Huiskun takaa

Perinteiseen tapaan viisukatsomo kavereiden ja heidän kavereiden kanssa järjestettiin ja melkoisella porukalla yhteen kokoonnuttiin :))) Kuoharii ja kivaa pikku naposteltavaa yllin kyllin oli ;)))

Tämän vuoden viisuissa aikamoisen paljon hyviä biisejä oli, mut komeat urokset tais kuitenkin meidän ja viisukansankin huomion viedä musiikin kustannuksella ;)) Belgian Loic kyllä ihanan tyylikäs nuori herrasmies oli eikä Ruotsin ja Vironkaan uroksissa mitään vikaa ollu :))))

Venäjä meidänki viisukatsomolta buuauskonsertin sai ja olis aika kamala kohtalo ollu viisut järjestää ens vuonna tommosessa hirviömaassa :/ Euroviisut kuitenkin sateenkaaritapahtuma on ja ne järkätä pitää sellasissa maissa joissa homojen oikeudet ykkösluokkaa on. Hetskuille viisut ei oo mikään erityinen juttu joten siinäkin mielessä musta ihan ok on että meidän sana tässä painaa. Muiden mukana tullu vasemmistolaiselta vaikuttanu tyttö tietää halus miksei viisuhomot Israelille buuannu ja et onks meidän mielestä sit ookoo mitä he on Gazassa tehneet. Sanoin et siellä homomyönteisii ollaan joten se puoli ainaski on kunnossa. Jokainen pitäköön niistä oikeuksista kii jotka kuuluu omalle itselle ja omille kavereille. Sori vaan mut niin se maailma menee. Eikä jossain muslimialueilla ees kovin homomyönteisii olla...

Yks mun kavereista Israelin biisistä niin paljon innostu että ryhty kehumaan kuinka kuuma pakkaus heidän esittäjänsä oli. Muutama ekaks mukana nyökkäili kunnes joku muistutti et poika vasta 16-vuotias oli. Siinä vaihees pinna multa sit paloi ja mä kaverilleni tiuskasin et tajuutko miten vastuutonta ja pervoo on noin himoiten kattoo 16-vuotiasta. Hän naurahti ja sanoi ettei kundi yhtään 26-vuotiasta nuoremmalta kyllä näyttäny et josko se selitykseks kävis. Ja että Israelin poika vois Suomessakin kaljaa ostaa ilman papereita. Aloin jo ärtyyn ja sanoin ettei se selitykseks kävis ollenkaan. Hän on 16vee ja kaverini aikuinen. Sanoin että yllättyny olin kuinka pervoja ystäviä mulla olikaan. Kaverini aika vaisu loppu illan oli...

Eräs mukana ollu vanhempi mies sanoi että hän kaipaa aikoja jolloin pystyi tykkäämään kenestä tykkää ilman et sitä anteeks pyydellä tartti. Ja ettei hänen mielestään mikään rikos olis Israelin rotevaa könsikästä ihailla mut vastaavasti San Marinon samanikäistä nuoremman oloista poikaa ei kuuluis samalla silmällä enää kattoo. Ja sen jälkeen hän multa kysyi mitä mieltä olisin jos San Marinon Michele oikeasti parikymppinen olis. Jotkuthan viel aika pitkään melko nuorelta näyttää.... Sanoin et ihmisten aika vaikea olis hyväksyy et noin nuoren oloisen pojan kanssa kulkis kadulla enkä mäkään sitä varmaan hyväksyis....

Aikamoisen ylpee viisukansasta olin, varsinkin just heistä jotka tyylikkäästi lavan edessä omia sateenkaarisuosikkejaan kannusti. Tärkeintä on et viisut meidän oma juttu on ja me yhtenä joukkona puoliamme pidetään niitä vastaan jotka ei suvaitsevaisuutta kannata. Jos ei muu maailma sitä ymmärrä niin poissa pysyköön meidän viisuista....

Oon vuosikaudet Dolce & Gabbanaa rakastanu ja heidän aina niin ajattoman tyylikästä mallistoaan. Siks niin päähän ottaakin näiden kaiken maailman säkättäjien syytökset ja boikottipuheet...

Jopa J sanoi mulle et miten kehtaan päälläni pitää D&G:tä ja tukea heidän bisnestään. Hänelle vastasin että kehtaan ja tuun jatkossaki kehtaamaan. Luulen et suurin osa maailman ihmisistä vaan haluu elämäänsä elää eikä politiikkaa jauhaa päivästä toiseen :/ Sais pitää päällänsä vaan kaikkee minkä on tehny ja suunnitellu joku hyvä ihminen tai kattoo leffaa jossa on oikee sanoma. Kuitenkin mua kiinnostaa eniten se miltä vaate näyttää päällä tai miten laadukas joku tuote on. En usko et ainut oon joka näin ajattelee.

Sen jälkeen ku eräs toinen sanoi samaa ku J päätin tilata netistä uutta D&G kamaa. Tuun seuraavat viikot ylpeenä pitämään päälläni Dolce & Gabbanaa! Haluun näyttää et mä teen itse omat päätökseni enkä lauman mukana juokse tuomitsees ihmisiä joita en ees tunne. Kaiken maailman kelarahoilla eläville vihervasureille se varmaan hirvee kauhistus on ettei koko ajan nyrkit pystyssä pilkkaamas oo niitä jotka ei samalla tavalla ajattele. Mun mielestä D&G:llä oikeus on omaan linjaansa ja omiin mielipiteisiinsä. Se taas ei mitenkään liity siihen mitä mieltä mä heidän tuotteistaan oon.

Kun kohta vaalit tulossa olis niin kantsii miettii onko esim. toi se maailma mitä me halutaan. Halutaanko me kieltää kaikki ja saivarrella ku joku ei meidän mielen mukaan elä. Vai olisko ehkä sittenkin parempi vähän relata ja keskittyy nauttiin elämästä ku vielä voidaan. Mä ainakin äänestää aion niitä jotka verotusta haluu keventää. Kohta kukaan töitä ei tee eikä yrittää haluu ku se ei kannata vaan kaikki rahansa kelasta nostaa...

Ihan kauhistuin kun huomasin etten blogia oo kuukauteen päivittäny :/ Jospa ny keväällä yrittäisin päästä takaisin vanhaan rytmiin et vaik kerran viikossa saisin kuulumisiani kerrottuu. Jotenkin vaan huomaa et Ranneliike sivustona aikamoisen hiljentyny on kun blogeja ja viestejä keskusteluunki tuntuu tulevan koko ajan vähemmi ja vähemmi....

Tuntuu myös että on ollu tavallista vähemmän kerrottavaa ja kirjoitettavaa ku suurin osa energiasta töihin on menny :/ En sit tiiä onko se yks vanhenemisen merkki ettei samalla tavalla joka päivä jaksa töiden jälkeen ulos lähtee tai kavereita tavata vaan tuntuu et työ vie kaikki voimat mitä on :(((

Talven aikana oon välini saanu exäni J:n kanssa aikamoisen paljon parempaan suuntaan. Hän käyny useamman kerran kylässä on ja ollaan iltaa vietetty yhdessä telkkua katsellen ja herkutellen ;))) Oon hänet saanu ymmärtään etten enää mistään seurustelusta hänen kanssaan unelmoi vaan mulle ihan ookoo on että ystävinä pysytään. Vaikka täytyy myöntää ettei mun tunteet täysin kuolleet vielä oo vaan hän tulee mulle aina tärkee ihminen oleen... Nyt kun hän ongelmiensa yli tuntuis päässeen niin hän myös osannu on suhtautuu muhun enemmän ymmärtäväisesti ja tajuu selkeesti että mä oon mikä mä oon hyvine ja huonoine puolineen....

Musta vaan jotenkin tuntuu et hän vaistoaa meidän välillä olevan kipinän joka ei mihinkään kokonaan kadonnu oo. Oon monta kertaa ottanu hänen käteensä omaan käteeni ku filmiä ollaan katsottu ja tuntenu semmosen entisen vanhan tunteen joka meillä oli. Kyllähän mä tiedän et tilanne on jo ihan toinen ja elämä on vieny eteenpäin mut silti vaistoan etten hänelle täysin yhdentekevä oo. Mut samalla tunnen ettei mun asia oo puhua näistä jutuista hänelle vaan se on sitten yksin hänen oma asiansa kertoo mulle jos hänen mielestään jotain kerrottavaa olis.

Sitä paitsi hän mulle kertonu on muutaman kerran tapailleensa yhtä kundia mut se vasta alkutekijöissään on. En sitä koskaan hänen seurassaan ees nähny oo. Sanoin et jos siitä jotain näyttäis tulevan niin he on molemmat tervetulleita mulle kylään tai voitais mennä ulos yhdessä syömäänki. Musta voi montaa mieltä olla mut uskoisin aika hyvä ihmistuntija olevani et mielellään oman mielipiteeni tästä uudesta tuttavuudesta kertoisin. J katto mua vähän epäilevästi ikäänku peläten että mä jotain juonisin mut oikeesti yritin vaan avuks olla :)

Pari päivää sitten puhelin soi ja eräs kauan poissa ollu ihminen antoi kuulua itsestään. En erityisen ilahtunu ollu koska aikanaan laitoin meidän välit poikki koska häneen en enää luottaa voinu. Silloin hän mulle kuut taivaalta lupaili ja mun piti hänen mukaansa Thaimaaseen lähtee helpomman elämän toivossa :/ Mut lopulta tajusin et hän pelkkä likainen vanha mies oli eikä hänen "bisneksensä" kovin kummosilta kuulostaneet...

Nyt hän Suomeen oli välillä palannut ja halus aivan välttämättä nähdä mut :/ Yritin sanoo ei mutta hän vaatimalla vaati saada nähdä mut joten lopulta suostuin siihen et hän mun ovelle ilmestyis. Hänellä mukanaan maljakko oli ja hän halus sen mulle lahjoittaa kun hän niiden maahantuonnin kanssa kai puuhailee. Kiitin häntä mut sanoin etten ymmärrä minkä takia hän halus mut nähdä enää uudelleen. Hän mun kämppää kehui ja mun uutta hiustyylii sekä antoi ymmärtää että hän vieläkin kiinnostunu musta olis...

Hänelle sanoin et hän varmaankin Thaikusta paljon helpommin semmosta löytää mitä on etsimässä ja että mä kuitenkin lähinnä ihan oikeeta suhdetta etsimässä oon. Ja et hänellä on ikää jo sen verran että hän vois melkein mun vaari olla... Hän aika hiljaseks ensin meni mut sitten sanoi etten mä itsekään enää niin nuori ole että kauaa saisin tarjouksii vanhemmilta miehiltä. Ja että ne lähinnä mua paljon nuorempia poikia etsii ja et mun vaan pitäis imarreltu olla että vielä kelpaan :/ Hän myöskin sanoi et tarttee Suomesta kans jonkun "kontaktin" koska hän ei yksin halua olla jos täällä bisneksen takii joutuu aikaa viettään jonku verran....

Otin hänen antamansa maljakon pöydältä ja hänen syliinsä sen takaisin työnsin. Sanoin etten hänen huorakseen yhden maljakon avulla ryhdy ja että hän vois painua suoraan takaisin sinne Bangkokiin maksullista poikaseuraa etsiskeleen :/ Hän ei yhtään kuulemastaan tykänny ja sanoi et hänen perään on turha itkee sitten jos rahat loppuu ja laadukkaampaa elämää kaipaan. Että hän olis se jonka avulla mä voisin saada semmosen elintason mihin mulla muuten ei tulis koskaan varaa oleen xD Sanoin että tuskin hänen maljakkonsa nyt niin arvokkaita on ;)))

Mulle niin yksinäinen olo tuli et tsättiin päätin yön tunteina mennä. Siellä tuntui samat tyypit olevan kuin viimekskin kun siellä kävin ja loput vehkeen pituutta oli jo kyselemässä :/ Vaikee käsittää minne tasokkaat ja fiksut miehet tältä planeetalta on kadonnu....

Liian pitkään pääs menee siinä etten blogia oo ehtiny tai jaksanu päivittää. Nyt vähitellen flunssasta palautumassa oon ja sen lisäks mua painanu on ihan älytön työstressi. Tuntuu et meidän työpaikalla ilmapiiri on koko ajan vähitellen huonontunu :((( En oikeesti tiedä miten kauan tätä menoo enää jaksaa...

Mun esimies mua taas huomautti siitä etten kohdellu asiakasta sopivalla tavalla :// Hän sanoi että vaikka hyvä työssäni oon ja ammattitaitoinen niin mun palveluasenteessa korjaamista olis....Hänen mielestään muutun tylyks jos asiakas ei mun neuvoja huomioi niitä itse ensin kysyttyään.... Mun vaan pitäis kuulemma paremmin hyväksyy et monelle hinta on se ratkasevin asia ja halpaa etsimään tullu yleensä halpaa ostaaki vaikka se ei päällä näyttäis yhtä hyvältä ku kalliimpi....

Sanoin hänelle jo ajat sitten ymmärtäneeni asian kun hän siitä mulle on ennenkin puhunu :/ Ja että musta jotenkin on alkanu tuntuun et kyse enempi meidän putiikin työilmapiiristä olis. Sanoin että musta reilua olis jos hän pystyis asiat ottaan asioina eikä takertua siihen jos ei jostain alaisestaan ihmisenä tykkää. Hänen naama punottaan alkoi ja huudettuaan ettei täs siitä oo kyse ollenkaan lähti toiseen huoneeseen. Että semmonen kiva "henki" meillä täällä...

Eilen illalla kun väsyneenä kotiin tulin nii melkein itku tuli. Niin raskaalta tää touhu tuntumaan on alkanu :( Ku siinä sohvalla istuin suklaata syöden ja telkkua tuijottaen niin mieleen tuli mun vanhoja haaveita ja mietin miten kauas niistä joutunu oon :( Sen sijaan että mulla olis mielekäs duuni, hyvä palkka ja rahaa ostaa ittelleni laadukas elämä nii mä vaan raadan huonopalkkasessa duunissa ja kuuntelen vittuiluu....

Omalle rakkaalle äidilleni lopulta soitin ja hän mua ihanasti lohdutti muistuttamalla et paljon parempaan mulla mahiksia olis jos vaan sitkeesti oman onneni puolesta taistella jaksan. Äiskä sanoi et periks antamalla saa vaan pahan mielen. Ehkäpä hän sit omalla tavallaan oikeassakin oli...

Kun joulusta päästiin niin kiire senku jatkuu meillä täällä alen takia. Taas putiikkiin tungeksii laumoittain huonotapasia asiakkaita jotka pelkästään kiinnostuneet on näpelöimään aletavaraa...

Mun rakas äiti tapansa mukaan oli meidät lapset joulunviettoon kutsunu ja muutama kaukasempikin sukulainen oli tänä vuonna paikalle osunu :)) Tavalliseen tapaan olin pukin konttiin sujauttanu aika hintavaa merkkitavaraa ja lahjojen jaon jälkeen siitä mulle huomautettiinki :/ Sen sijaan et äiti ja sisko olis aidosti iloisia olleet laadukkaista tuoksuista ja päällepantavasta, niin he vaan kritisoi sitä miten olin tuhlannu enemmän mitä mun talous antaa periks...

Mun äiti sanoi et hänen lahjansa varmaan sit tulis hyvään tarpeeseen. Hän oli villasukkien sisään laittanu lupauksen antaa mun jo aika monen vuoden takaiset velat anteeks. Vastaavasti hän lupautui kustantaan mun siskon ja hänen lapsen hiihtolomareissun ;)) Mun sisko tapansa mukaan kateelliseks kuitenkin tuli ja halus välttämättä tietää mimmosta summaa äiskä mulle olis anteeks antamassa. Ja sit tietysti alkoi syyttely miten mä saan aina enemmän kuin hän vaikka hänellä on lapsi elätettävänään ;))) Jotkut ihmiset sit vaan joulunakin ahneuksissaan miettii omaa etuunsa...

Illan lopulla ku oltiin kaikki tarpeeks viiniä ja glögiä juotu, äiskä uskals miettiä meidän lasten elämää. Hän sanoi et huolta tuntee et me kumpikin ollaan yksin eikä pysyvää kumppania oo näköpiirissä. Äiskä sanoi ettei hänestä oo hyvä että hänen lapsenlapsensa ilman isää kasvais tai niin että miehet tulee ja menee. Sanoin että mun sisko vois ehkä etsii niitä miehiä vähän eri paikoista ku tuskin lähiöbaarista hyviä miehiä helpolla löytää :/ Siitä kommentista systeri ei oikein tykänny vaan sanoi et ainakin hänellä on miehiä ollu toisin kuin mulla jolle kukaan ei mukamas koskaan kelpaa. Siinä vaihees äiskä ryhtyi meitä rauhottelemaan ku vieraammat sukulaiset aika hiljaseks meni...

Vaik kiirettä pukkaa niin uutta vuottahan me kaikki juhlistetaan tyylikkäästi, eiks juu ;))) Tiedossa on taas aika monta pulloa kuohuvaa ja kierros yöelämässäki rakkaiden kavereiden kans ;)) Hyvää uutta vuotta kaikille mun blogin ihanille lukijoille!

Yhtenä päivänä pitkästä aikaa mun entiseen poikaystävään J:hin törmäsin ja hän suostui mun pyyntöön lähteä kahville jotta kuulumisia voitais vaihtaa...

Hän oli selkeesti ittensä saanu parempaan kondikseen ku hän ei selvästikään oikein kestäny meidän eron aikaista säätöö :/ Hänellähän pitkä historia on erilaisista psyykkisistä vaivoista mut ihmeen hienosti hän taas ittensä näyttäis jaloilleen saaneen :)) Enää hän ei edes omaa oireiluaan mun syyks laita ees osittain mikä selkeesti tervehtymisen merkki on...

Hän siististi pukeutunu oli ja parturissakin näytti äskettäin käyneen. J kertoi elämän olevan nyt tasasta ja töissäkin menis hyvin. Udella yritin et onks hänellä mimmonen poikaystävä tällä hetkellä mut hän vähän väisteli sitä kysymystä. Jotenki siitä tulis vähän semmoinen fiilis et hänellä ei ketään elämässä olis... Sanoin hänelle et varmaan maailmassa on monta miestä jotka hänet mielellään ottais nyt kun hänellä asiat taas kunnossa on. J muualle katseli ja selkeesti vähän hämilleen meni ;)) Ehkä se luuli että mä flirttailin vaik selvä on et mä enää kaikkien näiden sotkujen jälkeen hänen kanssaan suhteesta haaveile ;)

J sanoi et mä olin vieläkin hänelle velkaa mut et hän olis toivosta ja luopunu että mä ikinä maksaisin loppuja. Sanoin hänelle et meillä siitä summasta erilaiset versiot on ja että oon maksanu sen mitä omasta mielestäni olen velaks käsittäny...Hän sitten sanoi ettei aio enää ryhtyy asiasta riiteleen ku siitä tuskin mitään hyötyä enää olis. Eikä hän enää taloudellisesti tiukilla oo joten sillä ei suurta merkitystä olis. Kiitin häntä et hän näin ymmärtäväinen oli.

Sanoin hänelle et mä toivon et me voitais taas yhteyksii pitää. Meillä kuitenkin yhteisiä tuttuja on et toivon ettei hän mua juoksis ainakaan pakoon :/ Ja et musta olis kiva hänet säilyttää ystävänä sillä meillä tosi pitkä yhteinen historia on. Hän taas jotenkin hämilleen meni ja vähän punastu ;) Sitten hän tuijotteli kahvikuppiinsa ja sanoi et hänen puolestaan voidaan kyl yrittää toimeen tulla ja jonkinlainen ystävyys säilyttää kaikesta huolimatta...

Kerroin J:lle et mun kaapista syksyllä paljastu yks hänen vanha kirjansa ja että hän vois joku ilta tulla kylään hakemaan sen ;) Samalla voisin hänelle vähän glögiä ja pipareita tarjota sovinnon merkiks :)) Hän taas jotenki vähän vaivautuneeks meni mut sanoi silti et voi joku kerta töiden jälkeen sen hakemassa käväistä...

Jotenkin mulle hyvä mieli tuli et hän ei enää omassa katkeruudessaan pyöri ja et hän on selvästiki pystyny elämässään menemään eteenpäin. Samalla tuli tunne et ehkä mä pääsen vähitellen tutustuun häneen uutena ihmisenä ilman niitä vanhoja kaunoja joissa hän sillon aikanaan kieriskeli...

Muutaman kerran L:n kanssa syömässä käytiin ja leffaankin ehdittiin. Yhtenä iltana tultiin sit pikku hiprakassa mun kämpille ja kaikenlaista tapahtu ;))) Pari päivää meni sit aika kivasti ja vähän mietittiin et oisko meillä kuitenkin mahiksii pitemmälleki...

Viime viikonloppuna sit kavereita tavattiin ja me kuulla saatiin et eräät meidän yhteiset tutut oli riidelleet ja eronneet. Toinen heistä L:n suuri ihanne oli ja hänen treenattu kroppansa vastas aika täysin hänen makuu. Ei silti et olisin itseki voinu tästä tyypistä kiinnostunu olla :/ Lopulta L soitti sille ja kysyi tahtoisko lähtee kahville. Sen jälkeen L ei oo enää ottanu muhun yhteyttä ollenkaan. Pari lyhyttä tekstarii oon saanu...

En hirveen suruissani ollu koska tiesin et näin tulis käymään ennemmi tai myöhemmin. Ja että itsekin olisin varmaan samoin tehny jos tilaisuus olis ollu. L nyt ei varsinaisesti mikään jättimäinen saalis oo vaikka hänen kanssaan meillä ihan hyvin synkkaaki. Vietin kuitenki pari iltaa sohvalla suklaata mutustellen ja nyyhkyfilmejä katsellen mut en oikein tiedä miks...

Mun kampaajaystävä vihjas et mun pitäis jotenkin yrittää uudistuu. Hänen mukaansa mä päivittää voisin olemustani ja persoonaani jotenkin koska hänen mukaansa oon polkenu paikallaan jo vuosia vaikka muotia seuraankin paremmin ku useimmat muut. Hän ehdotti että muokata voisin itseeni johonkin suuntaan. En hirveen innostunu ollu koska mä kuitenkin olen mikä olen. Musta joko tämmösenä tykkää tai sit ei tykkää :/ Enkä mä suoraan sanoen tiedä onko hän itsekään hirveesti uudistunu. Hänen poikaystävänsä tuntuu jättävän hänet aika lyhyitten suhteiden jälkeen ja se sama toistuu...

Rakkaan siskoni kanssa baarissa kävin ja hän aika väsähtäneeltä vaikutti. Hänenkin omat miessotkunsa tuntuu jatkuvan ja jatkuvan samaan aikaan ku hänen lapsensa kasvaa ja jonkinlaista isähahmoo varmaan kaipais. Kun oltiin muutama otettu niin me yhdessä mietittiin miks miehet niin vaikeita tapauksia on ettei niiden kanssa mistään oikein tuu mitään. Jotkut on hyvän näkösii mut samalla tosi vaikeita luonteita, sit on kaiken maailman reppanaa jotka ei itsestään osaa huolta pitää. Sit on rumia, jotka ei oikein kelpaa kenellekään. Ja sit on kans ihanii jotka sit on jo varattuja...

Aamulla viestin sain mun sähkäriin ja siellä yks puolituttu mies kovasti tuhmia yritti puhuu. Meillä oli kuulemma jääny kesken jotain yksissä bileissä mut mä hädin tuskin muistan häntä ollenkaan. Ja sen mitä muistan niin ei jätä oikein mitään haluu tavata enää uudestaan....

Eräällä tutulla oli poikki menny exänsä kanssa ja hän oli jo eteenpäin uuden kumppanin kanssa siirtyny. Multa hän kysyi miksen pyytäis häneen exäänsä treffeille ku se edelleen pyöri vapaana. Sanoin että en tiedä olisko tää L ihan mun tyyppiä vaikka ei mulla hänestä mitään erityisen pahaakaan sanottavaa ollu. Laitoin lopulta viestin hänen naamakirjaansa ja kyselin josko voitais nähdä joku päivä. Lopulta me saatiin treffitkin sovittuu ;)

Olin laittautunu aika viimesen päälle ja luultavasti vähän liikaakin. Mun treffiseuralainen jo alussa sanoi ihmettelevänsä miten mä jaksan nähdä vaivaa noiden asioiden eteen joka ikinen päivä. Hän itse aika siististi pukeutuu mutta ei mitenkään erottuvasti. Hän näyttää ihan hyvältä ja käy salilla mutta ei kuiteskaan oo erityisen hyvän näköinen. Duuni ja varallisuus on varmaan kans ihan ookoo mut ei hän silläkään osastolla häikäise. En mä noita asioita moitteeks sano mutta hänessä nyt vaan ei oo mitään erityistä joka jäis pysyvästi mieleen...

Halusin hänen ehdottomasti maistavan mun lemppari smoothieta ja hän hyväksyvästi nyökyttelikin :)) Hän sanoi tulleensa mun kanssa aina melko hyvin toimeen mut ei oo varma olisko meissä kahdessa kuitenkaan ainesta ihan pitemmälle. Hän sanoi että noin yleensä hän tykkäis vähän miehisemmistä miehistä mut että ei sekään mikään lopullinen kynnys olis. Sanoin että hän itsekin vois mulle olla vähän miehisempi ja en häneen oo varsinaista vetoa koskaan tuntenu. Mutta et ei se välttämättä mullekaan mikään este oo paremmalle tutustumiselle. Sanoin et moni mua pitää pinnallisena mut todellisuudessa mulle ihmiset on paketteja. Pitäis olla hyvää makua, tyyliä, ulkonäköö, varallisuutta ja sit kans ookoo luonne. Joistakin noista voin vähän olla valmis tinkiin jos taas jotain toista tulee lisää...

Sovittiin et tapaillaan lähiaikoina lisää ja ties mitä kaikkee kivaa keksitään yhdessä ;) Mut et toinen olis heti vapaa lähteen ja ottaan sopivamman jos semmonen vastaan tulis. Musta se kuulosti ihan hyvältä diililtä. Hänessä ei ehkä semmosii ominaisuuksii oo jotta häneen menisin kiintyyn pysyvästi ja luulen että hän aika samalla tavalla myös musta ajattelee....

Mun rakas äiti mut luokseen pyys ja antoi mulle kirjekuoren mis oli loput mulle luvatuista rahoista. Hän pyys ettei siskolle kerrottais koska muuten se kateelliseks tulis ja vaatii alkais samanlaista summaa ittelleen...

Iloisena äitiini halasin ja sanoin et nyt mun sohva ja nojatuolit lentää ensiks ulos mun olkkarista. Niin kyllästyny niihin oon vaikka ei niillä ikää vielä oo pariakaan vuotta kai. Äiskä kauhistui ja huudahti et miten voin niin kauniista huonekaluista luopuu et hän itsekin vois ne mielihyvin ottaa. Sanoin et ensiks ajattelin ne huutonetissä myydä ja jos en tarpeeks saa niin sit heitän vaan roskiin. Äiskä sanoi et hän ymmärtää et olin niistä rahaa odottanu ja et hän voi vähän nostaa summaa jos suostun hänelle myymään. Hetken mietin ja päätin et diiliin kannatti suostuu...

Lopuilla rahoilla ajattelin vaatekaappii päivittää koska tuntuu ettei mikään summa siihen oo koskaan tarpeeks. Niin hullulta ku se kuulostaakin sanoa mut tuleehan laadukkaat vaatteet ihan törkeen kalliiks :/ Mut toisaalta mihin mä rahaa törsäisin ellen elämiseen? Ne joilla perhe on joutuu maksaan lainoja ja kaikenlaisii kuluja mitkä siihen perheeseen uppoo. Kun yksin elää on vähän enempi varaa hemmotella itteensä vaikka oikeesti mun tuloilla sitä varaa ei kuitenkaan olis...

Niinpä aloin jo vaatekaappii penkomaan ja roskiin kantaan kaikkee semmosta mitä ei enää päälle kehtaa laittaa. Vähän ehkä turhamainen oon mut leikkelin paidoista hihoja ynnä muuta et kukaan ei ryhtyis roskista penkomaan mun pois heittämää kamaa ja ettei kukaan naapuri vastaan tulis mun vanha paita päällä :/ Tietty jonnekin kauemmas kirppikselle olis voinu viedä mut ei mulla oikeesti aikaa eikä mahiksiakaan oo ryhtyy mitään isoja laatikoita raahaan...

Vähän alkaa jo tää harmaa syksy masentaan ja töiden jälkeen vähän liian usein jää sohvalle herkutteleen ja telkkuu tuijotteleen ku vois kaupungille lähtee jotta taas jonkun kivan miehen elämäänkin sais ;)