Huiskun takaa

Näytetään bloggaukset syyskuulta 2013.

Turhia ruikutuksia

Lauantai-iltaa viettämään lähdin hyvän kaverin ja tämän oman kaverin kanssa. Aiemminki nähny tämän tyypin hänen seurassaan oon ja aina on semmonen tunne tullu että yks ilta vuodessa on just sopivasti ellei vähän liikaa...

Tää kaveri on aina vihjaillu et mä tosi pinnallinen olisin ja et hän itse akateemisena ja fiksuna olis jotenki kehittyneempi. Hän kun tykkää harrastaa kulttuuria ynnä muuta ja ymmärtää antaa et hän sen takia jotenkin älyllisempi olis. Mut eipä hän tunnu tyytyvän tähän rooliinsa vaan selkeesti kahdehtii sitä mikä muka pinnallista ja turhaa on ;)

Parin siiderin jälkeen sama valitus taas alko. Hän omasta mielestään lihonu oli ja vanhentunu eikä kukaan mies häntä yrittäny lähennellä. Hän kateellisena katto ku pari vanhaa äijää tuli mulle lirkutteleen ja mä kylmästi heille selkäni käänsin...Hän huokais ja valitti elämän aika yksinäistä olevan. Mä en vastustaa kiusausta voinu vaan kysyin että eikö hänelle nyt se sivistys ja akateemisuus enää riitäkään ja eikö se pinnallisuus ja omasta kropasta huolehtiminen ollukaan vaan turhamaisten kanahomojen juttu...

Sanoin et kyse on sun omista valinnoista. Mä monta vuotta spinningiä harrastanu oon ja yritän syödä suht terveellisesti. Hän taas ahmii roskaruokaa ja ilmeisesti sohvalla istuu itseään sivistämässä. Jos elää miten sattuu niin on turha valittaa jos ikäistään kymmenen vuotta vanhemmalta näyttää :/ Ja on myös turha ruikuttaa mun pinnallisuutta jos itse kuitenkin kaipais kauniimpaa ulkokuorta ;)))

Mä väitän et aika moni sivistyny ja taiteellinen feikkaa vaan. Koska ne ei jaksa huolta itsestään pitää tai on jopa rumaks syntyneet niin ne yrittäny on keksii jonkun jutun jossa ne mukamas olis parempii. Veikkaan et jos ne olis söpöjä ja himoittuja niin niitä ei hirveesti taiteet ja pohdiskelut enää kiinnostais ;)) Tietty onhan niitäkin jotka oikeesti kultturelleja ja sivistyneitäki on mut enpä oo omissa porukoissani hirveesti niitä tavannu. Suurin osa niistä just tommosia sohvaperunan tapasii feikki kulttuuripersoonia on...

Ihmiset kun kuitenkin on luotu hyvältä näyttämään ja itseään esille tuomaan. Se nyt vaan menee niin. En mä sano et kaikkien pitäis samanlaisii olla ku mä itse mut kun on yksinäistä ja ankeeta niin on sit kans turha valitella miten toiset pinnallisia on. Jos ei itsestään huolta jaksa pitää eikä kattoo yhtään mitä laittaa päälleen on turha luulla et joku hyvännäköne tulis ainakaan baarissa tekeen tuttavuutta...


Tapaaminen

Eräs mun tuttu hyväkroppainen söpö jätkä pari vuotta jo eläny on yhen vanhan varakkaan miehen siivellä. Yököttävältähän se tuntuu mut ainakin hän voinu on semmosesta elintasosta nauttii mihin ittellään hänellä ei ehkä koskaan tulis muuten oleen varaa...

Pari viikkoo sit tää jäbä vihjas mulle et tän miehen kaveri kans sopivaa nuorta seuraa etsii. Ja et koska hyvää elintasoo arvostaa osaan niin munkin ehkä kantsis harkita ja ihan uteliaisuutta vaik pyytää tätä ukkoo kahville. Mulla kuulemma ei mitään hävittävää olis. Niinpä mä sit suostuin ja yhtenä iltana portaat nousin Manskuun, jossa en ollukaan ikinä käyny...

Hän vanha harmaantunu mies oli aika hyvin istuvassa puvussaan. Tunsin miten hän mua häpeilemättä jokaisesta paikasta arvioi ja selkeesti mietti olinko kuinka lähellä hänen toiveitaan :/ Melko nopeesti hän kysyi millaisesta seksistä tykkään ja kuinka iso vehje mulla olis... Hämilleen siinä menin mut vastailin vaik vähän epämielyttävältä hänen kysymyksensä tuntui. Kohta hän kysyi mitä mieltä siitä ajatuksesta olisin et toteuttamalla hänen fantasiat hän vois pitää huolen et mun elintaso riittävä olis...

Pitihän mun kysyy mimmosista fantasioista kysymys olis. Hän mua lähemmäs kumartu ja tunsin miten hänen suunsa alkoholilta haiskahti. Hän kuiskas mulle tykkäävänsä kaikesta irstaasta ja erikoisesta. Mun valmis pitäis olla alistumaan ja "erikoisii" juttuja kokeileen :/ Mulle huono oli tuli mut puheenaihetta vaihtaa yritin ja sanoin haluavani tietää mimmoseen elämään hänellä varaa on. Mut hän vaan sanoi et mun pitäis häneen luottaa ja et asiat järjestyis...

Kiitin juomasta ja varmaan järkyttyneeltä näytin. Lähdin juoksemaan alas rappuja ja Mannerheimintielle päästyäni ekaan ratikkaan juoksin. Kun kotiin tulin telkun eteen sohvalle lysähdin ja suklaata mielipahaani aloin syömään. Kuka vielä sanoikaan etteikö miehet sikoja olis...