Huiskun takaa

Pelkään että oon sairastumassa jonkinlaiseen syömishäiriöön. Oon joutunu parina päivänä työntämään sormet kurkkuun ku olo on tuntunu niin ahdistavalta ja vieläki väsyneeltä. Oon myös syöny aika paljon makeeta jotta mieli paremmaks tulis...

Mun kulta on ollu jo yli viikon mökillään ilman mua. Mä oon soittanu hänelle vähintään kerran päivässä ja kyselly että mitä hän siellä puuhailee ja että voisinko mä tulla jo sinne. Mulla vaatekassi valmiiks eteisessä on ollu jo monta päivää. Oon varautunu lähteen sinne itikoiden syötäväks heti kun herralle se vaan sopii.

Oon myös äänittäny J:n kanssa käymiäni puheluita ja kuunnellu niitä uudelleen ja uudelleen :/ Pari päivää sitten kuulin taustalta outoja ääniä ihanku hänen luonaan olis ollu joku toinen ihminen. Hän itse sanoi sen olleen televisio. Täs vaiheessa mä en enää tiedä mihin uskoa, hänen luottamuksensa on kärsiny mun silmissä.

Mun hyvä ystävä (se sama kampaaja) oli eilen mun luona istumassa iltaa ja viiniä juodessa me kuunneltiin noita mun äänityksiä. Hän oli myös sitä mieltä että J oli niissä jotenkin etäinen ja vaivautunu. Lopulta mun ystävä katsoi mua syvälle silmiin ja sanoi että tilanne ei näytä ollenkaan hyvältä. Että mun on taisteltava tässä ja nyt omasta miehestäni ennenku on lopullisesti liian myöhäistä. Hän tuntuu katoavan vaan koko ajan etäämmälle...

Kovin montaa päivää mä en oo enää valmis odottaan. J ei pysty välttelemään mua ikuisesti vaan ennemmin tai myöhemmin hänen on kohdattava mut silmästä silmään. Voin sanoa että hän ei pääse musta eroon vähin äänin ilman että hän joutuu käymään läpi sitä mitä meidän välillä on tapahtunu. Munkin kärsivällisyydellä on rajansa. Ja jos mä tunnen että mua on loukattu niin mun kiltteys karisee aika nopeesti ja osaan olla tarvittaessa myös aika veemäinen...

Lomat sitten lopultakin alkoi ja mulle se tänä kesänä tietää tosi kovaa tsemppaamista jotta oman kultani takaisin saisin. Olin eilen aamusta iltaan ostoksilla ja löysinkin muutamat aika tyylikkäät shortsit ja tennarit. Mun kaveri uudisti siinä välissä mun hiustyylin jotta sekin viestittäis että elän hetkessä enkä menneisyydessä...

Soitin J:lle joka oli edellisenä iltana ajanu suoraan mökilleen ja sanoi että hänen tarttis olla nyt vähän aikaa yksin keskellä luontoa. Asia jota mä en voi ollenkaan tajuta mutta minkäs teet. Kun on stressiä niin silloin parasta lääkettä on ne ihanat ihmiset jotka sun ympärillä on eikä asioita voi paeta niin ettei niitä ajattelis ollenkaan.

Mun kaveri sai houkuteltua mut kanssaan illalla klubille ihan vaan näyttääkseen etten mä oo yhden synkistelevän miehen oikkujen varassa vaan että elämällä vois olla mulle muutakin tarjottavaa :)) Mä huomaamattani join taas vähän liikaa varsinkin kun siinä oli yks vanhempi mies joka selkeesti koitti mua ja mun kaveria känniin juottaa....ja sitten nuoleskeli mun korvaa ja suukotteli mua häpeemättömästi :/

Aamulla herättyäni huomasin että mulla puhelimen muistissa on pari kolme uutta numbaa joiden on täytyny ilmestyä yön aikana. Kaverikin sanoi että varmaan nyt huomasin mimmonen vienti mulla olis jos oikeesti haluisin rohkeesti ottaa elämän vastaan sellasena kuin se tulis vastaan. Hänen mielestään mä pystyisin paljon parempaanki kuin J joka on omalla tavallaan ihan komea ja luonteeltaan kiltti mut ei osaa elämän pienistä asioista nauttii ja miettii turhalta tuntuvia asioita.

Mä oon kuitenkin sen verran itsepäinen etten haluu antaa periks. On kulunu aikaa sen verran jo paljon ja mun elämä on muuttunu epämukavaks toisen nurkissa asumisen takia et tässä vaiheessa mä en aio luovuttaa. Mä oon uhrannu liikaa aikaa ja vaivaa tähän suhteeseen jotta nyt vois enää perääntyä. J ei oo täydellinen mutta se koko paketti on riittävä jotta voisin siihen tyytyä jatkossakin. Hänellä on hyvä duuni, kaunis asunto eli olosuhteet meidän yhteiselämälle olis kunnossa jos hän vaan ymmärtäis ottaa elämän vähän rennommin.

Parin kaverin kanssa terassilla istuttiin siideristä ja auringosta nauttien. Ja eipä taaskaan kestä kauaa kun tää yks alkaa kelailemaan uusimpia juoruja eli ketkä on eronneet ja kuka on varmaan pettäny ketä. Lopulta se heittää päin mun naamaa hymy huulillaan että J olis nähty kahdestaan jonkun blondatun tyypin kanssa homobaarissa. Sitten vielä perään semmone ylimieline läppä että kantsis nyt olla tarkkana ettei joku toinen vie miestä...

Mä lähdin siltä istumalta kohti J:n kotia tunnekuohun vallassa. Soitin ja sanoin että mulla oli tärkeetä asiaa joka ei voinu odottaa. Sisään marssin ja sanoin kuulleeni juoruja että hän jotain peliä pelais mun selän takana. Ja että mä en aikois semmoista hyväksyä ollenkaan. Ja että nyt olis parasta tulla selitystä kenen blondin kanssa hän on baarissa kuherrellu ja että onko tyyppi se sama joka on ilmestyny hänen fabokontakteihin...

J ihan sanattomaks meni ja naamaki punotti ku tomaatti. Hän änkytti ettei hän mitään mun selän takana oo tehny ja että kyseessä olis hänen työkaverinsa jonka kanssa on ystävystyny. Ja ettei tienny että hänen tarttis mulle kertoa jokaisesta menostaan etukäteen...

Mulla tunteet uudelleen pintaan nous ja kyyneleet alkoi valua mun poskille. Nyyhkyttäen selitin että hylätyks itseni tunnen kun vaistoon että hän on etääntyny mun elämästä :/ Vaadin häntä panostaan meidän suhteeseen edes sen verran ettei me etäännytä koko ajan toisistamme vaan pikku hiljaa voitais palata siihen aikaan mikä meillä jo oli...

J sanoi että hän vaan on tarvinnu omaa aikaa palautuakseen kaikesta stressistä mitä työ ja meidän suhde on hänelle aiheuttanu. Ja että kohta lomien alkaessa hän sais mökillä nollattua kaiken stressin. Mä huudahdin että me keväällä päätettiin ottaa lomatkin samaan aikaan joten haluan että me ees osa loma-ajasta ollaan yhdessä ja että mä oletan että hän mut kutsuu ainakin viikoks mukaansa mökilleen.

Lähtiessäni pois sanoin vielä kerran etten hyväksy sitä että mut noin vaan siirretään syrjään odottelemaan. Koska ei pelkästään hänellä vaan myös mulla on kaikenlaisia omia tuttuja joista moni on sinkkuja ja etsimäs uusia kumppaneita. Mä hyvää hyvyyttäni oon J:tä suostunu odottaan mutta munkaan kärsivällisyys ei loputtomiin veny vaan ennemmin tai myöhemmin saatan hyvinki ruveta ettimään semmosta kumppania joka haluaa sitoutua...

Aivan upean priden jälkeen mä tunsin itseni ylpeeks siitä että sain olla mukana niin värikkäässä ja tyylikkäässä joukossa. Mun heteroystävätkin ihmetteli kuinka iloinen ja hyvähenkine tapahtuma se oli ja miten ihan erilaiset ihmiset ja suuntaukset sulautu yhteen. Mä tunsin niinku me todella oltais kaikki yhtä isoa perhettä :)))

Puistojuhla on ollu aina mun lemppari kun siellä yleensä tulee vastaan tuttuja vuosien varrelta joita ei muuten näkis enää missään. Monethan tulee hyvinki kaukaa sinne viettämään päivää. Mä kasasin parin kaverin kanssa meidän oman herkkukorin ja piknikkiä olikin kiva viettää vaik ilma olis saanu olla vähän kesäisempi. Ja koska piirit on kuitenkin aika pienet niin mukaan tuli aina ihmisiä jotka liittyä halus joukkoon vaihtamaan kuulumisia...

Yks tapaus kuitenki hämmens mun tuttuja ja muita ympärillä olleita. Mun kaverin exä esitteli uuden kumppaninsa joka näytti ihan teinipojalta. Melkein jokainen tätä tuntu tuijottavan, osa selvästi himoiten ja osa taas miettien mikä hänen oikee ikänsä olis. Mäkin tiirailin hänen kasvojensa kalpeaa ihoa joka vielä oli sileä ku vauvan peppu. Mun kaveri tuli selvästi mustasukkaseks exälleen ja mulle supisemaan alkoi että ei olis uskonu exästään että alaikäisistä tykkääkin...

Heidän poistuttua paikalta me alettiin kaikki tyrmistyneinä ääneen pohtimaan pojan ikää. Mä tein selväks muille että ainakaan mä en vois hyväksyä parikymppisen miehen ja teinipojan välistä suhdetta kun semmonen touhu on inhottavaa ja luonnon vastaista. Aika monet muut mieltymykset mä olisin valmis sallimaan mut teinien jahtaamista en. Muut nyökkäili myöntävästi mun vieressä ja sanoivat että asiaa pitäis alkaa selvittään.

Me läppärillä ryhdyttiin tutkimaan kaverin exän naamakirjaa ja lopulta sieltä löytyki tutut kasvot ja niihin kuuluva nimi. Googlettamalla nimeä selvis että poika kuitenkin oli jo 17-vuotias vaikka näyttikin paria vuotta nuoremmalta. Mun kaveri melkein pettyneeltä näytti kun se varmaan olis saanu hirveet kicksit jos olis pystyny käräyttämään exänsä niiden ikuisen riitelyn jälkeen...

Lopulta me jatkettiin piknikkiä ja muisteltiin meidän omia teinivuosia. Aika moni kerto aloittaneensa seikkailunsa tosi nuorena mikä sit jälkikäteen tuntuu tosi oudolta ja vähän hävettävältäkin. Ja ties mitä semmonen kuitenkin aiheuttaa nuoren kehitykselle. Me oltiin myös yhtä mieltä siitä että oli aika mautonta kaverin exältä halailla julkisesti noin nuorelta näyttävää poikaa. Vaikka mitään rikosta ei tapahtunukaan niin kyse on myös meikäläisten maineesta. Jotkut heterothan sitkeesti väittää että moni homoista nuorien perään olis vaikka oikeesti suurin osa näistä kaiken maailman pervoista on ihan tavallisia perheenisiä.

Tosi iloinen oon siitä miten hyvin sateenkaariyhteisö on sisäistäny tän asian. Me halutaan oikeuksia mitä me ei olla vielä saatu ja niiden toteutumine riippuu aika paljon siitä miten heterot meihin suhtautuu. Sen takia musta on hienoa että me näytetään hetskuille että meidän joukkoon mahtuu vain jos elää ennalta sovittujen sääntöjen mukaan. Kun me ollaan jo nyt joissakin asioissa vieläki tiukempia ku heterot me samalla näytetään niille että meihin voi luottaa.