Huiskun takaa

Musta tuntuu et nyt olis hyvä hetki vähän levätä ja kerätä voimii. Kun vaan tietäis miten se tapahtuis ku ei varaa oo vapaata pyytää, jos sitä saiskaan. Tuntuu että oon tehny tätä samaa jo taas niin kauan et nyt olis aika löytää jotain muuta ja uutta... Alkaa kyllästyttää tää duuni ja se että mun taidot ei tässäkään oikein pääse oikeuksiinsa....ihmiset ostaa sitä samaa mihin ne on ittensä totuttaneet :/

Kotonakaan ei oo hirveen paljon mielenkiintosempaa. Meillä menee J:n kanssa ihan ookoo mut tuntuu et jotain puuttuu. Joinain päivinä J on niin omissa maailmoissaan et mä oon alkanu miettiin onko sillä joku toinen :/ Kotonakin on vaan tylsää arkee. Haluun elämästäni värikkäämpää ja sille mä en voi mitään. Mulle ei riitä tää sama. Jotenkin tuntuu et voisin pakata kamani ja lähtee jonneki jos joku vaan tarjoais mulle uuden tilaisuuden alottaa uudelleen....

Mulla ja J:llä oli eilen taas väittely raha-asioista. Mun kulta oli sitä mieltä että me ei voida elää yli varojen. Mä olin ehdottanu hänelle että varataan shoppailureissu Lontooseen ja ryhdytään kunnostamaan hänen kämppäänsä meidän molempien yhteiseks asunnoks. Meillä kummallaki on kuitenkin duuni ettei eletä minkään sossun varassa joten miksei me voitais nauttia kunnolla siitä että tehdään töitä. Mut J ryhtyi taas tapansa mukaan varovaiseks.

Elämä on niin lyhyt ettei sitä kantsi tuhlata säästämällä rahaa. Jos sit tapahtuu joku elämänmuutos et tapahtuu jotain ikävää niin se on sit sen ajan murhe. Miks pitäis tuhlata aikaa ja elämää siihen et säästää jotain? On ihan oikeesti parempi haluta nyt ja heti kaikki mitä haluaa. Ja mun mielestä siinä ei oo mitään pinnallista edes.

Oon myös nauranu J:lle kun se on käyny kaupassa Lidlissä monta kertaa :D Oikeesti hei kuka nyt haluaa syödä jotain lidlin tai euroshopperin safkaa kun voi saada parempaakin melkein samalla rahalla...Musta jotenkin tuntuu että J:n mutsi on aikoinaan istuttanu siihen jotkun maalaisajattelun kun se ei osaa arvostaa kaupunkilaiselämän hyvii puolii. Ja siihen kuuluu hyvä ruoka, hyvät raflat, baarit, klubit, kauniit vaatteet ja ittensä esille tuominen...

Hän kuitenkin on jo luvannu mulle sen hemmotteluviikonlopun. Mä meinaan pitää huolta että me kumpikin saadaan koettua jotain tosi spesiaalia niin että arki unohtuu ees hetkeks. Enkä mä oo vielä luopunu siitäkään että mentäis sinne Lontooseen ja ryhdyttäis remppaamaan kämppää tälle vuoskymmenelle...

Vaik J ihan mukava ihminen on mut mä toivon et hän skarppais vähän omaa suhdettaan nykymaailmaan. Hänen mielipiteensä ja ajatuksensa on jotenkin vanhahtavia eikä muiden meidän ikäisten tasolla. Mut ehkä mä sitten oon hänelle semmoinen herätys että hän lopultakin avais silmänsä näihinki asioihin...

Mun kulta halus käydä yhtenä iltana töiden jälkeen vaarinsa haudalla. Mä tulin hänen mukaansa vaik ehdotinki hänelle et mentäis tekeen jotain iloisempaa. Oon ollu muutaman kerran viikossa kattomassa sairaalassa huonokuntosta tätiäni ja kuoleman läheisyys on mulle kyl vähän liikaa :/ Tavallaan ymmärrän ettei ees omia rakkaita ihmisii aina jaksa käydä tapaamas kun ne tulee huonokuntosiks. Ne sairaalan äänet ja hajut, seniilien vanhusten valitukset ynnä muut on ihan hirveitä....

Mä olisin itse tyytyväinen jos eutanasia hyväksyttäis ihan luonnollisena asiana. Mä ainakin haluaisin lähteä veks jo hyvissä ajoin niin ettei mun tartte lojua paikoillaan sairaalaan vaatteissa, hampaat likaisena, tukka sekasena ja pissat vaipoissa. Jo se että vanhenee ja rupsahtaa on rankkaa mut sen lisäks se ettei pysty pitään huolta omasta ittestään on jo tosi stressaavaa....Mä ainakin olisin tosi tyytyväinen jos vaan silloin voisin valita et otanko suoneen unilääkkeitä ja nukahdan veks...

Oon joskus leikkiny ajatuksella et joskus keski-iän jälkeen ku alkaa huomata vanhuuden lähestyvän vois vaan sanoo hyvästit kaikelle. Laittas päällensä tosi elegantit vaatteet, avais shampanjapullon ja napostelis vaikka mansikoita kermavaahdolla. Sit sen jälkeen kirjoittais jäähyväiskirjeen ja päättäis päivänsä. Eipähän ainakaan tarttis kokea vanhuutta jossain kauheessa hoitolaitoksessa.

Voi kuulostaa julmalta mutta mun tädin kannalta parempi olis jos hän ei joutuis enää kovin kauaa sairasteleen. En tiedä myös sitäkään kuin kauaa mä itse saan itteni häntä käymään katsomas kun kuitenkaan mitään erityisempii siteitä ei oo ollu häneen. Meidän välit ei oo olleet mitenkään hyvät. Aika karua olis viettää monta kuukautta odottelees lopun tuloa ilman että juuri kukaan kävis kattoos. Mut tietty hän on omilla valinnoillaan myös tilanteensa pedannu...

Tulipa tästä ankee postaus :/ No iloisiikin asioita mahtuu eli X-Factor alkaa taas 25.9 joten älkää missatko!

Eräs mun ystävä vihjas mulle viikonloppuna aika suoraan et hänen mielestään mun kulta vois panostaa vähän enemmän pukeutumiseen. Menin vähän noloks ja en oikein tienny mitä mun olis pitäny sanoo. Yritin selittää et J ei oo sen tyyppinen ihminen joka vaivais päätään pukeutumisella vaan hän keskittyy ihan muihi asioihin...Mun kaveri toisteli sitä samaa mitä mäkin oon monta kertaa sanonu eli nykyään ei semmoseen vaan oo varaa. Ihmiset ku kuitenkin arvioi ja arvostelee toisiaan pukeutumisen kautta. Sille vaan ei voi yhtään mitään. Sitä vastaan on vähän turha taistella...

Juttelin asiasta J:n kanssa ku tehtiin ruokaa ja kerroin hänelle että eräs mun ystävä ajattelee että hänen pitäis satsata laadukkaampiin vaatteisiin. Ja että mä tosi mielellään häntä oman tyylin etsimisessä auttasin jos se vaan herralle sopis. J katto mua suurin silmin ja sanoi että aika ikävästi mun kaveri puhuu takaapäin pahaa ja että hän taitaa jo arvata kuka se on. Kun sen saman kampaajan ja J:n välit ei oo koskaan olleet erityisen hyvät. He selkeesti aika eri tyylisii ihmisii on...

Sanoin siinä hänelle myös että hänen ehkä kannattais vähän rentoutuu ja alkaa nauttimaan elämästä. Kun hän tuntuu olevan paljo enemmän kiinnostunu politiikasta ja luonnonsuojelusta ynnä muusta ku hauskanpidosta. Musta se jotenkin tuntuu oudolta. Ehdotinkin että me voitais jonain viikonloppuna pitää semmonen hemmotteluviikonloppu niin että tehtäis kaikkee ihanan turhaa ja hyvältä tuntuvaa eikä hirveesti katottais paljon se maksais. J ei sanonu mitään muttei tyrmännykään ideaa ;)))

Mä oon yrittäny saada vähän säpinää meidän vähän tasaiseltaki tuntuvaan arkeen...J vaan on ollu sen verran "väsyny" ettei viime aikoina oo lakanoidenkaan välissä oo jaksanu mitään erikoista ja uutta kokeilla...Mistä mä taas oon hiukka tykänny pahaa. Oon kysyny monta kertaa sitä että onko hän kyllästyny muhun kun hänen kiihko ei oo ollu sitä tasoo mitä joskus aiemmin :/ Ennen häntä ei yhtään pidätelly vaikka oli miten raskas päivä takana...

Oon useamman kerran sanonu hänelle että hänen oikeesti tulee panostaa meidän suhteeseen. Mulle ei riitä semmonen tavallinen hiljainen arki joka ehkä hänelle riittää. Vaan elämäs täytyis olla koko ajan uusii ja värikkäitä tapahtumii ja elämyksii jottei koko homma kaadu siihen että yhteisestä arjesta tulee liian tylsää. Oon nähny niin monella homoparilla sen että aluks ollaan niin rakastuneita ja sit aletaanki ettimään kohta uutta ku tylsä arki kaatuu niskaan :/