Huiskun takaa

Näytetään bloggaukset joulukuulta 2008.

Just paras joulu!

Täältä toivottelen minä myös teille hyvää joulupäivää! Olin sitten eilen illalla perinteisellä jouluaterialla äidin luona jonne hän kutsunu oli ison joukon sukulaisia....hän kun niin sukurakas on :/

Ison pöydän ympärillä sit syötiin kinkkua ja muita jouluruokia...mun ihana sisko oli auttanu ruokien laittamisessa kun äiti kans viime aikoina on ollu vähän alakuloinen.....eikä mun tilanne hänen mieltään hirveesti parantanu oo....

Välillä mulla tosi kiusaantunu olo oli kun kaikki sukulaiset kyseli kuinka olen jaksellu.....eli meidän koko suku tietää mitä mun elämäs on tapahtunu viime aikoina.....eli meidän äiti on kertonu kaikille :( Tietty hyväähän ihmiset vaan tarkottaa ja ymmärränhän mä sen...

Mulle kohokohta oli lahjojen jako xD Ehkä hieman lapsellinen oon mut olin NIIN onnellinen kun sain kasan lahjoja.....ihmiset tuntui halunneen lohduttaa mua mun rankan syksyn jälkeen. Mikä oli kyl aivan ihanasti ajateltu :))))

Mun äiti oli ostanu mulle valtavan ison sarjan Villeroy & Bochia kun hän tietää kuinka tykkään ruuanlaitosta ja kauniista kodista ;)))) Ihanalla siskollani taas on niin fantastinen tyylitaju vaatteiden suhteen joten hän oli Rooman matkaltaan löytäny mulle aivan jumalaista mallistoa Dolce Gabbanalta :))))) Mun setä taas ei ymmärrä muodista yhtään mitään mut hän halus välttämättä lahjottaa mulle viikonlopun ystävän kanssa Naantalin kylpylään :)))) Muutkin lahjat oli ihanan kauniita eleitä....mun kampaajaystäväni lahjotti mulle ison laatikollisen tosi laadukkaita hiustuotteita ja bestis oli ostanu mulle jättiläismäisen herkku- ja makeiskorin :D:D

Mua hieman vaivaa että mun omat lahjat ei ollu ihan vastaavan tasoisia.....tosin heillä suurimmalla osalla on myös enemmän varaa ostaa mitä huvittaa.....ja ajatushan täs on se kaikkein tärkein.... Mä olin ostanu äidille kylpytakin ja siskolle meikkipakkauksen. Sedälle lahjotin ainoastaan ooppera CD:n, bestikselle ja tolle toiselle kaverille vaan konvehtirasiat.....tosin sveitsiläisestä suklaasta enkä mistään suomalaisesta jämäsuklaasta.....

Mä oon nyt niin onnellinen että mulla on niin huomaavaisia ja ihania sukulaisia....jotka selkeesti ajattelee et mua on nyt syytä vähän hemmotella kun oon kokenu niin kovia ;)))) Ja kun ajattelen et mulla on nyt vielä lomaa sen verran et voin heti joulun jälkeen viettää kaikki päivät alennusmyynneissä niin olo tuntuu tosi kivalta :)))) Joissakin kaupoissa on muuten jo alkanu alet mut mun mielestä niissä ei oo silti ollu mitään hyvää vaan ne odottaa kuitenkin et alet pääsee kunnolla vauhtii.....

Musta on ihanaa et ihmiset on oppineet olemaan niin laatutietoisia kans lahjojen suhteen.....sillä kyl sen nyt vähän kertoo ihmisestä mitä se antaa.....siis jos on mahdollisuutta siihen. Ymmärrän et joku opiskelija ei voi oikein ostaa mitään pienillä tuloillaan.....Mut sit taas esim. mun äidin sisko osti mun rakkaalle äidilleni ihan kauheen näköisen kaulahuivin, joka varmaan oli jostain tarjoustalosta hankittu....ja hänellä jos kenellä olis ollu varaa ostaa jotain nätimpää ://


Ihana Britney!

Oon nyt monta päivää miettiny Britney dokumenttia joka tuli tossa viime sunnuntaina ja sitä oon tässä kattonu uudelleen ja uudelleen...Kun mun mielestä se dokkari oli niin uskomattoman kaunis ja rehellinen ....hän ikäänku paljasti ittensä koko maailmalle siinä...

Britney siinä ohjelmassa jotenkin osui niin herkkään kohtaan....kun hän on niin väärin ymmärretty myöskin elämässään ollu niiku mä itsekin omasta mielestä :((( Hän vaan on halunnu tehdä musiikkia ja luoda jotain mistä hänet vielä muistettais vuosienki kuluttua mut miten ihminen voi onnistua säilyyn kokonaisena kun ei voi astua ovesta enää ollenkaan ilman kymmenien valokuvaajien laumaa :((

Tiedän miltä Britneystä tuntuu kun kaikki haluaa vaan levitellä juoruja ja puhua selän takana pelkkää pahaa :(( kun maailmassa niin paljon kateutta ja ilkeyttä riittää.....jos oikein jopa muistan niin hänen lapsetkin on viety jossain vaiheessa pois...kun hän on kuitenkin ihan suht hyvässä kunnossa ollu vaikka tyhmyyksiä onkin omien sanojensa mukaan tehny.....mut oonhan mäkin ja monet muut.....

Niin se vaan menee et herkät ja taiteelliset ihmiset niinku Britney ja mä joutuu yleensä vahvempien ja määräävimpien ihmisten hallitsemaks :(( ja se sit ei taas omalle ittelle erityisen hyvä asia ole....Mut toisaalta hänen uudelta Circus-levyltään jo kuulee et hän ei oo luovuttanut ollenkaan vaan haluaa entistä vahvempana nousta takas...kuten mäkin tästä mun omasta ahdingosta....kun vaan me Britneyn kanssa voitais tukea toisiamme....mut ihan hullu haavehan se on ://

Musta vaan jotenkin tuntuu et me oltais niin samanlaisia et meidän ystävyys vois oikeesti toteutua jos vaan oltais samassa paikassa samaan aikaan....mikä tietty on ihan mahdoton ajatus :( Meidän luonteet vaan on kuitenkin niin lähellä toisiamme....Mut ne jotka ei oo vielä kuunnelleet Circusta läpi niin tehkää se ihmeessä!!!

There's only two types of people in the world
The ones that entertain, and the ones that observe
Well baby, I'm a put-on-a-show kind of girl
Don't like the backseat
Gotta be first
(Oh..)


Paluujuhlat pidin :)

Pidin tossa eilen illalla pienimuotoiset paluujuhlat oikein ;))) Olin yötä myöten leiponut kaapit täyteen herkkuja....jotta voisin silleen vähän kiittää niitä ihmisiä jotka on mua näiden raskaiden hetkien läpi auttaneet jaksamaan....

Olin tehny tietty myös vähän boolia...ja ehkä vähän miedommaksi se olis pitäny laimentaa kun tuntui että niin moni niin nopeasti siitä alkoi humaltumaan, hih. Mukaan olin kutsunu myös ihanan siskoni mutta hänen miesystävä ei selkeästi tykänny olla hihittelevässä homoporukassa vaan kaipas aika nopeesti kotiinsa....mistä mun sisko ei selkeästi tykänny. En olis sitä miestä niin homofobiks uskonu....

Mä olin kutsunu kuus läheisintä ystävääni ja annoin heille luvan tuoda mukanaan kumppaninsa jos sellainen oli ja se halus tulla mukaan. Mä suoraan sanoen toivoin ettei bestikseni tois omaansa mutta niinhän se taas ilmestyi paikalle. Yritin olla kohtelias ja tarjoilin hänelle herkkuja niinkuin muillekin. Et ei voi sanoa etten ole yrittäny olla ystävällinen. Hän oli sitten todella hiljainen koko illan ajan.

Mun sisko oli tuonut mukanaan mulle dvd:n jolle hän oli skannannu vanhoja valokuvia siitä ajasta kun me oltiin lapsia ja nuoria. Siinä oli myös harvinaisia kuvia meidän sukulaisista joita ei kaikkia enää edes ole. Toi ele oli musta niin ihana ja osoittaa miten suloinen sisko mulla oikeesti on....

Sitten vaan kun olin nauttinu aika paljon boolia niin ne kuvat pääs vaikuttamaan mun mielialoihin.....oli tavallaan aika piinallista kattoo kuvia lapsuuden kesäpäivistä jolloin me istuttiin maalla keinumassa kaikki....ja me oltiin ihan oikeesti onnellisia. Ei siis mitään onnellisuutta tyyliin mitä nyt ollaan vaan silleen ihan kunnolla, you know. Sit mä vaan rupesin itkemään ihan yllättäen. Olin varmaan juonut liikaa.

Mun bestis otti sitten mun pääni hänen syliinsä ja alkoi silittämään mun tukkaa. Maalaispoika lähti heti parvekkeelle tupakalle. En oo koskaan nähnyt ennen hänen polttavan. Roope lähti hänen peräänsä kun tuntui ettei hän taaskaan saanut tuosta otuksesta silmiään irti. Oma bestikseni taisi tulla hieman mustasukkaiseksi kun muita lähtiessään halaili mutta Roopen sivuutti ainoastaan käden heilautuksella....

Kun kaikki sitten lähti koteihinsa aamuyöstä niin yhtäkkiä tuli todella yksinäinen olo. Jäin kattomaan niitä vanhoja kuvia vielä enkä muista koska sitten nukahdin. Aamupäivällä Roope soitti mun kännykkään. Hän ähkyi puhelimessa ja halus tietää olinko huomannu miten maalaispoika oli häntä tuijotellu ja hänelle hymyilly.....mä en oikeasti ollu kyllä huomannu mitään siinä tohinassa mut en halunnu olla epäkohtelias vaan sanoin että olin kyllä huomannu ;)) Ja Roope riemuissaan huudahti: "Arvasin!"


Eka työpäivä

Aika omituiselta tuntuu tän kaiken jälkeen taas arkeen palata...kun kaikki ihmisetkin on niin iloisia ja auttavaisia....luulevat kai että mä meen heti ekasta vastoinkäymisestä taas ihan sekasi....

Mun ihana siskoni tuli oikein työpaikalle valvomaan mun ekaa työpäivää...ettei se tuntuis musta liian raskaalta. Hän vei mut ulos syömään ruokatunnilla hyvään ravintolaan ja niin ihanasti halas mua :)) Mä tajuan nyt olevani todella onnekas kun mulla on niin ihania omaisia. Mun oma äiti vaan on ottanu tän kaiken todella raskaasti...hän mulle soittelee ja itkeskelee melkein joka pävä vieläkin....

Kun siskon kanssa syömästä tultiin niin me törmättiin meidän putiikin ovella bestikseen ja hänen maalaispoikaansa....ja mun sisko varmaan vieläkin on niin shokissa kaikesta tapahtuneesta että alkoi huutaan maalaispojalle. Jopa mä menin noloksi kun en semmosta reaktiota osannu odottaa. Sisko siinä karjui "Jätä mun veli rauhaan senkin narsistinen pikku pelle!" Hih....olin siinä hämmästynyt ja naama alkoi punoittaa mutta salaa olin tosi tyytyväinen ;) En olis sitä noin hyvin osannu sanoa....

Tässä kaikessa onneks se hyvä puoli on että ehkä nyt ihmiset osaa muakin vähän paremmin arvostaa kun oli niin lähellä etten heitä ihan kokonaan jättäny....eli ehkä kannattaa miettiä miten ihmisiä kohtelee ennenku kaikki on kokonaan liian myöhästä....Meilläkin töissä on ihan kiva ilmapiiri mut mun työkaverit joskus ottaa mut ihan täysin itsestäänselvyytenä....et mä aina joustan ja otan muut huomioon. Ehkä mun vaan pitäis oppii itsekkäämpi olemaan jotta en itteeni tässä matkan varrella liikaa loukkais :/

Sisko myöskin on sitä mieltä että kuvio bestiksen ja maalaispojan kanssa ajoi mut tohon tilaan.....ja että mä en herkkänä ihmisenä oo valmis ilmaisemaan omia tunteitani niinku mun pitäis jotta voisin pitää paremmin puoleni.....ehkä siitä toi mun siskon raju reaktiokin tuli. Tietysti vähän mua kyl imartelee se asia et joku muukin näkee ton tyhmän junttipojan teennäisen kuoren läpi.....ettei mun tartte olla se ainoa joka ei hänen lumoonsa lankee.....kun se pelkkää teatteria on.

Tunti sitten bestis soitti mun kännykkään ja oli hämillään kovasti siskoni reaktiosta.....ja kysyi tunnenko että maalaispoika olis jotenkin osasyyllinen mun itsariyritykseeni....tai että johtuiko mun teko jotenkin siitä edes osittain. Menin aika hiljaseks kyllä ja sanoin etten oo itsekään ihan varma asiasta.....aloin vähän nyyhkyttämään siinä puhelimessa ja tulin tosi tunteelliseks kans...Sanoin sit lopuks et hänen täytyy kyl opettaa sivistymätön poikaparka vähän tavoille ettei muiden ihmisten tunteita jatkuvasti mene tahallaan tai edes vahingossa loukkamaan.....koska herkemmät ihmiset myöskin särkyy vähän helpommin.....


Toipumassa

Täällä tää parka taas kirjoittelee ja anteeksi pyytelee pitkää hiljaisuuttaan. Toivottavasti edes joku ehti olla huolissaan musta kun tuntui jo välillä ettei kukaan välitä juuri ollenkaan...

Masennukseen vaivuin sitten pikku hiljaa...kun niin yksinäinen olin. Ajattelin ettei mua tarvitse enää kukaan. Kävi sitten niin etten vaan enää jaksanu tätä kamalaa maailmaa vaan hirveän kasan pillereitä veden kanssa vedin alas kurkusta....ja lähetin jäähyväistekstarin mun kuitenkin rakkaimmalle ystävälleni eli omalle suloiselle bestikselleni...

Hän sitten heti soitti ambulanssin ja tuli talkkarin kanssa ovesta sisään...kun mä jo vähän tokkurainen olin....vatsahuuhteluun sitten jouduin. Niin ritarillisesti hän mun vierellä oli ja kädestä piti kiinni kun mä itkeskelin omaa tuskaani pois....

Hän on joka päivä mua käynyt nyt tapaamassa ja kävelylenkille mua ulos vieny....kun vielä tän viikon sairaslomalla olen. Lääkityskin alkaa vähän jo tehoamaan....mutta tuntuu että bestiksen läheisyys on vieläkin enemmän palauttanu mun uskon elämään ja ihmisiin ;)))

Nyt tuntuu että mä entistä vahvemmaks tästä kasvan ja samoin ajattelee mun ihana siskoni ja äitikultani... jotka myös on ollu mun tukena koko ajan. Kaikesta pettymyksestä huolimatta oon tosi onnekas että mulla on läheisiä ihmisiä jotka välittää....vaikkei sitä omaa kultaa olekaan.

Jotenkin musta tuntuu et ihan semmonen hätähuuto se itsariyritys oli. En kuitenkaan ihan kuolla halunnu vaan ehkä kertoa lähimmäisille miten huonosti mä voin....jotta ne ymmärtäis mua paremmin. Ja että sitä kautta mä voisin lähestyä heitä ihan uudella tavalla kun sanat ei aina riitä kertomaan mitä oikein ajattelee. En mä tiedä onko tässä paljon järkeä mutta niin mä tunnen....

Loukkaa vaan se että bestikseni omituinen poikaystävä on selkeesti mustasukkainen siitä että hän niin suloisesti tulee mun vointia ihan joka päivä katsomaan ja ystävyyttään mulle osoittaa niin ihanalla tavalla....kuten pikku lahjoin ja kaikenlaisin herkuin ;))) Eli musta aika pitkälti osoittaa oman luonteensa epäilemällä mun itsariyrityksen aitoutta... mut turha kai mitään tasoa on odottaa sellaiselta jossa mitään tasoa ei oo koskaan ollu....

Mut mä uskon silleen karman lakiin et kaikki hyvä ja paha kyllä palautuu ennen pitkää....eli jos on kylmä ja kova niinku toi ihminen niin samalla tavalla muut ihmiset kohtelee takaisin. Ja kun mä taas oon kohta takaisin jaloillani niin mä en tuu unohtamaan niitä hyviä enkä myöskään niitä huonoja ihmisiä mun matkan varrella....