Mä valmis en oo odottaan 20 vuotta et mulle varallisuutta kertyis. Mun elämä on tässä ja nyt enkä mä odota yhtään mitään. On niin helppo sanoo miten elämänsä pitäis elää ja ettei kuluttaa sais eikä tahtoo uusia kauniita tavaroita tai hankkii uusii kokemuksii.

Tätä mieltä varmaan olis myös mun suuri suosikki Oprah, joka on ihmisten hampaisiin joutunu koska hänen kasvorasvassaan on esinahkaa! Anna mun nauraa oikeesti.
http://www.stara.fi/2013/04/14/oprahin-kasvorasvassa-peniksen-esinahkaa/
Vauvojen esinahkojen käyttäminen kosmetiikassa ei ees oo mikään ihan uus trendi vaan amerikassa jo vuosia vanha. Tietty meillehän tulee kaikki myöhässä:
http://thestir.cafemom.com/baby/111805/your_babys_foreskin_makes_you

Luulen että kyse taaskin on kateudesta. Oprah on tienannu uransa aikana ihan satumaisen summan rahaa ja sekös ihmisii harmittaa. Jos jollain on enemmän rahaa kuluttamiseen niin sen täytyy jotenki olla epärehellisesti hankittuu! Sit unohdetaan miten hyväsydämine ihmine Oprahkin on. Muistan kun hän Tanskassa vierailulla kävi niin hän ekaks huomion kiinnitti siihen miten vauvat vaunuissaan ulkona nukku ilman mitään vartiointia. Kuka tahansa pedofiili kun ne voi varastaa.

Onneks kohta kevätaurinko lämmittään alkaa ja on hyvä tilaisuus vähän tutkailla mitä kivaa sinne vaatekaapin perukoille taas löytäis ;)

Exä viestin mulle lähetti et voisin tulla hakemaan mulle kuuluvii kamoja jotka hän oli kaapin perukoilta löytäny. Heti sisään tultuani tajusin mikä hänen tilanne nykyään on :/ Hänen kaunis valoisa kämppänsä on entistä pahempi sikolätti. Näytti siltä että hän ei ollu jaksanu siivota viikkoihin. Hän itse kyyhötti sohvalla melkein ilmeettömänä ja tukka rasvasena...

Laitoin tapani mukaan samalla hänen astioitaan koneeseen ja siivosin pahimpia sotkuja. Lopulta hänen viereensä istahdin ja sanoin että hän ei selvästikään näytä voivan kovin hyvin ja että olis ehkä viisainta myöntää se itselleen jotta paraneminen vois alkaa. J huudahti äkäsesti että kyllähän hän sen itse tiesi ettei sitä tarvinnu kertoa. Sitten hän ryhtyi punottaan naamasta ja mutisi että on ajatellu asioita. J änkytti että meidän välinen säätö oli hänelle ollu iso stressi eikä hän oikein tiedä oliko meidän ero hyvä vai huono juttu ja että hän kaipas mua vaikka meidän yhteine elämä oli niin sekavaa. Hän jopa sanoi että ehkä meidän pitäis vielä kerran yrittää kaikesta huolimatta...

Tavallaan mun kävi häntä sääliks vaikka itsehän hän omasta tilastaan on aika paljon vastuussa. Itsepäinen murjottaminen ja omien asioiden jatkuva vatvominen ei voi kenellekään olla hyväks. Hänellä aina joku tekosyy löyty olla pitämättä hauskaa ja menemättä iloisiin juttuihi mukaan. Sanoin hänelle et hän ei arvaakaan kuin kauan odotin että hän noi sanat olis sanonu aiemmin. Mutta että nyt olis jo liian myöhäistä. Mun oma elämä on kulkenu eteenpäin ja mulla on työ joka vie paljon voimia. Mulla ei oo halua eikä aikaa toimia hänen hoitajanaan kun hänen kondiksensa tuntuu tasaisesti huononevan. Häntä ei nyt voi kukaan auttaa ellei hän ota itseään niskasta kiinni...

Tuntu aika pahalta katsoa häntä kyyristyneenä sohvan nurkkaan. Jossain vaiheessa hän alko jopa nyyhkyttää. Kun siinä ympärilleni katselin ja kauhistelin kämpän
sotkua ja hänen omia pesemättömän tuntusia vaatteitaan tajusin etten mä halunnu sitoutua noin huonokuntoseen ihmiseen. Jonkun mielestä mä ehkä oon julma mut mä vaan en oo valmis kenenkään omaishoitajaks. Mun maailmassa on liian paljon asioita joita mä en oo vielä tehny tai kokenu. Ja sitä en aio pyydellä anteeks.

Pakkasin omat kamani kasseihin ja sanoin että tää homma nyt varmaan sitten oli tässä :/ Hän ei selvästikään oo oma itsensä eikä ehkä edes tiedä mitä haluaa. Sanoin etten voi laittaa omaa elämääni pysähdyksiin hänen sairastelunsa takia vaan että elämä olis liian lyhyt siihen. Hän tulis aina olemaan osa mun menneisyyttä ja muistoja. Sanoin etten ehkä koskaan pysty hyväksymään sitä tapaa millä hän mua kohteli kun seukattiin mut et muistelen niitä hyviä hetkiä hänen kanssaan. Niitäkin kyl oli. Ja että olis parempi ettei ainakaan toistaseks pidettäis yhteyksiä vaan hän keskittyis saamaan ittensä ensin kuntoon....

Kun suljin oven takanani tiesin tehneeni oikeen ratkaisun. Oli muutenkin jo aika tunnustaa tosiasiat ja laittaa piste tälle loputtoman pitkälle säätämiselle. Kun mä lähdin J:n luota mä suljin samalla myös yhden oven elämässäni. Hän jäi murjottaan verhojen taakse asuntoonsa kun mä astuin rohkeesti kadulle käväiseen aurinkoon. Mulla oli oikeasti hyvä mieli koska nyt mä lopultakin olin tehnyt asiat selviks menneisyyden kanssa. Elämässä pitää mennä eteenpäin.

Kaveri suostutteli mut lähteen pidennetylle viikonlopulle sen kans Tukholmaan. Aluks vähän vastaan laitoin ku epäilin ettei Stokis olis mitään verrattuna oikeisiin suurkaupunkeihin kuten New Yorkiin tai Lontooseen. Mut kaikki siellä puhui hyvää englantia, melkein jopa jenkkiaksentilla...

Laivamatkat on yleensä aika tuskaa ku karaoke raikaa ja laiva on täynnä tyylittömii kännääviä juntteja jostain maaseudulta. Mutku siitä vaiheesta päästiin ohi niin huomasin et Tukholma on aika tyylikäs ja tasokas biletyskaupunki. Ihmiset on siistimpiä ku Suomessa eikä örvellä kännipäissään samalla tavalla ku meillä. Mut mehän ollaan metsäläiskansaa, you know.

Biletys- ja shoppailukaupunkina Stokis on ihan jees. Metro kulkee ainaki viikonloppusin läpi yön ja tarjolla on aika tyylikkäitä klubeja. Sisäänpääsyt ja drinksut on kyl paljon hintavampii ku Suomessa mut hyvästä pitää aina maksaa eiks juu. Hintojen takii ihan mitkä tahansa pummit ei tuu sisään vaan menee juomaan halpaa kaljaansa jonnekin kauemmas keskustasta. Mikä ny ei oo pelkästään huono juttu ku klubeisssa pyörii aika tyylikästä porukkaa...

Kaverin mentyy sunnuntaina aikasin nukkuun mä tsättäsin netistä itselleni paikallisen jäbän puolenyön jälkeen. Sovittiin treffit Södermalmille ja aluks ajattelin
et siitä vois tulla vaik mitä ku sieltä vaaleaa komee viikinki tulis vastaan ;)) Mut hän olikin joku mamu ilmeisesti turkista tai ties mistä eikä kroppakaan mikään atleettine ollu... Niinpä mä huonoon oloon vedoten käännyin heti takaisin ja palasin hotellille. Olis hän voinu etukäteen kertoo mitä oli odotettavissa ja säästää kummatkin pettymykseltä...