Avioliittokysymyksen vatvominen kirkossa jatkuu - suunnitteilla kompromissi (juttukommentit)

Päivi Räsänen (kd) on tämän aiheen tähden mennyt kierroksille, aivan odotetusti.

Jos ihmisten yhdenvertainen kohtelu virantoimituksessa tuottaa kirkolle ylipääsemättömiä vaikeuksia, niin yksinkertaisin ratkaisu on poistaa vihkimisoikeus uskonnollisilta yhdyskunnilta kokonaan.

Minusta tämä piispainkokouksen teksti on sekä typerä että loukkaava. Avioliitto on yksi : Kun kaksi ihmistä haluaa sitoutua toisiinsa, ei siihen tarvita kahta erilaista avioliittokäsitystä. Eihän näissä liitoissa sisällöllisesti yleensä ole mitään eroa! Niinpä tällaisen esittäminen on loukkaavaa. On myös käytännön kannalta huomattavaa, että kahdella eri linjalla toimiminen saattaa muodostua syrjiväksi, stigmatisoivaksi tai ylipäänsä vaikeuttaa käytännön elämää jommankumman linjan valitseville pareille sekä myös kirkon työntekijöille. Erityisen ikävänä piirteenä pidän sitä, että tämän mallin mukana naisen ja miehen välinen avioliitto tulee näine termeineen kirjatuksi kirkkojärjestykseen, kun tällä hetkellä aviopuolisoiden sukupuolesta ei kirkkojärjestyksessä ole mitään mainintaa. Se johtanee pitkäaikaisiin kiistoihin ja taisteluihin. En usko tämän tien olevan a) paras b) oikeanmallinen c) moraalinen.

Vähän samalla tavoin parisuhdelainkin saattoi todeta aikanaan loukkaavaksi. Vai olisiko parempi termi "eriarvoistava". Kahdella ladulla joka tapauksessa mentiin, vaikka kyse oli aivan samanlaisesta kahden ihmisen välisestä sitoutumisesta toisiinsa. Toisen nimi oli avioliitto ja toisen rekisteröity parisuhde.

Silti vuonna 2002 voimaan astunut parisuhdelaki oli askel eteenpäin. Kun aika oli kypsä ja asenteet muuttuneet, oli aika ottaa seuraavia askeleita. Vuonna 2017 voimaan astuneen lakiuudistuksen myötä juridisen aseman suhteen päästiin yhdelle ladulle.

En tiedä, hidastiko tällainen runsaan kymmenen vuoden mittainen kahden ladun vaihtoehto sukupuolineutraalin avioliittolain syntymistä. Olisivatko asiat sen suhteen tapahtuneet joutuisammin, jos tuota välivaihetta ei olisi ollut?

Kirkkoon kuulumattomana en osaa ottaa kantaa siihen, että onko nyt parempi elää ajassa ja tavoitella kulloisiakin realistisia mahdollisuuksia - vai tavoitella suoraan varsinaisen päämäärän saavuttamista silläkin uhalla, että aikaa kuluu enemmän.

Avioliitto ei ole sakramentti luterilaisessa kirkossa eikä se ole minusta pelastuskysymys. Tässä törmätään taas yhdenvertaisuusasiaan, mikä on perustuslaissa turvattu. Kirkoilla näyttääolevan ihan omat vedot näissä jutuissa, mikä murentaa niiden arvovaltaa ja vaikutusta yhteiskunnissa ja on sitten niiden oma syynsä, miksi tulee jäsenkatoa. Olisi peiliin katsomisen paikka. Rahat loppuvat: ei ole varoja ylläpitää kirkkoja. Väestö ikääntyy ja kuolee pois. Mistä tulee rahaa? Toiminta loppuu, näivettyy ja hiipuu. Tosipaikka.
Sitten on tämä seikka, mitä ei ole huomattu. Brasiliassa nämä helluntai ym vapaat suunnat menivät Bolsonaron taakse aikoinaan eli olivat oikeistopopulisteja. Bolsonaro vallassa ollessaan esti sen, etteivät mustaihoisen ja värilliset ylipäätään päässeet yliopistoihin opiskelemaan eikä heidän sosiaalinen asemansa kohentunut eikä heillä ollut rahaa ostaa esim. lihatuotteita. Joten vielä tänäänkään siellä on heitä, jotka eivät osaa valmistaa ruokaa lihasta. Tämä tällainen on vakava syvävirta näissä uskonnollisissa yhteisöissä, jos he tukevat tällaisia poliittisia puolueita: äärioikeistolaisuus.
Millaista ihmiskäsitystä arvostamme ja millaista maailmaa me haluamme Euroopassa!? Mitä tarkoittaa sana ja käsite demokratia meille? Mitä ideologioita haluamme tukea? Mitä valheita pönkittää?