Huiskun takaa

Kun joulusta päästiin niin kiire senku jatkuu meillä täällä alen takia. Taas putiikkiin tungeksii laumoittain huonotapasia asiakkaita jotka pelkästään kiinnostuneet on näpelöimään aletavaraa...

Mun rakas äiti tapansa mukaan oli meidät lapset joulunviettoon kutsunu ja muutama kaukasempikin sukulainen oli tänä vuonna paikalle osunu :)) Tavalliseen tapaan olin pukin konttiin sujauttanu aika hintavaa merkkitavaraa ja lahjojen jaon jälkeen siitä mulle huomautettiinki :/ Sen sijaan et äiti ja sisko olis aidosti iloisia olleet laadukkaista tuoksuista ja päällepantavasta, niin he vaan kritisoi sitä miten olin tuhlannu enemmän mitä mun talous antaa periks...

Mun äiti sanoi et hänen lahjansa varmaan sit tulis hyvään tarpeeseen. Hän oli villasukkien sisään laittanu lupauksen antaa mun jo aika monen vuoden takaiset velat anteeks. Vastaavasti hän lupautui kustantaan mun siskon ja hänen lapsen hiihtolomareissun ;)) Mun sisko tapansa mukaan kateelliseks kuitenkin tuli ja halus välttämättä tietää mimmosta summaa äiskä mulle olis anteeks antamassa. Ja sit tietysti alkoi syyttely miten mä saan aina enemmän kuin hän vaikka hänellä on lapsi elätettävänään ;))) Jotkut ihmiset sit vaan joulunakin ahneuksissaan miettii omaa etuunsa...

Illan lopulla ku oltiin kaikki tarpeeks viiniä ja glögiä juotu, äiskä uskals miettiä meidän lasten elämää. Hän sanoi et huolta tuntee et me kumpikin ollaan yksin eikä pysyvää kumppania oo näköpiirissä. Äiskä sanoi ettei hänestä oo hyvä että hänen lapsenlapsensa ilman isää kasvais tai niin että miehet tulee ja menee. Sanoin että mun sisko vois ehkä etsii niitä miehiä vähän eri paikoista ku tuskin lähiöbaarista hyviä miehiä helpolla löytää :/ Siitä kommentista systeri ei oikein tykänny vaan sanoi et ainakin hänellä on miehiä ollu toisin kuin mulla jolle kukaan ei mukamas koskaan kelpaa. Siinä vaihees äiskä ryhtyi meitä rauhottelemaan ku vieraammat sukulaiset aika hiljaseks meni...

Vaik kiirettä pukkaa niin uutta vuottahan me kaikki juhlistetaan tyylikkäästi, eiks juu ;))) Tiedossa on taas aika monta pulloa kuohuvaa ja kierros yöelämässäki rakkaiden kavereiden kans ;)) Hyvää uutta vuotta kaikille mun blogin ihanille lukijoille!

Yhtenä päivänä pitkästä aikaa mun entiseen poikaystävään J:hin törmäsin ja hän suostui mun pyyntöön lähteä kahville jotta kuulumisia voitais vaihtaa...

Hän oli selkeesti ittensä saanu parempaan kondikseen ku hän ei selvästikään oikein kestäny meidän eron aikaista säätöö :/ Hänellähän pitkä historia on erilaisista psyykkisistä vaivoista mut ihmeen hienosti hän taas ittensä näyttäis jaloilleen saaneen :)) Enää hän ei edes omaa oireiluaan mun syyks laita ees osittain mikä selkeesti tervehtymisen merkki on...

Hän siististi pukeutunu oli ja parturissakin näytti äskettäin käyneen. J kertoi elämän olevan nyt tasasta ja töissäkin menis hyvin. Udella yritin et onks hänellä mimmonen poikaystävä tällä hetkellä mut hän vähän väisteli sitä kysymystä. Jotenki siitä tulis vähän semmoinen fiilis et hänellä ei ketään elämässä olis... Sanoin hänelle et varmaan maailmassa on monta miestä jotka hänet mielellään ottais nyt kun hänellä asiat taas kunnossa on. J muualle katseli ja selkeesti vähän hämilleen meni ;)) Ehkä se luuli että mä flirttailin vaik selvä on et mä enää kaikkien näiden sotkujen jälkeen hänen kanssaan suhteesta haaveile ;)

J sanoi et mä olin vieläkin hänelle velkaa mut et hän olis toivosta ja luopunu että mä ikinä maksaisin loppuja. Sanoin hänelle et meillä siitä summasta erilaiset versiot on ja että oon maksanu sen mitä omasta mielestäni olen velaks käsittäny...Hän sitten sanoi ettei aio enää ryhtyy asiasta riiteleen ku siitä tuskin mitään hyötyä enää olis. Eikä hän enää taloudellisesti tiukilla oo joten sillä ei suurta merkitystä olis. Kiitin häntä et hän näin ymmärtäväinen oli.

Sanoin hänelle et mä toivon et me voitais taas yhteyksii pitää. Meillä kuitenkin yhteisiä tuttuja on et toivon ettei hän mua juoksis ainakaan pakoon :/ Ja et musta olis kiva hänet säilyttää ystävänä sillä meillä tosi pitkä yhteinen historia on. Hän taas jotenkin hämilleen meni ja vähän punastu ;) Sitten hän tuijotteli kahvikuppiinsa ja sanoi et hänen puolestaan voidaan kyl yrittää toimeen tulla ja jonkinlainen ystävyys säilyttää kaikesta huolimatta...

Kerroin J:lle et mun kaapista syksyllä paljastu yks hänen vanha kirjansa ja että hän vois joku ilta tulla kylään hakemaan sen ;) Samalla voisin hänelle vähän glögiä ja pipareita tarjota sovinnon merkiks :)) Hän taas jotenki vähän vaivautuneeks meni mut sanoi silti et voi joku kerta töiden jälkeen sen hakemassa käväistä...

Jotenkin mulle hyvä mieli tuli et hän ei enää omassa katkeruudessaan pyöri ja et hän on selvästiki pystyny elämässään menemään eteenpäin. Samalla tuli tunne et ehkä mä pääsen vähitellen tutustuun häneen uutena ihmisenä ilman niitä vanhoja kaunoja joissa hän sillon aikanaan kieriskeli...