Avioliittokysymyksen vatvominen kirkossa jatkuu - suunnitteilla kompromissi (juttukommentit)

Päivi Räsänen (kd) on tämän aiheen tähden mennyt kierroksille, aivan odotetusti.

Jos ihmisten yhdenvertainen kohtelu virantoimituksessa tuottaa kirkolle ylipääsemättömiä vaikeuksia, niin yksinkertaisin ratkaisu on poistaa vihkimisoikeus uskonnollisilta yhdyskunnilta kokonaan.

Minusta tämä piispainkokouksen teksti on sekä typerä että loukkaava. Avioliitto on yksi : Kun kaksi ihmistä haluaa sitoutua toisiinsa, ei siihen tarvita kahta erilaista avioliittokäsitystä. Eihän näissä liitoissa sisällöllisesti yleensä ole mitään eroa! Niinpä tällaisen esittäminen on loukkaavaa. On myös käytännön kannalta huomattavaa, että kahdella eri linjalla toimiminen saattaa muodostua syrjiväksi, stigmatisoivaksi tai ylipäänsä vaikeuttaa käytännön elämää jommankumman linjan valitseville pareille sekä myös kirkon työntekijöille. Erityisen ikävänä piirteenä pidän sitä, että tämän mallin mukana naisen ja miehen välinen avioliitto tulee näine termeineen kirjatuksi kirkkojärjestykseen, kun tällä hetkellä aviopuolisoiden sukupuolesta ei kirkkojärjestyksessä ole mitään mainintaa. Se johtanee pitkäaikaisiin kiistoihin ja taisteluihin. En usko tämän tien olevan a) paras b) oikeanmallinen c) moraalinen.

Vähän samalla tavoin parisuhdelainkin saattoi todeta aikanaan loukkaavaksi. Vai olisiko parempi termi "eriarvoistava". Kahdella ladulla joka tapauksessa mentiin, vaikka kyse oli aivan samanlaisesta kahden ihmisen välisestä sitoutumisesta toisiinsa. Toisen nimi oli avioliitto ja toisen rekisteröity parisuhde.

Silti vuonna 2002 voimaan astunut parisuhdelaki oli askel eteenpäin. Kun aika oli kypsä ja asenteet muuttuneet, oli aika ottaa seuraavia askeleita. Vuonna 2017 voimaan astuneen lakiuudistuksen myötä juridisen aseman suhteen päästiin yhdelle ladulle.

En tiedä, hidastiko tällainen runsaan kymmenen vuoden mittainen kahden ladun vaihtoehto sukupuolineutraalin avioliittolain syntymistä. Olisivatko asiat sen suhteen tapahtuneet joutuisammin, jos tuota välivaihetta ei olisi ollut?

Kirkkoon kuulumattomana en osaa ottaa kantaa siihen, että onko nyt parempi elää ajassa ja tavoitella kulloisiakin realistisia mahdollisuuksia - vai tavoitella suoraan varsinaisen päämäärän saavuttamista silläkin uhalla, että aikaa kuluu enemmän.